30Tou/12Off

Mitähän sitä tekisi isona?

Päätin tällä kertaa näpytellä ilman ennalta päätettyä aihetta. Ehkä siksi, että juuri nyt jääkiekkoajatuksia kuvaa parhaiten nelikirjaiminen sana - ähky. Sellaisella hyvällä tavalla. Erään kaverin legendaarinen lausahdus "Ei liikaa mahan täydeltä" passaa tähän kohtaan, ja jos joskus, niin nyt on paikallaan ottaa hieman henkistä etäisyyttä rakkaaseen lajiin.

Muutenkin pelikaani taitaa jo seistä tukevasti kahdella räpylällä ilman jatkuvaa huolenpitoa. Pelaajia tulee ja menee, mutta kun tietty luottamus on saavutettu, niin pelaajarulettikaan ei ole jatkuvaa All in -betsausta viimeisillä varoilla. Kyllä se siitä, siellä on tekijämiehet asialla.

Voikohan bloggaajalle tulla toisen kauden kirous? Entä jos ideat tyrehtyvät ja touhu menee (entistä pahemmin) samojen asioiden kertaamiseksi? Siltäkin kantilta pällisteltynä pieni vapaamuotoisempi breikki tehnee hyvää. Mistä tuleekin mieleen henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen teema. Uskon nimittäin, että ihmiset, jotka onnistuvat tekemään harrastuksestaan ammatin, ovat keskimääräistä onnellisempia. Siinäkin on ähky ja yliannostus vaarana, mutta kohtuudella nautittuna ruletista voi pyörähtää kunnon potti. Jos ei taloudellinen, niin ainakin henkinen.

Pohdin aiemmin keväällä tämän blogin kohtaloa, koska se on nyt vedenjakajalla. Ensi kaudeksi se kaipaa jotakin lisää. Kaipaa paitsi kiinnostavan sisällön myös kirjoittajan itsensä takia. Meitä tiettyjä yksilöitä kun on siunattu - tai kirottu - pakonomaisella kehittymisen tarpeella, jossa vain eteenpäin meneminen on jotain ja paikallaan pysyminen ei mitään. Pitäisi kehittää jotain uutta, viedä blogi seuraavalle tasolle.

Muutenkin, kun johonkin asiaan oikein perinpohjin paneutuu ja taitavaksi kehittyy, ovat mahdollisuudet auki vaikka mihin. Tässä maailmassa on tilausta huipputekijöille alasta riippumatta, mutta ensin on löydettävä se ala ja väylä sinne pääsemiseksi. Toiset tietävät oman juttunsa pienestä pitäen, toisilla etsinnöissä vierähtää neljännesvuosisata. Jos vähänkään tuntuu, että punainen lanka on hukassa, tekee hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään teenkö minä sitä mitä haluaisin tehdä, ja mitä minä ylipäätään haluaisin tehdä.

Viimeisenä kynnyksenä on enää perusvarman vaihtoehdon hylkääminen ja pelimerkkien työntäminen vaistonsa osoittamaan suuntaan, vaikkapa sitten siihen harrastukseensa. Siinä voi voittaa tai hävitä, mutta samalla pelilaudalta häviää jossittelun mahdollisuus.

Ja joka tapauksessa on montaa kokemusta rikkaampi.

Filed under: Media, Pelicans No Comments
29Tou/12Off

Liigan sarjaohjelmassa totutusti kertauksen makua ja pikkuvirheitä

Sarjaohjelma kaudelle 2012-2013 julkistettiin tänään. Joitakin vuosia sitten julkaisua saatiin odotella juhannuksen kieppeille, mutta ilmeisesti Excelin pyörittelyssä harjaantuneen copypasten käytön myötä uusi kausi on mustaa valkoisella jo toukokuun puolella.

Sarjan avausviikolla Pelicans kohtaa Bluesin ja SaiPan. Viikonloppujen vierasottelut noudattavat tuttua kaavaa: Jokerit lokakuun puolivälissä, HIFK vähän myöhemmin, Kärpät marraskuussa, Jyväskylään matkataan joulun pyhinä, runkosarjan lopussa taas Tappara lauantaina ja HPK perjantaina. Runkosarja päättyy Tappara- ja TPS-otteluihin, kuten aina.

Voisiko tätä kaavaa joskus vähän sekoittaa? Varsinkin vieraspelien osalta Pelicansin ohjelma on noin viimeiset 3-4 kautta ollut vanhan kertausta. Näinkö esimerkiksi HPK:n kanssa luodaan paikallishegemoniaa? Joka kevät pelataan Hämeenlinnassa maaliskuisena perjantaina, siinä se. Pitäisikö jonkun kerran ladata paukut heti runkosarjan alkuun ja pelattaisiin vaikkapa kahtena peräkkäisenä lauantaina molemmissa kaupungeissa ennen kuin kummankaan kausi on lässähtänyt kasaan?

- - -

Kuinka monta "Blues - Pelicans" -ottelua löydät SM-liigan sivuilla olevasta ottelulistasta tietokoneen hakutoiminnolla (Ctrl+F) ? Minä löydän yhden. Toki Espoossa pelataan kahdesti (29.11. ja 25.01.), mutta vittumainen ero tiedonhaussa tulee tässä:

Blues – Pelicans

Blues - Pelicans

Huomaatko eron? Liigan toimistolla ei - tänäkään vuonna - viitsitty tai osattu tarkistaa väliviivojen pituuksia, joten oleellisen tärkeä hakutoiminto vesittyy. Pelicansin kohdalla tuo pidempi väliviiva on putkahtanut yhteensä 7 otteluun, joten vastustajien mukaan haettuna lähes puolet hauista tuottaa virheellisen määrän. Alla kuitenkin korjattu versio, jossa kotiottelut on merkitty sinisellä.

- - -

Peräkkäisinä päivinä Pelicans pelaa kuusi kertaa perjantai+lauantai -kombinaatiolla, joista kahdessa lauantain vastustaja huilaa perjantaina ja neljästi molemmat joukkueet ovat pelanneet perjantaina. Pelicans ei pääse hyötymään lepopäivästä kertaakaan.

- - -

Kotiotteluiden jakauma

- ma
7 ti
- ke
8 to
4 pe
9 la
1 su

Vierasotteluiden jakauma

- ma
10 ti
2 ke
2 to
6 pe
9 la
- su

- - -

SM-liigan otteluohjelma 2012-2013

To 13.09. Pelicans - Blues
La 15.09. SaiPa - Pelicans
Ti 18.09. Ilves - Pelicans
Pe 21.09. Pelicans - HIFK
Ti 25.09. HPK - Pelicans
To 27.09. Pelicans - Tappara
La 29.09. KalPa - Pelicans

Ti 02.10. Ässät - Pelicans
To 04.10. Pelicans - Lukko
La 06.10. Pelicans - SaiPa
Pe 12.10. Jokerit - Pelicans
La 13.10. Pelicans - Jokerit
Ti 16.10. HPK - Pelicans
To 18.10. Pelicans - Ilves
La 20.10. HIFK - Pelicans (18:30)
To 25.10. Pelicans - Kärpät
La 27.10. SaiPa - Pelicans
Ti 30.10. Pelicans - TPS

Pe 02.11. JYP - Pelicans
La 03.11. Pelicans - HPK

MAAOTTELUTAUKO

Ti 13.11. Pelicans - KalPa
Pe 16.11. Lukko - Pelicans
La 17.11. Tappara - Pelicans
Ti 20.11. Pelicans - Ässät
La 24.11. Kärpät - Pelicans
Ti 27.11. Pelicans - JYP
To 29.11. Blues - Pelicans

La 01.12. Pelicans - Ilves
Ke 05.12. TPS - Pelicans
La 08.12. Pelicans - KalPa

MAAOTTELUTAUKO

Ti 18.12. Pelicans - HPK
To 20.12. Ässät - Pelicans

JOULUTAUKO

Pe 28.12. JYP - Pelicans
La 29.12. Pelicans - SaiPa

2013

Ke 02.01. Ilves - Pelicans
Pe 04.01. Pelicans - Blues
La 05.01. Lukko - Pelicans
Ti 08.01. Pelicans - HIFK
To 10.01. Pelicans - Tappara
La 12.01. Kärpät - Pelicans (16:00)
Ti 15.01. TPS - Pelicans
To 17.01. TAMMIKUUN TASAUS
La 20.01. TAMMIKUUN TASAUS
Ti 22.01. Pelicans - Ilves
Pe 25.01. Blues - Pelicans
La 26.01. Pelicans - Jokerit

Pe 01.02. Pelicans - Ässät

MAAOTTELUTAUKO

Ti 12.02. KalPa - Pelicans
Pe 15.02. Pelicans - JYP
La 16.02. Tappara - Pelicans
Ti 19.02. HIFK - Pelicans
To 21.02. Pelicans - Lukko
La 23.02. Pelicans - Kärpät
Ti 26.02. Jokerit - Pelicans

Pe 01.03. HPK - Pelicans
La 02.03. Pelicans - JYP
Ti 05.03. SaiPa - Pelicans
To 07.03. Pelicans - KalPa
Su 10.03. Pelicans - TPS
Ti 12.03. Tappara - Pelicans

Filed under: Liiga, Media, Pelicans No Comments
23Tou/12Off

Laatuhankinnoilla jatketaan: Danny Richmond

Timanttiset kisat pelannutta Joonas Järvistä jäädään kaipaamaan, mutta aivan suruun ei sentään liene aihetta. Siitä pitävät huolen Oskari Korpikari ja tänään julkistettu jenkkipakki Danny Richmond.

- Richmondista saamme NHL-kokemusta omaavan monipuolisen isännän pakistoomme. Mies on hyvä yleispuolustaja, jolla luistimet liikkuu meidän pelitapamme vaativalla tavalla.

Danny Richmond, Pelicans

Näin Kai Suikkanen kommentoi tuoreeltaan uutta pelaajahankintaa. 185-senttisellä ja 86-kiloisella peruspuolustajalla on tilillään liki 500 AHL-ottelua, takavuosilta viitisenkymmentä NHL-peliäkin. Lähtökohtaisesti Pelicans teki erinomaisen löydön, joka täydentää puolustuksen kärkinelikon Seikolan, Latvalan ja Korpikarin kanssa. Ja jälleen kerran, pelimies parhaassa iässään 27-vuotiaana.

Tiedot maailmalta kertovat, että kyseessä on laadukas yleispelaaja, vahva luistelija ja jopa pohjois-amerikkalaisilla mittareilla erittäin fyysinen puolustaja koko kentän alueella. Voi myös olettaa, että lyhyt avaussyöttö Richmondilta hoituu vaivatta.

Hanskatkin ovat pudonneet viimeisen 10 kauden aikana yli 100 kertaa, mutta varsinaista nyrkkisankaria ei kannata odottaa. Vaarana ovat myös fyysisen pelityylin aiheuttamat muut isot rangaistukset SM-liigan tuomarilinjalla, joten mielenkiintoinen tapaus tämä D.R. on. Suoranaisina heikkouksina mainitaan turhat kiekonmenetykset ja tietynlainen epätasaisuus, jotka yhdessä keskivertojen mittojen kanssa ovat estäneet NHL-uran etenemisen.

Loukkaantumishistoria näyttää vihreää valoa, takana on käytännössä täysiä ottelumääriä, lukuunottamatta viime syksyä, jolloin Hersheyssä noin 25 runkosarjan ottelua jäi väliin epäsäännöllisen peliajan takia. Kysymyksiä herättääkin lähinnä joukkueiden vaihtuminen tiuhaan tahtiin.

Justin Hodgmanin tapaan Richmond pelasi kaudella 2010-2011 Toronto Marliesissa Pasi Nurmisen kaverin Dallas Eakinsin valmennuksessa, joten Pelicans tietää tasan tarkkaan minkälaisesta pelaajasta on kyse. Tietojen mukaan Richmond oli muuten mukana Chicago Blackhawksin mestaruusjuhlissa keväällä 2010 ja omistaa myös Stanley Cup-sormuksen oltuaan organisaation listoilla.

18Tou/12Off

Meidän Peli(kirja) – miksi ja mitä varten?

Kuten alkuviikosta tulikin jo tarinoitua, niin meneillään olevien MM-kisojen toinen pääpuheenaiheista on ollut niin sanottu Meidän Peli. Tosipelien vihdoin alettua pääpuheenaiheisiin toivottavasti nousee myös itse jääkiekon kenttätapahtumat. Mutta mitä tämä Meidän Peli on oikein miehiään?

Useamman vuoden pelikirjakeskustelua seuranneena kuluvan kevään hehkutus tuntuu jopa vanhan kertaukselta, mutta asia on äärimmäisen tärkeä. Nyt on siis kehitetty Meidän Peli, jonkinlainen suomalainen tapa toteuttaa jääkiekkoa. Siihen asti varmaan kaikki pysyvät kärryillä. Osuvasti huomenna Helsingissä pelataan Daavidin ja Goljatin kamppailu Suomi-Venäjä, jossa nöyrä joukkuepelaaminen kohtaa individualistisen taiteilun. Sanomattakin on selvää, että erityisesti venäläisten hyökkääjien yksilötaito aivan eri sfääreissä kuin suomalaisten.

Pallopeleissä on se ikävä lainalaisuus, että useimmiten ja todennäköisesti taitavampi voittaa. Ei aina, mutta vähintään kuusi kertaa kymmenestä. Suomen jääkiekkomaajoukkueen historia on valitettavasti niukkojen tappioiden historiaa. Omilla vahvuuksilla - työmoraalilla, kollektiivisella joukkuepelillä ja taistelulla - on usein päästy hyvin pitkälle, mutta maalin tappiosta jää aika pitkä matka maalin voittoon. Kun aina vain puolustetaan, vastahyökätään ja taas puolustetaan, niin voittamisen todennäköisyydet ropisevat maalintekopaikkojen muodossa vastustajan vaakakuppiin.

Sitten sadatellaan, että "jos oltaisiin joka paikasta tehty maali, niin oltaisiin voitettu".

Meidän Peli on mahtavaa vastalääkettä Suomi-kiekon helmasynteihin. Nyt Suomi pyrkii olemaan se, joka ensin kontrolloi kiekkoa, välissä puolustaa ja ottaa taas kiekon haltuunsa. Pelaajat pääsevät pelaamaan, eli pitämään kiekkoa ja hallitsemaan pelin virtausta. Se voi näyttää välillä hitaalta ja tylsältä, mutta se on voittavaa jääkiekkoa. Ironisesti Meidän Peli myös sisältää sellaisia elementtejä, jotka samalla mahdollistavat myös jopa entistä paremmin fyysisen kamppailujääkiekon pelaamisen. Taklaamaan ehditään, kun ollaan joka hetki tapahtumien ytimessä eikä monta metriä myöhässä.

Nyt Suomi on myös jääkiekon kehityksen keihäänkärjessä. Lajia on kansainvälisesti viety viime vuosina hienoon suuntaan 90-luvun pystypainiin ja kahvaamiseen verrattuna. Nykyjääkiekolta vaaditaan yhä fyysistä elementtiä, mutta ennen kaikkea taitoa ynnä luisteluvoimaa. Ne pääsevät oikeuksiinsa silloin, kun joukkue hallitsee kiekkoa ja pelin virtausta. Pelitapa on myös erittäin vaativa, minkä takia monet Suomen pelaajista joutuvat pelaamaan aivan taitojensa ylärajoillaan.

