29Elo/13Off

Lätkäfraaseja suomennettuna

Jääkiekon ympärillä pyörivä mediamylly mankeloi kameroiden ja mikrofonien edessä esitettävät kommentit usein latteaksi nollapuheeksi. Määrä vähentää laatua ja lööppijulkisuuden pelossa omia oikeita mielipiteitä kierrellään kuin katti kuuma puuroa. Seuraavassa suomennetaan haastatteluissa vilahtelevia perusfraaseja.

"Emmä oo näitä (sopimusasioita) kyllä miettiny vielä yhtään. Katotaan sitten kauden jälkeen että missä pelataan."
= Tein joulukuun alussa sopimuksen toiseen joukkueeseen ja ajatukset karkailevat vähän väliä jo ensi kauteen, kun ei täällä tämän enempää panosta enää ole. Olisi ehkä pitänyt viivyttää sopimuksen tekoa, nyt kun olen saanut muutaman maalin aikaiseksi.

"No ei niitä tilastoja tule kyllä juuri katsottua. Ei ne omat pisteet paljoa lohduta jos joukkue häviää."
= Tarkastan ottelun tilastot jokaisen pelin jälkeen viimeistään kotona ja niin tekevät kaikki muutkin pelaajat. Kyllähän se tappionkin jälkeen lämmittää, jos on tehnyt pari-kolme pinnaa pelissä, ja sisäisen maalipörssin johtajana on jo vähän varaa huudella kopissakin.

 "Parempi kun ei lehtijuttuja lue ollenkaan. / Lopetin lehtijuttujen lukemisen jo monta vuotta sitten."
= Tottakai seuraan mediaa lehdestä tai sähköisesti kuten kaikki muutkin ihmiset. Joskus tsekkailen mitä keskustelupalstoilla kirjoitetaan. Hyvin menneen pelin jälkeen tulee lukaistua otteluraportti vähän tarkemmin, josko oma nimi vilahtaisi jossain. Äitikin kerää lehtileikkeitä ja muistuttelee niistä silloin tällöin.

"Kopissa erätauolla jätkien kanssa päätettiin että nyt käännetään tämä voitoksi."
= Joka erätauolla siellä keskenään tsempataan, tyyli vain riippuu pelin tilanteesta. Aika monta kertaa on hävittykin, vaikka on toisin "päätetty".

"Kesällä harjoiteltiin kyllä kovaa."
= Alkukesästä tuli vedettyä kaljaa ja makkaraa sen verran, että niitä lisäkiloja piti sitten pudotella aika kiireellä ennen joukkueen testejä. Eipä niistä kestävyysarvoista sitten juuri kehuja tullutkaan, mutta penkistä nousee sama mikä viime vuonnakin.

"Joukkuehenki on pysynyt ihan hyvänä."
= Viimeksi viime viikolla v-ttuiltiin puolin ja toisin tuon yhen k-pään kanssa, kun ei se osaa olla hakkaamatta käsille edes treeneissä ja pistää lämmittelyssä syötötkin ihan minne sattuu.

"Jokaista peliä lähdetään voittamaan ja katotaan sitten keväällä mihin se riittää."
= Kaikkihan tässä tietää, että pudotuspeleihin nouseminen vaatisi pieniä ihmeitä. Pari tappiota putkeen niin se on siinä.

"Sama se kuka Turakainen siellä kentällä menee."
= En minä edes tule joukkuetta valmentamaan, ellen tiedä saavani käyttöön vähintään top6-luokan pelaajabudjettia.

"En nähnyt tilannetta."
= Kyllähän siinä meidän miestä vedettiin selästä niin, että teki mieli lähettää joku ajokoira perään vähän kouluttamaan.

"Pyrimme näin paremmin palvelemaan fanejamme ja muita sidosryhmiä."
= Pystymme tällä tavoin lisäämään mainoksia ottelutapahtumaan.

 

PS. Lauantaina ilmestyvässä Uusi Lahti -lehdessä lisää mietteitä asian tiimoilta ja siitä, miten sosiaalinen media on laajentanut kommentointia.

Filed under: Media, Viihde No Comments
17Elo/13Off

Harjoitusturnauksen stereotypia

Se oli sellainen elokuun harjoitusturnaus. Kolmesta pelistä leukapussiin napsahti kaksi kahden maalin voittoa ja yksi niukka tappio HPK:lle.

