29Tou/13Off

Orava hyppäsi pyörästään

SM-liiga uutisoi eilen toimitusjohtajansa Jukka-Pekka Vuorisen lähdöstä katsomaan "uusia haasteita". Pessimisti ei pety, vaan todennäköisesti miehet vaihtuvat ja ongelmat pysyvät.

Vuorisen kuusivuotiskaudella tapahtui - ja ei tapahtunut. SM-liiga toden totta on säilyttänyt asemansa Suomen tärkeimpänä urheilusarjana, mihin on tosin riittänyt keskinkertainenkin puuhastelu.

Liigan televisioinnin kehittymisestä voi olla montaa mieltä. Tarjonta on määrällisesti nostettu nykyaikaiselle tasolle, mutta laadun osalta etenkin URHOtv:n kohdalla SM-liiga iski kätensä sontaan ja kärsijöinä olivat maksavat katsojat. Omien nettisivujensa kanssa SM-liiga tulee kymmenen vuotta myöhässä ja esimerkiksi tilastojen hoitaminen on totaalisen epäammattimaista hutilointia.

Ja sitten on vielä se mitä tapahtuu kaukalossa.

Vuorisen aikana kokeiltiin playouteja, jotka oli juuri edellisellä kaudella todettu Ruotsissa fiaskoksi. Positiivisimmaksi asiaksi kuuden vuoden ajalta taitaakin nousta liigan avaaminen ja liigakarsintojen palauttaminen, joissa oli jo häivähdys aidosta urheiluhengestä. Seurojen talouskin on yleisesti kohentunut. Trendi, jossa venäläisseurojen maksamat siirtokorvaukset ja pienten seurojen menestyminen taitavat näytellä suurinta roolia.

SM-liiga odottaa paljon uudesta viisivuotisesta sopimuksesta Nelonen Median kanssa. Kakulle saadaan uusi kuorrutus ja brändiä uudistetaan. Siinä on kieltämättä suuri mahdollisuus jos asia kerrankin toteutettaisiin laadukkaasti, mutta mitä lie tapahtuu itse ydintuotteelle, eli jääkiekolle. Mikä on SM-liigan brändi tulevaisuudessa?

Pelkkä talouden hallinta kun ei tässä asiassa riitä. Sarjan urheilullisuutta pitäisi parantaa, toisin sanoen kehittää pelin viihdearvoa, tuomarointia ja sarjajärjestelmää liigakarsintoineen. Puhdistaa lajin imagoa ja hankkiutua eroon pahan pojan maineesta kuitenkin puolustaen leuka pystyssä jääkiekon ikiaikaisia ominaispiirteitä. Vaalia lajin perinteitä legendoineen ja tilastoineen vielä paljon paremmin, ja samalla kurkottaa tulevaisuuteen nykyajan www-yhteiskunnassa. Houkutella uusia faneja ja ennen kaikkea pitää nykyiset tyytyväisinä.

Näiden asioiden parissa uudenkin toimitusjohtajan työkalupakki lienee kovin pieni. Liian moni käsi on vetämässä sätkynuken naruja omaan suuntaansa.

SM-liiga Oy:n tärkeimmäksi henkilöksi nouseekin vastikään myyntijohtajaksi tullut energinen Joni Vesalainen. Kunnes systeemi kuihduttaa hänetkin sätkynukeksi.

SM-liiga - pessimisti ei pety.

Filed under: Liiga, Media No Comments
20Tou/13Off

MM-kisapäivitys, jossa puhutaan enimmäkseen jääkiekosta

Lätkäjätkä on helpottunut, sillä jääkiekkokausi on vihdoin lopullisesti ohi. Jukka Jalosen luotsaaman leijonalauman kisamenestyksestä voi jälleen kerran olla ylpeä.

Kauden loppuhuipennuksen virkaa toimittavat MM-kisat olivat paikoin urheilullisesti murheellista katsottavaa, puhumattakaan puolityhjistä halleista. Onneksi lähivuosina kisat lätkitään kaukana poissa, kun kisaisäntinä toimivat vuorollaan Valko-Venäjä, Tshekki ja Venäjä.

Hyvä niin, sillä koti-Suomessa tämä kaksivuotisprojekti meni vahvasti persiilleen. Jumalaton humu ja häslinki saatiin aikaan, mutta saldona oli nolla mitalia ja pääsylippuhintojan johdosta pitkä loikka elitistiseen suuntaan. Jos MM-kisoista haluaa nykyään millään tavalla nauttia, on suhtautumista muutettava urheilullisista perusteista kohti karnevaalimaista viihdetuotetta, jossa pikkutakkimiehet saapuvat erätauolta katsomoon erän puolivälissä ja todelliset jääkiekkofanit ovat areenalla vähemmistönä.

Raha haisee kaikessa ja luulenpa, että pidemmän päälle yleisö äänestää vieläkin enemmän jaloillaan. Tätä ilmapiirin muutosta kannattaa SM-liigaseurojenkin miettiä oman tuotteensa kanssa.

Kyllähän siellä pelattiinkin. Jukka Jalonen sanoi joskus, että paskasta ei voi tehdä konvehtia, mutta lähellä se silti oli. Sanotaan mitä sanotaan - ja Lahessa muistetaan Latvalan mailanmittaus ikuisesti -, niin Jalonen on huippuluokan valmentaja kiireestä kantapäähän. Äksyily median edessä on siihen nähden pelkkä lillukanvarsi, eikä toimittajien kysymysten tasokaan päätä huimannut.

Niinpä rankkarin päässä mitalista tällä noviisijoukkueella on suoritus, josta suomalaisen jääkiekkoväen on syytä olla ylpeä. Leijonat pelasi jälleen kerran taitojensa ylärajoilla ja erinomaista jääkiekkoa, mutta perisynniksi nousi tutusti maalinteko.

Kuinka kova Suomen maajoukkue olisikaan, jos meiltä kasvaisi myös maalintekijöitä ja kiekollisia puolustajia samoissa määrin kuin muilta mailta?

Siinä on asia, josta toivottavasti jatkossa keskustellaan enemmän kuin Tamin kalapaidoista ja Jutin grillimakkaroista. Ahkerasti mainoksissa esiintyvän Jutin menoa seuratessa on kuitenkin hyvä muistaa yksi asia.

Uransa päättäneelle urheilijalle ahkera grillaaminen on parempi vaihtoehto kuin jatkuva rillaaminen.

 

TÄHDET
Miehistynyt Petri Kontiola oli kisojen ykköstähti, ja myös suurin yllättäjä. Ensimmäistä kertaa MM-kisatasolla joukkueen johtavana hyökkääjänä, joten hyytyminen viimeisissä otteluissa ei ollut suuri synti. Tarvitsee tulevaisuudessakin ison roolin, jos valitaan kisoihin. Antti Raanta, wau! Suomen maalille valittiin kolme märkäkorvaa, ja jälki oli tämän näköistä. Kertoo paljon maalivahtivalmennuksen tasosta. Juhamatti Aaltonen nousi Kontiolan siivellä vihdoin ykkösketjun vaatimalle tasolle. Ripaus kylmyyttä maalintekoon, ja JMA on vielä jonain keväänä kisojen pörssikunkku. Veli-Matti Savinaisesta on kovaa vauhtia tulossa uusi Leo Komarov, varsinkin saadessaan vielä hieman terävyyttä luisteluun. Hattu päästä ässä-soturille. Puolustajista Sami Lepistö nousi yllättävän hyvälle tasolle, vaikka on vaikuttanut menetetyltä tapaukselta.

TULEVAISUUS
Mikael Granlundin tulo kisoihin oli kahdellakin tapaa hyvä asia. Ensinnäkin muistutuksena siitä, että kyseessä ei ole mikään valmis supertähti, mutta myös osoituksena herran maagisista taidoista tärkeimmillä hetkillä. Ensi kerralla Forsberg-rankkari todennäköisesti onnistuu. Sakari Salmisesta ja Jarno Koskirannasta kuullaan vielä paljon, varsinkin ensinmainitusta. Tehottomuudesta voi parjata, mutta kun kerran pelitaidot ovat jo, niin enää tarvitaan vain kokemusta. Juuso Hietanen oli jossain määrin pettymys, eikä päässyt ykköspakin roolissa vaadittavaan vireeseen, mutta yleisesti pelaaminen on hivelevää katsottavaa. Takuuvarma lähivuosien luottopakki. Sellaista uskallan povata myös Ilari Melartista omassa roolissaan. Joko mies ylisuoritti rajusti tai sitten Ilari on oppinut oikeasti pelaamaan. Erinomainen puolustavan puolustajan aihio jopa MM-kisatasolle.

TURISTIT
Luisteluvoiman tärkeydestä puhutaan, Ville Viitaluoma ja Juha-Pekka Haataja ovat siitä osuvin esimerkki verrattuna Koskirantaan ja Salmiseen. Täytyy samalla muistaa, että nämä kisat eivät tee herroista huonoja pelaajia, vaan päinvastoin todennäköisesti duo rikkoo yhteensä 100 pistettä tulevallakin liigakaudella. Potku ei vain riitä kisapassiin. Teemu Laakso lienee koko joukkueen suurin pettymys. Kankea ja kiekollisesti rajoitteinen puolustaja ilman erityisiä vahvuuksia on kehno yhdistelmä. Pettymyksiin voisi laskea myös Niklas Hagmanin, joka ei kuitenkaan saanut missään vaiheessa kunnollista tilaisuutta. Se jäi muuten johdonmukaisen ja loogisen Jukka Jalosen harvoiksi omituisuuksiksi tässä turnauksessa.

Filed under: Liiga 2 Comments