1Tou/12Off

Pelaaja-arviot 2011-2012

Arviot Pelicans-pelaajista kaudella 2011-2012, asteikolla 1 -5.

5 = täysosumakausi
4 = yli odotusten
3 = odotusten mukaisesti
2 = alle odotusten
1 = floppi

MAALIVAHDIT

Niko Hovinen ****
Ei tuntunut olevan täydessä tikissä syksyllä, mutta torjui voittoja liukuhihnalta ja 4 nollapeliäkin ensimmäisellä kolmanneksella. Maali- ja tappiomäärät kasvoivat keväällä roimasti, kunnes taas pudotuspeleissä huippuotteita. Kova suoritus rampana ja perheenlisäyksen jälkeen. Ehjänä olisi torjunut mestaruuden.

Joonas Kuusela ****
Näytti semifinaaleissa närhen munat epäilijöille, tosin niin oli jo aikakin. Äärimmäisen arvokkaita kokemuksia tulevaisuutta ajatellen. Runkosarjassa 12 täyttä ottelua, joista varsinaisella peliajalla 6 voittoa, 4 tasuria ja 2 tappiota. Maallikon silmin sylkee vielä liikaa irtokiekkoja. Kauden erikoisuutena pimeneminen ja ulosajo maaliskuun Ässät-ottelussa. Nousiko menestys hattuun vai koveneeko työnteko entisestään?

Janne Juvonen ****
Takana kolmen ottelun verran peliminuutteja SM-liigassa, niistä 1,5 finaaleissa. Harvinaisen kypsä raakile, ja kasvaa maan parhaassa maalivahtiakatemiassa. Jos nuppi kestää noin hyvin tiukassa paikassa, niin voi saavuttaa vielä mitä tahansa. Vain n. 180 cm pitkä, kuinka pystyy kompensoimaan puuttuvat sentit?

PUOLUSTAJAT

Kokonaisuutena kovin suoritus (kuva: © sm-liiga.fi)

Jan Latvala *****
Uskomaton teräsmies! Vielä 30 pinnaa rikki. Puhdasverisen pelimiehen tavoin nosti suoritustasoaan runkosarjan loppukirissä ja pudotuspeleissä. Käänsi omakätisesti Kärppä-sarjan kurssin 5. ottelussa ja taisteli finaalit loppuun kipeällä kädellä.  Kentän pienimpiä, mutta voittaa väkevästi kaksinkamppailut, antaa paineen alla vapauttavan syötön ja heittää pikkukikkaa hyökkäyssinisellä. Unelmapuolustaja, jonka kohdalla ylisanat loppuvat kesken.

Joonas Järvinen *****
Täyttä timanttia. Nosti tasoaan kauden edetessä, samalla kun pakkipari hyytyi. Kulmapainien kuningas, kroppaa väliin ja kiekko pois. Maalin edustalla voisi olla vielä vähän ilkeämpikin. Tuplasi runkosarjassa ennätyspisteensä. Isoksi roikaleeksi hyvä liike ja kiekollisuus, kuten jo monesti todettu. MM-kisat ja NHL edessä. Jos lähtee, niin äärimmäisen vaikea korvata.

Joonas Jalvanti ****
Ensimmäinen kokonaisvaltainen huippukausi Jalulta. Järvisen jälkeen eniten plussalla koko joukkueesta (+18) ja runkosarjassa ennätyspisteet 2+10=12. Tasapainoinen ja rauhallinen kuten aina, nyt myös ripaus lisää jämäkkyyttä ja hyökkäyspään uskallusta kun valmennukselta tuli selvät sävelet. Harmi, että joudutaan nyt luopumaan, mutta se tekee hyvää urakehitykselle. Miksei näitä omia pakkeja saada kehitettyä EHT-tasolle täällä Pelicansissa?

