24Kes/13Off

Juhannuksen Supertriplassa ei täysosumia

Jatkoaika.comin keskustelupalstalla jo perinteeksi muodostunut Juhannuksen Supertripla veikattiin tuttuun tapaan ennen keskikesän juhlaa. Mustan huumorin kukkaa viljelevässä kisassa tehtävänä on veikata juhannuksena menehtyneiden lukumäärä kolmessa eri kategoriassa: hukkuneet, liikennekuolemat ja tapot.

Tämän juhannuksen vielä vahvistamaton voittorivi on 7-7-1. Alustavassa voitonjaossa ei löytynyt täysosumia, joten potti - hieman mainetta ja kunniaa keskustelupalstalla - siirtyy ensi kesään.

Synkästä aiheestaan huolimatta Juhannuksen Supertripla toimii harmittomana kesäviihdykkeenä keskellä kiekkofriikkien yhteistä lomakautta. Pientä piristystä kaipaisi myös koko juhlivaa Suomea uutisoiva media. Nykyisin enemmän ja vähemmän kyseistä toimialaa edustavana jaksaa huvittaa se tapa, jolla juhannuksen ja joulun kaltaisia massatapahtumia uutisoidaan.

Tänään Etelä-Suomen Sanomat pisti juhannuksen pakettiin:

"Toistakymmentä uhria vesillä ja teillä

Juhannus: Juopuneet törmäilivät, tappelivat ja pahoinpitelivät. Liikenne hidastui nelostiellä. Paluuliikenne jatkui vilkkaana myöhäiseen iltaan asti."

Sama homma on festareiden kanssa. Jos Summer Up kerää parin viikon päästä Lahteen 30 000 ihmistä nauttimaan musiikista, kesästä ja kanssaihmisten seurasta, lätistään mediassa ruuhkista, poliisin kiireistä ja roskaamisesta. Taas oli jossain hajoitettu jotain, varastettu jotain ja hakattu joku.

Jokin tässä nyt on vinksallaan. En ymmärrä miten kukaan jaksaa enää edes lukea näitä uutisia, kun media on tätä täynnä päivästä toiseen. Vai onko se vain niin, ettei esimerkiksi otsikko "4,5 miljoonaa suomalaista vietti juhannusta iloisissa merkeissä" kiinnosta ketään.

Olen pikkuhiljaa leikitellyt sillä ajatuksella, että vastaava kirjoittelu siirtyisi pikkuhiljaa myös urheilun puolelle. Jääkiekko-ottelun tuloksenakin voitaisiin ilmoittaa kuolleet - tappelut - väkivaltaiset jäähyt. Tai jos oikein esimerkkiä seurataan, niin ei käsitellä itse peliä lainkaan, vaan siirretään uutisointi hallin katsomoihin ja käytäville: montako humalaista jouduttiin 5000 katsojan seasta poistamaan, tuliko peltikolareita parkkipaikalla?

Pesäpallossahan tulee jo luonnostaan kuolleita ja haavoittuneita ihan pelin sääntöjenkin perusteella. Ketä ne juoksujen määrät kiinnostavat kun voidaan taivastella jotain aivan muuta?

Että tällaista tällä kertaa. Urheilu on siitä mukava asia, että itse asian ytimeen pääsee hyvin helposti ja yhtä helposti kaikki epäoleellinen jää sillä hetkellä taka-alalle. Välillä kun tuntuu, että tässä maassa juuri se oleellinen tuntuu aika usein olevan hukassa.

Oleellisen parissa ollaan taas noin kuukauden päästä turkoosiksi stailatulla Isku Areenalla:

[kuva: https://www.facebook.com/LahdenPelicans]

19Kes/13Off

Kun Pelicans ja HPK toisensa löysivät

Päijät- ja Kanta-Hämeen ylpeydet "Pelsu" ja "Kerho" pistivät eilen hynttyitä yhteen vähän virallisemmin uutisoimalla keskinäisestä kausikorttiedusta molempien joukkueiden harjoitusturnauksiin. Homman nimi on bensarahoilla reissuun, eli sisäänpääsy elokuun mittelöihin on ilmainen vierasjoukkueen kausikorttilaisille.

Kriitikko kysyy, miksi vasta nyt? Oikeastaan kyseenalaistin tätä jo vajaat pari vuotta sitten. Hitailla hämäläisillä on takana yhteistä taivaltaan jo 14 vuotta Pelicansin liiganoususta alkaen. Koko tänä aikana keskinäistä suhdetta ei ole kovin kaksisesti hoidettu ottaen huomioon, että maantieteellistä välimatkaa on mitättömät 75 kilometriä, ajoaikana hallilta hallille alta tunnin.

HPK:n toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista: "Välimatka on lyhyt ja molempien kotiyleisöt sekä vierailulla olevat fanit syttyvät hämäläisten kohtaamisissa." Risto taitaa puhua futuurissa, sillä valitettava totuus on se, että kohtaamisissa ei ole ollut juuri missään vaiheessa mitään erityistä. Kautta linjan näitä "hegemoniaotteluita" on lätkitty arki-iltaisin varsin keskiarvoisten yleisömäärien edessä ja ilman erityisiä jännitteitä, kun taas Pelicansin viikonloppuväännöt SaiPan kanssa ovat tarjonneet tulta ja tappuraa senkin edestä.

Itse asiassa seurat ovat hoitaneet suhteensa surkeasti ja jättäneet hyödyntämättä kaiken sen potentiaalin, joka urheilussa paikallisuuteen sisältyy.

Toistaiseksi näkyvin markkinointitempaus olikin Jukka Jalosen toteuttama legendaarinen mailanmittaus joskus vuonna 2003. Sen tiimoilta parta pärisee ajoittain vielä tänäkin päivänä, joskin fiksuksi osoittautuneelle miehelle on helppo antaa varsinainen synti anteeksi. Muutoin Marko Tuulolan ja Jyrki Louhen kaltaiset HPK-ikonit ovat jääneet Lahdessa vähälle huomiolle. Jotkut harvat saattavat muistaa Jari Sailion törkytaklauksen Mikko Kousaan. Toisaalta Hämeenlinnan suuntaan on nostettava hattua siitä, että joukkue on säntillisesti pitänyt kiinni taitokiekostaan, johon ylilyönnit eivät juurikaan sisälly.

Jospa tuleva kausi olisi kuitenkin alku jonkin suuremman. Vilkaisu otteluohjelmaan paljastaa oleellisen: keskinäiset ottelupäivät on rustattu muotoon perjantai, perjantai, lauantai, lauantai ja lauantai. Hyvä, juuri näin sen olisi aina pitänyt olla!

Pientä lisäjännitettä voisi tuoda vielä muillakin keinoilla. Vankasta kiekkokulttuurista huolimatta ajoittain tuntuu, että ihmiset eivät nykyisin ole erityisen hyvin perillä seurojen taustoista ja historiasta. Entäpä jos hieman tuputettaisiin näitä vihulaisleirille ja tuotaisiin molemmat seurat vuorollaan esille vierasottelussa perustamalla pieni esittelytila hallin nurkkaan? Näytille asetettaisiin valokuvia menneiltä vuosilta, tilastopoimintoja, seurojen merkkihenkilöiden galleria, vanhoja pelipaitoja ja taulutelevisioon pyörimään legendaarisimpia liigahetkiä.

Paikalliskamppailun hengessä Pelicans voisi tuoda messuständiinsä myös vaikkapa jättikokoisen kopion Latvalan mailan lavasta ja osakeyhtiön perustamisoppaan. Kerho puolestaan kiikuttaisi Isku Areenan aulaan kaikki 2000-luvulla voittamansa pronssimitalit, Roman Simicekin hajonneen pesukoneen sekä listan Lahdesta ryövätyistä lupaavista nuorista pelaajista.

Pienistä puroista ja urbaaneista legendoista se keskinäinen jännitekin syntyy, mutta se vaatii suhteen hoitamista.

Filed under: Lahti, Liiga, Pelicans No Comments
14Kes/13Off

Brädi vs. Poju 6-0 (3-0, 1-0, 2-0)

Muistatko vielä tämän umpisurkean biisin?

Ei se mitään, sillä viimeistään nyt ei tarvitsekaan, kun Lahen poika Brädi taklaa jyväskylän nappiverkkaripojun Jämsän kautta himaan tuoreella umpilahtelaisella biisillään. Mastokaupungin urheiludiggareille tarjotaan mm. hyvä paikka yleissivistyksensä mittaamiseen, kun videolle marssitetaan pitkä liuta tämän päivän joukkue- ja yksilöurheilun suuruuksia.

Rock-henkisiäkin hemmotellaan lopun kitarasoololla, joita kuulee nykymusiikissa aivan liian harvoin. Mainittakoon, että Pojun tekeleestäkin sellainen löytyy, koska luultavasti et pystynyt kuuntelemaan rainaa loppupuolelle asti.

Vuosi 2013 ei ehkä ole ollut aivan niitä tähtihetkiä lahtelaisella tulosliuskalla, mutta kun tarkemmin pysähtyy ajattelemaan, niin kyllähän tältä seudulta löytyy tolkuton määrä urheilukulttuuria. Eilen F1-Bottas kävi Pelicansin treeneissä ja pari viikkoa sitten Ilosen Mikko kotiutti 250 donaa palkintorahaa, joista verot maksetaan Lahteen.

Musiikin sarallakin voi(d)aan aivan huoletta olla omavaraisia, eikös vaan?

Brädi - Kotona feat. Panu Willman

Filed under: Lahti, Media, Viihde No Comments