29Elo/12Off

Ruma ja ilkeä ankanpoikanen

Joko nyt taittuu? Toivottavasti ainakin kärki isoimmilta vaatimuksilta joukkueen vahvistamiseksi, kun tiistai toi ilouutisen Radek Smolenakin muodossa.

Radek Smolenak (kuva: © SM-liiga)

Palataanpa hetkeksi viime tammikuun loppuun.

– Tiesin jo ennakkoon, että tämä on paras joukkue tässä liigassa. Tunnen jotenkin jo nyt sen, että kuulun tänne ja tähän joukkueeseen.

Radek Smolenakin ensikommentit Pelicansiin siirryttyään pitivät kutinsa. Tshekkikolossi huokui peli-iloa ja intohimoa läpi upean kevätkauden, huipentuen 8 pudotuspelimaaliin. Myös Kai Suikkanen oli aika hyvin perillä asioista samassa yhteydessä:

- Oli mun mielestä pirun hyvä. Oli pikkuinen yllätys, että liikkuu noinkin hyvin kun mittaa on 190 senttiä ja yli 90 kiloa, ja aika vittumainen jätkä muutenkin.

No, jälkikäteen hampaattoman tshekin kauniit puheet vaihtuivat KHL-unelman ja isomman tilipussin haikailuun, mutta se kuuluu erottamattomana osana tähän businekseen, kun kyseessä on 25-vuotias juuri läpimurtonsa tehnyt pelaaja. Sellaiseksi Smolenakin viime kauden voinee laskea, kun tilastoriviltä löytyvät lukemat 74 ottelua, 27+21=48. Uutta työnantajaa ei kuitenkaan löytynyt, joten tie vei takaisin Lahteen syyskaudeksi.

Siihen liittyvätkin tämän diilin pari muttaa. Sopimus todellakin on aluksi vain syyskaudeksi, joten onko sitoutuminen samaa tasoa kuin keväällä? Toinen mutta on se, että Ilkka Kaarnan mukaan pelaajabudjetti ei sellaisenaan riitä loppukauden sopimukseen. Näihin kommentteihin kannattaa kuitenkin suhtautua aina suurella varauksella, niissä on aina roima annos inhorealismia mukana. Kovin suuri ihme ei ole, mikäli tshekkilaituri jatkaa Pelicansissa koko kauden, olisihan hän juuri se palanen, joka hyökkäyksen vasemmalta laidalta toistaiseksi puuttui. Kyseinen pelipaikka on tällä hetkellä kysymysmerkki muutenkin, kun Jarkko Immosen olkapää kolahti Torpedoa vastaan muutaman viikon sairaslomalle, Timo Pärssinen jätti tiistaina harjoitukset väliin ja Janne Tavi ei kaiketi ole päävalmentajan luottamusta saavuttanut.

Yhtä kaikki Smolenakin myötä Pelicansin joukkueessa on kokoa ja näköä jo enemmän kuin yhdelläkään kilpailijalla. Kalusto on enimmäkseen suoraviivaista kuin rivi höyryvetureita, mutta muutaman yksilön kohdalla liikkeen riittävyys ja pelitavan vaativuus isoon ruhoon nähden askaruttavat. Smolenak oli siitäkin hyvä ratkaisu tilanteeseen, että pelaaja tiedetään ominaisuuksiltaan joukkueeseen sopivaksi. Suorastaan nyky-Pelicansin ilmentymä: sopivasti ruma ja vähän ilkeäkin ankanpoikanen.

Kovasti on muuten Suikkasella linja muuttunut parissa vuodessa. TPS:n voittaessa mestaruuden keväällä 2010 Marko Mäkinen (195cm 96kg) oli ainoa yli 187-senttinen ja yli 95-kiloinen hyökkääjä joukkueessa. Puolustuksessa isompaa kaliiberia edustivat tuolloin Joonas Järvinen, Markus Nordlund ja pudotuspelit missanut Aki Berg.

- - -

Tiistai-illan isoin paukku taisi olla Münchenissä räjäytetty toisen maailmansodan aikainen lentopommi, mutta kovin kauaksi ei jäänyt päävalmentaja Tuomas Tuokkolan potkut KalPan peräsimestä. Korvaaja löytyi pikatahtiin kakkoskoutsin pallilta Jari Laukkasen hahmossa. Näin meni viime kauden runkosarjavoittajan paletti uusiksi kaksi viikkoa ennen sarjan alkua. Tuokkola teki tulokasvalmentajana huikean tuloksen runkosarjassa ja miehen nimi kannattaa pitää tiukasti mielessä jatkossakin. Löytynee myös Mika Saarisen papereista?

23Elo/12Off

Pekka Jalonen, hae takkisi

Joillakin ihmisillä on siitepölyallergia. Itse saan ihottumaa SM-liigan ympärillä leijailevasta hölynpölystä, joka sumuttaa järkevienkin ihmisten silmät ja suut täyteen sarjan tason laskemista.

Iltalehden Pekka Jalonen eritti tiistaina näppäimistöltään tämän artikkelin otsikolla SM-liigan taso romahti. Tiivistettynä kaikki huippupelaajat ovat häipyneet, tulokkaat ovat raihnaisia paskoja ja enää sarja ei ole edes tasainen, koska Jokerit jyllää kärjessä ja Ilves limboaa viimeisenä.

Pekka teki tuossa ovelasti ja listasi kaikki mahdolliset lähtijät aina tusinaukkoja Kris Beechiä ja Björn Meliniä myöten, huomioiden kuitenkin liigaan tulleista ainoastaan paluumuuttajat. Siinä on kohuartikkelin resepti ja viikon klikkaukset tienattu mainostajia varten. Harmi sinänsä, että tämän kokoluokan mediassa vedetään laput silmillä kuin Jokimaan raviradan takasuoralla.

Voi kun nämä vouhottajat ottaisivat joskus silmän käteen ja muistelisivat kuinka monta vuotta putkeen tätä samaa mantraa on jauhettu. Koskaan kyseiset uhkakuvat eivät ole toteutuneet, päinvastoin. SM-liigasta on tullut tasaisempi ja viihdyttävämpi. Kentille saapuu tuntemattomia Tomas Zaborskyjä ja Ryan Lascheja, junioriorganisaatiot kasvattavat Teuvo Teräväisiä ja Alexandr Barkoveja. Kuluu muutama kuukausi tai kausi, ja nämä samat nobodyt ovat kehittyneet "korvaamattomiksi" tähdiksi.

Yksilöt sivuutettaessa kokonaan toinen juttu on se todellinen SM-liigan taso, eli pelillinen taso. SM-liiga on Sveitsiin ja Ruotsiin verrattuna aivan eri tasolla organisoidussa ja kollektiivisessa pelaamisessa. Itse asiassa edellä mainittujen kahden "huippuliigan" peli on yleensä hirveää katsottavaa, juuri sellaista kuin Klotenin roiskinta pelin loppua kohden eilen Isku Areenassa.

Eli paljon vauhtia ja fyysisyyttä, välissä yritetään hyökätä alivoimaisena vastustajan viisikkoa vastaan. Organisoituneisuuden taso ei vielä määrää kumpi joukkue pallopelin voittaa, mutta pitkässä juoksussa todennäköisyydet kallistuvat järkevämmin pelaavan joukkueen puolelle.

Vielä tätäkin hölmömpään valoon nämä liirumlaarumit päätyvät, kun katsoo SM-liigaseurojen parantunutta hankintapolitiikkaa. Nykyään kaikki seurat ymmärtävät pääsääntöisesti hankkia hyvin luistelevia ja kehittymään pyrkiviä pelaajia, jotka todella pärjäävät tässä sarjassa ja joista niitä uusia tähtiä kehittyy.

Pekka Jalonen, hae takkisi ja häivy.

Arvon lukijani, älkää astuko näihin miinoihin.

- - -

Tänään Isku Areenassa ollaan niin sanotusti mulkut vastakkain, kun mittaa ottavat Lukko ja Torpedo.

 

Filed under: Liiga, Media, Pelaajat 2 Comments
21Elo/12Off

Klotenia vastaan lätkämatsi parhaimmillaan

Tajusin juuri, että tänään on yksi vuoden parhaista illoista käydä Isku Areenalla katsomassa jääkiekkoa. Homman nimi on Pelicans vastaan Kloten, mutta on siinä paljon muutakin. Ainakin kuusi asiaa.

Fanaatikot. Tänään, tiistaina elokuun 21. päivänä, kun ulkona on vielä liki kaksikymmentä astetta lämmintä, eivät jäähalliin vaivaudu jääkiekkoa katsomaan kuin todelliset fanaatikot. Viime keväänä turkoosin värin vaatekaapistaan löytäneet ovat toistaiseksi siirtyneet taas omien normaaleiden askareidensa pariin odottelemaan runkosarjan kärkisijoja. "Jotain Klotenia" vastaan paikalla ovatkin ne, jotka suorastaan janoavat nähdä Espositon johtaman ykkösketjun vireen, pappa-Kauppilan koukkulavan ja maalivahtien vitivalkoiset varusteet tositoimissa. Eikä vanhojen hallituttujen morjestaminen kesän jälkeen ole sekään vähäisin syy hallille lähtemiseen.

Lärpyttimet. Edelliseen kohtaan liittyen ei katsojien viihdyttämiseen myöskään tarvita niitä hemmetin lärpyttimiä, jotka tulivat liki verta vuotaen korvista ulos pudotuspeleissä. Ihan kiva juttu aikansa ja ehkä niitä tälläkin kaudella voisi parissa pelissä sietää Veikkauksen maksaessa Pelicansille tästä äänimainoksesta, mutta se riittää. Keskitytään nyt siihen jääkiekkoon ja pidetään ääntä siten kuin on totuttu pitämään.

Jonot. Yhä ensimmäiseen kohtaan liittyen tänään on myös mahdollista käyttää hallin palveluja huomattavasti totuttua kätevämmin. Jokaisen jonon pitäisi olla noin 40 - 70 prosenttia lyhyempi kuin täysissä lauantaipeleissä.

Mainoskatkot. Kim Kilponen Autoasi-myymälästä pitää tänään toivottavasti leipäläpensä ummessa, antaen pelin kulun virrata vapaana ja valtoimenaan, sellaisena kuin se on tarkoitettu sujumaan. Vahvan painostusjakson ja pitkän kiekon jälkeen seuraa hyökkäyspäädyn aloituksen jälkeen uusi painostusjakso, ei ilmainen 45 sekunnin happihyppy ja taktiikkapalaveri kusessa olevalle joukkueelle.

