27Kes/12Off

Jääkiekkoseuran johtamista silloin joskus

Kun Pelicans viettää totaalista hiljaiseloa ja räknää tilikauden taloustietojaan, niin palataanpa parikymmentä vuotta taaksepäin aikaan, jolloin Hockey Reipasta kuopattiin ja Reipas Lahtea synnytettiin. Onneksi nimeksi ei sentään tullut McReipas.

23.4.1992 Klo 11 Hannu Kuisman kanssa Hockey Reippaan toimistossa, tulee Reipas Lahden toiminnanjohtajaksi. Jaromir Sindel luovuttaa työsuhde-Nissaninsa avaimet ja lähtee Tampereelle (Tappara). Toni Koivunen käy ja kerron, että Hockey Reippaalta maksamatta jääneet rästipalkat maksetaan, tavalla tai toisella. Raportoin Lahden tilanteesta Helkovaaralle, joka tuntuu jo tuskastuvan. Illalla televisiossa Frank Pappa noteeraa lahtelaisten jääkiekkoasiat ja varsinkin nimikysymyksen: kun kaikki Reipas-, kiekko-, hockey- ja Lahti-termit sisältävät yhdistelmät on käytetty, on seuraavan joukkueen nimi ilmeisesti Lahden Mieto Ykkönen.

Näin muistelee blogissaan silloinen Reipas Lahden puheenjohtaja Kari Naskinen otsikolla Lahden Mieto Ykkönen – nyt Lahden Vahva Pelicans. Päiväkirjamerkkinöistä käy ilmi mm. se kuinka jopa seuran nimi olisi ollut myynnissä riittävän isosta summasta.

Reipas kuitenkin kaikeksi onneksi jatkoi Reippaana, mutta kaksi seuraavaa kautta tuottivat molemmat runkosarjan viimeisen sijan ja lopulta jälkimmäiset karsinnat upottivat laivan divariin, joka samoihin aikoihin Fazer-liigaksi nimettiin. Kaksi keskinkertaista kautta Fazer-liigassa johtivat ensin Kari Elorannan tuloon päävalmentajaksi ja sitten nimen vaihtumiseen Pelicansiksi. Jälkikäteen tarkasteltuna kaksi ratkaisua sieltä fiksuimmasta päästä lahtelaisessa jääkiekkoilussa.

Kiekkokulttuurin vaalimisen nimessä piti taannoin jäsen H:n kanssa pelastaa tamperelaiselta varustemyyjältä Fazer-liigan aikaisia aitoja pelipaitoja kotiin Lahteen. Yksi niistä sai kunniapaikan seinältä, mutta numeron 40 tuolloinen haltija jäi selvittämättä.

 

 

Filed under: Lahti, Pelicans 2 Comments
25Kes/12Off

SM-liiga Neloselle – uhka, ehkä myös mahdollisuus

SM-liiga uutisoi viime viikolla tv-oikeuksien siirtymisestä Nelonen Medialle syksyllä 2013. URHOtv kituuttaa eteenpäin vielä yhden kauden, kunnes viisivuotinen sopimus Nelosen kanssa astuu voimaan. Tuleeko tolkku SM-liigan televisiointiin?

Viimeisen 10 vuoden otanta SM-liigan tv-tarjonnasta on opettanut skeptiseksi. Nelosen kanssa nyt solmittu pitkä sopimus tarjoaa jälleen kerran mahdollisuudet taivaaseen asti, mutta myös uhan uudesta ongelmavyyhdistä. Juuri Nelonen kun on tähän asti käyttänyt hanakasti hyväkseen nykyisen sopimusmallin porsaanreikiä. Sovitut ilmaispelit on näytetty, mutta ei suorana vaan jälkilähetyksenä. Pudotuspeleissä taas katsojia on palloteltu kahden eri maksukanavan välillä.

URHOtv:n kolmivuotinen saaga taasen on oma surkuhupaisa lukunsa SM-liigan televisioinnissa. Sivusta seuranneena näppituntumaksi muodostui se, että ensin uupui laatu, ja sen parannuttua pompsahtivat hinnat. 12 - 15 euroa liigaottelun nettilähetyksestä on tuplasti liikaa. Netissä vuodatettujen asiakaspalvelukokemusten perusteella tuntuu moraalisesti oikealta, että tälle amatööripuuhastelulle laitetaan vuoden päästä piste.

Eri asia on, päästäänkö nytkään ojasta muualle kuin allikkoon.

- Yhteistyö SM-liigan kanssa tarjoaa meille ainutlaatuista sisältöä, jonka jakelussa aiomme hyödyntää koko Sanoman monipuolista media- ja palveluvalikoimaa. Sanoman strategisena tavoitteena on entisestään monipuolistaa kuluttajille tarjottavia mediapalveluja, sanoo Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Anu Nissinen.

Kuulostaa ihan hienolta, Anu. Itse kaipaisin kohtuullista hintaa, varmatoimista nettistreamia ynnä yksinkertaista tarjontaa, jossa asiakasta ei pallotella pitkin ja poikin kanavapakettien välillä. Toivottavasti nämä ostokynnystä alentavat seikat eivät hautaudu jargonin alle. Nelosen myötä kuvaan astuu myös sen yhteistyökumppani Viasat, joka on kuulema onnistuneesti lähettänyt NHL-otteluita Viaplay-palvelussaan.

Ilmaispelien aikaan on sinänsä turha haikailla takaisin, mutta toisaalta nykyinen "jälkilähetys JIMillä kerran kuukaudessa" on aivan liian vähän. Live-ottelu kaksi kertaa kuussa olisi sopiva määrä. Päätuotteesta, eli maksullisesta tarjonnasta, kohtuullinen hinta olisi 6 - 8 euroa per ottelu, sarjalipuilla hieman vähemmän. Laadukkaasta tv-tuotannosta sen voi vielä maksaa, mutta pelkäänpä pahoin, että uuden ajan Saukkonen & Jutila, eli Jani Alkio ja Tuomas Grönman jatkavat väsyneiden kesämökkivitsiensä viljelyä jatkossakin.

SM-liigan loppuessa URHOtv:n kannattanee satsata johonkin tuottavaan valmismateriaaliin, kuten vaikkapa pornoon. Siinäkin tosin kilpailevaa ilmaista tuotantoa on viljalti saatavilla ja kriittisillä hetkillä pätkivä kuva yhtä ongelmallista kuin jääkiekossakin.

Filed under: Liiga, Media No Comments
21Kes/12Off

+/- miehekäs

Uusi Lahti esitteli eilen paikallisia sosiaalisen median sivustoja teemalla "Lahtea vaihtoehtoehtoisesta vinkkelistä". Kiekkoaktivistikin draftattiin mukaan avauskuusikkoon.

Tämän blogin osuudesta on kuvakaappaus alla. Uusi Lahti-lehdelle, tai ainakin toimittaja Sini Nelimarkalle, pisteet taustatyöstä. Tällaista sisältöä paikallislehteen kaivataan, onhan vaihtoehtoisuus usein paljon kiinnostavampaa kuin virallinen totuus. Kaupunki ja sen kehittämiskeskus Lakes voivat jaella Innostava ympäristö -esitteitään vaikka miljoonan, mutta Summer Up -festarin ja Möysän Esson kattoterassin kaltaiset käytännön innovaatiot puhuttelevat ihmisiä monin verroin enemmän.

Tai sitten Lahti Blogin kavalkadi lahtelaisen arjen kiertokulusta.

Viisi plussaa ja kaksi miinusta on hyvä saldo lätkäpelissä, mutta myös blogi-arvostelussa. Eikä miinusta edes tullut tekstien pituuksista, jotka varsinkin syyskaudella lähentelivät ns. romaania. Työpaikalla tylsyyttä tappavia duunareita ja koulutehtäviä karttavia opiskelijoita kuitenkin löytyi mukava määrä niitäkin lukemaan. A4-arkki on perinteisesti hyvä tekstin mitta, jonka on nykyään korvannut tietokoneen näytön korkeus. Tulevaisuudessa varmaan luetaan entistä enemmän kännyköiden näytöiltä, mutta ihan Twitter-mittaan en rupea lähiaikoina tiivistämään.

"+/- Miehekäs." Itseään kunnioittava kirjoittaja paneutuu heikkouksiin. Kuvitusta pitäisi olla enemmän, se on totta. Miehekkyyden kohdalla koodiston mukaisen kaukaloväkivallan rehvakas puolustaminen ja satunnaiset kirosanat ovat tehneet tehtävänsä. Olen niitä miehiä, joille päivälliseksi riittää mikrossa lämmitetty makaronilaatikko ja salaatiksi keskeltä katkaistu kurkku. Ja kuinka hämmentynyt olisinkaan, jos plussaa olisi annettu naisellisuudesta?

Miten puhutella lätkäjätkänä naislukijoita? Pukukopin toinen toistaan härskimmät ja tasottomat vitsit eivät taida nyt auttaa. Arvon naiset, mikä jääkiekossa pebojen lisäksi viehättää?