[kuva: Erik Jokinen]

Pelicans - Sibir 4-2 (2-1, 2-0, 0-1)

0-1 YV Kugryshev
1-1 YV Korpikari (Koskenkorva, Immonen)
2-1 YV Niinimäki (Redenbach, Pärssinen)
3-1 YV Ylönen (Redenbach, Latvala)
4-1 Pöyhönen (Sopanen)
4-2 YV Lekomtsev

Oheistuotteiden lisäksi katsojille oleellisinta harjoituspeleissä ovat yksittäisen pelaajien onnistumiset ja pelien tulokset. Ensinmainittuja saatiin ja jälkimmäiset olivat hyviä. Isku Areenalla pelatuissa otteluissa ketju Pärssinen-Redenbach-Niinimäki oli kentän kunkku. Vili Sopanen pelaa tällä hetkellä sillä positiivisella mukavuusalueellaan, Jere Myllyniemi on ok-vireessä ja puolustajillakin pärjätään. Siinä tärkeimmät.

Kehäkettujen Aravirta & Mustosen silmissä turnaus kaikkinensa edusti varmaankin juuri sitä stereotypiaa, jollaisia kaikki elokuiset harjoitusturnaukset ovat. Kotijoukkue tuli torstain avausotteluun kovalla latingilla, mutta tässä vaiheessa vuotta useammankaan maalin johtoon ei kannata tuudittautua, sillä keskeneräinen paketti ei vain pysy kasassa. Lopulta ottelusta muodostui maali-iloittelu, jossa varsinkin joukkueen kokeneempi kaarti päästeli höyryjä leipäläpensä kautta tuomareiden suuntaan. Kuuluu harjoituspeleihin.

Sen lisäksi nähtiin paljon sekavaa flipperiä, rennosti ylirohkeaa kiekollista pelaamista ja viime päivien harjoituksissa läpi käytyjen avauskuvioiden orjallista noudattamista varsinkin nuorempien puolustajien toimesta. Lopuksi oli sitten varamiehisen ja huonosti organisoidun venäläisjoukkueen vuoro repiä leviksiään ja sortua jäähyilyyn, josta isännät rankoivat kovalla prosentilla.

Ylivoimat tuppaavat näissä harjoituspeleissä toimimaan tehokkaasti, kun vastustajajoukkue on vieras, alivoima on ehkä harjoittelun puutteesta johtuen passiivista ja etukäteen skouttaaminen olematonta. Monet kuviot, jotka eivät toimisi SM-liigassa, toimivat nyt.

Tällä kertaa veljet pelasivat sentään loppuun asti. Onhan kerran nähty sekin, että idän vieraat marssivat kesken ottelun pukukoppiin ellei jokin miellytä.

Näiden kahden kotiottelun tärkein anti oli se, että pelitavallisesti Aravirta toi mukanaan Lahteen juuri sitä mitä tilattiinkin. Ei samaa mitä Kai Suikkanen, mutta oman luotettavan versionsa modernista jääkiekosta. Tosipeleissä vasta nähdään, miten tämän lupaavan suunnitelman toteuttaminen käytännössä luonnistuu. Juuri siitä se jäi Kärpissä kiinni.

Siinä se. Tässä turnauksessa oli Pelicansin osalta juuri kaikkea sitä mitä näissä aina on.

15Elo/13Off

Syksyn merkkejä

Jääharjoitusten alkaminen ja ensimmäiset harjoituspelit tietävät viimeistään lopun alkua kesälle. Se kaava on pysynyt aina samana, mutta kovasti on kiekkomaailma muuttunut siitä kun Pelicans liigaan nousi.

Nykyään nimittäin media on kärppänä paikalla heti kun vesi on saatu kaukaloon jäädytettyä. Pelicansin harjoitusvuorotkin näkee kätevästi netistä Urheiluhalliyhdistyksen kalenterista. Alun jääharjoituksiakin oli kuulema parhaimmillaan seuraamassa kolminumeroinen määrä lätkädiggareita.

No, Oulussa oli kuulema Raksila täynnä ensimmäisissä harjoituksissa - vai olikohan se harjoitusottelussa - liigaan nousun jälkeen. Siinä on jo kiekkokulttuuria.

