6Maa/12Off

Tulikuumaa rautaa

Maanantai oli harvinaisen hieno merkkipaalu Pelicans-mielisten taipaleella. Puoliltapäivin Radiomäen kaukalossa aurinko kimalteli erityisen kirkkaana ja kiekot löysivät ylänurkkiin harvinaisella tarkkuudella. Tiedossa kun oli jatkosopimuksista ehkä sittenkin se kaikkein tärkein, jonka virallistamista piti kiiruhtaa kotikoneelle todistamaan.

Totuttelut totuteltu, on dominanssin aika (kuva: © sm-liiga.fi)

Sillä eihän tämän luokan signauksia meinaa vieläkään todeksi uskoa, ennen kuin on mustaa valkoisella. Ryan Lasch oli jo megaluokan paukku, josta nyt pistettiin vielä piirun verran paremmaksi. Lascher oli huipputikissä päivästä yksi alkaen; Justin Hodgman on kulkenut hieman röykkyisemmän tien, mutta noussut sitäkin kautta samanveroiseksi liideriksi, jolla on kehityspotentiaalia jopa jenkkilaituria enemmän.

Valtaisa sopimus; Pelicans varmisti toisenkin tehoketjun ensi kaudeksi sekä nousi takajaloilleen puolustamaan asemiaan kotimaisia ja ulkomaisia kilpailijoita vastaan. Suikkasen retoriikkaa mukaillen: sama kai se kuka Turakainen siinä Laschin tai Hodgmanin vierellä hiihtelee, homma toimii joka tapauksessa.

Jos ei uskottavuudesta enää puutetta olekaan, niin tapaus Jalosen tavoin seura näytti, että yli ei kävellä - Hodgmanin itsensä myötävaikutuksella tietenkin. Kiinnostusta kun tiettävästi oli ainakin Pääkaupunkiseudulta ja vähän Lappeenrantaa kauempaa idästä. Pelaaja-agentin mukaan myös Elitserienistä. Rauta oli tulikuumaa ja Pelicansin toimistolla onneksi taottiin kunnon lekalla.

Radio Voiman jahkailussa metalliseos meinasi kyllä päästä jäähtymään, kun kuulijoita odotutettiin liki 40 minuuttia tiedotustilaisuuden alusta lukien, ennen kuin Hodgman saatiin pikaisesti ääneen muutamaa kommenttia varten. Kiekkokaupungin radiokanavalta odottaisi ennen kaikkea nopeampaa sekä kattavampaa panosta tiekkarin annista. Aika orpo olo lätkäjätkälle tuli myös odotuksen aikana eetteriin ladotuista 10 vuotta vanhoista poppirenkutuksista, jotka oli kai naarattu jostain Radio Novan ylijäämävarastosta. Heti Hodgmanin kommenttien jälkeen kiireellinen vaihto vähän rokimmalle kanavalle.

Paikallismedian reagointi jättiuutiseen vaikutti muutenkin aluksi vähän kankealta, kunnes pikkuhiljaa tiedonjyväsiä saatiin ilmoille. Perinteisiä jossitteluja unelmasopimus vielä sisältää KHL:n ja NHL:n suhteen, joiden osalta portit menevät ainakin teoriassa kiinni touko- ja kesäkuussa. Vielä voi tulla Pelicansillekin aihetta kynsien pureskeluun, jos kesken ensi kauden idästä tarjotaan vaikkapa puolen miljoonan siirtokorvausta.

Jollain tapaa tähtikaksikon ratkaisu tuntuu terveen järjen voitolta. Molemmat ovat nähneet, että seura, valmennus ja joukkue ovat Lahdessa huippuluokkaa. Samalla SM-liiga Euroopan parhaiten NHL:ään valmistavana sarjana tarjoaa optimaalisen kehitysympäristön, joten Euroopan sisäinen siirto olisi tuntunut lähinnä ahnehtimiselta.

Etenkin, kun Hodgman juuri on päässyt kunnolla sisään Pelicansin pelitapaan ja ainakin likimain oikeaoppiseen sentteripelaamiseen. Suoraan pohjoisamerikan kaukaloista tulevilla senttereillä totuttelu näyttää aina ottavan oman aikansa.

- - -

Tuosta Radio Voiman touhusta vielä. Joonas Jalvanti oli kuulema äsken radiohaastattelussa. Olisiko mahdoton ajatus näpytellä ne 30 merkkiä Voiman tai Pelicans Facebook-seinälle ilmoittaen näistä haastatteluista tuntia-paria etukäteen? Pelsun jätkät on tällä hetkellä kaupungissa tähtivieraita, niitä kannattaisi vähän mainostaakin.

5Maa/12Off

Jääkiekossa ei onneksi tuuliverkkoja tarvita

Tuntuuko joskus, että jääkiekko on mennyt aikamoiseksi säätämiseksi mainoskatkoineen ja jokavuotisine sääntömuutoksineen? Sama on näköjään trendi mäkihypyn puolella. Nyt lasketaan jotain tuulikertoimia joka hyppääjälle erikseen, millä ilmeisesti pyritään pääsemään eroon odottelusta ja lähtölavakikkailusta. Ihan kiva idea noin teoriassa, mutta kisojen peruutuksia silläkään ei ole pystytty estämään.

Lätkäjätkänä Isku Areenan mukavassa lämmössä tuntuu vähän käsittämättömältä, että 2010-luvulla nämä mäkimiehet yhä virittelevät onnettomia tuuliverkkoja ja lumisateen sattuessa vauhtimäkeä harjaillaan sekä puhalletaan lehtipuhaltimilla auki. Kaikki tämä vain todetakseen, että eipä tänäänkään päästy hyvästä yrityksestä huolimatta hyppäämään. TV-sopimuksetkin kun on tehty sillä mielellä, että Keski-Euroopan isoilla kanavilla olisi jotain mitä kansalle näyttää.

Eiköhän olisi mäkiperheellä jo aika herätä nykypäivään ja kattaa mäet jonkinlaisella läpinäkyvällä rakennelmalla? Lahteenkin haetaan noita 2017 hiihdon MM-kilpailuja. Siinä olisi varmaan kovin valttikortti pöytään, kun päästäisiin sanomaan, että meidän hyppytunnelissa muuten hypätään satavarmasti, oli tuulet ja sateet mitä tahansa. Tuloksetkin taatusti vertailukelpoisia ja oikeudenmukaisia.

Huumorin kukka on kukkinut tuossa 2017-kisojen logossa, kuvaten selvästi suomalaisen talviurheilun laskevaa tulos- ja talouskäyrää, mutta arvoituksellisesti käyrän loppuun on jätetty pieni nousukohta.

Miljoonahankkeen, eli mäen kattamisen, rahoitus onkin sitten toinen juttu, kun itse mäkimaajoukkue lienee jo persaukinen, eikä näillä kolmenkympin sijoituksilla mitään mäkihuumaa nosteta. Lahden kaupunki toki on rahaa syytänyt urheilukeskukseen vuosien varrella antaumuksella. Ihan vaan siltä varalta jos joskus päästäisiin isosta betonista tuurilla hyppäämäänkin. Vieläköhän löytyisi muutama miltsi katettuun suurmäkeen, kunhan ensin on saatu Suurhallin 25 miljoonan kompromissiremontti alta pois? No, ehkä on ihan hyvä että kaikkia kilpaurheilupaikkoja ei tässä kaupungissa päästetä rapistumaan.

Ja tarjoavathan Salppurin kisat myös lätkäjätkälle jos ei muuta, niin ainakin kaljateltan.

- - -

Mutta nyt sitten tuntosarvia kohti Isku Areenaa, missä valkoista pöytäliinaa ja limupulloja asetellaan aitioon numero 17. Näinköhän don Kaarnan verkkoon olisi kunnon kanadanlohi uinut?

Jos on, niin Seppäsen Eskon ehdottelemasta patsaasta voisi jo ainakin pienen kipsivedoksen muovailla.

3Maa/12Off

Kaikki väärin paitsi Pelsun maalimäärä

Pelikaaniparvesta paljastuu aina vain uusia puolia. Nyt voitetaan murskalukemilla, mutta omiin menee liikaa maaleja. Ei tosin niin paljon liikaa, etteikö voittoja ihan sarjan kärkijoukkueistakin tulisi, mutta "liikaa".  Tiedä sitten, mitä pitäisi ajatella helsinkiläisseurojen puolustus-maalivahtikombinaatioista, joiden taakse nakutettiin 6 ja 8 maalia.

