14Hel/12Off

Unelmia ja kuppihommia

Mikko Kousa eilen Jatkoajassa ja Jesse Saarinen tänään Veikkaajassa vahvistivat sen minkä monet vähintäänkin puolitotuudeksi jo tiesivät. On turha kysellä miksei omia kasvatteja kyetä jalostamaan sarjan tähtikaartiin jos kovin kilpailuvietti pyörii kaljatuoppien tyhjentämisen ympärillä.

- Kun pidetään hauskaa, niin ei siinä omatoiminen harjoittelu tule ensimmäisenä mieleen. Ei mistään harjoittelusta tule mitään, jos dokaat joka viikonloppu pari päivää. Se on aivan selvä asia, hän (Jesse Saarinen) jatkaa.

Viisaita sanoja näin jälkikäteen. Viikon viidestä treenipäivästä maanantai vituiksi tekee 20% miinusta ja kerrannaisvaikutukset eivät taida eroa joukkueen oikeisiin ammattilaisiin ainakaan pienentää. Eikä asiassa mihinkään Jyväskylän yliopiston tasoisiin prosenttilaskelmiin tarvitse mennäkään tietääkseen, että yhdetkin "perseet" viikossa voivat tehdä ratkaisevan eron voittajan ja luuserin välille.

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, mutta ei välttämättä pelkästään lahtelainen perisynti. Ensimmäisenä tulevat mieleen Anssi Salmela, Leksa Komarov ja Juhis Aaltonen, joille Lahteen tuleminen oli uran pelastus - ainakin peliajan kannalta. Lahen rymyjätkille taas pelastus taisi olla se, että kantakuppiloiden selkääntaputtelijat jäivät taakse. Pelicansin kakkosketjun statuksella ei paljon muissa kaupungeissa leveillä, vaan oma olemassaolo on todistettava kokonaan uusiksi.

Täysin luonnollista on, että vuosikausien jatkuvan treenaamisen jälkeen parikymppinen nuorimies haluaa päästä nauttimaan vapaa-ajastaankin, aivan kuten kaikki muutkin työviikon päätteeksi. Tämän kaupungin lätkäjätkämentaliteettiin pieni renttuilu lienee liittynyt aina; mitä isot edellä sitä nuoremmat perässä. Kuulopuheiden mukaan eräskin jenkkisentteri kävi aivan viime kaudella vielä antamassa oman kostean esimerkkinsä jälkipolville.

Kenties osaksi näistäkin syistä menestys on kiertänyt kaukaa. Ainakin sääli on se, että yksi lahjakkaimmista sukupolvista kävi porukalla läträämässä elämänsä tilaisuuden kotiyleisönsä silmien alla. Onneksi ryhti löytyi sitten viimein vieraista kaupungeista ja nuoremmasta ikäluokasta humahti yksi Antti Tyrväinen muiden ohi suoraan NHL-organisaation silmien alle. Eikä näitä 80-lukulaisia pidä muutenkaan liikaa yleistää. Pitkä liuta liigapelaajia sieltä nousi joka tapauksessa.

Pitäisiköhän Hennalan suljettaviin kasarmeihin perustaa venäläistyyppinen Baza-leirikeskus niille pelaajille, joilla ammattilaisurheilu häiritsee kupittelua ja öisiä Playstation-sessioita? Varmasti löytyisi työttömiä skappareita pitämään järjestystä. No, ehkä toiminta on nyky-Pelicansissa järkevöitynyt, ainakin niin sopii toivoa. Suikkasen mankelissa tuskin pysyy vauhdissa mukana jos lauantai-ilta painaa vielä maanantaina jaloissa. Ja jollei pysy, niin löytää itsensä aika nopeasti esimerkiksi... Vaasasta.

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments
13Hel/12Off

Television lätkäohjelmiin pesiytynyt tyhjänjauhamisen kulttuuri

Mitä jää jäljelle, kun television jääkiekkopläjäyksistä karsitaan ylimääräinen höttö pois ja mennään asian ytimeen? Ei paljon mitään. Hieman yllättäenkin parasta antia näinä aikoina tarjoilee tuhkasta nostettu Hockey Night.

Jokin aika sitten koin eräänlaisen valaistumisen katsoessani SM-liigan ottelua tai maalikoostetta, ja huomasin kysyväni puoliääneen: "Mitähän helvettiä tuo oikein lässyttää?". Sitten huomasin, että television jääkiekko-ohjelmat ovat täynnä ajanhukkaa. Ihan ensimmäisenä tästä on erotettava Suomisen Tapsat, Antsa Mertarannat, Jarmo Kekäläiset ja muut tämän alan A-ryhmäläiset. Nyt puhutaan erityisesti SM-liigasta ja Mestiksestä, sekä erityisesti maksukanavien tyhjäntoimittajista.

Otetaan esimerkki. Millainen on stereotyyppinen SM-liigan maalikoosteet sisältävä makasiiniohjelma? Ihan ensimmäisenä av-nörteiltä pitää tilata sellainen minuutin mittainen alkutunnari komeine grafiikkoineen. Sitten studioon raahaataan pari pikkukivaa höpöttelijää, esimerkiksi Juhani Henriksson ja Tuomas Grönman. Henrikssonin alkuspiikki hehkuttaa laveasti tiistai-illan upeaa kierrosta, ottelut luetellaan erikseen läpi; "Kuopiossa huippuvireessä oleva KalPa saa vastaansa Rauman Lukon". Sen jälkeen heitetään Tuomaksen kanssa Rauman murteella sisäpiiriläppää jostain mökkireissusta. Lopulta päästään maalikoosteiden kimppuun, todennäköisesti taas jonkin mahtavan tunnarin siivittämänä.