Markus Seikola ***
Taiteilijatyyppi löi syksyllä alkutahdit joukkueen kiekkokontrollille, mutta pudotuspelit menivät vihkoon. Runkosarjassa kertakaikkiaan tyylikästä kiekottelua ja hyökkäyssiniviivan hallintaa, kun itseluottamus oli tapissaan ja taitotaso kepittää useimmat hyökkääjätkin. Laukoo paljon ja maalia kohti, pudotuspeleissä hyökkääjien maskipelaaminen jäi vähän uupumaan? Tehopisteiden valossa ei ole koskaan kunnolla onnistunut pudotuspeleissä. Tämän kaliiberin tykki pitäisi pystyä hyödyntämään paremmin ylivoimalla, valmennukselta odotetaan uusia kuvioita.

Aaron Brocklehurst ***
Runkosarjassa vanha tuttu hasardi-Aaron, mutta loukkaantumisen jäljiltä nosti kuin ihmeen kaupalla tasoaan pudotuspeleissä, kuten vähän ounastelinkin. Runkosarjassa eniten miinuksella (-7), mutta pudotuspeleissä eniten plussalla (+6). Luistelu, kiekonhallinta ja laukaus OK, mutta pelisilmä sumenee liian usein hätäisiksi ratkaisuiksi.

Jyri Marttinen ***
Porissa kaavailevat ylivoimapakiksi, näinköhän rahkeet riittävät? Tuli Pelicansiin ykkös-kakkospakkipariin, mutta suoritusten perusteella putosi hierarkiassa. Sinänsä laadukas ja hyvin liikkuva työjuhta, joskaan ei hintansa väärti. Kokenut, mutta kiekollisena usein turhan hätäinen, eikä pelinluku riitä hyökkäyspään urotekoihin. Tuppaa ylipelaamaan, joka johti muun muassa Juuso Ikosen jatkoaikamaaliin. Sopivan vittumainen tökkijä ja päänaukoja vastustajille, mutta ei kovin suosittu omienkaan keskuudessa.

Joonas Hurri **
Vaikuttaa jatkumolta omien kasvattien kivikkoiseen tarinaan. Vakiokokoonpanoon murtautuminen todella vaikeaa, vaikka on roikkunut kaksi jo kautta mukana. Pelaajaprofiilikaan ei puolla: kaikessa kohtalaisen hyvä, mutta ei oikein missään erinomainen. Kohokohtina maali Latvalan 1000-ottelussa ja pari mojovaa lonkkataklausta. Kaipaa vielä rutkasti särmää, miehisyyttä ja rohkeutta.

Jan Platil **
Kolme hutia ja sakkokierroksille. Tapparassa joutui Eetu Pöystin jyrän alle ja Pelicansissa keräili taklausten jäljiltä kamppeitaan monesti. Kentän isoimmalla miehellä pahoja puutteita pelinluvussa ja taklausten vastaanottamisessa. Kiekollisena rajoittunut, liikkuminen kankeaa. Ainoa kauneusvirhe kauden ulkomaalaishankinnoissa, mutta pudotuspelejä ajatellen kokeilussa oli oma logiikkansa.

Juha-Pekka Pietilä *
Kesätreenit mitä ilmeisimmin löysästi ja Peliittojen kopissa olisi kuulema tarvittu Pietilän pojan egolle kaksi vierekkäistä loossia. Syksyllä miinusväritteisiä otteita Heinolassa, kevät Pelicansissa treenisparraajana. Kaikki, siis aivan kaikki, ominaisuudet maajoukkuetason puolustajaksi kolmen vuoden sisällä, jos vain työ maittaa. Isoksi kolliksi välillä hävyttömän löysä kaksinkamppailuissa.

HYÖKKÄÄJÄT

Kauden ykköshahmo (kuva: © sm-liiga.fi)

Ryan Lasch ****
Koko kauden ykköstähti. Loistokkuutta ensimmäisestä harjoitusottelusta viimeiseen semifinaaliin - hyytyi finaaleissa. Mahtava pelillinen ja henkinen esimerkki joukkueelleen: huipputaitava, huippuahkera ja hieno persoona. Piti yksilötaidollaan ja nopeudellaan SM-liigan puolustajia pilkkanaan, kaiken huipuksi kyykytti Ilkka Mikkolan tappelussakin. Taisi vähän kyllästyä tuomarilinjaan kauden mittaan.

Justin Hodgman ****
Väärässä sarjassa, tai ehkei sittenkään. Yksilötaidoiltaan kyllä, kokonaisvaltaisesti ei. Mestaruus olisi vaatinut omia ratkaisuja, kurinalaisempaa pelaamista ja hermojen hallintaa. Joka tapauksessa Laschin ohella joukkuen viihdyttävin pelaaja ja hallitsee sellaisia kikkoja joita moni ei tiennyt olevan olemassakaan. Kiekollisena 1vs1 ehkä liigan vaarallisin pelaaja ulottuvuudellaan ja luistelutekniikallaan. Tämä mies muistetaan Lahessa vielä pitkään.

Tero Koskiranta ****
Pääsi huippuketjuun ja lunasti komeasti potentiaalinsa, toisen kerran urallaan yli 40 pinnaa. Tasainen suorittaja, vahvassa roolissa Blues-sarjassa, mutta hyytyi finaaleissa tasatahtiin Laschin kanssa. Erinomaisen monipuolinen kahden suunnan sentteri. Laadukas monilla osa-alueilla, mutta pystyykö olemaan itse ketjunsa liideri?

Arttu Luttinen ****
Kesän hätähankinnasta suoraan kapteeniksi. Toimitti tilatut 30+ pinnaa pomminvarmasti. 10 ylivoimamaalia ja 5 voittomaalia runkosarjassa, pudotuspeleissä 8 häkkiä joista käsittämättömät 5 voittomaaleja. Köyhän miehen Ville Peltonen ei kaukaa hae. Koskirannan tavoin täydellinen lenkki ykkösketjuun omassa roolissaan erityisesti maalin edustalla, irtokiekoissa ja ylivoiman keskusmiehenä. Ikääntyessään jalkanopeus voi vielä nousta riippakiveksi.

Radek Smolenak ****
Meren ranta Porissa ei toiminut, mutta Vesijärven reunalta löytyi harvahampaisen tshekkikolossin henkinen koti. Isojen pelien ratkaisija. Pudotuspeleissä 8 maalia, joista joka ainoa tärkeään paikkaan - voittomaali, tasoitus tai ns. selän katkaisu. Toi sopivaa suoraviivaisuutta ja särmää Hodgmanin laidalle. Laukoo pienistä kulmista ja maaginen kyky haistaa läpiajopaikat. Fiksu ärsyttäjä, ei juuri itse istunut jäähyllä vaikka oli aina kahakoissa mukana.

Kovin tasonnostaja playoffeissa (kuva: © sm-liiga.fi)

Tommi Paakkolanvaara ****
A-luokan playoff-pelaaja. Hyvä runkosarja ja tähtitason pudotuspelit, vaikka tehot jäivätkin jarruketjussa vähiin. Pysyi vihdoin koko kauden kunnossa ja lunasti nyt niitä odotuksia joita Lahteen tullessa oli. Mahtava kaksinkamppailuissa kiekollisena, myös läpiajo/rankkarispesialisti. Menevätkö hyökkäyspelitaidot hukkaan nelosketjussa, nouseeko hierarkiassa ensi kaudella?

Max Wärn ****
Pelasi yli odotusten, siispä neljä tähteä. Loukkaantuminen katkaisi erinomaisesti alkaneen runkosarjan ollessaan 20 maalin ja 30 pinnan tahdissa. Pudotuspeleissä hyvää hämmennystä, viimeinen silaus jäi puuttumaan. Teknisesti kaikin puolin vajavainen, mutta armoton soturi ja voittajatyyppi. Ei jätä yhtään kiveä kääntämättä. Alivoimalla ja blokkauksissa elementissään.

Pekka Jormakka ****
Ensimmäinen kunnon liigakausi ja ryminällä sisään. Kevättä kohden raikkaus vaihtui vähän puristamiseen, joskin runkosarjan loppuun osui tehojakso. Maalinteko tökki, vaikka Hodgmanilta tuli namua koko ajan. Kokeneemmat ajoivat vielä vähän edelle valmennuksen papereissa, mutta 21-vuotiaalla väkkärällä on paljon edessä.

Marko Pöyhönen ****
Takuuvarmaa pörräämistä läpi kauden, jonka kohokohtana maali 6. Kärpät-ottelussa. Ilman joulukuista jalkavammaa olisi nakuttanut ennätyspisteensä. Hurjassa vireessä pudotuspeleissä, taisteli eläimen lailla. Möyrii, ronkkii ja blokkaa laukauksia. Alivoimaspesialisti. Näkee, että älliä on päässä ja yo-papereissa, ei istu jäähyllä ja pelaa kaikki tilanteet fiksusti. Saisi olla vielä rohkeampi ja röyhkeämpi kiekon kanssa.

Vili Sopanen ***
Taas ne "normaalit" 20 maalia ja vajaat 40 pinnaa. Aloitti unessa, sitten syksyn tehojakso, taas horrokseen ja joulun jälkeen 29 ottelussa 14+11. Pudotuspeleissä puhti riitti Kärppä-sarjan verran, jonka 7. ottelussa räväkkä spurtti keskialueelta ja napakka lämäri Backlundin haaroista sisään. Kunpa näyttäisi aina samanlaista kiimaa.

Teemu Rinkinen ***
Junnusarjojen maalitykki ja taituri muuntuu yllättävän moneksi, nyt nelosketjun laitajyränä. Isot raamit ja voimakas luistelu auttavat. Seitsemän maalia runkosarjassa ihan kiva määrä, mutta maalivainu on kyllä liiga-aikana mennyt tukkoon ja kunnon läpilyönti jäänyt tekemättä. Kaipaa isompaa roolia ja saanee sen ensi kaudella jossain toisessa joukkueessa.

Ilkka Pikkarainen ***
Ristiriitainen hahmo, kuten etukäteen tiedettiinkin. Helmikuussa ryminällä sisään ja verkot tötterölle. Pudotuspeleissä jalka alkoi painaa ja tolpat kilisivät kuin kirottuina, kattilakin kiehui yli turhissa paikoissa. Sarjan painavin laukaus ja painavimmat taklaukset. Vihattu, vihattu pelaaja vastustajien leirissä. Kauden 7 maalista 5 ylivoimalla, meni kuitenkin hukkaan viivamiehenä. Hyvä hankinta kesken kauden.

Jarkko Immonen ***

Kiitettävä runkosarja, pudotuspeleissä kolmossentterin ominaisuudessa yksi niistä syistä mistä mestaruus jäi uupumaan - tehot 17 ottelussa 0+2. Liukas, tekninen ja tyylikäs, edustaa klassista sentterikuntaa. Voisi ansaita isommankin roolin, mutta tässä pieni tilastopähkinä (runkosarja+playoffs): tehopisteet voitetuissa otteluissa 8+20 vs. hävityissä 2+4.

Joni Isomäki ***
Ihan kypsää pelaamista sen mitä pääsi pelaamaan. Ensimmäinen liigamaali jäi vielä tekemättä. Nelosketjun nöyrä duunari, suojaa hyvin kiekkoa ja pelaa suoraviivaisesti. Kädetkin käyvät yllättävän näppärästi. Jo 26-vuotias, joten rooli tuosta tuskin paljoa kasvaa, mutta liigapelejä voi hyvinkin olla vielä tiedossa runsaasti.

Janne Tavi **

Kevät jäi mysteeriksi, vain 1 vaivainen pudotuspeliottelu, vaikka pelaavilla kuorma oli valtava. Eikö valmennus kokenut luisteluvoimaa riittäväksi? Muuten pelaajatyyppinä kuin luotu tiukkiin vääntöihin. Maalimäärä koheni viidestä kahdeksaan, mutta runkosarjaltakin odotettiin enemmän. Vasta 22-vee, joten aikaa on kehittyä.

Matias Loppi *
Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta - peliaikaa nimittäin. Kevään mittaan kävi selväksi, että pudotuspeleissä ei roolia irtoa ja motivaatio loppui ymmärrettävästi siihen. Näinä hetkinä jääkiekko on rankka duuni. Juuri kun oli tikissä, tuli uusi loukkaantuminen ja neljäs kausi putkeen suli käsiin. Vieläkö nousee kerran suosta ja nakutta 50 pinnaa jossain heikompitasoisessa sarjassa?

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments