11Hel/13Off

Jääkiekon kasvot puhtaaksi

Kiekkokausi 2012-2013 lähestyy kliimaksiaan, eli pudotuspelejä. Toiset joukkueet voittavat, toiset häviävät, nyt kaukalossa on jo tapeltukin ja joka tapauksessa yleisö vaeltaa katsomoon.

Vähän silti tuntuu, että luurankojen kolina kaapissa voimistuu pikkuhiljaa. Lätkäjätkän fiilis on kuin silloin pikkupoikana, kun tiesi käyneensä äidiltä salaa suklaakeksipurkilla ja toivoi, ettei kahden tai kymmenen keksin vajausta huomattaisi.

Jääkiekosta nimittäin on tullut paitsi kotimaan urheilun ykköstuote, niin myös suosituin roskakori loanheitolle. Kaikki tuntui olevan vielä kohtalaisen hyvin siinä vaiheessa kun MM-pokaalia nosteltiin Bratislavassa, mutta Nupe Nurmisen pieni harha-askel Finnairin portailta olikin iso askel Suomen Tasavallalle. Sen jälkeen on halattu kännissä Tarjaa, haettu roima vierasvoitto kisakatsojien lompakoista, istuttu oikeussalissa pahoinpitelystä ja narahdettu vielä pilven pössyttelystäkin käsi keksipurkissa.

Kun yleisötapahtumien alkoholimyynti kyseenalaistettiin, oli jääkiekko ensimmäisenä tulilinjalla.

Ollaanko me kiekkoihmiset ja laji oikeasti näin pahoja miltä näyttää? Toisaalta on ymmärrettävä, että kun jääkiekko kerää niin suuren huomion kuin se kerää, lisääntyvät samassa suhteessa myös vastuut ja velvollisuudet.

Se on kuitenkin selvää, että me olemme etenkin Kalervo Kummolan ja Jukka-Pekka Vuorisen johdolla aivan helvetin huonoja käsittelemään näitä ilmiöitä. Taitavia lakaisemaan kipukohtia maton alle, mutta vilttiketjun tasoa julkisessa debatissa ja asioiden suoraselkäisessä käsittelyssä.

Olisiko aika välillä kampanjoida näkyvästi jääkiekon hyvistä puolista? Olisiko lajin kiistattomien asiantuntijoiden johdolla aika perustella, miksi erinäiset asiat ovat niin kuin ne ovat? Kertoa rehdisti jääkiekon kanta kaukaloväkivallasta, päihteistä ja kasvatustyöstä. Omilla kasvoilla, omalla nimellä, peittelemättä ja suoraan. Keinoja toteutukseen kyllä nykymaailmasta löytyy audiovisuaalisella ja sähköisellä puolella.

Jalkapallon puolella kansainväliset liitot kampanjoivat jatkuvasti rasismia vastaan, kunnioituksen puolesta ja niin edelleen. Onko milloinkaan suomalainen jääkiekko järjestänyt itseään tukeakseen mitään vastaavaa? Kuinka moni kohuotsikoista pillastuvat nettilukija tietää, että viime kevään kotikisojen voitoilla ollaan juuri palkkaamassa pitkä liuta taitovalmentajia junioritoimintaan ympäri maan.

No, Pelicansilla on menossa koulukiertue. Pelicans tukee sairaalan lastenosastoa ja otti siipiensä suojaan Icehearts-joukkueen. Yksittäiset liigaseurat tekevät arvokasta työtä kansan parissa omilla rajallisilla resursseillaan.

Siinä on hyvä alku. Lätkätermein eka kymppi on pelattu hyvällä energialla, nyt pitäisi vielä pystyä hyvään 60 minuutin mediapeliin.

Onko teistä miesten peleihin, kiekkojohtajat?

Filed under: Liiga, Pelicans 1 Comment
5Hel/13Off

Playoff-toiveiden löytötavaratoimisto

Pleijaritsäänssit tulivat ja menivät, yhä uudelleen ja uudelleen. Taannoisten pelaajakauppojen yhteydessä tuli kirjoiteltua tunteen ja järjen sekoittumisesta. Jotain samaa on liikkeellä nytkin.

Toivottavasti en ole muuttumassa Ilkka Kaarnaksi. Puolusteltuani taannoisia pelaajamyyntejä ja uskoteltua muutenkin kaiken olevan aivan fine, on olo kuin elämää vähän liiaksikin nähneellä diktaattorilla, joka valaa tv-puheessaan uskoa kansaan samalla kun sotilasjuntan panssarivaunut jo kyntävät palatsin siististileikattua nurmikkoa.

Osalle meistä perjantain Ässät-tappio oli se panssarivaunu. "Eiköhän se ollu tässä." Missähän olen kuullut tuon lauseen aiemmin? Taisipa siitä olla ihan lehdessäkin. Tappion myötä maajoukkuetauolle siirryttiin tilanteessa, jossa se himoittu playoff-viiva karkasi pelikaaneilta jo yhdeksän pisteen päähän, kun pisteitä on jaossa vielä 36.

Tämän täytyy olla osuva esimerkki siitä, kuinka lyhyellä syklillä ja tunnepohjalla asioita usein tarkastellaan. Tosin siinä ei ole mitään väärää. Pelicansin kausi on jo jostain lokakuun paikkeilta ollut selviytymistaistelua, jossa vain lievä ihme voi kammeta joukkueen pudotuspeleihin ja pieni humala säästää katsojan mielenterveyden.

Mutta mutta... Voidaan vetää jo niinkin pitkä aikajana kuin kaksi kuukautta, jonka ajan Pelicans on nakuttanut pudotuspeleihin oikeuttavaa pistetahtia, vaikka sitäkin on vaikea uskoa. Samalla pari pääkilpailijaa SaiPan ja Bluesin johdolla on osoittanut pahasti hyytymisen merkkejä. Helppo se tehtävä ei tule olemaan, mutta olisi hölmöä luovuttaa nyt. Vastahan tässä jyvät poimitaan akanoista. 12 ottelua, 8 voittoa ja pudotuspelijuna starttaa laiturilta yksi. Voiko herkullisempaa haastetta ollakaan? Tervetuloa kyytiin!

Ai mikä oli ero pudotuspeliviivaan ennen Ässät-ottelua?

No se oli niukat kahdeksan pistettä.

Filed under: Lahti, Liiga, Pelicans No Comments
4Hel/13Off

Tähtilipunvärinen superviikonloppu

Jos oli perjantain Ässät-ottelu kaikin puolin ankea näytös, niin Nelonen teki silti Pro-kanaviensa ilmaisjakelullaan viikonlopusta yhtä juhlaa. Liimasin nenän kiinni taulutelkkariin ja tässä ovat havainnot.

MacLean, Gilmour, Cherry

Suomalaisittain viikonloppuun mahtui pari kohokohtaa. Jo 42-vuotiaan Teemu Selänteen kohdalla loppuvat ylisanat kesken. Työsulun jäljiltä 6 pelattua ottelua ja tehot 2+6. Perjantaina Minnesotaa vastaan 0+3, joista varsinkin kaksi jälkimmäistä uskomattomia tuhannen taalan namupaloja takatolpalle. Samassa ottelussa Sami Vatanen teki NHL-debyyttinsä häärien heti ykkösylivoimassa varmoin ottein. Leksa Komarov puolestaan on raivannut paikkansa Toronton vakiokokoonpanosta 14 minuutin peliajalla ja hallitsee joukkueen taklaustilastoa ylivoimaisesti. Lauantaina sen sai tuntea nahoissaan Bostonin Johnny Boychuk, kas näin.

Totta puhuen pelin taso ainakaan näin kauden alkuvaiheessa noussut kovinkaan korkeaksi. Päästä päähän -nopeus on tietenkin Euroopasta käsin katsottuna huimaavaa, mutta myös väkisin puskemista ja kiekon dumppaamista harrastetaan riittämiin. Lätkä ei kauaa lavassa viihdy.

Toisaalta viihdearvoa nostaa fyysisyys. Siltä osin NHL näyttää jääkiekolta, ja toisaalta SM-liiga ei näytä. Joka ainoa tilanne viedään loppuun asti ilman väistelyä, kontaktivalmius vaaditaan aina kiekon ollessa lähelläkään. Joustolaidat sentään ovat pelaajien puolella, muutenhan tuolla tulisi ruumiita. Päätypleksit ovat metrin-pari korkeammat kuin Euroopassa, mikä puolestaan parantaa pelin sujuvuutta. Samoin hyökkäysalueen pidentämistä keskialueen suuntaan olisi syytä Euroopassa harkita.

TV-tuotannon laatuun ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Mikrofoneja ja kameroita on joka puolella, joten katsoja kuulee ja näkee kaiken. Tässä olisi valtavasti opittavaa Härmän perukoilla, jossa urheilutelevisioinnin ehkä suurin akilleen kantapää on äänimaailman välittäminen kotikatsomoon. Jos jääkiekossa ei kuule kiekon kopsahduksia lapoihin ja laitoihin, on se sama kuin tennis ilman pallon plopsahduksia tai keihäänheitto ilman karjaisua. Katsojaa hellitään Nelosella myös selostaja Antti Mäkisen muodossa, josta on tullut yksi tämän maan parhaita kiekkoselostajia päästyään eroon alkuvuosiensa maneereistaan. Miehellä on samassa paketissa hyvä ääni, asiantuntemus, huumori kuin tarkka silmä pelin yksityiskohdille.

Huippu-urheilun lisäksi NHL onkin myös läpeensä viihdettä. Amerikkalainen urheilukulttuuri on pelikatkoa pullollaan - kaiken huippuna jenkkifutis, jonka kuusituntinen Super Bowl -finaaliottelu pelattiin maanantain vastaisena yönä. Maailman huikein yksittäinen urheilutapahtuma, mutta itse luovutin kahden tunnin kohdalla pelin ollessa puolivälissä. Jääkiekon puolella toisaalta pelikatkot käytetään myös hyödyksi, kun ripeät pojat ehtivät leveillä kolillaan parissa minuutissa auraamaan kokonaisen hyökkäysalueen lumesta. Siitä mallia SM-liigaan.

Kaiken tämän hohto lienee kuitenkin siinä, että kaikki mahdollinen on alansa huippua, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Jos et vie jokaista taklaustasi loppuun asti, löydät itsesti farmista. Jos epäröit TV-kameran edessä, et pääse esiintymään. Kaikesta paistaa läpi intohimo ja pelin kunnioittaminen tavalla jota on vaikea muualta löytää.

Mieleenpainuvin hetki taisi sittenkin jäädä Kanadan puolelle. Toronto - Boston -ottelun avauskiekon [video] kävivät kolmistaan pudottamassa yksi Maple Leafs -legendoista Doug Gilmour sekä 60-vuotisjuhlaansa viettävän legendaarisen Hockey Night in Canada -lähetyksen tehokaksikko Ron MacLean - Don Cherry. Mäkisen tietojen mukaan Cherry oli saanut uransa ensimmäisen tv-lähetyksen jälkeen ohjelman tuottajalta palautetta, että jos et ole joka asiasta jotakin mieltä, urasi loppuu siihen. Sen jälkeen Cherry ei ole mielipiteidensä kanssa epäröinyt, vaan ajanut aina suorinta reittiä kohti maalia.

Siinäkin on hyvä ohjenuora itse kullekin.

Filed under: Media, Viihde No Comments