Entäs ne maalikoosteet - miten tiivistämme ottelun 200 sekuntiin? Ensimmäiset 40 sekuntia pohjustetaan alkuasetelmia, samalla kun kuvassa näkyy kotijoukkueen sisääntuloa, verrytteleviä maalivahteja tai punaviivalla seisoskelevia tuomareita. Sitten kelataan maalit läpi pikatahtiin näyttämättä kunnolla maalia edeltäviä tapahtumia ja raportin viimeiset 20 sekuntia menee voittoa juhlivan joukkueen näyttämiseen sekä sarjatilanteen kertaamiseen.

Ketä kiinnostaa Juhanin ja Tuomaksen keskinäiset vitsailut? Miksi koosteen alussa alustetaan ottelua, jota kaikki mediat ovat jo 1-3 päivää ennakoineet puhki? Miksi kolmasosan maalikoosteesta lohkaisevat peliajan 00:00-60:00 ulkopuoliset tapahtumat? Mihin jäivät taklaukset, torjunnat, jäähytilanteet ja voittomaalikisan rankkarikimara?

Lopulta huomataan, että suomalainen toimittaja käyttää kolmasosan varatusta ajasta kaikkeen muuhun kuin ydinsisältöön. Suomessa makasiiniohjelma on ohjelma, jossa näytetään ottelujen maalikoosteet ja höpistään ylimalkaisia "analyysejä" väliin näkemättä ottelua. Ottelukoosteet taas ovat maalikoosteita, eivät monipuolisia kuvauksia koko ottelun tapahtumista. Haastattelut ovat lista kysymyksiä vailla reagointia ja jatkokysymyksiä vastaajan sanomisiin.

Kaukalonlaitatoimittajatkin sortuvat höpöttelyyn. Tyyppiesimerkkinä MTV3/Canal+ toimituksen Sebastian Waheeb kilometrin mittaisine kysymyksineen. Usein vilahtelevat sanat "tavallaan" ja "tosiaan", jotka ovat paskanjauhannan takuumerkkejä. Pari näytettä viime viikon Mestis-ottelusta:

- Sportin päävalmentaja Pasi Räsänen, näimme tuossa edellä Sportin kapteenin Antti Uiton haastattelun. Hän ei ole mikään vanha pelaaja, mutta hänellä on jo paljon kokemusta verrattuna teidän muihin pelaajiin. Minkälainen merkitys tuollaisella pelaajalla, joka on täällä useamman vuoden jo myös ollut, on sinulle ja koko valmennustiimille ja koko joukkueelle tietenkin?

- No niin, taisto on tauonnut Vaasassa. Kari Makkonen TUTO, ajoittain hyviä hetkiä teillä tänään oli, mutta tässä aika lyhyen ajan sisään kävitte kolme kertaa Vaasassa ja 3-16 maaliero, eli hirveesti ei näistä reissuista lopulta jäänyt käteen, vai?

Herätys, Sebastian! Haastateltava on pääroolissa, et sinä. Aikuisille ihmisille ei tarvitse vääntä rautalangasta kuin pikkulapselle. Opettele tiivistämään kysymyksesi vaikka 10 sanaan, niin ehdit todennäköisesti kysymään yhden tai kaksi napakkaa kysymystä lisää samassa ajassa. Se ei ole tämän vaikeampaa:

- Minkälainen johtaja kapteeni Antti Uitto on Sportin joukkueessa?

- Kari Makkonen, kolme ottelua Vaasassa ja kolme tappiota. Kommentit pelistä?

Suomen television toimittajat, ohjaajat ja tuottajat; keskittykää pelin tapahtumiin, kunnioittakaa peliä ja katsojia, tiivistäkää kysymyksenne, antakaa tilaa asiantuntijavieraiden ja haastateltavien ajatuksille. Te, toimittajat, ette ole ohjelman pääroolissa, vaikka YLEn rasittava Jussi Saarinen yrittääkin tehdä mahtipontisilla pitkillä alustuksillaan joka kysymyksestä jonkinlaisen orgasmin. Olette kameroiden edessä ainoastaan juontajina, haastattelijoina ja sanansaattajina.

Suomi-kiekon kannalta ongelmana ei ole vähäinen ruutuaika, vaan se miten ohjelman tekijät sen annetun ajan käyttävät. Kun tähän kaikkeen lisätään se, että kommentaattoreina toimivat ex-pelaajat, Timo Peltomaat ja Tony Virrat, eivät uskalla ottaa mihinkään asiaa painavasti kantaa, niin tuloksena on ajoittain uskomatonta tiistaihöntsää tv-ohjelmaksi puettuna. "Emmä tiiä"-alkuiset lauseet ovat ahkerassa käytössä.