Ei kannata tukehduttaa itseään ylianalysoinnilla. Yksinkertaistettuna Meidän Peli on muutos suomalaisessa pelikulttuurissa. Se on järkevää jääkiekkoa, jossa koko viisikko ja koko kentän ala käytetään hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla kulloiseenkin pelitilanteeseen reagoiden. Hyökätään viidellä, puolustetaan viidellä.

Niillä opeilla Daavid lähtee huomenna itseluottamusta uhkuen sekä kiekkoa lapaansa janoten hallitsemaan Goljatia. Ei vain yrittämään parhaansa ja odottelemaan viimeistä kuoliniskua loppuminuuteilla, vaan ottamaan todennäköisyydet puolelleen.

Sitä on suomalaisen jääkiekon nerous 2010-luvulla. Myös järkevämmin pelaava vajaataitoinen voi voittaa kuusi kertaa kymmenestä.

Filed under: Media 5 Comments
15Tou/12Off

Melkeinpä toivon, ettei Suomi voittaisi mestaruutta

MM-kisojen alkulohkot on höntsäilty, joten tästä eteenpäin se on sitten tupla tai kuitti. Voitolla mitalipeleihin, tappiolla lauluun. Mutta ansaitsisiko Suomi mestaruutta?

Turnauksessa on tähän asti ollut tasan kaksi puheenaihetta: lippujen hinnat ja Meidän Peli. Ensimmäistä olen käsitellyt jo tarpeeksi, jälkimmäiseen palaan todennäköisesti vielä ennen pudotuspelien alkua. Jostain näiden kahden välistä törmäsin sellaiseen ajatukseen, että ehkä on parempi jos Suomi ei voita maailmanmestaruutta näissä kisoissa.

Jääkiekkojohtajat kun tuppaavat tässä maassa olemaan vähän sellaisia pikkupoikamaisia autokauppamerkonomeja, joilla keulivat kisateltat ja vähän muutkin teltat heti siinä vaiheessa kun jääkiekon siivellä saa vähän statusta joissakin piireissä. Kalervo Jong Ilistä on puhuttu paljon paskaa unohtaen samalla vallanpitäjän positiiviset uroteot Suomi-kiekon hyväksi, mutta tietty kukkopoika hänenkin sisällään asuu. Alemman kastin kravattiviipottajat liigaseuroissa ja muissa elimissä elävät sitten omaa vähän vaatimattomampaa unelmaansa kukin tavallaan.

Kun maailmanmestaruus sitten Bratislavasta veivattiin ja alkoi median löylynheitto kotikisoja varten, niin taisi olla vain ajan kysymys milloin ähkykupla puhkeaa. Pääsylippufarssin myötä se vain tapahtui huomattavasti nopeammin ja terävämmällä neulalla kuin arvata saattoi. Leijonan nahasta oli revitty irti kaikki mahdollinen ja paisuteltu koko jääkiekko lajina - mutta ennen kaikkea busineksena - sellaisiin sfääreihin, että se oli tavallisen 180 cm pitkän kiekkokuluttajan ulottumattomissa.

Ruotsalaiset muuten nauravat partaansa kun pääsevät kevään jälkeen perkaamaan kaikki Suomen kisaorganisaation tekemät virheet ja järjestämään ensi keväänä Estellen valvovien silmien alla jättefinat kisat.

Onneksi meillä lahtelaisilla on Pelicans, joka on niin ikään energinen ja dynaaminen, mutta ihan konkreettisella tasolla säilytti kausikorttien hinnat entisellä tasollaan. Pieni korotuskin olisi ollut perusteltua, mutta terve järki pysyy mukana kovimmankin huuman keskellä. Ehkä senkin takia Pelicans on ainakin toistaiseksi vielä kadunmiehen tasolla, vaikka kolmannen kerroksen vip-aitioita jo Isku Areenaltakin löytyy.

Jukka Jalosen valmennusryhmä on ykkösluokan lätkäjätkiä kiireestä kantapäähän. Joukkueen lisäksi he ovat mestaruuden ansaineet, jos pelillinen taso vielä kolmeen voittoon riittää. Jääkiekkoliitosta, pikkupomojen armeijasta ja Hartwall Areenalla viisi minuuttia myöhässä katsomoon löntystävistä katsojista en olisi niin varma. Ja kyllähän samaan laariin putoaa myös se sama roskamedia, joka nyt puhaltaa uutta kuplaa Suomen pelillisestä kriisistä.

Mutta eihän tässä nyt toki ruveta finaalitappiota toivomaan. Niin ei pidä ikinä tehdä. Pelkään vain, että mitä mahdollinen kuninkaallinen maailmanmestaruus kotikisoissa tekisi meidän pelille, eli suomalaiselle jääkiekolle.

Filed under: Media 2 Comments
11Tou/12Off

Onko Ranska-ottelussa hyvää tulosta?