Samaan aikaan Lahen jäähallissa meitä taisi olla tasan minä ja jäsen H paikalla Piri Elorannan kyhäämiä kentällisiä urkkimassa. Pyörällä poljettiin Hollolasta katsomaan ilmoitustaululta, että onkohan niitä harjoituksia tänään ja milloinkohan niitä on. Joskus tuli hukkareissujakin. Sosiaalisesta mediasta ei ollut tietoakaan ja paikallisen valtalehden urheilutoimittajat tuntuivat aivan liian laiskoilta ruokkimaan tarpeeksi sitä armotonta jääkiekonnälkää.

Eli yhteenvetona voidaan todeta, että kiekkokulttuuri on täälläkin mennyt rutkasti eteenpäin. Tänään SaiPa-harjoitusotteluun odotellaan yli kolmea tuhatta katsojaa ilmaisen sisäänpääsyn voimin. Se olisi aikamoinen määrä, kun miettii kilpailevien lajien yleisökeskiarvoja Suomessa.

Nykyaikaa joka tapauksessa on se, että omaa yleisöä herätellään kesälomilta jo harjoituskaudella, eikä vasta syyskuun puolivälissä. Rauman Pitsiturnaus on legenda, miksei täälläkin voisi kehitellä jotain vastaavaa spektaakkelia?

Sitä odotellessa suunnataan tänään yllättävänkin isolla mielenkiinnolla Isku Areenalle puoli seitsemäksi. Nälkä on palannut, ja kuten viime viikon kirjoituksessa totesin, niin arvaamattomuus on tämän bisneksen suola. Tästä kaudesta ja tästä pelistä voi tulla mitä tahansa - suksee tai sekundaa.

PS. Lipunhinnoista puheenollen Mäntsälässä järjestetyn Blues-ottelun pääsyliput 15 euroa kappale tuntuivat kohtalaisen härskiltä. Tänään Suomen koripallomaajoukkue pelaa Hjalliksen Areenalla harjoitusottelun Iso-Britanniaa vastaan. Aikuisten lippu huonoimmille paikoille 18 euroa ja pääkatsomoon 52 euroa. Harjoitusottelusta. Koripallopiireissä kyseelläänkin jo, että onko Kim Jong Kummola tämänkin takana?

Filed under: Pelicans No Comments
9Elo/13Off

Ovatko jääkiekkoilijat ylipalkattuja?

 

Eilen vastaan käveli Iltalehden uutinen lennonjohtajien palkkauksesta. Kynnyskysymys asiassa tuntui olevan, että keskimäärin yli 7500 euron kuukausipalkka suhteessa lyhyehköön kahden vuoden koulutukseen olisi jotenkin kohtuutonta verrattuna esimerkiksi 13 vuotta opiskelleisiin erikoislääkäreihin. Työviikkokin on lyhyempi ja mitä vielä.

Katsottuani viimeisen parin vuoden aikana FOXilla näytetyn Lentoturmatutkinta-sarjan olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että lentoturvallisuudesta kannattaa hieman maksaakin. Siinä vaiheessa kun Matti ja Maija Meikäläinen nousevat Helsinki-Vantaalta ilmaan kohti Lanzarotea, on palkkausta huomattavasti oleellisempaa, että lennonjohtotornissa istuu pätevä lennonjohtaja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Muuten jälki voi olla aika nopeasti aika pahaa.

Vähän sama juttu on eduskunnassa. Kansanedustajien palkoista kitistään säännöllisesti, vaikka juuri kyseiseen laitokseen pitäisi saada houkuteltua ne penaalin terävimmät kynät päättämään valtakunnan asioista.

Keskiverto SM-liigakiekkoilija ei aivan yllä lennonjohtajan palkoille, mutta kovimpien lätkäjätkien tienaamat 20 000 - 30 000 euroa kuussa kelpuuttavat verotietolistoilla jo ihan hyville sijoituksille. Onko se liikaa siitä, että luistelee kumilätkän perässä pari kertaa viikossa?

Jääkiekkoilijoiden palkkausta arvioitaessa kannattaa muistaa, että "opiskelu" tähän työhön pitää useimmiten aloittaa jo alakouluikäisenä. Ei onnistu, että kaivellaan nenää Mäkkärin pöydässä 18-vuotiaaksi ja haetaan yhteishaussa jääkiekkojoukkueeseen, vaan harjoittelua vaaditaan kymmenisen vuotta ja sitten hyvällä tuurilla jääkiekkoilusta voi alkaa tienaamaan rahaakin jos kaikki menee nappiin.