Jotenkin tästä puuttuu sellainen kulttuuri, että mennään tekemään erinomainen tv-lähetys, joka tempaa katsojan intensiivisesti mukaansa ja ainakin pyrkii raapaisemaan pintaa syvemmältä. Ammattilaiselta myös odottaa itsensä kehittämistä työssään, mutta yleensä se näyttää tarkoittavan puheen lisäämistä sisällön pysyessä vakiona. Eli kulutetaan ohjelma-aikaa nolla-analyyseillä, rautalangasta vääntämisellä sekä ylipitkillä tunnareilla ja grafiikoilla.

Hieman yllättäenkin parhaaksi suoritukseksi nousee Hockey Nightin koostelähetykset Teemu Niikon ja Juhani Tammisen johdolla. Aikaa on vain 10 minuuttia (huom. kooste), hukkavaraa ei jää. Ohjelma tiivistää tuohon pyrähdykseen enemmän asiaa kuin Nelosen konserni johonkin puolen tunnin läpsyttelyyn. Sanotaan Tamista mitä tahansa fraaseineen, niin siinä on tämän valtakunnan mestari kiteyttämään kokonaisuuksia pariin-kolmeen lauseeseen.

Niikko: Mitä jäi käteen Venäjä-ottelusta?

Tamminen: Kolme pointtia. Yksi, ylivoimapeli on saatava kuntoon, laukaukset kohti maalia. Kaksi, meillä on nyt nelosketjun miehiä tarpeeksi. Jos NHL:stä saadaan saadaan Selännettä ja Mikko Koivua, niin paitaa päälle ja laattaa häkkiin. Kolme, tämä Jalosen viiden miehen hidas lähtö, slow break, se on kunnossa. Mut mä haluaisin nähdä, että kun me karvataan kiekko pois niin lähdettäisiin joskus tuosta noin suoraan ylöspäin ja kohti maalia.

Ottakaa siitä oppia haastattelijan ja kommentaattorin rooliin kaiken maailman B-sarjalaiset harrastelijat, jotka ammattilaisen statuksella isoissa konserneissa surffailevat.

- - -

Antiteesinä ytimekkäille 5-10 sanan kysymyksille toimikoon vaikka tämä pätkä. Eli jotakuinkin "Risto Dufva, millä miettein JYP lähtee pudotuspeleihin erinomaisen runkosarjan jälkeen?".

Filed under: Liiga, Media, Viihde 4 Comments
10Hel/12Off

Katsaus Pelicansin tulevaisuuteen, osa 3/3 – jatkosopimukset

Juttusarjan viimeistä viedään. Edellisten osien 1/3 ja 2/3 pohjalta suurin haaste ensi kaudeksi on Niko Hovisen korvaaminen, pidemmällä tähtäimellä päävalmentajan suurien saappaiden täyttäminen. Joukkueen runko on vielä kovin keskeneräinen. Hyviä pelaajia olisi tarjolla, mutta riittävätkö rahat?

Ehdin jo hahmottelemaan pitkät pätkät tavanomaisia spekulaatioita jatkosopimuksista, kunnes totesin, että eiköhän säästetä lukijat turhilta löpinöiltä. Jokainen Pelicansia seuraava tietää muutenkin ykkösmaalivahdin tärkeyden ja kuinka iso takaisku Ryan Laschin ja Justin Hodgmanin menettäminen olisi. Niko Hovinen lähtee joka tapauksessa, hyökkääjäkaksikosta joudutaan todennäköisesti pulittamaan yhteensä puoli miljoonaa euroa, mikäli heidät saadaan Lahdessa pidettyä. Jos kahdesta pitäisi valita, niin nostaisin Justin Hodgmanin keskushyökkääjänä tärkeämmäksi näistä kahdesta, niin upea pelaaja kuin Lasch onkaan.

Siispä suoraan asiaan, sopimuksettomiin pelaajiin ja mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä.

Joonas Kuusela JATKOA

Joonas Jalvanti JATKOA
Jan Platil JATKOA
Aaron Brocklehurst ULOS

Jyri Marttinen ULOS

Justin Hodgman JATKOA
Ryan Lasch JATKOA
Tero Koskiranta JATKOA
Arttu Luttinen JATKOA

Jarkko Immonen JATKOA
Marko Pöyhönen JATKOA
Joni Isomäki JATKOA
Teemu Rinkinen ULOS
Matias Loppi ULOS
Radek Smolenak ?

Ideaalitilanne, johon tuskin päästään. Vai onko ideaalitilanne sittenkään? Vaihtuvuus jäisi tässä skenaariossa minimaaliseksi, mutta miksipä joukkueen toimivaa runkoa rikkomaankaan.

Maalivahtiosastolla Kuusela on osoittanut olevansa hyvä kakkonen, mutta päävastuun suhteen ensi syksy tulee kovin aikaisin. Maalivahtihankinta on tehtävä joka tapauksessa.

Puolustukseen asetelma jättää tilauksen allround-puolustajalle tyyppiluokkaa Kalle Kaijomaa, joka on Jalvantia parempi kiekollisena ja pystyy pelaamaan vähän ylivoimaakin. Jan Platilin kanssa kevät ja ehjänä pysyminen ratkaisee. Erittäin varteenotettava EU-passin vaihtoehto kolmosparin luutijaksi.