Lapiot. Mainoskatkojen myötä ohjelmistosta ovat poissa myös lapiopojat ja -tytöt, jotka liigaotteluissa ensinnäkin pysyvät hädin tuskin pystyssä, ja hätäisesti lunta ämpäreihin lapioituaan pudottavat paluumatkalla varmuuden vuoksi puolet lastistaan takaisin jäälle. Ja sitten on niitä, jotka tyytyvät lähinnä siirtelemään lunta keräämisen sijaan. Turhaa ja hyödytöntä toimintaa. Mikäli junioreille halutaan unohtumattomia hetkiä liigayleisön edessä, olisi rankkariskaba erätauolla Hämeenlinnan tapaan miljardi kertaa osuvampi juttu. Pelille ja yleisölle näistä ei nimittäin mitään iloa ole.

Outo vastustaja. Kloten Flyers on liki kasikymppinen seuravanhus Sveitsistä, joka voitti maansa mestaruuden neljä kertaa putkeen 90-luvulla. Viime kuukausina seuran ympärillä on puhuttu konkurssiuhkasta. Joukkueen listoilta löytyy tuttuja hyökkääjiä Tommi Santala, Micke Nylander, maajoukkueratsut Marcel Jenni, Romano Lemm, Michael Liniger, Viktor Stancescu, puolustuksesta Felicien Du Bois sekä ylivoimaisesti Sveitsin liigan tehokkain puolustaja, viime kaudella tehot 6+35 latonut kanukkitähti Micki DuPont.

Klotenia valmentaa ruotsalaislegenda Anders Eldebrink, joka jäi Calgaryn olympialaisissa 1988 Ruotsin riveissä pronssille, samalla kun mm. Erkki Laine, Kari Eloranta ja Kai Suikkanen pokkasivat Suomelle hopeaa.

Filed under: Liiga, Pelicans 1 Comment
20Elo/12Off

Etelä-Saimaan jälkipyykki

Rankkaritappio Kerholle, kahdella maalilla pataan SaiPalta. Viime kesän turnausvoitto ei saanut jatkoa, vaan heikohko viimeistely ja halvat maalit omiin jättivät Pelicansin tällä kertaa jumboksi.

Hätäisimpiin arvioihin Pelicansin nykykunnosta en viitsi edes ottaa kantaa. Elokuun puoliväli on suorastaan törkeän aikainen ajankohta ruveta arvioimaan rajusti uudistunutta ja käytännössä ilman kakkoskentällistä operoinutta joukkuetta - SaiPaa vastaan pelistä puuttuivat muiden muassa Ilkka Pikkarainen, Ryan O'Marra, Pekka Jormakka ja Jan Latvala. Vuoden takainen korkealento heti Pitsiturnauksen ensimmäisestä vaihdosta aina Eric Perrinin mestaruusmaaliin asti olisi tietenkin ihan kiva juttu taas, mutta pienet kasvukivut syksyn mittaan voivat olla aivan paikallaan, myös katsojien paisuneita haihatteluja ajatellen.

Aamun ESS tietää O'Marran poissaolon johtuneen olkapäävammasta, jonka vakavuus selviää tänään lääkärin tutkimuksessa. Valmennuksen mukaan tiistain Kloten-ottelu jää väliin, mutta pelaaminen viikonlopun kotiturnauksessa on mahdollista. Perjantaina kaksi erää kanadalainen esiintyi lupauksia herättävästi, kuten tämän kaliiberin äijän tietysti pitääkin.

Sitäkin paremmin joukkuetta kantoivat läpi turnauksen muu ulkomaalaistroikka Angelo Esposito, Lee Goren ja Danny Richmond, jotka olivat Pelicansin kenttäpelaajista tämän turnauksen kolme tähteä. Esposito oli lähellä viimeistellä lauantainkin ottelussa kaksi osumaa, mutta Gorenin tavoin viimeistely jätti vielä toivomisen varaa. "Espo" ei ole Ryan Laschin veroinen näyttävä väkkärä, mutta luistelu on isolla jäällä erittäin sulavaa ja voimakasta, aiheuttaen pehmeisiin käsiin yhdistettynä jatkuvasti vaikeuksia puolustajille. Hyökkäysalueella mies väläytteli toistuvasti sitä oivaltamista, jonka varaan isot odotukset NHL-varauksineen aikanaan ladattiin. Toisaalta realismia on myös se, että tosipelin alkaessa on fyysisemmissä väännöissä todennäköisesti vielä paljon totuttelemista.

Lee Gorenin ikäisen ja kokoisen hyökkääjän kohdalla puolestaan kysymysmerkki on aina pelikunto, mutta siitä ei näytä olevan huolen häivää. Luistin liikkuu, laukaus on vaarallinen ja laitahyökkääjän tontilla myös pelinrakentaminen käy. Jos Laschin mukana meni edellisen ykkösketjun aivot, niin nyt niitä on Espositon ja Gorenin muodossa kaksin kappalein. Kulmissa Goren on kenties sarjan vahvin vääntäjä ja käy myös tarvittaessa voittamassa aloituksia Espositon puolesta.

Danny Richmondin alku on ollut niin vahva, että kaiken mennessä nappiin en pitäisi ykköspuolustajan paikkaa ihmeenä kauden päättyessä. Lappeenrannan turnauksen perusteella erittäin laadukas puolustaja kaikilla osa-alueilla, tehden kiekollisena liukuhihnalta järkeviä ja näppäriä ratkaisuja. Vierellä Juha-Pekka Pietilän soisi ottavan rutkasti oppia fiksusti pelaavalta jenkiltä. Ensivaikutelman perusteella Pietilä onkin kehittynyt viime kaudesta ja tästä talvesta on odotettavissa paljon parempaa.

Muusta joukkueesta ketju Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki on todetusti jo valmis liigaan. Kun kemiat natsaavat, niin ne natsaavat. Pietilän tavoin myös Janne Tavi tuntuu nostaneen profiilia, mutta kilpailu peliajasta tulee olemaan kovaa laituriosastolla. Yhtenä kirittäjänä toimii ryminällä liigarinkiin tullut Janne Ritamäki, joka ei päässyt rikkonaisella peliajalla loistamaan Lappeenrannassa, mutta on esiintynyt muuten edukseen.

- - -

Kiitämme: Turnauksen nettilähetykset SaiPan kotisivuilla oli toteutettu hyvin. 10 euroa kahdesta ottelusta per turnauspäivä on siedettävä hinta, varsinkin heti jos tietokoneen äärellä on useampi kuin yksi maksava katsoja. Molemmat SaiPan ottelut ovat myös nähtävillä ilmaiseksi jälkikäteen. Täysin kesäterässä ollutta selostajaa paikkasi hyvä kuvanlaatu, vaikka pahimpien hifistelijöiden keskuudessa siitäkin voi rutinaa aiheutua.

Moitimme: Kotijoukkueen otteluita lukuun ottamatta turnauksen tilastointi oli täysin olematonta. Kun seura järjestää yhden turnauksen harjoituskaudella, ei jonkinlainen live-seuranta ynnä kunnollinen pöytäkirja netissä ottelun jälkeen pitäisi olla liikaa vaadittu. Valitettavasti yhtään tämän parempaa ei ole odotettavissa kotoisessa Easton-turnauksessakaan. Jos oikein ammattimaisiksi ryhdyttäisiin, niin SM-liigan tulisi vaatia ja järjestää seurannat+tilastoinnit kollektiivisesti, edes jossain muodossa kaikista harjoitusotteluista. Mutta koska harjoitusottelut ja turnaukset ovat yksittäisiä tapahtumia ja vapaamuotoisesti järjestettävissä, niin juuri ketään ei kiinnosta. Paitsi faneja.

17Elo/12Off

HPK-Pelicans 4-3rl

Pelicans avasi täysimittaiset harjoitusottelunsa Etelä Saimaa -turnauksen iltapäiväottelussa HPK:ta vastaan. Sekavassa väännössä lukemat tasattiin 3-3 varsinaisella peliajalla, jonka jälkeen ammutussa voittomaalikisassa Kerhon Borna Rendulic ratkaisi voiton.

Lahtelaisittain ottelun positiivisin asia oli ykkösketjun Timo Pärssinen -  Angelo Esposito - Lee Goren vahva panos. Kolmikko survoi maalinedustalta kolme räkämaalia, joista ensin Esposito kaksi osumaa ja 3-2-johtomaalin Pärssinen. Jokaisen maalin järjestelijänä kunnostautui Goren, jolle tosin merkittiin vain kaksi syöttöpistettä. Erityisesti kanukkikaksikko hääräsi vaarallisesti kiekollisena Gorenin hallitessa kulmavääntöjä ja Espositon väläytellessä jälleen nopeuttaan. Esposito murtautui kertaalleen läpiajoon, mutta Kerho-vahti Anssi Pesonen torjui räpyläpuolelle suuntautuneen rystynoston.

Seuraavaksi ehein troikka oli odotetusti Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki, joka esitti jo varsin valmiin näköistä kiekollista peliä. Ryan O'Marra (laidoillaan Immonen ja Kauppila) esiintyi myös pirteästi kaksi erää väläytellen fyysisyyttä, näppäriä aloituksia ja vähän kiekollisiakin taitoja, kunnes ei jostain syystä ilmestynyt kolmanteen erään.

Ulkomaalaisnelikon vahvan panoksen täydensi Danny Richmond, jonka monipuolista peliä on ilo seurata. Liikkuminen, syöttäminen, laukaus, hyökkäysten tukeminen ja puolustaminen - paketti on kunnossa.

5vs3-ylivoimalla mukavaa oli nähdä ns. noppavitos-kuvion paluu Pelicansin fläppitaululle. Kuvion ansiosta Juha-Pekka Pietilä saikin välittömästi pari-kolme unelmatonttia, pyssy oli toistaiseksi hehtaariasetuksissa.

Maalilla Joonas Kuuselan piikkiin ei voi maaleista paljoa laskea. Tuomas Santavuori aloitti maalinteon ensimmäisellä minuutilla noustuaan röyhkeästi maalin takaa. Toisessa maalissa piskuinen pelinrakentaja Robert Leino lävisti syötöllään Pelicansin alivoimanelikon, ja Kuuselan valmistauduttua torjuntaan oli painottomalta puolelta nousseen Juho Mielosen helppo laukoa kiekko b-pisteeltä liki tyhjään maaliin. HPK:n kolmas maali oli Rendulicin ohjaus viivakudista aivan maalin edessä.

40 minuutin ihan pirteän ja ajoittain hyvänkin kiekollisen pelaamisen jälkeen kolmannessa erässä Pelicansin peli suli lukuisiin jäähyihin. Voittomaalikisassa Pelicansilta yrittivät Antti Ylönen, Goren, Esposito sekä Richmond, joista Goren ampui plekseihin ja muiden yritykset jäivät Pesosen suojiin.

Pärssinen - Esposito - Goren
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Immonen - O'Marra - J. Kauppila (3. erä Tavi - Immonen - Kauppila)
Tavi - Iivari - Koivisto (3. erä Ritamäki - Iivari - Koivisto)

Ylönen - Seikola
Korpikari - Latvala
Richmond - Pietilä
S. Kauppila - Ritamäki (h)

Kuusela
Myllyniemi

16Elo/12Off

Nupen korvaajat

Pasi Nurmisen asemasta kertoo jotain, että hänen tehtäviään palkattiin hoitamaan kaksi miestä. Liittyy kuvioon toki paljon muutakin, sillä Pelicansin urheilutoiminnan ja junioripuolen kehittäminen kaipaa juuri nyt suunnannäyttäjää.

Kesän hiljaiselon jälkeen Pelicans-juna jyskyttää jo täysillä eteenpäin. Joukkue on pääpiirteittään kasassa ja tiistain uutisen myötä organisaatiokin on Mika Saarisen ja Simo Vehviläisen verran vahvempi. Näinhän sen oikeastaan pitikin mennä. Nurmisen valmennuksellinen kisälli ja ex-Pelsuvahti Vehviläinen ottaa tutun maalivahtikolmikon hoitaakseen, ja lahtelaistaustainen Saarinen palaa mastokaupunkiin seuran urheilujohtajaksi tekemään niitä asioita, joita parhaiten osaa.

Ilman värilasejakin tarkasteltuna hyvin harkitunoloinen ja looginen kuvio.

Urheilu(toimen)johtajat ovat aikaisemmin olleet jonkinmoinen väliinputoajien joukko, eräänlaista tasapainoilua teorian versus käytännön tuloksenteon välillä. Tarvittaessa kun tämän työnkuvan voi jakaa valmennuksen ja toimitusjohtajan harteille. Pelicansinkin osalta aihetta on hieman pyöritelty varsikin Nurmisen työtaakan ollessa suurimmillaan, mutta urheilujohtajan vakanssi taisi oikeasti olla ajankohtainen vasta nyt, kun investointeihin selkeästi on varaa.  Tällä hetkellä noin 10 liigaseuralla löytyy erillinen urheilujohtaja/pelaajakoordinaattori. Noin siksi, koska Janne Laukkanen aloitti HPK:n pelaajakoordinaattorina vuosi sitten, mutta miehen tietoja ei seuran kotisivuilta enää löydy. Ruotsin Elitserienin seuroista jokaisella sportchef löytyy, joukossa mm. NHL-veteraanit Markus Näslund (MODO) ja Fredrik Stillman (HV71) sekä olympiatason maajoukkuepelaaja Thomas Rundqvist (Färjestad).

Päävalmentajana SM-liigassa Mika Saarisesta ei jäänyt kaksinen kuva. Kuudella kaudella kerran 8 joukkueen pudotuspeleihin, kahdesti sääleihin ja kolme kertaa suoraan kesälomalle, päättyen lopulta potkuihin kaudella 04-05. Toisaalta keskinkertaisilla joukkueilla pudotuspelipaikkakin on "ok-tulos", eikä matkan varrelle osunut yhtään katastrofikautta. Eikä Saarista valmentajaksi Pelicansiin palkattukaan, vaan korkeintaan valmentajia rekrytoimaan osana työnkuvaa. Muu CV maajoukkueen katsomovalmentajana, juniorimaajoukkueiden valmennuksessa sekä lajin kansainvälisen kehityskeskuksen johtajana Vierumäellä on varsin vakuuttavaa luettavaa.

Ensi töikseen mies teki myös tuoreeltaan vakuuttavan ulostulon Jatkoajan haastattelussa. Oikeastaan tämä on vahvinta tekstiä pitkään aikaan Pelicans-leiristä. Pohdiskelin jo viime kauden aikana kuinka hulppeita mahdollisuuksia Lahden seutu tarjoaakaan (Pelicans, Peliitat, Vierumäki, Hennalan Urheilukoulu, Nurmisen mv-valmennus...) ja vaikka niistä pari palasta onkin muuttumassa, on Saarisella iso rooli koko paikallisen jääkiekkotoiminnan kehittämisessä.

– Me tarvitsemme onnistumisia huippupelaajien tuottamisessa ja uskon, että Suomen urheiluopiston osaamisyksikkö osaa auttaa myös omalla panoksellaan meitä. Heistä voimme saada hyvän yhteistyökumppanin tehostamaan juniorituotantoamme, toteaa Saarinen.

Vaikka juuri nyt ostojoukkueella operoidaan, tarvitsee Pelicans jatkossakin entistä valmiimpia junioripelaajia edustusmiehistöön, se on käytännön konkretiaa. Urheilujohtamisen ideologisempaa puolta edustaa sitten yhteinen lahtelainen tapa pelata jääkiekkoa. Liigajoukkueessa se on tällä hetkellä kehityksen ja menestyksen kärjessä, mutta onko muilla alemmilla tasoilla? Voivatko junioripelaajat luontevasti edetä joukkueesta toiseen, vai lyödäänkö käteen täysin erilainen pelikirja opeteltavaksi? Mika Saarinen jos kuka lienee oikea mies tätä selvittämään ja ratkaisuja tarjoamaan, yksilötaitojen kehittämistä unohtamatta.

Samalla pitäisi valita Kai Suikkasen seuraaja sitten kun sen aika on. Lykkyä pyttyyn kolmivuotiskaudelle, sitä nimittäin tarvitaan.

- - -

Urheilujohtajat/pelaajakoordinaattorit SM-liigassa

Blues Janne Vuorinen
HIFK Tom Nybondas
HPK Janne Laukkanen (?)
Ilves Seppo Hiitelä
JYP Jukka Holtari
KalPa Kimmo Kapanen
Kärpät Harri Aho
Lukko Hannu Vanhatalo
SaiPa Antti Tuomenoksa
Tappara Jari Kekäläinen
TPS Ari Vuori
Ässät Mika Toivola

Elitserienissä:

AIK Anders Gozzi
Brynäs Michael Sundlöv
Frölunda Christer Kellgren
Färjestad Thomas Rundqvist
HV71 Fredrik Stillman
Linköping Johan Hemlin
Luleå Lars Bergström
MODO Markus Näslund (GM)
Rögle Janne Ericson
Skellefteå Lasse Johansson
Timrå Kent Norberg
Växjö Tobias Björklund

10Elo/12Off

Toisen treeniviikon krouvissa

Pitsiturnaus on läpsytelty, kuntotestit testattu ja Amerikan ihmeet saapuneet. Toipilaita lukuun ottamatta joukkue alkaa olla formussa ja pelaaja riittää harjoituksissa viiteen kentälliseen. Aina mielenkiintoiset pelinumerotkin ovat jo selvillä.

27 Pärssinen - 7 Esposito - 37 Goren
40 Ylönen - 22 Seikola

39 Pöyhönen - 20 Paakkolanvaara - 61 Isomäki
2 Korpikari - 26 Latvala

23 Immonen - 42 O'Marra - 30 J. Kauppila
36 Richmond - 5 Pietilä

24 Tavi - 9 Mustonen - 88 Koivisto
xx S. Kauppila - 43 Jaatinen

38 Myllyniemi
33 Kuusela
(Hovinen)

Muut: Ritamäki, Iivari, Tallberg(?), Pikkarainen, Jormakka, A. Tyrväinen

Uusien pelaajien määrä (tummennetut) on kyllä taas tolkuton. Kokoonpanon yllättävimmät ratkaisut tällä erää ovat Danny Richmondin istuttaminen Pietilän pakkipariksi ja kolmosen sentteritroikka O'Marran johdolla. Antti Ylöselle, Suikkasen luottomiehelle jo Kajaanin ajoilta, tarjotaan isoa näyttöpaikkaa, näinköhän pohjoisen teletappi pystyy saappaat täyttämään. Jarkko Immonen ja Jari Kauppila ovat nykyisistä senttereistä ehkä ne luontevimmat laitahyökkääjät, ja kasassa on kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen viisikko.

Ensivaikutelma Richmondista on lupaava. Miehen mitoissa oleva jenkki vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja näppärältä paketilta, jolla kaikki tarvittavat perustaidot ovat teknisesti kunnossa. Laukaus lähtee ainakin lyöntimallisena terävästi ja kiekonkäsittely on pehmeää. Vielä näitäkin isompi plussa tuntuu olevan ketterä luistelu, tuoden paikoin mieleen jopa Bobi Koivusen, mikä on puolustajan kohdalla melkoinen ansio. Peleissä tarkasteltaviksi jäävät vielä pelinluku ja fyysinen puoli.

Angelo Espositon kohdalla huhuttiin eilen isommastakin loukkaantumisesta, mutta ankka ammuttiin tänään ilmasta "Espon" vetäessä täysipainoiset aamuharjoitukset pari tuntia sitten. Pelipaikan suhteen Suikkanen on tehnyt jämäkän ratkaisun ja istuttanut kanadalaisen muitta mutkitta ykkösketjun keskelle juuri sille paikalle, jonka tällaisen profiilin ja taustan omaava pelaaja tarvitseekin. Vierellä Lee Goren vaikuttaa jo vähäisenkin jäätuntuman perusteella pelottavan varmalta tapaukselta ja kantaa todetusti ykkösratkaisijan viittaa, ainakin toistaiseksi.

Viime viikolla nimitin nelospakkiparin pientä tappia ex-Peliitta Antti Kauppilaksi, joka on kuitenkin tätä nykyä Allsvenskanissa pelaavan Asplövenin miehiä. Kyseessä on silti Kauppila, nimittäin Kärppä-taustainen 17-vuotias Sebastian Kauppila (177cm, 74kg), joka ansaitseekin tässä vaiheessa pienen esittelyn. Puolessatoista vuodessa aladivareista Pelicansin liigarinkiin on vakuuttavan nopeaa toimintaa. Jalat käyvät pikkumiehellä jokaiseen tarvittavaan suuntaan, mutta muuten kyseessä on vielä puhtaasti projektipelaaja.

8Elo/12Off

Lyhyet, viikko 32

Käsittelyssä tällä kertaa Pitsiturnauksen jälkipuinti. Lisäksi vähän pelipaitoja, sponsorointia ja bussipysäkkejä.

Pelicansille irtosi Pitsiturnauksesta tällä kertaa niin sanotusti sopiva tulos, josta kukaan ei tee hätiköityjä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Kuten ei tämän tyyppisestä höntsäturneesta pidäkään. Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma se on, kun kesän jälkeen pelaajat päästetään ensimmäistä kertaa laitumelle pelitilanteessa, yhteensä kuusi joukkuetta esittäytyy ja uudet pelaajahankinnat tekevät debyyttinsä.

Pieni perstuntuma jäi siitä, että turnauksen tarpeellisuutta kyseenalaistettiin julkisuudessa nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Neljän päivän luistelutuntuma pitkän kesän jälkeen, uudet varusteet, kuntotesteistä tukkoinen kroppa ja kesäpäivän pehmentämä jää ovat kieltämättä painavia perusteita. Tällä kertaa uhrina oli alaraajansa loukannut Lukko-puolustaja Matt Generous.

Vaan eikös SM-liigassa ole jo kaikki muukin viihdebisnesvetoista, joten kyllä siihen yksi Pitsiturnaus mahtuu. Samalla se lienee liigakiekon viimeinen saareke, jossa kilpaurheilu ei ole viritetty aivan tappiinsa.

- - -

KalPa ja Lukko etunenässä ovat aloittaneet alkavan kauden tilkkutäkkien esittelyn. KalPa jopa uutisoi hövelisti, että paidasta tulee NHL-tyylinen isommalla logolla ja ommelluilla nimillä/numeroilla. Ei se kyllä ihan vielä riitä. Positiivista sentään on KalPan komean logon isompi koko, kuten myös Lukon palauttama lukko-logo. Tämä on trendi, jonka sopisi yleistyvän.

Mitään NHL:ään viittaavaa näistä ei saada, ennen kuin varsinkin KalPan paidasta on poistettu vähintään puolet mainoksista. Tämä suoritus nimittäin kilpailee jo Kärppien pahimpien rättien kanssa. Pienten mainosten ostaneille sponsoreille lohdutuksena toimii se, että oheisessa uutiskuvassa näkyvyyttä tulee enemmän kuin koko kauden aikana otteluissa yleisön silmissä.

Nähtiinpä Pitsiturnauksessa myös Pelicansin uusi harjoituspelipaita. Olisi tietysti voinut toivoa, että sen kerran kun pelipaita päästään toteuttamaan ilman mainoksia, olisi pelikaanilogo isolla rinnassa, mutta ihan kiva harjoituspaita tuokin. Värisävy tosin tuntuu olevan vähän pielessä.

- - -

HIFK puolestaan otti pääkaupungin bussipysäkit haltuun tällaisilla mainoksilla ja humoristinen viesti levisi samalla valtakunnan medioihin asti. Hyvää markkinointia.

 

 

 

 

 

Filed under: Liiga, Media, Pelicans No Comments
2Elo/12Off

Kauppila ja kumppanit – löytyykö käyttöä?

Uusista kärkihankinnoista huolimatta Pelicansin palapelistä puuttuu vielä muutama osa. Täytemiehiä on testissä, mutta löytyykö heille käyttöä?

Pärssinen - Esposito - J. Kauppila
Ylönen - Seikola

Pöyhönen - Paakkolanvaara - Isomäki
Korpikari - Latvala

Ritamäki - Immonen - Tavi
Jaatinen - Pietilä

Koivisto - Mustonen - Iivari
A. Kauppila - Hofer

Tällä kokoonpanolla joukkue harjoitteli keskiviikkona Pitsiturnausta varten. Listasta on jo havaittavissa selkeitä rakenteita: kaksi ensimmäistä pakkiparia (Antti Ylösen stuntatessa tämän viikon Danny Richmondia), entisellään pysynyt Paakkolanvaaran jarruketju sekä Espositon ympärille koottu ykkösketju, jossa Lee Goren tai Ilkka Pikkarainen ottanee aikanaan paikkansa oikeana laiturina.

Allsvenskanin Tingsrydissä viime kauden erikoisilla tehoilla 0+18 tahkonneen Jari Kauppilan piti olla jo Pelicansin osalta historiaa, mutta niin vain mies luisteli tämän viikon harjoituksiin ykkösketjun laidassa. Hätäisimmät ovat jo älähtäneet "kehäraakin" roikottamista mukana ja pitäisivät sopimusta käsittämättömänä ratkaisuna, mutta itse näen tässä diilissä myös paljon viisautta. Kun katsoo kuinka repaleinen Pelicansin oikea laita tällä hetkellä on - Goren ei ole saapunut Suomeen, Pikkarainen ei ole pelikunnossa ja Pekka Jormakka vielä vähemmän, Vili Sopasella pelikuntoon pääsy voi venyä marraskuulle - niin monikäyttöinen ja kokenut Kauppila on tähän kohtaan suorastaan paras mahdollinen varamies. Veikkaan, että "Kake" voi pysyä mukana jopa lokakuun alkuun asti, jonka jälkeen hänellä on mahdollisuus siirtyä Ruotsiin pienemmän verotuksen turvin. Ei pidä suoraan tulkita, että orastava yhteistyö tarkoittaa suoraa sopimusta ja tuurauskeikka muiden toipuessa vammoistaan on win-win-tilanne kaikkien kannalta.

Kauppila on myös nimenomaan rightin puolen pelaaja, joka on oleellinen asia viisikon syöttöketjuissa ja erikoistilanneharjoittelussa. Suikkasen Pelicansissa on orjallisesti noudatettu kaavaa, jossa vasemmat laitahyökkääjät ovat leftejä ja oikeat righteja, jolloin peliä avaavat syötöt tulevat luonnollisina kämmenpuolelle.

Muista varamiehistä Joel Mustosen (kh/vl) voisi kuvitella saavan näyttöpaikan yhtä miestä vajaasta vasemmasta laidasta. Armeijan johdosta Lahteen tullut Teemu Tallberg (vl) taas on sparraaja omille kasvateille Kimi Koivistolle ja Antti Iivarille, sisältäen samalla pienen mahdollisuuden kokoonpanoon murtautumiseen.

Parranpärinää on aiheuttanut myös Antti Jaatisen suora vuoden sopimus. Marginaalipuolustaja, jolla on tilillään neljältä kaudelta päälle 100 liigaottelua, taistelee lähinnä 6. puolustajan paikasta. Ringin leventäminen on kuitenkin paikallaan Joonas Hurrin pitkän poissaolon ja täysilukuisen neljän kentän viisikkoharjoittelun takia. Samalla säilyy kilpailutilanne puolustuksen pohjalla, varsinkin kun tiedossa on, että Juha-Pekka Pietilä ei ole niitä varmimpia tapauksia tai Suikkasen suosikkipelaajia. Aivan sysihuono puolustaja Jaatinen ei voi olla, kun Risto Dufva varta vasten hankki miehen kesken kauden Tapparaan. 

Hankinnan myötä selvisi sekin karu fakta, että ilmeisesti omien uusien junioripuolustajien taso ei yksinkertaisesti riitä.

1Elo/12Off

Vähän väsyneen Espositon ensitunnelmat

Pelicansin toiseksi uusin pelaajahankinta Angelo Esposito viiletti tänään toista päivää joukkueen matkassa laidoillaan Pärssinen ja Kauppila. Nykäisin miestä hihasta aamuharjoitusten jälkeen.

No, miltäs alku on tuntunut?

- Tulin maanantai-iltana Suomeen ja tämä oli nyt kolmas jääharjoitus joukkueen kanssa. Ensimmäiset treenit olivat rankat, mutta pikkuhiljaa alan tottua ja opin tuntemaan pelikavereita, joten nyt tuntuu jo vähän paremmalta.

Painaako jetlagi vielä?

- Kyllä se painaa. Olin kuullut siitä ja en silti uskonut että se vaikuttaisi, mutta kärsin siitä kyllä vielä jonkun aikaa.

Aiotko pelata perjantaina harjoitusturnauksessa?

- Tarkoitus on joo pelata, odotan sitä jo innolla.

Oliko sopimusta allekirjoittaessa tiedossa millaiseen joukkueeseen olet menossa?

- Tiesin vain, että tämä on hyvä seura ja joukkue, jonne kannattaa mennä. Valmentajat ovat erinomaisia ja pystyvät kehittämään pelaajia urallaan, se oli iso plussa minkä takia tänne tulin.

Tiedätkö mitään suomalaisesta jääkiekosta ja Lahdesta?

- Kävelin kaupungin läpi ja vaikutti kaikin puolin mukavalta. Kuulin etukäteen, että suomalainen jääkiekko muistuttaa eniten pohjoisamerikkalaista ja siinä on paljon vauhtia, joten se on sopiva haaste minulle.

Mitäs odotuksia kaudesta ja mikä pelipaikka sopii parhaiten?

- Olen luonnostani sentteri, joten sillä paikalla haluaisin pelata. Odotan tietysti hyvää kautta, että voin auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon ja päästä keväällä pitkälle.

Pysyykö vanha pelinumerosi ja liittyykö siihen jotain erityistä?

- Olen vain aina käyttänyt numeroa 7. Phil Esposito pelasi sillä, joten niin minäkin ihan pikkupojasta asti ja aion pysyä siinä.

Kiitos haastattelusta.

- Thank you, nice to meet you!

Montrealista saapui kaikin puolin kohteliaan oloinen nuorimies, kuten pohjoisamerikkalaiset yleensä. Harjoitusten perusteella sentteri tiesi heti paikkansa keskikaistalla ja erityisesti pehmeää rystyä kannattaa seurata, siinä on nimittäin laatua keskivertoiseen liigapelaajaan nähden.

- - -

Kävelin muuten minäkin kaupungin ja markkinatorin läpi matkalla hallille. Joku valitti viime viikolla yleisönosastolla miksei nuoriso viihdy torimarkkinoilla. Pienen otannan perusteella valikoimat ovat luokkaa maastohousut, rinkeli ja pärekori, joten ehkäpä sitä syytä ei tarvitse sen kauempaa hakea.