Lisää kiekkoaktivismia Facebook-sivulla...

... ja paikallisten some-sivustojen esittely Uuden Lahden näköislehdessä.

Uusi Lahti 20.06.2012

Filed under: Media, Viihde No Comments
15Kes/12Off

Lahen kesä: torstairavit

Mitä tekee lätkäjätkä kesällä, kun budjetti ei siedä golfia ja hermot eivät kestä tenniksessä? Silloin lähdetään tietenkin torstain ilmaisraveihin Jokimaalle.

Triossa tallustellessa tarttui kätösiin tämmöinen Lahti Guide kesä 2012 -opas, jonka kannessa komeasti julistetaan design-pääkaupunkivuotta. Muotoilun ilosanoman vuotta on nyt kohta eletty puoliväliin asti, enkä ole kyllä törmännyt asiaan juuri mitenkään, vaikka aika avoimin mielin asiaan suhtaudunkin. Riku Motorin vanhalle huoltsikalle on perustettu  Muotohuoltamo, mutta muuten on anti jäänyt aika laihaksi.

Design-vuosi kattaa oppaasta yhden aukeaman, josta oikeastaan selviääkin miksi tämä Helsingin siivellä saatu titteli on jäänyt vähän etäiseksi hömpötykseksi. Yksi näyttely on avoinna kerran kuussa, toinen syyskuussa ja kolmas on Hiihtomuseossa. Eipä näillä eväillä kaduntallaajia tavoiteta. Tapahtumien saavuttaminen vaatii liikaa henkilökohtaista aloitetta ja kiinnostusta. Täältä on helppo huudella, mutta ennemmin olisin vienyt ne Autokorin bussit ja Kempin hitsauslaitteet keskelle toria tai kauppakeskuksiin, joissa ihmiset pääsisivät niihin tutustumaan.

Designhan ei tarkoita pelkästään taiteellista vaikutelmaa, vaan myös arkista käytännön muotoilua.

Urheiluakin tuo opas lupaa sisältävänsä, mutta eipäs sitten sisälläkään. Menisiväthän ainakin FC Lahden Kisapuistossa pelattavat ottelut tai vaikkapa Mailaveikkojen pesäpalloväännöt kesätekemisestä siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kolmas on sitten ravit, joista kahden viikon päästä kisattava Suur-Hollola onkin oppaassa mainittu.

Eilen ei ollut tarjolla Suur-Hollolaa, mutta ihan tavalliset torstairavit kuitenkin, ja ilmaisen sisäänpääsyn houkuttelemana päätin itsekin Jokimaalle ihka ensimmäistä kertaa suunnistaa. Ohjelmassa oli kymmenen lähtöä ja täydellinen ravisää oli houkutellut paikalle tuhatkunta katsojaa, mukana myös Pelicansissa pelanneita ravimiehiä. Iso osa ravien viehätystä perustuu tietenkin veikkaamiseen, jota varten pelaajille on käsiohjelmiin painettu huima määrä informaatiota aikaisemmista kisoista. Onneksi matkassa oli asiantuntija tulkkaamassa tietotulvaa.

Uhkapelaamaan en kuitenkaan vielä tällä kertaa rohjennut, vaikka moukan tuuria olisi ehkä kannattanut kokeilla. Asiantuntijamme Toto5-lappu, eli viiden lähdön voittajaveikkaus, napsahti kolmessa ensimmäisessä komeasti oikein, kunnes neljännessä lähdössä Jokimaan oma heppa El Mistress Eeva jäi pussiin ja lähdön voitto lipsahti väärään osoitteeseen.

Kiekkoaktivisti suosittelee. Ensi kerralla sitten rahaa kiinni, sekä aurinkolasit ja -rasvaa mukaan.

13Kes/12Off

HTT:n juhannusjytky

Jännitys tiivistyy, kun lähestytään kesäkuun puoliväliä ja huhumylly Pelicansin ympärillä on hiljenemään päin. Tyyntä myrskyn edellä? Kesäkuun 15. päivähän on, tai on ainakin ollut, yksi takaraja NHL-sopimusten suhteen ja pian sen jälkeen voi tapahtua liikehdintää Euroopan suuntaan. Myös KHL:llä on näppinsä pelissä samoihin aikoihin.

Hevosmiesten Tietotoimiston Lahden aluekonttorin mukaan Pelicansin haavissa on jo vähän isompiakin kaloja, mutta sopimuksia ei ole julkaistu pelaajien odottaessa yhä NHL- ja KHL-ratkaisuja. Kesäkuun viidestoista antanee selvyyttä tilanteeseen ja jos onni on matkassa, niin juhannusjytky jysähtää seuraavalla tiedotustilaisuuden muodossa.

Ottamatta sen kummemmin kantaa skenaarioon, on siinä kuitenkin oma logiikkansa. Pelicansin vetovoima on pelaajamenetyksistä huolimatta tapissaan ja sopimukset on päätetty olla julkaisematta ennen täyttä varmuutta niiden täytäntöönpanosta. Osa tiedotuspolitiikkaa tämäkin. Ennenaikaisella julkistamisella voisi saada pienen piikin kausikorttimyyntiin, mutta myös kitkerämpiä kommentteja pelaajan siirtyessä lopulta aivan toiseen maahan.

Aina luotettavien lähteiden mukaan myös Pelicansin taloudellinen tulos tulee lyömään kaikki ällikällä. Niin sen toki pitääkin: budjetoitu voitto, playoff-tulot ja siirtokorvaukset toteutuivat kaikki lähes optimaalisesti. TPS julkisti tänään 240 000 euron voitollisen tuloksen. Siitä voisi pistää kolme tai neljä kertaa paremmaksi.

Huomenna olisi muuten Jokimaalla ravitkin.

"HTT / Lahti"

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments
11Kes/12Off

Kisat, joista kaikilla on mielipide

Jalkapallon EM-kisat ovat valtava asia maailmalla ja aika iso juttu Suomessakin, vaikka oma maajoukkue ei kisoihin päässytkään. Urheiluväen keskuudessa liikkuessa kaikilla tuntuu olevan vahva mielipide tai vähintäänkin puolivillainen suosikki kisoissa mukana. Konemainen Saksa, Italian Catenaccio-puolustus ja Christiano Ronaldon uusimmat korvikset ovat taas IN tai OUT vuorotellen. Paikallisen valtalehden urheilutoimituskin pääsee pikkupoikamaisesti herkuttelemaan jalkapalloromantiikan äärellä, kun FC Lahdesta on alkukaudella uutisoitu lähinnä kalseita sakkouutisia.

Aika iso osa tästä kaikesta tuntuu perustuvan mielikuviin. Vuosikymmeniä on pelattu ja sinä aikana eri maiden pelikulttuurit ovat jalostuneet omiksi saarekkeikseen. Myös monet pelaajat ovat yksilötasolla oman maansa järjestelmän pitkälle hiottuja tuotteita. Suomesta, eli tässä tapauksessa melko etäältä, nähtynä kisoissa kohtaavat paitsi yksilö vastaan yksilö, myös identiteetti vastaan identiteetti. Tai mielikuva siitä, millainen se identiteetti joskus oli.

Filmaaminen on kissa, joka väistämättä nostetaan pöydälle. Suomalaisessa mielenlaadussa se on jotain halveksuttavan ja naurettavan välimaastosta. Eräissä Euroopan kolkissa se on kiinteä osa pelaamista siinä missä mikä tahansa muukin kenttätapahtuma. Jos kuitenkin viitsii katsoa pelkän hypyn ja irvistyksen taakse, niin se on myös osa pelikulttuuria ja intohimoa.

Jokunen kesä sitten pääsin Kisapuiston muovimatolle pelikulttuurin korkeakouluun. Homman nimi oli suomalaiset vastaan maahanmuuttajat pari kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Välillä jakoja vähän sekoitettiinkin. Etelämaalaiset toverimme pelasivat kovaa, varsinkin keskinäisissä tilanteissaan. Huonoja syöttöjä ei pyydelty anteeksi, porukan nestorit viipottivat kuin nuoret kollit ja pelaajat olivat jatkuvasti äänessä joukkuekavereitaan ohjeistaen. Pelillisissä ratkaisuissa oli mukana enemmän tai vähemmän itsekkyyttä. Riitelyksikin meni, kunnes pelin päätyttyä paiskattiin kättä päälle.

Tiivistäen toiminta oli täysin eri maailmasta kuin Suomi-poikien keksinäisissä peleissä yleensä. Kaikesta saattoi aistia sen, kuinka iso asia jalkapallo esimerkiksi Turkissa on. Varsinkin tässä tapauksessa erilaisuus on valtava rikkaus ja tuon kesän kokemukset avasivat kummasti silmiä sikäläiseen pelikulttuuriin.

Alun perin piti muuten kirjoittaa tässä Englannista. Minulle on yhdentekevää mikä maa voittaa turnauksen, mutta Englanti on omanlaisensa ilmiö. Painekattila on ladattu täyteen odottamaan katastrofia, jolla brittilehdistö pääsisi jälleen kerran herkuttelemaan. Voi olla, että vastoinkäymisten myötä odotukset ovat nyt maltillisemmat, mutta siitä huolimatta kuninkaallinen räjähdysvaara kiehtoo, kun "lädit" ottavat tänään mittaa Ranskasta.

Odotukset, huligaanit, katastrofi ja lehdistön jälkipyykki. Mitä turnaus olisikaan ilman Englantia? Tai ainakin mielikuvaa siitä.

 

2Kes/12Off

”Ketäs meillä on jäljellä?”

Ryan Lasch vielä viimeisenä pariovista ulos. Kaikki jotka päättyneen kauden joukkueesta johonkin kelpasivat, ovat lähteneet. Onneksi tällä kertaa viimeinen ei sammuta valoja lähtiessään, mutta tietty hämäryys Pelicansin ensi kauden yllä nyt uhkaavasti leijailee.

76 ottelua 29 + 49 = 78 (kuva: © sm-liiga.fi)

Toiveissa oli jatkaa samoilla höyryillä uuteen kauteen, mutta eipäs onnistunutkaan, kun NHL:n perkele tuli väliin ja ryösti kultakimpaleemme pilkkahintaan, viimeisimpänä käsittämättömät 78 pinnaa naputtanut Ryan Lasch. Viime kaudella kaikki kävikin niin helposti ja 99% asioista meni putkeen. Viimeiseen prosenttiin mahtui Hovisen lonkkaa, viimeistelyongelmaa ja kärkipelaajien kokemattomuutta, mikä riitti tekemään eron mestaruuden ja hopean välille.

Erään asiaa kommentoineen tapaan taidan kuitenkin liittyä siihen pieneen vähemmistöön, joka jollain kieroutuneella tavalla nauttii vallitsevasta tilanteesta ja sen asettamasta haasteesta. Playstation-peleissäkin tapanani on aina ollut asettua altavastaajan riveihin kaatamaan suuria ennakkosuosikkeja. Sitä samaa myös Pelicansin seuraaminen on vuosien saatossa ollut.

Nyt palattiin siis lähtöpisteeseen kasaamaan melko keskinkertaisesta nipusta playoff-menestyjää. Sehän meille ja Suikkaselle sopii. Vaikeutta lisää se, että heikentymisestä huolimatta Pelicansin päänahka on muiden joukkueiden silmissä yhä arvokas.

Ei tule parempaa tilaisuutta näyttää, että Pelicansissa on oikeasti homma hanskassa ja ettei viime kausi ollut vain yksittäinen onnenpotku.

Maalilla ja hyökkäyksessä ei pitäisi olla hätää, mutta koko Pelicansin hyökkäyksen sielu katosi pelaajasiirtojen myötä. Jäljellä on lähinnä perässähiihtäjiä, ei niinkään kivireen vetäjiä, ehkä Tommi Paakkolanvaaraa lukuunottamatta. Nykyisten pelaajien pitäisi siis nostaa tasoaan ja uusia tehotykkejä hankkia, mutta millä hinnalla?

Teoriassa varaa olisi käyttää uuteen ykkösketjuun lähemmäs miljoona euroa, mutta kun ei kannata. Se ei ole Ilkka Kaarnan Pelicansia. Pelicansin juttu on, ja pitää olla, jatkossakin pelaajien kehittäminen. Parhaiten tämä konkretisoituu maalivahtiosastolla, jossa Nupen käsissä on koulittu jo kaksi Mestis-kassaria NHL:ään asti. Ensin ansaitaan pelillinen panos, sitten taloudellinen voitto. Nyt olisi klassinen paikka ryhtyä rahaseuraksi ja hankkia 300 000 euron kausipalkoilla valmiita tähtiä, mutta eiköhän Kaarnan inhorealistinen talouskuri jatku vastakin. Nyt saadut voitot kannattaa säästää puskuriksi pahan päivän varalle ja investoida organisaation rakenteiden vahvistamiseen.

Kieltämättä herkullinen asetelma olisi myös ollut lähteä tulevaan kauteen ennakkosuosikkina hyvin säilyneellä joukkueella. Haastajan asemassa on aina se helpotus, että ei kuulunutkaan voittaa. Ennakkosuosikilla sitä pakoreittiä ei ole.