Keskushyökkääjissä sävelet ovat aika selvät. Koskiranta (1.-2.-ketju), Immonen (3.) ja Paakkolanvaara (4.) täydentävät hyvin omat tonttinsa, sekä ovat hintalaatu-suhteeltaan kohtuullisia. Hodgmanista riippuu, tarvitaanko liideriä tälle osastolle.

Laitoihin Pelicansissa on joka tapauksessa kovaa tunkua. Sopimuksenalaisia ovat jo VL Wärn ja Tavi, sekä OL Pikkarainen, Sopanen ja Jormakka. Kolmikosta Lasch, Luttinen, Smolenak korkeintaan kahdelle kannattanee jatkoa sorvata.

Mitäpä näitä tämän enempää spekuloimaan. Keskitytään tähän kauteen, niin voidaan jotain saavuttaakin. Tällä hetkellä Pelicansilla on kasassa historiansa ylivoimaisesti paras joukkue.

Filed under: Pelaajat, Pelicans 5 Comments
9Hel/12Off

Pelicans Osakeyhtiö matkalla seitsemänteen peräkkäiseen plussatulokseen

Kauppalehti uutisoi tammikuussa liigaseurojen taloustiedoista otsikolla "Vain kolme SM-liigan seuraa menestyy taloudellisesti". Näin asia onkin, jos tarkastellaan mitä viivan alle on viimeisen kahdeksan vuoden saldona jäänyt; JYP, Kärpät ja Ässät ovat tämän kisan voittajia. Miten kahdeksan vuoden yhteissumma sitten kuvaa seurojen todellista tilannetta, sitä en tiedä. Kun rajataan kuuteen viime tilikauteen, niin plussan puolelle pyörähtävät myös HIFK, KalPa ja Pelicans.

Omassa kastissaan ovat sitten Blues, Jokerit ja Lukko, jotka eivät tarkasteluvälillä ole puolta milliä pienempää tappiota nähneetkään. Näiden halliyhtiöiden ja konsernien talouskiemuroista ei tavallinen tallaaja selvää ota, muuta kuin että Jokerit ja Lukko pärjäävät, Bluesin talous taas on kuralla ihan oikeasti.

Raumallahan liigaseuraa pitää pystyssä siivousjätti RTK, jonka paskasankoja on Isku Areenallakin joskus nähnyt. Lopettakaa roskaaminen niin saadaan Lukko nurin.

"On se kumma jos ei Lahden kokoisessa kaupungissa saa liigaseuraa pyöritettyä". Jotenkin näin taisi Ilkka Kaarna tokaista aloittaessaan pahasti kallellaan ja puoliksi upoksissa olevan paatin nosto-operaation. Uusi kapteeni otti löysät pois pelaajabudjetista, tekijämiehen valmennukseen, turhat ilmaisliput pois, katteet ylös ja niin edelleen. Ahnehtimatta kuitenkaan liiaksi yleisön rahapusseista ja palvellen kansan syviä rivejä useilla viikonloppupeleillä.

Velkasaneeraus huomioon ottaen juuri tämän paremmin homma ei olisi voinut onnistua - kuusi viimeistä tilikautta keskimäärin 100 000 euron voitolla ja ilman yhtään tappiollista tilikautta.

Huomio kiinnittyy Pelicansin kevääseen 2010. Huono kausi ilman yhtäkään jatkopeliä - tulos kuusi tonnia voitollinen. Satunnaisten NHL- ja KHL-rahojen varaan budjettia ei voi rakentaa, vaan paketin pitää pysyä kasassa myös pahimmassa skenaariossa. Yleisötulotkin on jo totuttu laskemaan mieluiten vähän alakanttiin. Pistää miettimään, mikä mättää esimerkiksi parina viime vuonna mittavia tappiota kirjanneissa tamperelaisseuroissa, jotka tienaavat järjestään puoli miljoonaa enemmän yleisötuloja kuin Pelicans.

Voit kuluttaa korkeintaan sen verran mitä saat. Ei se lopulta sen monimutkaisempaa ole. Joidenkin suomalaisten urheiluseurojen ja arkielämän pikavippaajien touhuja katsellessa joutuu välillä vähän päätään pyörittelemään. Urheilubisneksen vaikeus taitaakin olla siinä, että normaalin liiketoiminnan tavoin paikalleen ei voi jäädä polkemaan, mutta kun tavoitellaan kunnianhimoista sarjasijoitusta ja yksi vaikeasti ennakoitava osa-alue sattuukin prakaamaan, niin talouspuoli haukkaa vettä samantien. Ainakin jos budjetti on laskettu liian optimistisesti.

Pelicansin käyrä näyttää myös aika suoraan sen, kannattaako joukkueen valmentajissa pihistellä vai ei. Tämän kauden osalta laitetaankin jo uusiksi koko lahtelaisen kiekkoilun tulosennätykset. Meneeköhän puoli miljoonaa rikki, kun Hovisesta saatavat jälkikorvaukset ynnätään mukaan?

 

Kauppalehden uutinen

Tagged as: 1 Comment
7Hel/12Off

Joko sait tarpeeksesi ilmaveivistä? Niin minäkin.

Micke Granlund toistelee, että se oli vain yksi maali muiden joukossa. Kunpa olisikin ollut. Toivottavasti junnut harjoittelevat vielä jotain muutakin kuin ilmaveiviä.

