28Hel/13Off

Pelicansin sponsorit – olkaa kiekkokaupunkilaisia!

Kuukausi sitten kehuin osaa Pelicansin sponsoreista tyylikkäästä esiintymisestä joukkueen lauantaipeliasussa. Nyt on vedottava kaikkiin Pelicansin sponsoreihin toivoen tahdikasta esiintymistä julkisuudessa, mikäli esiintymisiä on tullakseen.

Toimitusjohtaja, mitä jos erottuisit massasta uimalla jääkiekon kanssa myötävirtaan?

Aller Media Oy teki alkuviikosta toimitusjohtajansa Pauli Aalto-Setälän johdolla näyttävän ulosmarssin jääkiekkosponsoroinnista.

- Emme halua olla mukana tukemassa sellaista, jossa aiheutetaan aivovammoja, sanoi Aalto-Setälä myöntäen heti seuraavassa kommentissaan, ettei ole jääkiekon asiantuntija.

Näin siis puhuu johtajansa suulla Aller, jonka ylivoimainen ykkösbrändi on paisutelluista sensaatioista, lyödyn lyömisestä ja inhimillisestä kärsimyksestä sisältönsä ammentava Seitsemän Päivää -lehti. Tänään Seiska uutisoi ensimmäisten joukossa, ellei jopa ensimmäisenä näyttelijä Aarno Sulkasen saamasta seksuaalirikossyytteestä koskien 12-vuotiaan lapsen hyväksikäyttöä. Uutisboksissa heti seuraavina Jipun aviokriisi, Kaija Lustilan rattijuoppous sekä Salkkari-Ronnyn pahoinpitely.

Näin Seiskasta tuli huippu-urheilun moraalinvartija - katso kuvat!

Median taholta on kuultu hyviäkin kannanottoja. IS Veikkaajan Vesa Rantanen puhui hyvin jääkiekon puolesta, mutta en nyt aivan täysin allekirjoita hänen ohjettaan, että sponsorin pitäisi vain maksaa ja pitää turpansa kiinni. Jos tarkkoja ollaan, niin nykyään puhutaan yhteistyökumppaneista ja mielensäpahoittajien Suomessa yhteistyökumppani on luonnollisesti kiinnostunut siitä, minkä kanssa yhteistyötä tekee.

Silti yhteistyökumppaninkin pitää ymmärtää mihin on lusikkansa upottanut. Aller Media tuskin lähti sattumalta mukaan mediaseksikkääseen jääkiekkoon ja sen piiristä nimenomaan HIFK:n yhteistyökumppaniksi. HIFK, jonka vahva brändi nimenomaan perustuu kovaotteiseen jääkiekkoon ja ilmassa leijuvaan ylilyönnin uhkaan. Kaikki sen aistivat, vaikka ääneen ei sanotakaan.

Ja kun rapatessa on roiskunut, on Seiskan logo ollut mukavasti esillä pelaajakuvissa ja haastatteluiden taustasermeissä.

Yhtä lailla sponsorin on tiedettävä tukemansa lajin ominaispiirteet. Doping-käryt kestävyysurheilussa eivät ole lajiin kuuluvia, eikä sopupelaaminen kuulu jalkapalloon. Sen sijaan taklaaminen ja säännöissä määritelty kontakti kuuluvat jääkiekko-nimiseen lajiin kiistatta. Joidenkin arvioiden mukaan jääkiekko on maailman urheilulajeista aivan huippua monipuolisuudessaan. Se vaatii taitoa, nopeutta, kestävyyttä ja voimaa samanaikaisesti. Sen lisäksi vielä kykyä ottaa fyysistä kontaktia vastaan, mihin nämä holhouksen alhaiset juniorit totutetaan jo teinivuosinaan.

Miltä se näyttäisi, jos Lahti Energian toimitusjohtaja Janne Savelainen tai Isku-Yhtymän Arto Tiitinen tulisikin esiin tukemaan jääkiekkoa tällä hetkellä? Vaatien lajin kehityskulun korjaamista ja pelaajien turvallisuuden kohentamista, mutta osoittaen ymmärryksensä kontaktilajin luonteeseen. Koettaisiinko tämä laajakatseisena ja asiantuntevana johtajana, joka sopeutuu uuteen tilanteeseen ymmärtäen vallitsevat olosuhteet?