Antsa Mertarannan loputtoman ja vähän tasottomankin puujalkavitseilyn välistä osui korvaan yksi lausahdus eilisen Ranska-ottelun lopussa. Nihkeän alun jälkeen Suomi löylytti patonkiveljiä oikein kunnolla, ja jopa pari maalia yli standardimallisen 5-1-tuloksen, johon Antsa ohimennen lausui jotakuinkin näin:

Nyt tässä tietysti herää taas se kysymys MM-kisojen tasoeroista...

Niin, tulosten valossa Ranska on aivan yhtä huono kuin 10 vuotta sitten. Tosin lepuuttivat nyt selkeää ykkösmaalivahtia Cristobal Huetia tärkeämpiin otteluihin, mutta isossa kuvassa fransmannit eivät ole kyenneet esimerkiksi Sveitsin, Tanskan ja Norjan kaltaiseen tasonnostoon. Siispä neljän pelin jälkeen yksi voitto Kazakstanista ja kolme tappiota, maaliero 11-24.

Entäpä jos ottelu olisi päättynyt huomattavasti tasaisempiin lukemiin vaikkapa 2-0 tai 4-2? Silloin todennäköisesti jo Antsan johdollakin olisi nyrpistelty nokkaa Suomen alkuturnauksen takkuisesta viimeistelystä ja tehottomasta ylivoimapelistä. Suomi kuitenkin ryöpytti kuten kuuluu ryöpyttää, joten herää kysymys kisojen tasoerosta.

Näissä Ranska-otteluissa ei siis tunnu olevan sopivaa lopputulosta, kun aina on joku pielessä. Jääkiekon kansainvälisen kehityksen suhteen lienevät 16 joukkueen kisat ja niiden vieminen Valko-Venäjän kaltaisiin kehitysmaihin ihan perusteltu juttu. Poliittisiin asioihin kantaa ottamatta.

Kuvittelenko muuten vain, vai yrittääkö Antsa nyt Canal+:n tajunnanräjäyttävässä lätkäshowssa heittää vähän entistäkin enemmän läppää niistä kuuluisista entisistä neidoista ja korvata vähäisenkin laadun määrällä? Kölli Kortelaisen pelikatkohavaintoihin ja Tami Tammisen epäaidon tuntuiseen paasaukseen yhdistettynä tarjolla on tahatonta komiikkaa koko 39,90 euron edestä. Lätkäjätkä haistaa yliyrittämisen.

Filed under: Media 1 Comment
10Tou/12Off

Toukokuista paniikkia koko rahalla

Eipä tarvinut kauaa mennyttä kautta sulatella, kun on jo solkenaan huolta ja murhetta ilmassa. Jos ei muuten, niin hätäisimpien näppäimistöillä. Joonas Järvinen ja Ryan Lasch ovat kovaa vauhtia pelaamassa itseään isompiin ympyröihin. Tero Koskirantakin lähti tilipussin perässä Turkuun.

Joku TPS-fani iloitsi peliä tekevän sentterin hankinnasta, mutta enemmänkin kyse on erittäin laadukkaasta yleismiehestä, josta Pelicansin ei kannattanut liikaa maksaa. Mahdollisesti molempien ketjukavereiden lähdettyä Koskirannassa oli vahva väliinputoajan uhka, ja myös hinku pois Pelicansista oli syystä tai toisesta ilmeisen kova.

Sekin on hyvä muistaa, että mahdollisille lähtijöille ei voi korvaajia hankkia ennen kuin siirto on tapahtunut. Toimitusjohtaja Kaarna otti keskiviikon Uudessa Lahdessa varsin terveen näkökulman asioihin. Jos rahakkaat ulkomaansiirrot ovat menestyksen hinta, niin olkoon. Hyvässä lykyssä Pelicans kuittaa neljästä lähtevästä tähtipelaajasta yli puoli miljoonaa euroa budjetoimatonta voittoa. Toki siirtokorvaukset tulevat vasta jälkikäteen ja niitä ei kannata välittömästi hassata uusiin pelaajiin, mutta tämä lienee kuitenkin rutkasti onnellisempi tilanne kuin se, että ei menestyttäisi ja pelaajat lähtisivät ilmaiseksi.

Samalla lähtee signaali maailmalle, että näiden 20-26-vuotiaiden puolivalmiiden pelaajien kannattaa hypätä ponnahduslaudalle Pelicansiin.

Puoli miljoonaa löysää budjetissa, puoli miljoonaa siirtokorvauksia - eiköhän näillä eväillä voi melko huoletta lähteä ensi kautta rakentamaan. Pahasti vajaalla sentteriosastollakin Paakkolanvaaralla ja Immosella on potentiaalia viime kauden roolia ylemmäs, jos nyt eivät aivan ykkösketjun tasoa olekaan. Nyt vain tähtäin 80-luvun lopulla syntyneisiin ulkomaalaispelaajiin, joilla putki kulkee ja isoimmat tavoitteet ovat vielä edessä. Radek Smolenakin jatko olisi myös ihan tervetullut uutinen.

Suurin haaste on löytää hyökkääjiä, joilla olisi edeltäjiensä tasoiset yksilötaidot. Perässähiihtäjät eivät nyt riitä, vaan täsmähankintojen on oltava ratkaisijatyyppiä, jotka nostavat ketjukavereidensa tasoa. Kannattaa silti jo varautua siihen, että samanlaisia kahvituksia ja jalkaveivejä ei tulla näkemään, kuin mitä poikkeusyksilöt #16 ja #19 esittivät.

Tosin kun katsoo mestarijoukkueen ykkösketjua Tuppurainen-Perrin-Pesonen, niin senkin troikan peli perustui ennen kaikkea monipuolisuuteen ja perussuoritusten laadukkuuteen. Kärkikynät ovat siihen nähden vai viihdyttävä lisä, ei sen enempää.

- - -

Lahtelaisittain siirtorintamalla kuuluu myös sellaista, että Jani Forsström siirtyy Italian Alleghesta Ruotsin Allsvenskanin Tingsrydiin, jossa Jari Kauppila menneen kauden pelasi. Tingsryd sijoittui sarjassa 3. viimeiseksi ja vältti karsinnat. "Fogusta" odotetaan taitavaa ylivoimapuolustajaa, joten tehopisteet lienevät vähän sokaisseet Tingsrydin scoutingia...

Toinen Kiekkoreippaan kasvatti Niko Tuhkanen puolestaan suorittaa melko lyhyen lauttamatkan vaihtaessaan uumajalaisesta Björklövenistä Vaasan Sportiin. Sport teki odotetusti kovat hankinnat kaapatessaan Tuhkasen lisäksi Toni Jalon TUTOsta, Tomi Pekkalan Tapparasta ja maalivahti Jonathan Iilahden Bluesin organisaatiosta.

8Tou/12Off

Liitto ja kisaorganisaatio saivat ansionsa mukaan

MM-kisat 2012 muistetaan siitä kun katsomolakanoiden vanha slogan "Äiti lähetä rahaa!" muuttui muotoon "Äiti lähetä 155 euroa!". Jääkiekkoliiton tulostavoite näistä kisoista on muuten 8 miljoonaa euroa.

Jos kotikisoista haluttiin keittää kunnon soppa, niin siinä on ainakin onnistuttu heti ensimmäisten pelipäivien aikana. Suomen joukkue on ottanut kaksi riittävää 1-0-voittoa, mutta oikeastaan kaikin muin tavoin kisojen alku on ollut fiasko. Väljähtänyt tunnelma, tyhjiä halleja, päälle vielä mokailuja tyyliin Breivikin kuva julisteessa ja valtioliput väärässä järjestyksessä.

Jabba The Hutt, korjaan Kalervo Kummola, kommentoi pääsylippufarssia Arto Nybergin haastattelussa seuraavasti:

Tottakai minua harmittaa, haluaisin olla kiva kaveri ja jakaa lippuja kahdella- tai kolmekympillä, mutta se ei onnistu.

Jääkiekon MM-kisojen alkusarjan otteluihin siis ilmeisesti ainoat hintavaihtoehdot ovat 155 euroa tai 20 euroa. Suurin piirtein juuri näin näköalattomia Lukashenkon, korjaan Kummolan, ja kisojen pääsihteerin Mika Sulinin kommentit asian tiimoilta ovatkin olleet. Ensin hinnoitellaan härsiksti yli, sitten vähätellään kansaa (Kummola: "Kritisoijat eivät olisi muutenkaan tulleet kisoihin", Sulin: "On Leijona-kiertuetta ja kaikkien aikojen isointa kisatelttaa"), lopuksi kuitenkin pyydellään anteeksi ja taivutaan isoihin alennuksiin.

Jokseenkin amatöörimäistä viestintää. Jos hinnoittelussa oli linja valittu, niin miksi ei seisty jämäkästi sen takana ja ilmoitettu, että "Tämä on meidän päätös, jota muutetaan mikäli tarvetta ilmenee". Nyt kommenteilla heitettiin vain lisää paskaa tuulettimeen, joka hönki täysillä omaa pärstää päin.

Jääkiekkojohtajien tietynlaista yksinkertaisuutta ja kömpelyyttä on tullut useastikin pohdittua, ja tämä episodi vahvistaa sitä vain entisestään. No, Kale ei ole halpoja lippuja jakava kiva kaveri vaan ennemminkin paksusti elävä jääkiekkodiktaattori, joka on kutonut alamaisistaan läpipääsemättömän hyväveli-verkoston. Rautakanslerin johtamassa jääkiekkoperheessä ei ole sijaa skandinaavis-henkiselle vuorovaikutukselle ja keskustelukulttuurille, jossa ei jäädä ylimalkaisesti huutelemaan poteroista ja valtaistuimilta, vaan tullaan puoliväliin vastaan neuvottelemaan.

Mitalipelit lienevät jo loppuunmyytyjä/varattuja, joten ahneella ei liene näissä kisoissa paskainen loppu, mutta alku oli sentään. Ainakin tämän lätkäjätkän kisakuume hyytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen avausottelussa Hartwall Areenalla vilisi kymmenittäin tyhjiä penkkejä ja Suomi!-huudot loistivat poissaolollaan.

- - -

Jääkiekon suuruudenhulluutta käsitteli tänään kolumnissaan ansiokkaasti Jatkoajan Solmu Salminen.

Filed under: Media No Comments
3Tou/12Off

Ajatus on tärkein – Pelicans hankki voittamisen kulttuuria

Iso osa Pelicansin uudesta joukkueesta julkistettiin tänään. Isoimpana nimenä Timo Pärssinen, ennakkoon kovimpana hankintana Oskari Korpikari. Viimeaikaiseen ilotulitukseen nähden vaisua, mutta mitkä ovat ideat hankintojen takana?

Pudotuspelit, täältä tullaan (kuva: © sm-liiga.fi)

Päivän kovin kiinnitys oli Bluesista saapuva Kärppä-kasvatti Oskari Korpikari. Mahdollinen Joonas Järvisen korvaaja, mutta tämän tason kundi kannattaa muutenkin hankkia aina kun saatavilla on. Pelicans ei lähtenyt tässä B-suunnitelmiin, vaan nappasi markkinoilta 2-vuotisella lapulla halutun ja parhaassa iässä olevan jykevän peruspakin. Kukaties vuoden-kahden päästä Korpikari vuorostaan suuntaa ulkomaille siirtokorvausten kera. Palkintokaapista löytyy tolkuttomat neljä SM-liigakultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi. Kärsinyt urallaan loukaantumisista, mutta pelasi viime sesongilla täydet pelit ja nostaa tasoaan pudotuspeleissä. Jos pelaajahankinnoissa voi puhua linjakkuudesta, niin tämä edustaa nimenomaan sitä. Kaikki pelaajaan liittyvä tukee hankintaa.

Maalivahtiosastolla turvauduttiin ainakin tässä vaiheessa Jere Myllyniemeen. Villeimpien huhujen maajoukkuevahdeista pudottiin ryminällä alas, mutta ajatus löytyy tämänkin sopimuksen takaa. Pasi Nurminen on tehnyt jämäkän ratkaisun ja potkii Joonas Kuuselaa uudeksi huippuvahdiksi, jolle on ensi kaudella tiedossa 20-40 liigaottelua. Siinä projektissa Myllyniemi astuu kuvaan 10 vuotta pääsarjatasoa nähneenä varmaotteisena kirittäjänä, jolla on vielä itsellään kana kynittävänä, sillä menestyksestä tamperelaiskasvatti ei ole päässyt missään vaiheessa nauttimaan.

Päivän tunnetuin nimi oli muinaisen Teletappi-ketjun vasen laita Timo Pärssinen, jonka kanssa osuvasti samana päivänä IFK:hon suuntasi Pelicans-kippari Arttu Luttinen. Joissain kommenteissa TuTo-kasvattia on kaavailtu hövelisti 2-4-ketjuihin, mutta tosiasiassa pahoista selkävaivoista kärsineen Pärssisen on noustava ykkös-kakkosketjun tasolle, muuten tämän kaliiberin hankinnassa ei ole mitään järkeä. 35-vuotiaan väkkärän nykyprofiilissa on jo vahvasti kehäraakin makua ja siksi siirto oli jossain määrin linjasta poikkeava. Tosin jälleen hankittiin paljon kokenut ja voittanut pelaaja, jonka luontaiset ominaisuudet luistelusta, taidosta ja työmoraalista lähtien sopivat Pelicansin systeemiin.

Piskuinen puolustaja Antti Ylönen on hänkin kahminut Kärppien mukana kolme kultaa, kaksi hopeaa ja yhden pronssin, sekä Kajaanin Hokissa Mestis-mestaruuden ja pronssia. Piinkova asenne ja hyvä liikkuvuus istuvat jälleen Pelicansin sapluunaan. Toiminee eräänlaisena kirittäjänä kaksikolle Pietilä-Hurri, ja takaa sen ettei kokoonpanossa roikuta vapaalipuilla.

- - -

Joukkuetta koottaessa on hyvä muistaa, että Pelicansin pelaajabudjetissa on yhä varaa arviolta 400 - 600 tuhatta euroa (ilman Hodgmania ja Järvinen+Lasch mukaanluettuna). Kuluneen kaudeen hintalaatu-suhteeseen on liki mahdotonta päästä, mutta vielä on runsaasti pelivaraa hankkia neljä laadukasta kenttäpelaajaa.

2Tou/12Off

Ensimmäiset pennoset pajatsosta ulos – mitä tilalle?

Espoon Blues julkisti tänään ensi kauden joukkueensa. Pelicansista osoitetta vaihtavat Joonas Jalvanti ja Teemu Rinkinen. Samoin Henri Laurila siirtyy KalPasta Espooseen. Justin Hodgmania taas viedään jo vahvasti Magnitokorskiin.

Pakka leviää käsiin, pajatso tyhjenee, eikä enää ole kuin 9 täyttä kuukautta siirtorajaan! Viimeksi tuon 9 kuukauden aikana onnistuttiin hankkimaan ykköspakkipari ja kaksi parasta hyökkäysketjua. Tai lähinnä hankittiin kymmenkunta laatupelaajaa, joista hyvässä joukkueessa jalostui tähtiä. Paniikkiin ei siis ole syytä, sillä laatupelaajia on tulossa nytkin. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että Juhamatti Aaltosen tai Hodgmanin kaltaista poikkeusyksilöä ei välttämättä haaviin tartu.

Ulkomailta löytyy luonnollisesti tarjontaa, mutta miltä näyttää kotimaan markkinoilla? Tässä pieni katsaus.

Tulee, ei tule, tulee... (kuva: © sm-liiga.fi)

Maalivahtiosastolle on joissain huhuissa jo jonkin aikaa tuotu Karri Rämöä. Unelmasiirto Rämön (pelillisen) urakehityksen, Pelicansin mestaruushaaveiden ja Peliittojen asioidenhoidon kannalta, mutta huhu on viime päivinä vahvasti kumottu. Suunnitelma B sisältää Jere Myllyniemen, joka hurmasi muutamassa lainapelissä, mutta onko tämä 29-vuotias liigajyrä sitten se oikea valinta? Avaisi kuitenkin terveen 50/50-kilpailutilanteen Joonas Kuuselan kanssa ja pienillä kehitysaskelilla molemmat voisivat olla finaalitason vahteja keväällä. Janne Juvoselle lienee parasta urakoida ensi kaudella nelisenkymmentä peliä Peliittojen maalilla.

Puolustuksessa tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että kiekolliset liiderit Seikola ja Latvala ovat jo valmiina riveissä. Muista sopimuksellisista Joonas Järvistä viedään jo NHL:ään, kun taas Pietilän ja Hurrin varaan voi tässä vaiheessa laskea vain kolmosparin täydennystä. Vähintään kaksi puolustajaa on siis hankintalistalla.

Haikailemani Suikkasen ex-luottopakki Antti Halonen siirtyi Ruotsista KalPaan, Bluesin Oskari Korpikaria taas viedään pelaajien hautausmaalle Lukkoon. Järvisen kaltaista (kotimaista) nuorta talenttia ei ole tarjolla, mutta mielenkiintoisia nimiä voisivat SM-liigasta olla Tomas Mojzis, Ryan Lannon, Daniel Fernholm, Pavel Skrbek tai vähän pienempään rooliin Mikko Viitanen.

Hyökkäyspäässä painitaan sitten sitäkin isomman vaihtuvuuden kanssa. Toivottavasti edes Ryan Lasch jatkaisi. Tero Koskirannan kohdalla on huhuttu uloshinnoittelusta, ja pitää todella muistaa Laschin olleen käytännössä ketjun keskushyökkääjä ja "aivot". Radek Smolenakin jatko vahvistaisi vasenta laitaa, oikeallehan tarjolla ovat jo Pikkarainen, Sopanen ja Jormakka. Lasch-Hodgman-Immonen-akselilta voi hävitä koko pelinrakentelumoottori, joka asettaa tiettyjä kriteereitä uusille hankinnoille. Voisiko Tommi Paakkolanvaara olla vastaus kakkos-kolmosketjun keskelle?

Pieni katsaus liigan vapaisiin pelaajiin:

Petri Lammassaari - Taitava, mutta aina rikki. Oikealle laidalle muutenkin tunkua.

Roope Talaja
- Parissa vuodessa Mestiksestä liigatähdeksi. Menee Lahtea isompiin ympyröihin.

Mika Hannula
- Laadukas ongelmapelaaja. Hinta-laatusuhde pielessä? Huippusentterin vierellä voisi toimiakin.

Petteri Wirtanen
- Kaarnan seuraava jytky siirtomarkkinoilla? A-luokan liideri ykkös-kakkosketjuun.

Tyler Redenbach
- Taitava pistenikkari. Kannattaa silti jättää suosiolla väliin.

Semir Ben-Amor
- Nelosketjun voimahyökkääjä, mutta riittäisikö jalkanopeus ja taito Pelicansin pelitapaan?

Antti Kerälä
- Yhden kauden ihme jäätyi toisella sesongillaan. Liian kallis kolmoseen, riittääkö taso kakkosketjuun?

Iiro Pakarinen
- Potentiaalinen maalitykki hyvässä nosteessa, mutta oikea laita jo täyteen buukattu.

Pekka Saarenheimo
- Hinta-laatusuhteeltaan viime kausina liigan huonoimpia. Tarvitsisi huippulaiturit.

Perttu Lindgren
- Kallis tähtisentteri, joka ei ole koskaan voittanut mitään. Annetaan mennä johonkin muualle.

Mark Bomersback
- OK tehot, silti jäi vähän mysteeriksi. Profiili voisi sopia Pelicansiin, mutta löytyisikö sopivaa roolia.

Kris Beech
- Katosi totaalisesti kuvasta kesken kauden. Hidas kuin mikä. Haiskahtaa palkkasoturilta.

Jarno Koskiranta
- Nousi jo EHT-tasolle ja on siirtomarkkinoiden kuumia nimiä. Taitaa mennä sivu suun.

Michal Birner
- Uusi Luttinen? Pelicansin ja Suikkasen näköinen pelaaja.

Tuomas Suominen
- Potentiaalia on, mutta läpimurto jäänyt tekemättä. Maisemanvaihdos voisi tehdä ihmeitä.

Mark Lee
- Voisi olla tärkeä palanen menestysjoukkueessa, mutta taitotaso ei riitä kahteen kärkiketjuun.

Jakub Sindel
- Menneen talven lumia. Yksi Sopanen löytyy jo.

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments