30Hei/12Off

Kuumat uutiset jäisistä harjoituksista

Pelicansin jääharjoitukset avattiin tällä kertaa varsin trooppisissa tunnelmissa lämpötilan huidellessa 26 asteen tuntumassa Isku Areenan ulkopuolella. Jäällä nähtiin pari yllättävääkin nimeä ja saatiin selvyyttä myös uusista pelaajista.

Harjoitukset alkoivat klo 10:00 puolen tunnin maalivahtisessiolla, jossa sopimuskolmikkoa vahvisti Philadelphian varusteisiin sonnustautunut Niko Hovinen ja maalivahtivalmentajan virkaa toimitti toistaiseksi Simo Vehviläinen. Muun joukkueen tullessa jäälle huomio kiinnittyi myös vanhoihin tuttuihin Leksa Komaroviin ja Jari Kauppilaan. Uusista nimihankinnoista mukana olivat Jere Myllyniemen lisäksi Oskari Korpikari, Timo Pärssinen ja Antti Ylönen. Joukkue treenasi 19 kenttäpelaajan voimin kevyen kiekottelun merkeissä täyden tunnin ja pari minuuttia ylikin, kun mediakuution kello oli vielä pimeänä.

Punapaitaisessa vemppaosastossa Pekka Jormakka otti hieman tuntumaa harjoitusten alkupuolella, poistuen sitten suunnitellusti pukukoppiin. Toinen toipilas Ilkka Pikkarainen oli mukana pidempään ja enemmän harjoitteisiin osallistuen. Poissa olleista Vili Sopanen kävi kesällä leikkauksessa ja hänen kohdallaan pelikuntoon pääseminen siirtynee kauden avauksen yli. Myös olkapäänsä loukannut Joonas Hurri on sivussa vielä hyvän tovin.

Ulkomaalaisista Angelo Esposito saapuu Suomeen tänään, loput pohjoisamerikkalaiset loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Pitsiturnauksessa näistä on siis mukana korkeintaan Esposito.

Vielä vahvistamattomien ja epävirallisten tietojen mukaan kolme kotimaista pelaajaa on liittymässä joukkueeseen. Viime kaudella JYPissä ja Tapparassa luutinut peruspakki Antti Jaatinen siirtyy Lahteen suoralla sopimuksella täydentämään puolustajarinkiä. Hyökkääjäosastolla kokeilee niin ikään Tapparassa kauden päättänyt HIFK-kasvatti Teemu Tallberg, joka suorittaa varusmiespalvelusta Hennalassa. Skellefteåssa pelanneen Joel Mustosen tilanne on ilmeisesti vielä hieman avoinna. Jari Kauppilan paikallaolosta ei siis kannata vetää pidempiä johtopäätöksiä.

 

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments
27Hei/12Off

Ryan O’Marra – A-luokan lihansyöjä

Heinäkuun hullut viikot toivat kolme isoa karjua Pohjois-Amerikasta Lahteen. Ryan O'Marra esiintyi menneellä kaudella 9 NHL-ottelussa ja samalla lähtee kahden sanan verran terveisiä Pelicans-diggareille.

Vielä tänään Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolla moitittiin Pasi Nurmisen siirtoa Venäjälle ja pelaajahankintojen viipymistä. Epäiltiin jopa, onko Nupen haikailu Venäjälle vienyt keskittymisen pois Pelicansin joukkueen kokoamisesta. Kirjoitus lienee lähetetty lehteen ennen tämän viikon uutisia, sillä mitään muuta perustetta soraääniin ei viimeistään Ryan O'Marran tultua enää ole. Yksi Radek Smolenak vielä mahtuu vasempaa laitaa vahvistamaan, mutta muuten Pelicansin kahden ensimmäisen ketjun ratkaisuosasto on taas koossa ja viime kauden rauniot jälleenrakennettu mahdollisimman hyvin.

Tämä muistuttaa vähän jo koripallotouhuja, että ensin kerätään muutaman kuukauden ajan kotimaisia pelaajia harjoitusrinkiin, mutta lopulta kaikki ratkeaa jenkkihankintoihin kauden kynnyksellä.

Mahdollisuus O'Marran tuloon aukesi ainakin julkisuuteen päin hieman yllättäen, kun eilen kiinnitetty Angelo Esposito omaa italialaisia sukujuuria, joten hänellä on mahdollisuus hakea Italian kaksoiskansalaisuutta ja pelata Pelicansissa EU-passilla. Ennakkoon tarkasteltuna ulkomaalaisnelikko Danny Richmond, Lee Goren, Esposito ja O'Marra on jopa koko sarjan kovin. Lähimpinä haastajina Jokereiden (Eaves, Hardt, Moses, Dehner) ja Kärppien (Huml, Plihal, Norman, Eklund) ulkomaalaisvahvistukset.

O'Marra jatkaa ihailtavan säntillisesti Pelicansin valitsemaa linjaa. 25-vuotias kanadalainen jääviileäkaappi on vielä kehityskelpoisessa iässä, pystyy pelaamaan keskellä sekä laidassa, ja tilillä on jo kiitettävä määrä pudotuspeliotteluita Pohjois-Amerikan sarjoista ja kansainvälistä kokemusta nuorten MM-kisoista. Tiettävästi mies on harjoitellut parina kesänä JYPin joukkueen kanssa Suomessa, joten ympäristö on jo ainakin hieman tuttu. Mukavan pikanttina lisänä pelaajaprofiiliin kuuluvat sitten myös syntymäpaikkana Tokio, irlantilaiset vanhemmat ja taipumus harrastaa pientä jääkiekkoväkivaltaakin tarvittaessa. Mielenkiintoinen herra, tämäkin.

Mitä sitten on odotettavissa pelillisesti? Espositon tapaan O'Marran näytöt miesten sarjoissa eivät tilastojen perusteella ole erityisen fantastisia, mutta niin ne eivät olleet Justin Hodgmanillakaan. Kyseessä on kuitenkin kaksi varsin erityylistä pelaajaa, ja Ryanin kohtalona lienee ollut muokata peliään enemmän puolustaviin ketjuihin sopivaksi. Nyt ei haettukaan taitavinta mahdollista pistelinkoa, vaan täsmälleen sopivaa palasta täydentämään palapeliä. Tämä tarkoittanee myös sitä, että vaikka kaikki kolme uutta hyökkääjää ovat monipuolisia, niin joka tapauksessa O'Marra pelaa keskellä. Ison (188cm, 100 kg) pelaajan kohdalla kynnyskysymys lienee se, minkälaisessa kunnossa O'Marra saapuu Suomeen ja miten lievästi sanottuna kankea liikkuminen riittää liigakaukaloissa.

Maltti on valttia tässäkin tapauksessa, ja todellinen onnistuminen mitataan vasta keväällä.

- - -

Niin ja ne kaksi sanaa hitaimmillekin Pelicansin seuraajille: OSTA SE! (kausikortti, ettei tarvitse pudotuspeleissä valittaa lippujonoissa)

26Hei/12Off

Angelo Esposito – New kid in town!

Etusivu uusiksi, Pelicans räjäytti bunkkeristaan kesän mielenkiintoisimman pelaajahankinnan! 2009 nuorten MM-kisojen voittomaalin tekijä ja suurlupaus, josta piti tulla uusi Sidney Crosby. Hyvät naiset ja herrat, numero seitsemän, Angelo Esposito!

Uusin pelikaani kuvassa vasemmalla.

Noin, pakolliset ylihehkutukset on nyt tehty ja päästään keskittymään pelaajaan nimeltä Angelo Esposito. Takavuosien tähti Kanadan junioriliiga QMJHL:stä ja vuoden 2007 ykköskierroksen varaus, jonka ammattilaisura alkoi pahoilla polvivammoilla ja niiden jäljeen kehitys on taantunut. Puhuu sujuvasti englantia, ranskaa ja italiaa. Lempipelaaja Vincent Lecavalier. Pelaa numerolla 7, joka on hänelle onnennumero. Ainakin sen verran miehestä tällä erää tiedetään. Viimeiset kolme kautta ovat tuottaneet ottelumäärät 12-57-57, joten aivan pelitunnottomasta rammasta ei sentään ole kyse. Aikuisten sarjoissa näytöt ovat kuitenkin jääneet kokolailla tekemättä.

Vähäistä saatavilla olevaa videomateriaalia tutkaillessa 23-vuotiaasta taiturista mieleen tulee (positiivisella tavalla) muutama entinen ja nykyinen liigapelaaja: Josh Holden, Marko Kivenmäki, Jesse Niinimäki... Pysty peliasento, pitkä maila, sekä kevyt ja vaivaton luistelu yhdistävät näitä kaikkia herroja ja niillä ominaisuuksilla on myös aika ajoin dominoitu pelitapahtumia SM-liigassa. Espositoa on myös erityisesti kehuttu kiekonkäsittelystä, syöttötaidosta ja luovuudesta. Hyökkäyspelitaidoissa potentiaali on ollut aivan lajin kirkkaimpien tähtien tasolla, mutta taitojen siirtämisessä ammattilaissarjan pelitilanteeseen on ollut tuskan takana.

Samalla näistä adjektiiveista ja kotimaisista vastineista onkin jo arvattavissa pelaajan heikkoudet, joihin lasketaan puolustustaito, pehmeys, asenne ja otteiden tasaisuus. Crosbyyn pelaajaa tuli jo verrattua, joten verrataanpa vielä Laschiin ja Hodgmaniin. Pelicans hankki hyökkääjän, jonka tausta on jos mahdollista vielä repaleisempi ja epävarmempi kuin viime vuotisilla ykkösmiehillä, mutta samalla myös potentiaali on luokkaa tai kahta korkeammalla, mikäli jalostaminen vain onnistuu.

Realismin nimissä on todettava, että esimerkiksi TPS:n Corey Locke ja Lukon Justin Azevedo ovat ennakkoon paljon todennäköisempiä onnistujia kuin A.E. SM-liigan tempo, fyysisyys ja ahtaus voivat tulla vielä Espositolle isona yllätyksenä, joten sopeutumisaikaa on syytä antaa hartaudella.

Toisen käden tietona kuullut seuraorganisaation hehkutukset kovista hankinnoista eivät kuitenkaan olleet katteettomia. Hyvää kannatti odottaa, ja nyt lienee viimeistenkin jahkailijoiden aika kaivautua koloistaan ostamaan kausikorttia. Mielenkiintoa tämän kauden Pelicans-miehistöstä ei nimittäin puutu, ei sitten tippaakaan.

Kaiken hyvän lisäksi Esposito tulee jääkiekon todellisesta mekasta, eli Montrealista, ja tunnustautuu Canadiensin faniksi. Se on jo itsessään asia, josta tässä kiekkokaupungissa pitää ottaa kaikki mahdollinen irti.

- - -

Angelo Espositon esittelyvideo (© NHL)

- - -

Angelon kommentteja haastattelussa vuonna 2006 joulukuussa:

- Seurasin siskoni jalanjälkiä ja vanhempani laittoivat minut taitoluistelun pariin 3-vuotiaana. Kuuden vanhana aloitin jääkiekon ja harrastin molempia lajeja 10-vuotiaaksi asti. Silloin päätin, että olen mieluummin jääkiekkoilija.

- Luonnollisesti joukkuekaverit joskus kuittailivat taitoluistelustani, mutta se ei minua haitannut. Luisteluni on nyt paras vahvuuteni ja taitoluistelun harjoitteleminen auttoi minua paljon.

- Minua verrataan Crosbyyn ja voin vain sanoa, että olen vasta 17-vuotias ja yritän tehdä parhaani. Crosbya verrataan Gretzkyyn ja Lemieuxiin, ja se imartelee, mutta ei minusta sellaista vertausta voi tehdä.

24Hei/12Off

Neuvostoliitto here I come – Ryan Vesce Pelicansiin?

Haiskahtaa Neukkulalle vähän joka puolella. Omsk kävi ostoksilla ja HIFK:n pakka levähti käsiin reilu viikko ennen jäälle menoa. Saatiinpa samalla jatkoa Pelicansin tyhjäksi kuppaamiselle.

Lontoossa yrittävät kaikkien aikojen puhdistusta urheilutapahtumassa. Sosiaalista mediaa sensuroidaan, Pepsin paitoja ei saa pitää päällä ja sanojen olympialaiset, kesä ja kulta käyttöä mainonnassa on rajoitettu muilta kuin virallisilta sponsoreilta. Saapa nähdä kopsahtaako omaan nilkkaan kuin Nicklas Bendtnerin kalsari-gatessa, jossa nettikasino sai ensin näkyvyyteen nähden pilkkahintaisen mainospaikan ja sen jälkeen UEFA moninkertaisti tehon paisuttelemalla asian jättisakoilla skandaalitasolle. Sama ilmiöhän on käynnissä myös kotimaisessa jalkapallossa, jossa ei todellisuudessa ole huliganismia, mutta koska Palloliitto jatkuvasti sakottaa seuroja ja uutisoi pienistäkin järjestyshäiriöistä, niin suuri yleisö saa kuvan pahemmastakin turvallisuusuhasta.

Paljonpuhuvaa kuvaa viime torstailta. Siinä ei paljon jahkailla kun Veli Venäläinen soittaa ja kyselee kiinnostusta. Raato Summanen jätti Omskiin taaksensa jälleen yhdet savuavat rauniot, joita korjaamaan ex-pelikaanit Petu Matikainen, Nupe Nurminen ja Sane Heiskanen lähtivät. Mielenkiintoista nähdä jatkossa löytyykö Summaselle työpaikkoja, kun mies on pomppinut kohta viimeiset kymmenen vuotta kykenemättä pysymään yhdessä seurassa vuotta pidempään, ajautuen useimmiten riitoihin joko pelaajien tai seurajohdon kanssa. Ei kai vika voi aina olla ympäristössä?

Jatkoaika.comista ponnahtanut espoolaistaustainen Sasha Huttunen taisi Iltalehden kommentissaan olla oikeassa, että Matikainen ei uskaltanut olla lähtemättä. Jos kieltäytyy, niin toista kertaa ei välttämättä kysytä. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että heinäkuun kolmas viikko on yksi vuoden paskamaisimpia aikoja luistaa valmentajasopimuksesta, vaikka onhan tämä jääharjoittelun aloittaminen 1,5 kuukautta ennen sarjan alkua vähän huvittavaa. Ilta-Sanomien Tuomas Nyholm esitti tänään rohkean ennustuksen, että IFK:n valmennuskolmikon alkavalla kaudella muodostaisivatkin Pasi Sormunen, Petri Pennanen ja Jan Lundell.

Näin sitä ollaan myös vuorollaan kiekkomaailman opportunisteina. Vuosi sitten Kari Jalonen pyllisti Pelicansille ja hankkimilleen luottopelaajille, nyt Pasi Nurminen hyppäsi yhteiseen kelkkaan toisen petturin kanssa. Pelicansilla kävi vuosi sitten Jalosen lähdettyä munkki - jopa siinä määrin, että paremmin ei olisi voinut käydä. Tosin nyt ollaan taas uuden haasteen edessä, kun viime kausien paras pelillinen valttikortti, eli maalivahtiosaston toiminta, menee uusiksi juuri kun uudessa maalivahtikolmikossa on isosti työsarkaa. Olisiko lahtelaistuneessa Tommi Satosaaressa Nurmisen seuraaja?

Nurmiselle itselleen ei silti tarvine mastokaupungista kovin pitkin hampain irvistellä, sen verran pitkä päivätyö käärityin hihoin miehellä on tässä kaupungissa jo takana. Ja kukapa kieltäytyisi vastaavasta tilaisuudesta KHL:n finaalijoukkueen valmennusryhmässä? Mielenkiintoa nämä kesäkuukausien KHL-hullutukset ainakin SM-liigaan tuovat, jos kohta aika paljon katkeriakin tunnelmia. Se tiedetään, että venäläisen sanaan ei kannata luottaa, mutta miten on Suomi-pojan laita nykyään?

Neuvostomeiningin täydentävät Pelicans ja Etelä-Suomen Sanomat pysyttelemällä asiasta aivan hiiren hiljaa. Kuin se entinen mies ensimmäistä kertaa Vaalimaalla, sanoisi Antsa M.

- - -

Uusimpana nimenä Pelicans-huhuihin liitettiin jenkkisentteri-laituri Ryan Vesce, joka lähtee Nenä-Jalosen valmentamasta Torpedosta. 30-vuotias Vesce pelasi toissa kaudella loistavasti lähes piste per peli -tahtia, mutta kärsi viime kaudella loukkaantumisista. Olisi Pelicansin näköinen hankinta, mutta taitaa olla aika paljon vientiä ja sitä kautta hintalappuakin.

 

18Hei/12Off

Hampaaton kanukki ilmestyi Lee Gorenin hahmossa

Vihdoin viime perjantaina Pelicans astui ulos bunkkeristaan tiedottamaan kaivattuja pelaajauutisia, ja mikä on astuessa, kun tarjolla on Lee Gorenin tasoinen pelaaja. Ristiriitaisuuksien mies, voisi joku sanoa. Winnipegin kasvatti on myös toistaiseksi joukkueen isoin tähti.

Näin lähetetään terveiset Halosen Tarjalle ja muille naisjääkiekon ystäville kanadalaiseen tapaan. Kyseisellä kaudella Goren ehti pelata loisteliaan alkukauden Tapparassa, flopata Färjestadissa (kuvassa), käskeä erästä Färjestadin fania painumaan helvettiin ja siirtyä vielä loppukaudeksi Berniin, iskien 6 pudotuspeliottelussa tehot 4+2.

34-vuotiaana tehot ovat yhä tallella: menneellä kaudella Skellefteåssa yhteensä 65 ottelua tehoin 16+36=52.

Ison egon karaktääripelaajia on Pelicansissa viime aikoina riittänyt. Siitä kiitos jälleen kerran Kai Suikkaselle, jolla on ilmiömäinen kyky antaa vähän vaikeille, mutta taitaville pelaajille sopivasti kuria ja vapauksia. Ei ole syytä olettaa, etteikö suorasukainen ja rehellinen valmennustyyli toimisi myös tässä tapauksessa. Tähtistatuksensa lisäksi Goren on myös Pelicansin historian ensimmäinen ehta hampaaton kanukki, joka raivaa metsurimaisin ottein kiekot maaliin ja tarvittaessa vastustajat kanveesiin, olematta kuitenkaan mikään puukäsi pelinrakentelussa. Aikoinaan rapakuntoisesta Shayne Toporowskista ei tähän ollut, Justin Hodgman taas oli luonteeltaan enemmän taiteilija. Oikeastaan lähimmäksi kyseistä termiä ovatkin lähihistoriassa päässeet tshekit Valek ja Vopat.

Mielenkiintoa liittyy myös Gorenin pelipaikkaan. Pelicans ei uutisessaan ottanut kantaa asiaan ja kansainvälisissä tietokannoissa positioksi on merkitty oikea laita/sentteri. Viime kaudella Skellefteåssa Goren ehti kokeilla kaikkia hyökkääjän tontteja, pelaten alkukauden pääsääntöisesti oikeassa laidassa ja kauden puolivälistä loppuun keskellä. Seurajohtoa voikin taas onnitella monipuolisesta ja laadukkaasta hankinnasta, vaikka mitään kehittyvää nuorukaista ei tällä erää haaviin saatukaan. Ruotsin ja Sveitsin mestaruuden kertaalleen voittanut Goren on ollut tehokas liki joukkueessa kuin joukkueessa Euroopan vuosinaan, ja ammattilaisuralta löytyy myös 111 playoffs-ottelua tehoin 37+31=68.

Toisaalta seuratkin ovat vaihtuneet tiuhaan - kahden vuoden projekteihin mies ei ole sitoutunut.

Mikä on pelipaikka? Onko fysiikka kunnossa ja riittääkö luisteluvoima? Pelaako joukkueelle? Siitä saadaan esimakua tasan kuukauden päästä Lappeenrannan turnauksessa, jossa Pelicans pelaa syksyn ensimmäiset täysimittaiset harjoituspelinsä. Lee muuten tekaisi liigauransa avausmaalin syksyllä 2009 juuri Pelicansia vastaan Tommi Nikkilän selän taakse.

Hampaaton kanukki reilussa minuutissa:

"Sickest dive ever"

Lee Goren vs. Andreas Pihl

Ensimmäinen maali Färjestadissa

Tagged as: No Comments
5Hei/12Off

Kuuma rauta jäähtyy kesällä?

Jatketaan tiistain tapaan urheilumarkkinoinnin ja yksittäisten kommenttien parissa. Pelicans tarjosi kauden aikana räiskettä ja rätinää koko leukapussin täydeltä, mutta sitten tuli kesä.

Sitä en sano, etteikö jotain pientä juttua voisi tulla kesän aikana, kuten kuulumisten kertomista uusilta miehiltä tai vastaavaa, mutta kyllähän tällä hetkellä on Pelicansista hyvin vaikea mitään uutisoitavan arvoista esiin kaivaa.

Yllä oleva kommentti tuli vastaan nettipöheikössä (© Jari Kuuluvainen). Noin 15 sekunnin aivoriihen jälkeen totesin, että lausunto on täyttä puppua. Uusien pelaajien esittely, kesätreenien sujuminen, valmentajien kuulumiset, toimitusjohtajan terveiset, halliin tulevat uudistukset... Kovin kauaa ei tarvitse miettiä top10-listaa kiinnostavista Pelicans-aiheista kesäkuumallakaan.

Kerran viikossa julkaisemalla niillä kattaisi tämän valtavan tyhjiön toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Koko toukokuun aikana Pelicans uutisoi muutamasta uudesta pelaajasta, kesäkuun aikana julkaistiin koostevideo päättyneestä kaudesta. Etelä-Suomen Sanomilta taas on turha odottaa tikkua ristiin Espanjan jalkapallomaajoukkueen täyttäessä kolumneille varatun palstatilan. Pitsiturnaus on kuukauden päästä ja ainoa mitä Pelicansista tiedetään on Ylä-Kainuu -lehden julkaisema nettiartikkeli Suomussalmen harjoitusleiristä.

Ei tämä kovin kaksiksen Kiekkokaupungin meiningiltä vaikuta. Seuraorganisaation kesäloma on täysin ansaittu, mutta aktiivifanit ja muut sidosryhmät kaipaavat kiekkonälkään pikkupurtavaa ympäri vuoden. Myöskään ihan hirvittäviä panostuksia sen nälän tyydyttämiseen ei tarvita - tähän blogipäivitykseen menee aikaa noin puoli tuntia.

No mitäs ne muut joukkueet sitten tekevät? Bluesilla ei ole kunnon nettisivuja edes pystyssä tällä hetkellä. HIFK:lla on jo selkeästi panostettu haastattelemalla puoli joukkuetta läpi sekä uutisoimalla kausikorttimyynnistä ja tilikauden tuloksesta.

Kelaan aakkosia läpi KalPan kohdalle, kunnes takarivistä huudetaan BINGO! Joku siis vielä väittää, että Pelicansista on hyvin vaikea keksiä mitään uutisoitavaa?

Filed under: Liiga, Media, Pelicans, Viihde 1 Comment
3Hei/12Off

Jos et muuta keksi, syytä yleisöä tai jääkiekkoa

Kuluneen viikon ajan olen kovasti pohtinut sekä urheilumarkkinointia että parin pitkän linjan urheilumiehen kannanottoja. Jääkiekolla on Suomessa ylivalta, mutta mitä kilpailijat oikeastaan tekevätkään?

- Suomessa jääkiekko tuhoaa mennessään urheilua ja Euroopassa jalkapallo. Surullinen juttu. Pian varmaan jääkiekon Rauman pitsiturnaus lähetetään suorana lähetyksenä olympialaisten päällä.

Näin raflaavalle linjalle lähti Arto Bryggare viime keskiviikkona MTV3:n haastattelussa. Sitten tuli FC Lahden masinoima Kisapuiston Tupla, jonka alla Kalle Veirto listasi syitä alkukauden pieniin yleisömääriin Hiihtostadionilla:

1) Turkoosien kiekkoilijoiden pitkä hurmio
2) MM-lätkä
3) EM-futiksen säihke ja helppous
4) Hiihtostadionin kolkko kaiku
5) Veikkausliigan vetovoiman puute

Hyvä on. Jääkiekko vie juniorit, jääkiekko vie yleisön. Jääkiekko on kansainvälistä menestystä, mediaseksikkyyttä ja viihteellistettyjä ottelutapahtumia. Mieleni valtasi kysymys: Mikä on FC Lahden julkisuuskuva? Hahmottelin siitä huoneentaulun:

FC Lahden julkisuuskuva kotikaupungissaan vuonna 2012

Tämä ei varmaan ole ollut Halttusen Mikan ja Koskisen Arin suunnittelema markkinointiviestinnän ydin, mutta sellaiseksi se on muodostunut. Sen jälkeen kun Hasse Kallström lähti seurasta, ei samaa tekemisen meininkiä ole satunnaiselle seuraajalle välittynyt. Tämänkin kauden ykköspuheenaiheina ovat pyörineet kannattajien tienaamat sanktiot ja Hiihtostadionin rajoitteet.

Eilen sitten päädyin 3730:n muun katsojan kanssa Kisapuistoon todistamaan ehkä koko kauden viihdyttävintä ottelua, joka päättyi monien vaiheiden jälkeen Lahden voittoon Turun Interistä maalein 4-3. Pääsylippu maksoi 15 euroa, jolla saikin aurinkoa ja tapahtumia koko rahan edestä.

Katselin käsiohjelman pelaajalistaa. Tyylikäs ja komea saksalaistoppari/keskikenttä Hendrik Grossöhmichen. Huipputaitava maanmiehensä, oikukas Edgar Bernhardt. Lupaavat omat pojat Matti Klinga ja Joel Mero. Sadan maalin Rafael. Kovapotkuinen Bäckman, väkkärä Shala... Lahden kokoonpano on täynnä mielenkiintoisia pelaajatyyppejä, mutta markkinointiviestinnän keihäänkärjeksi heitä ei ole nostettu. Ehkä kannattaisi.

Nyt myös ottelua oli voimakkaasti markkinoitu katunäkymässä. Ehkä kannattaisi niitä Hiihtostadionin pelejäkin.

Jos kuitenkin seuran nokkamiehet itse ja paikallinen media järjestään nostavat esiin ainoastaan kylmän negatiivisia asioita, ei liene suuri ihme tai vääryys, että Pelicans pyyhkii jalkapallolla lattiaa medianäkyvyydessä ja yleisömäärissä.

"Miksei meitä voisi tulla kannustamaan myös Hiihtostadionille?" päätti Ari Koskinen ESS:n otteluraportin. Ehkä seuran pitäisi ensin itse arvostaa joukkuetta, ottelutapahtumaa, stadionia ja kannattajia.

Ehkä Bryggaren yleisurheilunkin pitäisi tulla pois 60-luvulta?

PS. Kannattajaryhmä FCLK:kin oli nyt paikalla ja äänessä. En havainnut kirosanoja tai rasistisia huutoja, kannatuslauluja sitäkin enemmän. Perspektiiviä urheilukatsomoiden ärräpäihin antoi viime viikon havaintoni Kirkkokadulta, jossa kolmihenkinen perhe kömpi ulos kolmiovisesta autostaan. Takapenkiltä hypännyt jälkikasvu oli kompastua katuun, johon vieressä todistanut kireäpinnaisen oloinen isä tokaisi reippaasti "Vittu! Koita nyt..."

Sanavalinta särähti jopa miehekään lätkäblogistin korvaan. Jos alle kymmenvuotiaiden kotikasvatus on tätä tasoa, niin en pitäisi urheilukatsomoiden spontaaneja sammakoita kovinkaan merkittävinä.

Oikeastaan FC Lahden Epäpyhä Tomppeliveljeskunta (© Kalle Veirto) on viime kausina ollut allekirjoittaneelle tärkein tunnelmanlähde ja suurin houkutin seuran otteluihin lähtemiselle. Veikkaanpa, että aika monelle muullekin.