Nyt kun ei olla poistamassa kontaktia jääkiekosta, vaan ainoastaan korjaamassa kehityskulkua. Olkaa siis kiekkokaupunkilaisia ja jättäkää hyppäämästä populismin kelkkaan, jossa ensin katsellaan hiljaa sivusta ja poistutaan teatraalisesti saarnaten.

Lahti on Kiekkokaupunki. Pelicans on lahtelainen joukkue.

Toivottavasti jääkiekon syvintä olemusta ei tarvitse erikseen selittää.

27Hel/13Off

Pikkaraisen tuomiossa sittenkin jotain järkeä?

"Ilkka Pikkaraiselle määrätään seitsemän (7) ottelun pelikielto. Lisäksi Pikkaraiselta vähennetään sakkona 11,67 % (7/60) hänen kausipalkastaan SM-liigan ja Pelaajayhdistyksen sopimuksen mukaisesti. "

1.erä
Sampo Liusjärven langettama massiivinen 7 ottelu pelikielto on ennakkotapaus. Ensimmäinen uuden tiukemman linjauksen mukainen päätös, jossa päähänkohdistuneiden taklausten rankominen alkaa viiden ottelun skaalasta ja Pikkaraisen kaltaiselle uusijalle tuomiota voidaan korottaa, kuten nyt kahden ottelun verran.

Oleellista ei ole verrata miten Jarkko Ruutu ajeli Artturi Lehkosta, vaan että valittu linja pitää jämäkästi jatkossakin. Mikäli Bluesin Tommi Huhtala ajelee Jere Sallista, on tultava samaiset 6-7 peliä. Jos tänään Lukon Jesse Virtanen nukuttaa KalPan Joonas Riekkisen, on 5 peliä oltava lähtökohtana. Jos pelaaja on kiekoton, jos taklaus osuu päähän ja tarkoitushakuisuutta on ilmassa.

2.erä
Nimittäin tarkoitushakuinen Pikkaraisen taklaus Humliin oli. Päähän se tuskin kunnolla osui, kun tshekki jatkoi seuraavassa vaihdossa peliä normaalisti. Humlin voisi helposti tuomita tshekkipelleksi, mutta pitikö Pikkaraisen toteuttaa taklaus tällä tavalla? Kiekottomaan, kuolleesta kulmasta ja lähelle päätä.

Tuomiosta vouhotettaessa pitäisi muistaa, että nämä taklaukset eivät nyt vain ole pelin hengen mukaisia. Tähän verrattuna Pikkaraisen syksyinen niitti Ville Mäntymaahan oli suorastaan rehti, ainoastaan epäonni aiheutti sellaiset seuraukset. Huml kaikessa rottamaisuudessaa on kiistatta sarjan tähtipelaajia, joita on jollain tavalla suojeltava nyt kun tappelemalla ei enää saa tilejä tasata.

3.erä
SM-liiga tarvitsee uskottavan kurinpitäjän, kuten 1500 NHL-ottelun Brendan Shanahan on rapakon takana. Joku Ville Niemisen kaltainen piinkova meritoitunut lätkäjätkä, jolla perse kestää merivettä, ja hänen avustajakseen Liusjärven kaltainen lakimies. Jokainen laji-ihminen tietää Shanahanin, mutta kuka on edes nähnyt Sampo Liusjärven naaman missään?

Linja selväksi, tuomiot tekojen (ei seurausten tai Helsinki-lisän) mukaan, perustelut aiempiin ennakkotapauksiin verraten ja joukkueiden tekemät valitukset roskakoriin. Kaikki törkeydet - kuten Keränen ja Saarenheimo lauantailta - videolta käsittelyyn, riippumatta siitä tuomittiinko iso jäähy pelissä.

Pelicans valitti Pikkaraisen tuomiosta - tottakai. "Oikeusturvan nimissä". Mutta kun kaikki joukkueet vuorollaan protestoivat ja lähettävät videoita, ei kurinpito yksinkertaisesti toimi. Jokainen protestin jälkeen liigan hallintoelimissä kumottu tuomio nakertaa uskottavuutta. Lajin yhteinen etu ei toteudu omaan napaansa tuijottaen, vaan isoa kuvaa hahmottaen.

jatkoaika
Pikkaraisen poissaolo voi olla vielä Pelicansin onni runkosarjan loppukierroksilla. Kiehuva kattila on heitetty tuvasta ulos lumihankeen jäähtymään ja voidaan rauhassa keskittyä playoff-keitoksen maustamiseen.