Kun sitten työllä ja taidolla on päästy ammattilaiseksi, taitaa lakisääteistä lomaa olla neljä viikkoa vuodessa ja työviikot paukkuvat jatkuvasti yli 40 tunnin. Yleensä tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin on vielä iltavuoroa, työmatka enimmillään 10 tuntia suuntaansa.

Hikikin tulee, uran päättyminen on koko ajan yhden taklauksen päässä ja työpisteen vierellä on 4000 - 13 000 sivullista pällistelemässä. Yöllä adrenaliinin vielä jyllätessä tarvitsee unilääkkeitä nukahtamiseen. Keväällä sesonkiaikana töihin on tapana lähteä vaikka olisi kropassa vähän pipiäkin.

Joten, ellei kansa ala äänestää jaloillaan tavallisen lätkäpelin lipunhintoja vastaan, taitaa pelaajille maksettava korvaus olla aivan kohtuuden rajoissa. Keskustelun varaa jää korkeintaan siitä, onko maailman parhaille pelaajille maksettava 10 miljoonaa dollaria vuodesta enää kohtuullista.

Mutta he ovatkin alansa parhaita kaikista niistä huipulle yrittäneistä. Verotietojen taivastelun sijaan kannattaisikin ehkä muistaa, että jokainen on oman onnensa seppä.

8Elo/13Off

Kurkussa pala ja kolmevitonen Kossu

Nyt ei vain jotenkin lähde. Ei, vaikka Koskenkorvakin jo tuotiin pöytään. Tänään kuitenkin jo geimit jatkuvat Jyväskylässä JYPiä vastaan.

Kuvakaappaus Pelicans TV:n koostevideosta Pelicans-Blues -ottelusta.

Eilinen uutinen Ilkka Talasrannan poismenosta oli surullinen, pistäen taas asioiden järjestyksen joksikin aikaa uusiksi. Tuolla jossain valittiin nyt aivan väärä mies ja niinpä yksi iso turkoosisydän lakkasi sykkimästä.

Nyt on minun vuoroni sanoa takaisin: Respect, Ike.

Sikäli kun nyt jääkiekko-shown on jatkuttava, on jonkinlainen pala kurkussa noin laajemminkin. Nyt ei vain jotenkin irtoa. Tästä tämänhetkisestä joukkueesta on jokseenkin vaikeaa keksiä tuonpuoleisen porteille asti kaikuvaa ylistyslaulua. Tai ehkä vika on vain kirjoittajassa? Ike varmaan olisi keksinyt.

Tulihan nimittäin säpinää elokuun alkuviikoillekin, kun 35-vuotias 580 liigaottelun Kimmo Koskenkorva kaivettiin naftaliinista. Tadaa! Laskeskelin tuossa, että Pelicansin viimeisestä divarikaudesta lähtien olen todennäköisesti nähnyt Kossun pelejä noin yhden kauden verran livenä tai jostakin ruudusta. Kummoisia scouttaus-raportteja ei vaadita, eikä ihan uutuuden viehätystäkään ole.

Reilut 10 vuotta sitten Kärpissä Tami Tamminen julisti hillitysti, että heillä on riveissään Euroopan nopein luistelija Kimmo Salminen ja maailman nopein luistelija Kimmo Koskenkorva. Vai olikohan se päinvastoin? Saapa nähdä mitä siitä on nyt jäljellä. Eilen Kossu kuitenkin tekaisi Mäntsälän harjoitusottelussa maalin tavalla, jota ei mistään raportista selvinnyt.

En edes uskalla palata kesää edeltäneeseen kirjoitukseen Pelaajapolitiikan välikysymys, jossa joukkueen keski-iäksi kauden alkaessa laskettiin 28,5 vuotta. Taidan pistää seurannan pystyyn siitä, missä vaiheessa keski-ikä ylittää kolmen kympin maagisen rajan. Kuinkahan hyvä kasvualusta Pelicans lopulta on nuorille pelaajille? Sitä pitäisi ehkä kysyä Pekka Jormakalta.

Sitä odotellessa Hasse Kallström lähetti tsemppiä alkavaan liigakauteen:

"Menkää papat koittaa!"