Tämä ei ole enää jääkiekkoa. Pohjoisamerikkalaisin termein tämä on Lacrossea jäällä. Ihan hieno näytöstapahtumien kikka, harvinaisemmin jopa MM-kisatason ratkaiseva taidonnäyte. Vähän niin kuin pomputtelu jalkapallossa, mutta yhtään huippufutaria ei ole vielä tehty pelkästä pomputtelusta, eikä tulla huippukiekkoilijaa tekemään pelkästä veivaamisesta.

Maalivahdit, keksikää tuohon jotain! Aggressiivinen vastaantulo on sallittu.

Ensikosketukseni ilmaveiviin sain monen muun tavoin joskus 2000-luvun alkupuolella, kun salibandytähti Janne Tähkän nimi alkoi leviämään tietoisuuteen. Jonkun toisen lajin edustajan temppu ei tuntunut niin kauhean merkittävältä, vaikka hämmästyttävä suoritus olikin. Oman lajin parissa hypetys on viime aikoina saavuttanut kyllästymispisteen. Micke siellä, Micke täällä, on pihapelisettiä tarranauhoineen ja on vaikka mitä.

Nyt sitten Ruotsin poika Wahlström vei homman rankkarissa niin pitkälle, että tuossa ei oikeastaan jääkiekkoa pelata enää ollenkaan. Jos nämä temput alkavat tosipeleissä yleistymään, niin kyllä se vähän vanhemman koulukunnan lätkäjätkää närästää. Varsinkin kun omilla peruspakin käsillä ei ole koskaan mitään kikkakisoja voitettu. Olen keskittynyt enemmän perustaitojen hiomiseen.

Ja ne perustaidothan suomalaisessa juniorituotannossa tuntuvat aika usein mättävän. Laukausten laatu, syöttäminen, syötön vastaanottaminen, taklaaminen ja taklausten vastaanottaminen, myös erityisesti ison jään voimaluistelu. Erikoistaitoa alkaa jo olemaan, jos pelaaja pystyy tekemään rystylläkin jotain kiekolle.

Kumilätkän kääntöpuoli on se, että nämä granlundit ja wahlströmit tuovat varmasti lajin pariin lisää pieniä kiekkoilijan alkuja, joista uusia taitureita voidaan jalostaa. Mikael Granlund ylipäätään on parasta mitä suomalaiselle jääkiekolle on pitkään aikaan tapahtunut. Jossain määrin ilmaveivi-ilmiö edustaa myös ihan toivottua yksilötaitoa ja ratkaisuhalukkuutta, joita Suomi-kiekossa ei koskaan ole liikaa. En tunne koripalloilun historiaa, mutta voi vain kuvitella minkälainen vaikutus esimerkiksi donkkaamisen keksimisellä on aikanaan ollut koko lajille. Nykyään ne ovat koko ottelun odotettuja huippuhetkiä ja highlight-pätkien vakiokamaa.

Toivottavasti ilmaveivistä ei kuitenkaan tule jääkiekkoilun vakiokamaa. Perustaitojen uutteran hiomisen malliesimerkki palkittiin juuri lauantaina 1000 liigaottelun kunniaksi.

Terveisin jääräpää.

- - -

SM-liigassa on tähän asti nähty kolme ilmaveivimaalia. Tekijöinä Ässien Rob Hisey, Bluesin Jani Lajunen ja - yllätys yllätys - HIFK:n Markus Granlund. Kaikki nämä maalit on muuten tehty Espoon LänsiAuto/Barona Arenassa.

- - -

Laden ylistyskuoroon liittyi eilen myös Johtava Analyytikko Petteri Sihvonen omassa blogissaan.

- - -

Lopuksi vielä vähän vastapainoa YouTube-ajan kikkakuninkaille. Wanhan koulukunnan tyylinäyte, eli Owen Nolanin legendaarinen läpiajo NHL:n tähdistöottelussa kaudella 1996-1997.

Filed under: Viihde 2 Comments
6Hel/12Off

Toivottavasti huono kenraali enteilee parempaa ensi-iltaa

Musta tuntuu, että SM-liigan juhlapeleissä aika usein kuokkavieraat varastavat shown ja pilaavat sekä tapetit että tunnelman. Niinhän siinä nytkin kävi, vaikka jännittävä ottelu saatiin aikaiseksi ja sentään yksi piste leukapussiin. Ehkä se kolmen pisteen voitto ei lauantaina ollut aivan kuolemanvakava asia, vaan oleellisinta oli Laden upean saavutuksen juhlistaminen. Hieno mies, hienot seremoniat, ja parin viikon päästä lienee tiedossa vieläkin parempaa.

Kuolemanvakavaa ei ollut myöskään yleisön toiminta, mutta aika monella ahterit näyttivät pysyvän penkissä läpi seremonian. Vähän kuin pitäisi pipoa kirkossa, tai sitten osalla kansasta on terveempi suhtautuminen urheilun tärkeyteen. Jonkinlainen kollektiivinen halvaus iski sitten melkein koko yleisöön, kun varsinainen peliaika päättyi 2-2-tilanteessa. Ei aplodeja, ei kannustusta, ei mitään - paitsi kannattajaryhmän elämöinti. Voittomaalikilpailussakin rytmikkäät taputukset hiipuivat täysin kisan edetessä.