Pulinat pois, antaa pojan pelata (kuva: © sm-liiga.fi)

Jos jaksetaan Pelicansin hyökkääjätähtiä kehua, niin likimain yhtä usein höpötellään Joonas Kuuselasta kaikenlaista vähemmän mairittelevaa. Osin varmasti aiheestakin, eihän kyseessä Niko Hovisen tasoinen muuri ole. Taustalla painaa hieman se, että "Tötsällä" on mennyt aika pitkään liigatasolle kypsymiseen ja tietynlaisen ammattimaisuuden sisäistämiseen. Missä sitten projektipelaaja Kuuselan kanssa mennään? Käynnissä on kolmas täysi kausi miesten tasolla ja ennen tätä sesonkia vyöllä oli yhteensä 12 liigapeliä. Kaksitoista, eli yhden kuukauden pelit. Tällä hetkellä Kuusela pelaa vasta ensimmäistä sellaista rupeamaa, jossa ykkösmaalivahdin rutiinia haetaan illasta toiseen. Niko Hovinen oli täsmälleen samassa tilanteessa pari vuotta sitten, ja hänenkin kanssaan jopa Pasi Nurmisella oli uskoa loppua, kunnes punainen lanka löytyi.

Jokerit-ottelun ensimmäisessä maalissa Smolenak jäätyi käsittämättömästi alivoimaneliössä ja päästi Väänäsen virittelemään vapaasti, jopa heittäytyen varmuuden vuoksi vielä eteen häiritsemään. Hahlin maalissa Marttinen nukahti ja jatko takatolpalta oli Kuuselalle ottamaton. Pulkkisen onetimer lähti pitkästä poikittaissyötöstä, mutta kutikin oli huippuluokkaa. Nordlundin maali tuli ehkä maskin takaa, ehkä ei. Joka tapauksessa Kuusela kepitti viikon sisään SaiPan, HIFK:n ja Jokereiden kassarit 100-0. Yhdeksän täyttä ottelua, yksi suora tappio. Varmuutta saisi olla enemmän ja maaleja voisi mennä vähän vähemmän, mutta nyt Kuuselaa vasta ajetaan ensimmäistä kertaa kunnolla sisään liigapeleihin ja se on rahaa pankkiin ensi kautta ajatellen. Tammikuun siirtorajan perään on tässä vaiheessa enää turha huudella.

Jokeri-leirin itkuvirret tuomaritoiminnasta ja Jarkko Ruudun kohtelusta kuulostavat lahtelaisittain kovin tutuilta. Vika on aina jossain muualla. Jokerit tiesi tasan tarkkaan minkälaisen pelaajan se rapakon takaa lennätti ja nyt kun Rudi suorittaa omaa rooliaan, niin jäähyjä ropisee sekä aiheesta että aiheetta. Aivan samoin Kari Sihvonen ja Antti Tyrväinen joutuivat aikanaan kärsimään nimestään ja maineestaan, josta nuorempi Tyrväinenkin eilen ehkä hieman hintaa maksoi ulosajon muodossa. Jos keittiö on liian kuuma niin kannattaa pysyä poissa sieltä.

Oliko suurvoitto sitten iso askel kohti kevään ratkaisupelejä vai pelkkää silmänlumetta? Kun oikein tarkalla suurennuslasilla syynätään, niin epätäydellisyyksiä löytää jonoksi asti. Tähän aikaan vuodestahan pitäisi mieluummin voittaa 2-1, ja silloinkin todennäköisesti harmiteltaisiin tökkivää maalintekoa ja ylivoimapeliä, sekä sitä yhtä päästettyä maalia.

Tahtikin on äärimmäisen kova. Nyt ollaan jo Jyväskylässä ja taas pitäisi olla valmiina voittamaan, vain 20 tuntia edellisen ottelun päättymisen jälkeen. Eilisillan voitto voidaan tuplata tai nollata JYPiä vastaan, ja joka tapauksessa runkosarjan loppuratkaisut venyvät yli ensi viikon. Tyytyväisyyteen on varaa vasta kun Arttu Luttinen ojentaa Kanada-maljan suorille käsilleen, mutta näistä kotipelien suurvoitoista kannattaa ottaa kaikki hyvä irti.

Uskokaa pois, silloin on paljon helpompaa.

2Maa/12Off

Jos Aki Kaurismäki ohjaisi lehdistötilaisuuden…

Kiekkopelien jälkeiset lehdistötilaisuudet ovat paikallaan paitsi median palvelemista myös ottelutapahtuman viihdepuolta varten. Monet varmasti muistavat vuosien varrelta muun muassa Tami Tammisen tuomionpäiväsaarnan Ässät-karsintasarjassa ja Harri "Anna kakkua" Aholan joukoturkkamaisen eläytymisen otteluvalvojan ripityksessä. Liigapelien lehdistötilaisuudet ovat ehkä vähän hiotumpia ja kliinisempiä, mutta viihdearvoa tuntuisi löytyvän enemmän Mestiksen puolelta.

Entäpä jos pyydettäisiin Aki Kaurismäki ohjaamaan kunnon arkirealistinen ja suomalaisen miehen ominaispiirteitä korostava lehdistötilaisuus? En ole mikään elokuva-asiantuntija, mutta kuvaus voisi mennä jotenkin näin:

Ollaan jossain tuppukylässä, ja sen kylän kapisen jäähallin ainoassa siistissä huoneessa. Kaksi miestä, Janne ja Marko, istuvat pöydän takana. Molemmat vähän tukevia, aktiiviuransa taakse jättäneitä. Vastakkain ovat kliseisesti sininen ja punainen joukkue. Pöytä on reunoistaan kulunut, vähän liian pienikin, mistä lie löydetty. Pöydällä on kaksi pulloa limonaadia, aivan kuten suuressa maailmassa. Pullojen päällä on valkoisia kertakäyttömukeja. Ei laseja, vaan kertakäyttömukeja.

Miehet pyörittelevät käsissään ottelun kooste-cd:itä. Ompahan jotain tekemistä - kameraan tai ketään silmiin kun ei viitsi katsoa. Huoneessa vallitsee hiljaisuus, juuri sellainen painostava hiljaisuus, kunnes juontaja antaa puheenvuorot ja miehet sanovat kumpikin noin kaksi lausetta vuorollaan. Mitäpä näitä selittelemään, ammattimiehet kyllä tietävät pelin hengen. Lehdistöllä ei ole kysyttävää ja tilaisuus päättyy tuolinjalkojen narahtaessa kovaa lattiaa vasten.

"Kiitos paljon." ehtii juontaja sanomaan, kun hiljaiset miehet katoavat takaisin sorvin ääreen. Seuraava peli on jo perjantaina.

Itse asiassa Aki on tainnut tällaisen jo ohjatakin, nimittäin keskiviikkona LeKi-Peliitat-ottelun jälkeen.

Puuttumaan jäivät vain tupakit päähenkilöiden käsistä ja tuolinjalkojen narahdukset.

http://www.youtube.com/watch?v=m5NMCsnAQC8

Toivottavasti tänään Heinolassa yhdeksän aikoihin Janne Sinkkonen pääsee vähän rennommin ja vapautuneemmin kertaamaan ottelun tapahtumia, sarja kun on nyt katkolla voitoin 3-2

1Maa/12Off

Lyhyet, viikko 9/2012 – Hodgmanista kuukauden pelaaja

Kuukauden pelaaja valittu. Peliittojen kausi katkolla huomenna. Mestiksen tosipelit käyntiin. Sihvonen ylistää Jatkoaikaa. Jääkiekkoa Nizzassa, osa 8. Näppituntuman satoa.

SM-liiga uutisoi torstai-iltapäivän alkajaisiksi kuukauden pelaajan valinnasta:

SM-liiga ja Jääkiekkolehti ovat valinneet helmikuun parhaaksi pelaajaksi Pelicansin keskushyökkääjän Justin Hodgmanin, 23.

Hodgman oli helmikuussa vahvassa vireessä illasta toiseen. Hän iski ja järjesti tärkeitä maaleja Pelicansille joka kierroksella ja hurmasi hienoilla yksilösuorituksillaan. Hodgman kokosi helmikuun SM-liigan otteluissa saldon: 5+6=11. Hodgmanin loistavien esitysten ansiosta Pelicans nousi taisteluun SM-liigan runkosarjan voitosta.

Hodgman palkitaan arvokkaalla pronssipatsaalla ennen 2. maaliskuuta Lahden Isku Areenassa pelattavaa SM-liigan ottelua Pelicans–Jokerit.

Uutisessa nyt ei viitsitty mainita pelien määrää, joka nyt on kuitenkin aika oleellinen asia suhteessa tehoihin. Hodarille pelejä kertyi helmikuussa 7 kappaletta, ja niissä siis tehot 5+6. Kamala vääryys ei olisi ollut palkinnon päätyminen JYPin Eric Perrinille, joka tekaisi niinikään seitsemään otteluun tehot 5+8=13. Liekö valinnassa sitten painanut se, että joukkueena Pelicans pärjäsi selvästi JYPiä heikommin, eli periaatteessa lähtökohdat Hodgmanilla olivat vaikeammat.

Kuukauden pelaaja -titteli on SM-liigan ja Jääkiekkolehden toimesta valittu syksystä 1993 lähtien. Pelicansiin valinta on ennen Hodgmania osunut kerran, kun Matias Loppi pokkasi palkinnon syyskuussa 2007. Yleinen palkintojen ja saavutusten arvostuksen puute näkyy tässä tapauksessa siten, että nämä kaksi tahoa eivät ole viitsineet listata palkinnon saajia kattavasti omille nettisivuilleen, vaan tälläkin kertaa listattiin ylimalkaisesti parin viime kauden voittajat. Onneksi kuitenkin on Wikipedia.

- - -

Peliitoilla on huomenna mahdollisuus pistää Heinolassa kausi pakettiin LeKiä vastaan, kun karsinnan karsinnan voitot ovat 3-2. Tuskainen talvi sietäisi jo saada päätöksensä. Viime ottelussa Lempäälässä Peliitat taipui taas johtoasemasta jatkoajalle, mutta kesken kauden konkurssi-Laserista naarattu Sami Holappa iski ratkaisumaalin alivoimalla.

Mestiksen yläpäässä kausi on edennyt jo siihen vaiheeseen, että kaiken maailman farmijengit on passitettu laulukuoroon ja tosipelit neljän parhaan joukossa voivat alkaa. Ottelupareina ovat Jukurit-Jokipojat ja KooKoo-Sport, eli kutakuinkin ne neljä liigapaikkaa tavoittelevaa ja edes hieman itsenäistä kilpaurheiluorganisaatiota.

"Asiantuntijan" arviona vaikuttaa nyt vähän siltä, että mikään näistä neljästä ei ole pelillisesti tarpeeksi vahva ja tämän vuoden liigakarsija Ilves ei ole riittävän palasina, jotta karsinnoista saataisiin kunnon tiukka kapina aikaiseksi. Viime keväältä kuitenkin muistetaan karsintojen olevan sellainen maailma, että mielenkiintoa kyllä riittää ainakin kahteen ensimmäiseen otteluun. Niistä Mestis-joukkueen pitäisi raapaista vähintään yksi voitto.

Lahtelaistaustaisia pelaaja karsinnoissa on mukana pitkä liuta: Tommi Nikkilä, Mikko Rämö, Olli Julkunen, Sami Blomqvist, Toni Kiren, Jarno Laitinen ja Matti Näätänen, sekä tietenkin Sportin penkin takana Räpsä Räsänen.

Jesse Rohtla asteli eilen torilla vasen käsi kipsissä, joten Jukuri-sentterin kevät lienee kirjaimellisesti paketissa.

- - -

Petteri Sihvonen ylistää Jatkoaika.com-verkkolehteä omassa blogissaan, eikä ihan syyttä.

Olen seurannut tällä kaudella noin 30 ottelustudio NHL:stä ja on pakko sanoa, että taso on järkyttävän heikko. Enkä voi pitää The Hockey News’ia millään muotoa jääkiekkoilun raamattuna, sillä olen nyt perehtynyt siihenkin läpyskään ja todennut, miten pelitapa-artikkelit loistavat käytännössä poissaolollaan. Amatöörivoimin Jatkoaika.com lyö tässä pelitaktisessa katsannossa The Hockey News’in.

- - -

Erinomainen Jääkiekkoa Nizzassa -sarja käsittelee tällä kertaa Joonas Saaren toimesta paikallista fanikulttuuria, kas näin.

Nimikirjoitukset ovat myös jonkin näköinen Pokemon-korttien korvike paikalliselle nuorisolle; olemme raapustaneet nimemme täällä milloin mihinkin esineeseen. Itselläni tekee pahaa kirjoittaa permanenttitussilla nimikirjoitus iPhonen takakuoreen, sillä henkilökohtaisesti en ottaisi edes Tero Määtän puumerkkiä puhelimeeni.

- - -

Loppukevennyksenä vielä tämän aamun Etlarista Pelicans-aiheiset näpäytykset:

Kaarna kaiva kuvetta. Hodari täytyy pitää Lahdessa hinnalla millä hyvänsä. Kiekkofanit Olasta.

Loistavaa Pelicans! Ja sama kyyti perjantaina Jokereille eiks ni? Mummelit tulee auttaan. Ootte kyl aikamoisii poikii! T. mummelit 63 v.

Kuulkaas mummelit 63 v, lopettakaa se tasapaksu määkiminen Pelsun peleissä. On niin hiljainen ettei varmasti edes kentälle kuulu. Antaa Ääriliikkeen laulaa, sen ne osaa.

Harvoinpa sitä kuulee, että ihmisten pitäisi hiljempaa olla Isku Areenalla. Jatkakaa mummelit samaan malliin ja ottakaa lisää mummeleita mukaan huutamaan!