26Hel/13Off

Voisiko kokemus ratkaista?

Yritetään nyt edes puhua jostain muusta kuin SIITÄ. SaiPa on tullut kevään aikana perävalot edellä vastaan ja köysi kiristyy alkukauden yllättäjäjoukkueen kaulalla. Jäljellä olevissa kuudessa ottelussa Pelicansin on otettava 9-12 pistettä, mukaan lukien suora kolmen pisteen voitto Lappeenrannasta viikon päästä tiistaina.

Sattumalta kirikamppailussa rykivät likipitäen sarjan kokemattomin ja kokenein joukkue - ainakin liigaotteluiden määrässä mitaten. Ainoastaan KalPan mittarissa on liigakilometrejä Pelicansia enemmän. Jos Pelsun joukkue olikin alun alkaen aivan liian tunkkainen ja parhaat päivänsä nähnyt, on sillä ainakin kokemusta siinä määrin, ettei kepin pitäisi tiukassa paikassa täristä. Tosin näistä meriiteistä noin 767 liigaottelun verran istuu katsomon puolella Jari Kauppilan muodossa. Parin kentällisen verran miehiä on nyt pelannut kahden vuoden sisään sekä karsinnoissa, että finaaleissa.

Pelicansin joukkue on muuten keski-iältään sarjan vanhin 27,7 vuoden keskiarvollaan.

Olisikohan siinä kokemuksessa riittävä "edge" lahtelaisten hyväksi kampeamaan lappeenrannan ihmeen sarjataulukossa omalle paikalleen - ulos pudotuspeleistä. Vaikka vielä kauden puolivälin krouvissa SaiPan ja Pelicansin ero oli 26 pistettä

Tai sitten vain "päätetään kopissa jätkien kanssa" hoitaa homma himaan, kuten 9-1-0 -rekordilla paineleva ja kohisten sarjaneloseksi noussut Ässät teki tammikuussa.

Liigajoukkueiden pelaajien yhteenlasketut pelimäärät SM-liigasta ennen 26.2. kierrosta.

Filed under: Liiga, Pelicans 2 Comments
25Hel/13Off

Neljä sikaa ja Junland

Lauantain Kärpät-koitoksen voi vain todeta, että tällaisia SM-liigaotteluiden pitäisi aina olla. Runkosarjan 30:een kotiotteluun mahtuu aivan liian monta velttoa läpsyttelyä, mutta ei kai jokainen ottelu voikaan olla mitään junioreiden MM-kisojen Kanada-USA -finaaleja, joissa joka ainoa luistimenpotku ja laukaus vedetään täysillä. Lauantaina intensiteetti oli kuitenkin Isku Areenalla tapissa ja parempaa draamaa ei voisi käsikirjoittaa. Silloin kannattaa olla hallissa paikan päällä.

Näkemisen arvoinen oli myös Kärppä-vahti Johan Backlundin sulaminen lärpyttimien metelissä. Mihinpä koira karvoistaan pääsisi.

Pelicans vei tulostaululla 3-2, mutta törkyilyt kentällä menivät tasan 2-2. Ilkka Pikkaraisen, Juho Keräsen ja Pekka Saarenheimon temput joutaisivat kaiken järjen mukaan kurinpitokäsittelyyn, mutta todennäköisesti ainoastaan Pikkaraisen maine aiheuttaa jatkotoimenpiteitä - nythän vieläpä yritetään tuomita tilanteet teon, eikä Kärppien lääkärin lausuntojen mukaan. Miikka Salomäen taklausta on vaikea arvioida, kun tilannetta ei viitsitty ottelukoosteisiin ympätä.

Saarenheimo vs. Keränen -tapauksessa ikävintä oli, että nyt kun tapella ei saa, niin SM-liigassa tasataan kuittivihkoa lyömällä mailalla päähän. Kohde sentään oli oikea. Juho Keränen on pelaaja, joka kerjää verta nenästään ja tietää sen itsekin.

Saarenheimon reaktio oli taatusti spontaani, mutta muistan vuoden takaa sellaisenkin tilanteen, että Ryan Lasch otti oikeuden omiin nyrkkeihinsä ja pakotti Kärppä-ikoni Ilkka Mikkolan kilpikonnaksi jään pintaan. Vähemmän väkivaltainen ja vaarallinen tempaus kuin Saarenheimon halonhakkuu, mutta samalla henkinen yliote siirtyi Pelicansille kentän pienimmän miehen kyykyttäessä pikkusikaa harrastavaa Mikkolaa.

Kiekkoaktivistin tuomiot lauantain tapahtumista uuden linjauksen mukaisesti:
Ilkka Pikkarainen, 4 ottelua
Pekka Saarenheimo, 2 ottelua
Juho Keränen, 2 ottelua

- - -

Pelicansin vemppaosasto on nyt täysin tyhjä, kun Jonas Junland osallistui normaalisti tämän aamupäivän jääharjoituksiin. Pelikuntoon ei siis pitkä matka enää ole ja pakkipäässä tullaan näkemään vielä kova kahdeksan ukon kamppailu peliajasta. Junland on suurennuslasin alla muutenkin, sillä miehen kapasiteetti riittäisi varmasti kantamaan ykköspuolustajan viittaa myös ensi kauden Pelicansissa. Se kannattaa muistaa, vaikka pitkän pelitauon jäljiltä tietty haparointia onkin odotettavissa.

23Hel/13Off

Timo Pärssinen ei ole floppi

Jääkiekkolehti listasi liigakauden 15 (16) suurinta floppia tällä hetkellä liigajoukkueissa pelaavista pelaajista. Pelicansista mukaan joutuivat Jari Kauppila, Timo Pärssinen ja Jesse Niinimäki.

Lista muodostui seuraavasti:

01) Tuomas Pihlman, Ässät
02) Kimmo Kuhta, HIFK
03) Tomas Plihal, Kärpät
04) Ville Koistinen, Ilves
05) Arto Laatikainen, Blues
06) Juhani Jasu, Lukko
07) Jari Kauppila & Timo Pärssinen, Pelicans
09) Hannu Pikkarainen, TPS
10) Joonas Rask, Jokerit
11) Pekka Tuokkola, KalPa
12) Jesse Niinimäki, Pelicans
13) Marko Luomala, HPK
14) Ville Uusitalo, Ässät
15) Jyrki Välivaara, JYP

Jääkiekkolehti teki kummallisen ratkaisun listatessaan sijalle seitsemän kaksi pelaajaa. Yhtä munaton ratkaisu kuin JYPin edellisenä mestaruusvuonna pelaajapalkinnon jakaminen kahden maalivahdin kesken.

Toinen kummallinen päätös oli rajata listaus tämänhetkisiin pelaajiin. Pelicansin kohdalla korostuu todella osuvasti, kuinka ne pahimmat ja kalliimmat flopit on jo heitetty helvettiin monta kuukautta sitten ja jäljellä on enää pelaajia, joiden hinta-laatusuhde on merkittävästi parempi.

Näin on asian laita myös Pärssisen kohdalla. Konkarilaituri on pelannut jokaisen runkosarjaottelun ja tehnyt jo paremmat pisteet (11+13=24) kuin yhdelläkään kolmesta viime kaudesta Timråssa. Suoritustaso on noussut kauden edetessä - osaltaan myös joukkueen parantuneen viisikkopelin myötä, luonnollisesti.

Jos joku odotti 40:ää pistettä, oli haihattelija. Vallankin kun pelaaja ei ole päässyt oli 30:n pisteen kahdeksaan vuoteen. Nyt tulossa olevat vajaat 30 pinnaa ovat täysin odotusarvon mukaiset, eikä Pärssisen rooli muutenkaan ole enää ketjunsa ykköstykki.

Lopputulemana 36-vuotiaan nestorin kaudessa on hienoinen pettymyksen sivumaku, mutta floppia se ei ole nähnytkään. Ja kevät voi onneksi pelastaa paljon.

PS. Joka tapauksessa Jääkiekkolehden listaus on täysin epäoleellinen. Katsokaa vaikka listakärki Tuomas Pihlmania, kuinka paljon häneltä oli syytä odottaa kahden vaisun kauden jäljiltä? Kaikkein raskaimmat hudit Corey Lockesta Danny Richmondiin söivät joukkueidensa iskukyvystä paljon suuremman palan.

Jääkiekkolehden listaus teki kuitenkin tehtävänsä, eli herätti ajatuksia kyseenalaistamaan asioita.

21Hel/13Off

Vihdoin hyviä uutisia – kiitos Jarkko Ruutu!

Tämän viikon otsikoita seuratessa tuntuu, että Suomeni on murenemassa kuin valmiiksi paistettu jauheliha. Onkohan maapallolla mitään muuta valtiota, jossa nuoren ihmisen lahjakkuudesta tehdään lastensuojeluilmoitus?

kuva: www.jokerit.com

Sinänsä nämä Lehkos-episodin jäljiltä vesilasissa vellovat laineet ovat erikoisia, että eri osapuolet puhuvat tietämättään samasta asiasta. Jääkiekon parissa osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että SM-liigaan pääsee nykyään keskenkasvuisena liian helposti. Tosin siitäkin voi olla montaa mieltä, kun katsoo aikamiehen tavoin pelaavan Aleksandr Barkovin (17v) dominointia liigakaukaloissa. Pasi Saarelan poika Aleksi (16v) teki tiistaina liigadebyytissään tehot 1+1 ja on rungoltaan jo miehen mitoissa.

Sitten on tämä väki, joka ei tiedä SM-liigan ja kotimaisen juniorituotannon tasosta mitään, mutta sitäkin enemmän huolenpitämisestä. Viime vuosikymmenellä keksittiin tehdä rikosilmoitus SM-liigan kaukalotappeluista, viime syksynä jaettiin sellaisesta jo ensimmäiset tuomiotkin. Saapa nähdä rangotaanko Ismo "noutaja" Lehkosta nyt heitteillejätöstä päästettyään poikansa toteuttamaan huippulahjakkuuttaan lajin kotimaiselle huipulle.

Norjalaislähteiden mukaan Ismo oli jo aiemmin syöttänyt pojalleen valmiiksi paistettua jauhelihaa, jossa oli hevosta seassa.

Tapojeni mukaisesti yritän nähdä tästäkin asiasta molemmat puolet. Paha poika Jarkko Ruutu sai kolmen ottelun kakun taklauksestaan. Liigan kurinpitäjän Sampo Liusjärven määräämän pelikiellon pituus on surkuhupaisa kompromissi. Se indikoi, että teko oli yksi muiden joukossa - ei kovin likainen, muttei puhdaskaan.

Mutta SM-liigan kurinpito nyt on ollutkin täysi vitsi jo vuosien ajan. Linjatonta puuhastelua vailla täyttä ymmärrystä ja auktoriteettia. Kurinpito ei ole pysynyt liigan ja lajin evoluution mukana, puhumattakaan yhteiskunnallisista muutoksista. Nyt alkavat kerran syödyt jauhelihat olla jo alushousuissa, kun julkinen paine repii jääkiekkoa riekaleiksi.

Muutosta kurinpitoon ei ole tullut edes Jukka-Pekka Vuorisen aikana, vaikka miehestä paljon odotettiinkin. Tiistaina Vuorinen kuitenkin jyrähti vaatien kovia toimia aivotärähdysten vähentämiseksi. En muista milloin viimeksi Vuorinen olisi ottanut mihinkään asiaan kunnolla kantaa omalla arvovallallaan.

Artturi Lehkosen nukuttamalla Jarkko Ruutu tuli herättäneeksi Jukka-Pekka Vuorisen.

Kiitos, Jarkko.

20Hel/13Off

Duunariosaston esiinmarssi

Viime viikolla Pöyhönen ja Paakkolanvaara, eilen Ritamäki ja Pikkarainen. Haalariosaston onnistumiset tulevat tarpeeseen, sillä Pelicansin hyökkäyspeli ja maalinteko eivät viime aikoina ole olleet mitään erityisen räiskyvää. Tosin ennen IFK-vierailua oli paukuteltu 10 matsissa mainiot 27 häkkiä, eli samaa tahtia mitä kärkipään joukkueet koko kauden. Yhdessä tiiviin puolustuspelin kanssa se jo keskimäärin tuottaa enemmän voittamista kuin häviämistä.

Eräänlaisia pudotuspelejä on tahkottu paineen alla jo jonkin aikaa ja tällä harjoittelulla nippu on taatusti valmis niihin oikeisiin playoffeihin. Jos "säälipleijareita" sellaisiksi voi laskea, ja jos kympin sakkiin ylipäätään onnistutaan kampeamaan. Olen melko skeptinen sen suhteen kuinka paljon tämä runkosarjan lopun armoton taistelu altavastaajana jättää energiaa ja mahdollisuuksia niihin tosipeleihin, mutta jo pudotuspeleihin pääsy säästäisi tämän sesongin totaaliselta flopilta.

Jäljellä on otteluita kotona viisi ja reissun päällä kolme, joten pelkkä vieraissa voittaminen ei enää riitä. Haastatellessani Marko Pöyhöstä tämän päivän Uuteen Lahteen "Pöde" tarjoili kotipeleihin lääkkeeksi suoraviivaisuutta, kuinkas muutenkaan. Se sana on Pöyhösen työmaakypärässä pleksiin tatuoituna. Pelicans on elementissään vierasotteluissa, kun on lupa rakentaa puolustusmuuri ja iskeä vastahyökkäyksillä mahdollisimman simppelisti.

Lahdessa vierasjoukkueet asettuvat samaan rooliin ja Pelicansin viisikoiden kiekollinen peli ei ole oikein missään vaiheessa kautta asettunut dominoivaan muottiin. Olemus on koko ajan enemmän pakottamista kuin rentoa hallintaa. Viime kauteen verrattuna nyt pelataan konstailematonta duunarilätkää ja keväällä näiden duunareiden arvo nousee entisestään. Aiemminkin on Pelicansissa nähty, että kun taitopelin neppailijat hyytyvät, jatkaa haalariosasto suoraviivaista hommaansa ja nousee jopa pelin sieluksi - legendaarisimpana vitjana Sihvonen - Heino - Komarov.

Pari asiaa joita näiltä nykyisiltä - Joni Isomäki mukaan lukien - odottaisin, on aggressiivisuus ja ilkeys. Komarov ei aikanaan jättänyt vetämättä tilanteita loppuun asti, eikä jätä edes NHL:ssä. Leksalla on myös kyky hoitaa roolinsa täsmälleen oikein.  Pikkarainen on fyysisesti valmis tähän, henkisesti ja maineensa vuoksi ei niinkään. Heinolan miehet Ritamäki ja Isomäki pelaavat ihan kivaa näkymätöntä peliä, mutta jos herrat aikovat pidempää liigauraa luoda, pitää ruveta löytymään särmää. Täysillä tilanteisiin, mehut pois vastustajan puolustajista, suorinta reittiä maskiin ja pelikatkolla hanskan hierontaa naamaan.

Isojen poikien pitää pelata kuin isot pojat, muuten ei tässä sarjassa suurvoittoja oteta. Lisätietoja Miika Lahdelta.

19Hel/13Off

Pelicans ja Peliitat ne yhteen soppii?

Tänään Heinolan betonibunkkerissa nähtäneen päijäthämäläisen jääkiekon yhteistön parhaita hedelmiä, mikäli Joonas Kuusela huilivuoronsa jälkeen torjuu TUTOn rumputulessa taas voiton Peliitoille.

Sen lisäksi ottelu tuntuu kiinnostavan lahtelaisyleisöä poikkeuksellisen paljon, onhan tarjolla taas kaivattuja tosipelejä viime kevään huuman jälkeen. Liigan puolella ne kun voivat jäädä tänä vuonna kokonaan väliin. Muutamakin sata moottoritien tuomaa lisäkatsojaa tietää sievoista plussaa Peliittojen lippaaseen, minkä hienosti taistelleelle joukkueelle ja seuralle kyllä suo.

Mutta tässäkö se niin sanottu farmiyhteistyö sitten oli?

Petri Karjalaisen alaisuudessa Peliittojen pelaajaliikenne on alkanut virrata mastokaupungin läpi Heinola-Hämeenlinna -väliä. Robert Leino, Borna Rendulic ja Marko Rairama etunenässä, siirtorajalla Kerho kaappasi vielä takaisin oman kasvattinsa Ville Järveläisen, joka lähtiessään kantoi Peliittojen kultakypärää.

Heinolassa ilmeisesti supistaan, että Lahdesta lähetetään vain sutta ja sekundaa. Kiekkokaupungissa - jopa siellä pääkallopaikalla - taas nähdään, että johan tässä on muutaman kauden ajan jatkuvasti annettu käyttöön kentällisen verran ilmaisia liigaringin miehiä ja Peliittojen linjaukset riippuvat täysin kulloisestakin päävalmentajasta. Jasi Sinkkoselle tarjotut pelurit vielä kelpasivat.

Jatkossa pelaajat ehkä lähetetään farmiin sinne mihin kelpaavat, Juha-Pekka Pietilä käväisi jo Kouvolassa...

Olisi mielenkiintoista kuulla asianosaisten kannanottoja asiaan, josta ei ole viime aikoina juuri pukahdettu. Eikä se enää kauden tässä vaiheessa ajankohtaista olekaan, tulevaisuudessa kylläkin. Tuntuisi nimittäin aavistuksen hölmöltä kuskata pelaajia lähikaupungin ohi vaikkapa juuri Hämeenlinnaan ja Kouvolaan, kun molemmat päijäthämäläiset ovat tukevasti omillaan ja läheisestä yhteistyöstä olisi mahdollista ammentaa etua.

Järveläinen on muuten nyt tehnyt HPK:ssa viiteen otteluun tehot 0+3. Sarjakakkosena kiitävässä JYPissä on Markus Nenosen (9ott  4+2=6) johdolla nähty kentällisen verran Akatemian poikia, eikä se näytä tahtia haittaavan.

Kuinka moni parikymppinen pelaaja Pelicans-organisaatioon kohta haluaa enää tulla?

Filed under: Pelaajat, Pelicans 4 Comments
14Hel/13Off

Keklu, Jasi ja Peliitat

Jos olisin nainen, kelpaisi Keklu todennäköisesti minullekin.

Jarmo Kekäläinen lähtee omalle maailmanympäripurjehdukselleen Columbus Blue Jacketsin toimitusjohtajaksi. Nostan hattua, "Keklusta" tulee kautta aikojen ensimmäinen eurooppalainen NHL-seuran GM. Sitäkin enemmän nostan päähinettä Kekäläisen asemalle ja hahmolle Suomi-kiekon ehdottomassa eliitissä. Mies pisti ruotuun Jokereiden sirkusmaisen organisaation, esiintyy julkisuudessa vastaansanomattomalla tyylikkyydellä ja karismaa huokuen.

Olen kyllä kuullut, että kiiltokuvamiehellä on omat rosonsa kulissien takana ja tunteitakin jääviileän kuoren alla, mutta kelläpä meistä ei olisi. Keklun selkänojana on meriittien lisäksi se tosiseikka, että suomalainen jääkiekko ja urheiluelämä ylipäätään huutaa lisää tällaisia persoonia.

Kekäläinen on 2000-luvun kiekkojohtaja, jonka pinnan alla virtaa vankka tietämys pelaajista ja pelistä nimeltä jääkiekko.

- - -

Voiko Janne Sinkkosen mainita heti seuraavassa lauseessa? Tottahan toki. HeKin ja Peliittojen ruumiillistuma otti tämän kauden etäisyyttä Unkarissa, mutta palaa ensi kaudeksi Mestikseen SaPKon peräsimeen. SaPKon tiedote luonnehti uutista seuraavasti:

- Haluamme Sinkkosen myötä myös tuoda SaPKoa enemmän esille ja toivomme hänen tuovan kaukaloon ja kaukalon ulkopuolellekin lisää ”äijämäisyyttä” ja energiaa.

- Toiveemme on, että SaPKo pysyy edelleen kiekollisena ja hyvin liikkuvana joukkueena tulevalla kaudella

Siinä on dilemma, jonka pitäisi soittaa hälytyskelloja Talvisalossa asti. Sinkkosen HeKi/Peliitat oli äijämäinen ja taisteleva, mutta auttamattoman kädetön luomaan riittävää hyökkäyspelaamista ynnä pelinopeutta. Siis sitä, jota Petri Karjalaisen Peliitat nyt toteuttaa hienosti. Itse asiassa nykyinen Peliitat on rohkeampi ja äijämäisempi kuin Sinkkosen ajan joukkue, vaikka pelaakin enemmän "taitokiekkoa".

Pelicansissa tämä sama evoluutio näkyi vaihdossa Toivolasta Suikkaseen. Sopii toivoa, että Sinkkonen on kirjoittanut pelikirjansa uudelleen, muuten SaPKon vaarana on sinkoilla ja äijäillä statuksensa ulos Mestiksestä.

- - -

Peliitat kaatoi Tami-TUTOn kumoon Turussa 103-minuuttisessa jännärissä Jani Keinäsen osumalla. Joonas Kuuselan lonkan kestävyyden lisäksi perjantaina jännitetään mehevää toista voittoa, mutta myös katsojien paljoutta. Kyseinen kotiottelu tulee olemaan Heinolassa historiallinen hetki ja suomalaisittain näillä hetkillä yleisömäärä ajaa ennakkokeskusteluissa jopa pelin edelle.

Lehdet kirjoittavat, että nyt pitäisi saada sen ja sen verran yleisöä paikalle, mutta kukaan ei puhu siitä mitä pitäisi mennä katsomaan. Paitsi tietenkin Don Tamia. Rummuttakaa mieluummin sitä, kuinka hyvää jääkiekkoa Peliitat pelaa ja mitä kaikkea hienoa nähtävää pelissä tulee olemaan. Sitähän yleisö menee halliin katsomaan, eikä muuta yleisöä. Eikö?

Auringonvarmaa on kuitenkin vihainen palaute niiltä katsojilta, jotka saapuvat Versowood Areenalle 18:25 ja juuttuvat ennätyspitkiin lippujonoihin.

13Hel/13Off

Pelikaanien kujanjuoksu

Sarjakolmonen KalPa kaatui vieraissa puhtaasti 0-3, joten playoff-toiveet ovat taas noudettavissa löytötavaratoimistosta. Tällä menolla keväästä tulee pitkä, mutta toiveikas.

Nolla-kolme, se oli yksi lähihistorian kylmimmistä "ryöstöistä".  Viime kaudella Pelicansin tapana oli jopa hallita ja moraalisestikin ansaita voitto, mutta käy se näinkin. VeePee Paavola kommentoi päivän Etlarissa, että vierasvoitto tuli "tarpeeseen ja tyylillä". Tarpeeseen ehdottomasti, tyylistä sen sijaan voi olla montaa mieltä.

Pelicans pelasi kyllä tyylipuhdasta epäjääkiekkoa, jossa ainoa tarkoitus ja mahdollisuus on selvitä vaihdosta toiseen. Kotijoukkue vei hyvät maalintekopaikat suhteessa 15-5.

Käsikirjoitus kuitenkin toimi täydellisesti ja suorastaan klassisella kaavalla: Pekka Tuokkolalta yksi hörppy, Marko Pöyhöseltä huikea venyminen 0-2 -maalia varten ja Tyler Redenbachille ansaittu onnistuminen tyhjiin. Päälle Jere Myllyniemen huippuvire pienten pomputtelujenkin kanssa ja ripaus tuuria Sakari Salmisen maalintekopaikkoihin, niin kierroksen yllätys oli valmis.

Sarjapisteet kelpaavat, mutta mitä löytyy numeroiden takaa? Vaikka eilinen olikin kokeneen joukkueen kurinalainen suoritus ja joukkue muistuttaa yhä enemmän kauden 08-09 sitkeää playoff-ryhmää, ei tällä pelillä pitkässä juoksussa kunnian kukko laula. Tosin KalPa osaa kyllä tehdä vierasjoukkueen pelaamisen kiireiseksi Niiralan Montussa. Kiireistä ja hätäistä pelaaminen nimittäin kiekollisena oli, kun taas puolustuksessa pelikaanit olivat elementissään.

Päätavoite on tietenkin päästä pudotuspeleihin, mutta silloin pelkkä asemasota ei riitä, vaan peliä pitää pystyä pelaamaan. Toisekseen tämä selviytymistaistelu kapealla materiaalilla jatkuvan paineen alla on äärimmäisen kuluttavaa. Positiivisesti ajateltuna kuntokäyrä on nousussa ja voittamisesta saa energiaa, mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Sopanen, Immonen, Männikkö, Niinimäki... Erityisesti näiltä herroilta tarvitaan nyt kipeästi tulivoimaa, ettei Pelicansia ammuta kuoliaaksi omaan bunkkeriinsa.

Katsojan kannalta hyvä asia on, että käsikirjoitus takaa tiivistunnelmaisia jännäreitä vielä monta lisää.