Tällainen ilmiö onkin jäänyt vielä kaikkien vuosien aikana kokematta Lahden jäähallissa. Pelataan jotain sarjakymppiä vastaan, ollaan kuskin paikalla pitkin ottelua ja yhtäkkiä usko loppuu kuin seinään törmäisi. Sen näköisiä olivat kyllä parhaiden rankkarinvetäjiemme yrityksetkin tällä kertaa. Lataus taisi sitten vain olla kaikilla niin kova kauan odotettuun iltaan. Jotain hämärää psykologiaa juhlapeleihin joka tapauksessa sisältyy. Eipä Lahti-kaupungissa ole päästy ennakkosuosikin asemaa ja näin hienojen lätkäjätkien palkitsemisia liiaksi harjoittelemaan.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta itse juhla oli juuri sellainen kuin vain Jan Latvalan arvolle sopii. Jämpti, asiallinen ja koskettava. Mitä illasta jälkeenpäin muistetaan, ovat varmasti rytmikkäät Lat-va-la!-huudot puolipimeässä hallissa. Se on hieno luku Pelicans-historiaa.

Ehkä kenraalinäytös ei loppujen lopuksi niin huono ollutkaan.

 

Kuvia seremonioista Pelicansin kuvagalleriassa.

4Hel/12Off

04.02.2012 – Suuren miehen suuri päivä

Jan Latvala ja lahtelaisen jääkiekkoilun identiteetti. Siinä on kaksi ajankohtaista aihetta. Ne myös nivoutuvat yllättävänkin tiukasti yhteen. Tänään jokaisen kannattaa tsekata Jatkoajan tehokolmikon toimittama juttusarja päivänsankarista. En edes yritä analysoida luottopakin hyvyyttä pelillisesti, siihen menisi koko sivu.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin myös tämä kuva. Numero 26 tuulettaa jatkoaikamaalia Espoossa keväällä 2009. Muistaakseni lämäri suoraan aloitusvoitosta, maalivahdin längeistä sisään. Silmänräpäys on piirtynyt jokaisen Pelicans-henkisen verkkokalvolle. Musta kaistale oikeassa luistimessa kielii ehkä jonkinlaisesta kolhusta ja sen lisäsuojauksesta. Vieressä voittoa tuulettavat Jesse Saarinen ja Henri Heino. Taustalla laidan yli hyppäämässä nykyinen pakkipari Joonas Jalvanti, hyökkääjät Tuomas Santavuori, Olli Julkunen ja puoliksi lahtelainen Jakub Sindelkin. Vaihtoaition luukulla Karra Sihvonen, Leksa Komarov ja Toni Koivunen. Vasemmalta pilkistää Niko Tuhkasen mailanlapa, kuvan ulkopuolelle jää ainakin aloituksen voittanut Arsi Piispanen. Blues on lyöty!

Vaan Blues voitti ottelun kuudennen. Voitti seitsemännenkin, molemmat murskalukemin. Pelicans oli lyöty. Vaikka se raa'alta ja epäoikeudenmukaiselta tuntuukin, niin lahtelaiselle jääkiekkoilulle ei sillä hetkellä suotu enempää kuin mitä se ansaitsi.

Nyt ovat uudet miehet puikoissa ja Pelicans lyö laudalta omia seuraennätyksiään. Yksi pysyy vuodesta toiseen - Jan Latvala. Tänä keväänä käsillä on kaikkien aikojen tilaisuus kirjoittaa suuria lukuja Lahti-kiekon historiankirjoihin. Mutta mitä on identiteetti ja seurakulttuuri? Se on sitä, että kävi keväällä miten tahansa, on Jan Latvala oman onnensa seppänä paiskinut pitkän päivätyön uransa eteen, joka tässä kaupungissa hakee vertaistaan. Läpi liigan oppivuosien, ensimmäisten pudotuspelien, karsintojenkin. Ennen kaikkea läpi arkisen aherruksen. Hyvässä ja pahassa, ilossa ja surussa.

Siihenhän identiteetti ja kiekkokulttuuri tiivistyy. Jonkin asian tukemiseen myötä- ja vastoinkäymisissä. On sanottu, että Lahessa löytyy 3000 ihmistä jotka saapuvat illasta toiseen hallille tuloksista riippumatta. Kaukalon puolella paras esimerkki vastaavasta sitoutumisesta taitaa olla juuri tämä päivänsankari. Ei mikään hyvän päivän tuttu, vaan luotettava kumppani.

Tänään jokainen taputtava kämmenpari, jokainen seisaaltaan hurraava katsoja ja joka ikinen hyvä!-huuto on paikallaan.

Tuhat ottelua ja lahtelaisten sydämet. Se on aika pirun hieno saavutus Jyväskylästä lähtöisin olevalle miehelle.

”Posiviitinen ääripää kaikilla tavoin.” (kuva: © sm-liiga.fi)

2Hel/12Off

Tunarien kokoontumisajot

Liigaviikon anti paketoituna perinteiseen hampurilaismalliin. Omistusjärjestelyjä, valmentaja-asioita, siirtomarkkinoita, tuomarikäräjiä. Tuttu setti, vähän kuin euron juusto.

Sämpylän puolisko. Vilkaisu sarjataulukkoon helmikuussa 2012. Kärkinelikkona KalPa, Pelicans, Ässät, JYP. Kukapa olisi uskonut? Ei tarvitse mennä kuin viitisen vuotta taaksepäin, niin tällä nelikolla ei ollut asiaa edes pudotuspeleihin, saati taloudenhoidon malliesimerkeiksi. Ammattitaito, ahkeruus ja yhteen hiileen puhaltaminen yhdistävät näitä neljää "pikkuseuraa". Samoin tuoreemman polven päävalmentajat. Esteenä todelliselle suuruudelle Lahtea lukuunottamatta ahtaat ja vajaakuntoiset kotihallit, mutta ehkä juuri se resurssien rajallisuus pakottaa nämä seurat tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.

- - -

Sitten se pihvi. Radiossa sanottiin äsken, että SM-liiga on hyväksynyt Espoon Bluesin uudet omistajat, ja löytyypä uutinen nyt jo Hesaristakin. Sijoittajaryhmän toinen keulahahmo on joku rahastoalan mies Daniel Pasternack. Ei, nyt ei ole aprillipäivä. Tarkistin. No, kun Jussi Salonojan tilalle mennään, niin ei se kai voi huonompaankaan suuntaan mennä. (Ensi maanantaina tietysti mainostoimistoon tilaamaan Bluesille uutta logoa ja sillee.) Salonoja kaikessa viisaudessaan vieritti syyn espoolaisen kiekkoyleisön niskoille. Laskeskelin tuossa, että jos Bluesin yleisökeskiarvo olisi viime kausina ollut 2000 katsojaa enemmän kuin toteutunut, mikä on valtaisa kasvu mille tahansa seuralle, niin vuositasolla Bluesin ja LänsiAuto/Barona Arenan kombinaation suoltama tappio olisi pienentynyt enää yhteen-kahteen miljoonaan vuodessa. Eli niin hyvin menisi jos pelattaisiin koko ajan täydessä tuvassa.

Helmisen Raipekin se sai tiistaina vuoden jatkosopimuksen Ilveksen valmentamiseen. Etlarissa esiintyvä hauska tv-kriitikko Marko Ahonen kirjoitteli samana päivänä Konttori-komediasarjasta, jossa mukadokumentti kuvaa työpaikan arkea repien huumorin ihmisten vajavaisuudesta ja kiusaantuneista tilanteista. Tekstin lopuksi Ahonen ehdotti Suomen versiota sijoitettavaksi SM-liigan huonosti menestyvän lätkäjoukkueen toimistoon. Tampereen Ilveksen toimisto Takojankadulla tuli väistämättä mieleen. Ilves muuten ilmeisesti kysyi päävalmentajaksi vain Summasta ja Helmistä. Summanen kieltäytyi, Raipe ei kehdannut kieltäytyä. Mutta ehkä olen käsitellyt kriisi-Ilvestä jo kauden mittaan ihan tarpeeksi. On se vaan käsittämätöntä mihin pelilliseen ja taloudelliseen jamaan perinteinen seura on päästetty. Päävalmentajat 2000-luvulla Mälkiä, Selin, Räsänen, Sykora, Lindström, Eloranta, Pietilä, Mälkiä, Pajuoja, Hiitelä, Helminen. Missään vaiheessa ei ole ollut puikoissa kansallisen tason huippunimeä ja viimeisimmän tietotaidon edustajaa.

Viimeisten päivien siirtomarkkinat jäivät vähän vaisuiksi. Jokerit nappasi isolla rahalla pari palkkasoturia, Pelicans pari täsmähankintaa ja loput olivat ylijäämäsiirtoja. Tommi Kerttula tarjoili pari mielenkiintoista näkökulmaa Liigablogissa: siirtoranking ja Tiimari-ajan Pelicansin toilailuja.

Liigablogissa avautui myös teejii J-P Vuorinen, omalla kömpelöllä tavallaan, haukkuen Erkka Westerlundin siitä että Erkka haukkui tuomareita. Näinköhän sitä keskustelukulttuuria luodaan? Vaikuttaa enemmän räksyttämiseltä kuin vahvan johtajan kannanotolta. Parhaiten vastakiekkoon lämäsi Jatkoajan Antti Wennström omassa kolumnissaan.

- - -

Pohjalle vielä sämpyläsiivu loppukevennyksen muodossa, ettei mene ihan negailuksi. KalPa haastaa yleisönsä mukaan tämän lauantain kärkiotteluun Ässiä vastaan ja samalla Pelicansin markkinointiviestinnässä. Pelicans voittaa mainoskilpailun vielä selvästi, mutta Tuomas Tuokkolan taannoinen hiiltyminen ja fläppitaulun viskominen pistetään hauskasti leikiksi:

Filed under: Liiga, Media, Viihde No Comments
1Hel/12Off

Jäitä hattuun vai vettä myllyyn?

Harvinaisen munakasta puhetta Pelicans-leirissä. Tästä piti tulla lyhyt blogipäivitys, mutta ei onnistunut taaskaan.

Ainakaan kovin suurta haloota ei nostettu äskeisestä tiedotustilaisuudesta. Kellon lyödessä 13:00 keskiviikkona vallitsi lähinnä epätietoisuus siitä, pidetäänkö koko pressitapahtumaa vai ei. Pelicansin nettisivut, Facebook, Twitter... hiljaa. Voisihan sitä edes mainita asiasta etukäteen, ellei varsinaiseen paisutteluun haluta lähteä. Radio Voimalla kuulema ennakoitiin tuntia aikaisemmin, mutta kuka sitäkin kanavaa kuuntelee. Jälleen ansiokkaasti kärppänä paikalla oli vapaaehtoisvoimin toimiva Jatkoaika.com, joka julkaisi tiedon jo viittä yli yksi.

No, Lade Latvalan jatkosopimushan sieltä napsahti. Yksi vuosi, tärkeä pelaaja ja "Olen erittäin tyytyväinen". Juhlallisuuksien aika on vähän tuonnempana. Muitakin sopimuksia odotettiin, mutta ennätystehtailun aikoihin on hyvä, että ilmassa ei ole epävarmuutta nestorin jatkosuunnitelmista.

"Liikkuu hyvin ja vittumainen jätkä muutenkin." (kuva: © sm-liiga.fi)

Olipahan debyytti! Ässä-hylkiö Radek Smolenakin show oli varmasti yksi kaikkien aikojen ensiesiintymisistä Pelicansissa. Tshekki löi heti pöytään kaikki kortit, jotka jääkiekkoilija Radek Smolenakilla on käsissään. Porilaisten raporttien mukaan miehellä on kuudes aisti hakeutua maalipaikkoihin ja vastustajan selustaan. Näin kävikin puolenkymmentä kertaa, eikä keskialueen kärkkyminen edes tapahtunut puolustamisen kustannuksella. Niin ikään ennakkotietojen mukaisesti nähtiin erinomaista alivoimapelaamista ja muutama hieman hieman epätoivoinenkin yritys laukoa nollakulmasta. Nyt laituri myös pelasi fyysisesti ja syötteli 2vs1-tilanteissa, joiden puutetta länsirannikolla manattiin.

Monipuolisen hieno esitys, joka huipentui vielä Jatkoajan haastattelussa pelin jälkeen:

– Tiesin jo ennakkoon, että tämä on paras joukkue tässä liigassa. Tunnen jotenkin jo nyt sen, että kuulun tänne ja tähän joukkueeseen.

Porissa slaavin zen-virrat tai feng shuit menivät Isomäen homeisessa pukukoppisiivessä vinksalleen. Tai sitten syy oli naapurimaan Tomas Zaborsky, joka on ehtinyt ajautumaan turpakäräjille myös Ryan Caldwellin kanssa. 31 maalia antavat slovakille aika paljon anteeksi näissä asioissa.

Suorasukaiseen tyyliinsä Smolenak lisäksi myönsi, että KalPa-vahdin olisi pitänyt rannari torjua, mutta siinä tilanteessa taisi olla ripaus ensimmäisen ottelun taikaa. Toivottavasti ei käy kuten Jozef Stümpelille, joka on Lahden tehoillan jälkeen pelannut nyt kaksi ottelua kiikaritehoilla... Smolenakiin on helppo ihastua yhden pelin perusteella, mutta todellinen taso nähdään vasta pitkässä juoksussa.

Äijämäisten kommenttien linjalla jatkoi myös K. Suikkanen lehdistötilaisuudessa:

- Oli mun mielestä pirun hyvä. Oli pikkuinen yllätys, että liikkuu noinkin hyvin kun mittaa on 190 senttiä ja yli 90 kiloa, ja aika vittumainen jätkä muutenkin.

Eikä pahemmaksi jäänyt Jan Platil tämän aamun haastattelussa:

- En ollut pelannut kahteen kuukauteen, ja oloni kentällä oli karmea! Minun on tehtävä kovasti töitä tullakseni paremmaksi.

- Ei se hullummin mennyt, mutta pystyn paljon parempaan. Nyt taklasin jotain pari kolme kertaa, mutta voin nostaa sen 15:een.

Justin Hodgmanin puolestaan kuultiin kuittailleen KalPan vaihtoaitiolle jotain tyyliin "Eikö teistä kukaan pysy perässä?"

Seuran tiedotuspolitiikka sikseen, mutta jos näiltä miehiltä kysytään, niin vastaus on Vettä myllyyn! Mukavanoloinen pöhinä päällä joukkueessa. Ei turhia selittelyjä ja kaarteluja, mutta suoraa puhetta ja vuorenvarmaa uskoa omiin kykyihin.

Harmi sinänsä, että eilen kärkiottelussa ja uusien vahvistusten tultua yllättävän vähäiseksi (4600) jäänyt lahtelainen yleisö istui hiljaa kuin tikut paskassa poistuen Luttisen maalin jälkeen jo suurimmaksi osaksi ulko-oville päin. Joukkueen upeaa suoritusta ei juuri osattu arvostaa, kun oli tolkuton kiire ulos pakkaseen ja ruuhkaan nykimään. KalPa oli siipirikkoinen, mutta tarvittiin vahva Pelicans järjestämään 5-1-näytös sarjakärkeä vastaan. Toivottavasti Latvalan juhlallisuuksien päälle ymmärretään enemmän.

Tai ehkä lasi olikin puoliksi täynnä, ja kunnia niille joillekin sadoille ihmisille, jotka joukkuetta kiittivät vielä kättelyjen jälkeenkin.