31Tam/12Off

Ei tyhjin käsin hulluilta päiviltä

Isoja kaloja huhuiltiin Pelicansiin - haaviin tarttui sitten SM-liigasta tuttu slaaviduo Jan Platil-Radek Smolenak. Ei mitään roskakaloja, jos nyt ei ihan kauppahallin parhaita antimiakaan. Samalla avauksella Sami Blomqvist lähti kohti Vaasaa. Mitä jäi saldoksi isossa kuvassa?

Tähän voisi jaaritella ympäripyöreyksiä pelaajista, joiden todellisesta tasosta ei ole täyttä selvyyttä. Kieltämättä ensireaktio oli vähän sellainen, että Stockmannin reissu harhautui Cittarin Mammuttimarkkinoille. Ei tullut KHL-tähtiä Jonas Anderssonia tai Tomas Netikiä. Ei edes sitä puolta Lev Popradin joukkueesta. Pienenä esteenä Elitserienin Växjöhön päätyneen Netikin rekrytoinnille oli miehen loppukauden hintalappu, joka Aftonbladetin mukaan nousi yli 80 000 euroon.

Painetaanpa sen sijaan suoraan maalille ja asian ytimeen. Ilkka Pikkaraisen, Jan Platilin sekä Radek Smolenakin myötä Pelicans paikkasi rutkasti puutteitaan, ja teki sen kohtuuhinnalla. Liiallisia riskejä välttäen, mutta tietyn laatutason säilyttäen. Alunperin tämän kauden Pelicans oli vähän lyhyenläntä ja pehmeä, vaikka muutama iso roikalekin rivistä löytyi. Kauden mittaan pelit näyttivät tämän näppituntuman todeksi, joten loogisesti Isku Areenan uumenissa reagoitiin tähän heikkouteen hankkimalla senttejä ja kiloja, unohtamatta pelisysteemin vaatimaa nopeutta ja taitoa. 25, 28 ja 30 vuotta - pelimiehiä parhaassa iässä. Kaikille on myöskin yhteistä vankka kokemus AHL:n bussikiertueista, jos sillä jotain merkitystä on.

Nyt ei myöskään otettu super-egolla varustettuja maailmantähtiä, vaan vähän matalamman profiilin täydennysmiehiä. Johtavien pelaajien Laschin, Hodgmanin, Seikolan, Järvisen ja Latvalan asemaa ei heilautettu. Kolmikon roolit ovat jo etukäteen melko hyvin selvillä. Lähtökohtaisesti Pikkarainen ja Smolenak lisäävät kilpailua sekä leveyttä erityisesti kakkos-kolmosketjujen laidoille. Puolustuksen outolintu Aaron Brocklehurst taasen saa Platilista korvaajakseen nöyrän soturin, joka sopii erinomaisesti kakkos-kolmosparin puolustavaan rooliin. Platilin ensikommentit (ESS 31.1.) puhuvat hyvää kieltä:

- Vahvuuksiani ovat kovat taklaukset, kiekkojen blokkaaminen ja laukominen. Tykkään pelata alivoimaa, sillä siinä pääsee uhrautumaan kiekkojen eteen, taklaamaan kovaa ja laittamaan purkuja.

Kusipään maine - pysyykö ruodussa? (© sm-liiga.fi)

Mitään vanhan ajan Hanson-meininkiä tai Matt Nickerson-sekoiluja Platililta on turha odottaa, vaan kliinistä pelikovuutta laitojen lähellä ja kurinalaista merkkauspeliä Hovisen maalin edustalla. Halonhakkuut ja nyrkkitalkoot ovat jo vähän eilispäivää, nyt arvossaan ovat Joonas Järvisen kaltaiset peruspuolustajat, jollaiseksi Platilkin toivottavasti osoittautuu.

Smolenak on paljon monisyisempi tapaus. Odotti Ässissä pääosan roolia, jäi Zaborskyn ja Dixonin varjoon. Ei syöttele, ei hoida duuniaan viisikkopelissä, mutta vaatii muilta paljon. Kokoonsakin nähden todennäköisesti pehmeämpi kuin toinen ongelmapersoona Pikkarainen. Toisaalta osaa hakeutua sinne missä tapahtuu ja ratkaista suoraviivaisesti. Uudesta kolmikosta selvästi se suurin kysymysmerkki.

Muutenkin slaavi on aina slaavi. Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen tai hanki tshekkihyökkääjä.

Joka tapauksessa nyt pitäisi väliketjujen laidoille olla palasia, joista yhdistellä kaksi toimivaa troikkaa. Vasemmalla Smolenak, Wärn ja Tavi, oikealla Sopanen, Pikkarainen ja Pekka Jormakka, joka tekee tänään vihdoin paluun kaukaloon. Mielenkiintoista nähdä miten ketju Smolenak-Hodgman-Jormakka toimii.

Ja vielähän sinne pelaajakauppaankin ehtii. Myymälä on auki vielä tänään puoleen yöhön asti...

- - -

Jokerit vahvisti peräpäätään Josef Boumediennella ja Ross Lupaschukilla. "Bume" ajautui riitoihin ja ilmeisesti jopa käsirysyyn Djurgårdenin valmentajan kanssa, Lupaschuk puolestaan sai lähteä Itävallasta lähinnä joukkueen alisuorittamisen takia.

Jotenkin en innostu näistä kiertolaisista. Boumediennenkin listalta löytyy Brynäs, Kärpät, Zürich, Södertälje, Kärpät, Hershey, Toronto Marlies, Kärpät, Minsk, Zug, Djurgården ja nyt Jokerit. 10 seurasiirtoa viimeisen 8 kauden aikana. Lupaschukilla 9 siirtoa 7 kauden aikana, Suomesta Kärpät, HIFK ja Jokerit.

Mikä siinä on niin vaikeaa sitoutua edes pariksi kaudeksi yhteen joukkueeseen luottopelaajaksi? Meininki on vähän sellainen, että heti onnistuneen kauden jälkeen lypsetään isoimmat rahat sieltä mistä sattuu saamaan. Kärppä-kausia lukuunottamatta muuten molemmilta ovat viime vuosina pudotuspelit joko jääneet saavuttamatta tai päättyneet hyvin lyhyeen. Jotenkin se tuntuu jopa vähän ansaitulta.

30Tam/12Off

Viime viikko jo esimakua playoffeista

Vaikeuksien kautta voittoon - jälleen hienoa venymistä tiukassa paikassa. Brocklehurst ulos, Platil sisään. Uusimmat maajoukkuevalinnat.

Joskus on muistaakseni väitetty, että tammikuun otteluruuhka on lähinnä väkinäisen puurtamisen ja ottelusta toiseen selviytymisen aikaa. Ei se näytä ainakaan tämän kauden pelikaaneja hidastavan, vaan ottelupari Jokereita vastaan ja viime viikon kolme matsia tarjosivat viihdettä laidasta laitaan koko rahan edestä.

Tiistaina Espoossa ensimmäinen kymppi oli vaikea. Blues otti 1-0-johdon ja enemmänkin oli tarjolla, mutta Hovinen ja tolpat pitivät Pelicansin mukana. Sitten varsinkin ulkomaalaisvahvistuksemme ottivat ohjat käsiinsä ja peli kääntyi upeaksi vierasvoitoksi. Jälleen tuttu kaava: ensimmäisen erän tai kahdenkaan erän perusteella ei pidä panikoida; pelikirja on kunnossa ja loksahtaa paikoilleen pelin edetessä.

Kärpät-tappio oli äärimmäisen kirvelevä ja pelillisesti myös jo askel playoffien suuntaan. Tupa melkein täynnä, pikkusikaa siellä täällä ja ohjakset lähtivät housuihinsa märkineiden tuomareiden käsistä. Huonolle ei silti hävitty, vaan perjantain Kärpät oli varmasti yksi parhaista vierasjoukkueista tähän asti. Eikä Pelicans-leirissäkään ihan pulmusia olla. Suikkasen retoriikan ja väkkärämäisten pelaajien myötä joukkue pyrkii profiloitumaan taitojoukueena, mutta kun katsotaan joukkotappelukohun taakse, niin Pelicanskin on pitkin kautta ajoittain kokeillut tuomarilinjan rajoja mailankäytössä ja pienissä koiruuksissa. Ykköstavoite on tietenkin pelata puhtaasti ja pysyä jalalla mukana, mutta hetkittäin mailankäyttö ja kahvaaminen on ollut yllättävänkin ronskia.

Porin otteluun lähdettiin 20 tunnin palautumisajalla, paskan maku suussa, ilman Hovista ja kahta vakipuolustajaa. Tuossa tilanteessa vain kovimmat joukkueet nousevat esiin, ja sen Pelicans teki. Marssi kotijoukkueen yli Porin lauantai-illassa, yhdessä tämän sarjan vaikeimmista paikoista. Kaikki neljä ketjua pääsivät maalintekoon, vain kolme pelaajaa jäi ilman plusmerkintöjä. Lopun jäähyily ja otteen lipeäminen olivat huolestuttavaa, mutta lopulta lähinnä kosmetiikkaa. Kudrocin maalissa Kuusela ilmeisesti kompastui polvisuojan remmiin, sellaista sattuu joskus.

- - -

Seikolan ja Latvalan rauhallisuus tekisi Aaronillekin hyvää (© sm-liiga.fi)

Aaron Brocklehurst tiivisti parilla suorituksellaan koko pelaajaprofiilinsa, ja sitten loukkaantui loppukaudeksi. Espoossa taidokkaalla harhautuksella Antti Ore kahville ja pienestä kulmasta varma viimeistely. Perjantaina Lahdessa pimeä puoli pääsi hetkeksi valloilleen, kun Brocky lähti turhaan toiseksi mieheksi kulmaan pakkiparinsa apuun, jättäen Hovisen eteen vapaaksi ei enempää eikä vähempää kuin Jozef Stümpelin ja Juha-Pekka Haatajan. Hieman ironisestikin Brocklehurstin kausi ja mahdollisesti koko Pelicans-ura päättyivät sitten toisessa erässä komeaan lonkkataklaukseen.

Siinä on puolustaja, jolla on kaikki tekniset ja taidolliset resurssit nousta SM-liigan tähtipuolustajien joukkoon, mutta se vaatii pelinäkemyksen kirkastumista. Kimpoilu ja yliyrittäminen pois - rauhallisuutta, oikeita ajoituksia ja järkevämpiä ratkaisuja tilalle.

- - -

Kanukin korvaajaksi poimittiin pikatahdilla tshekkiläinen jääviileä Jan Platil. Muutoksessa korostuu nyky-Pelicansin kehitys. Koskaan aiemmin Pelicansin takalinjoilla ei ole ollut yhtä paljon kokoa ja näköä yhdistettynä taitoon ynnä liikkuvuuteen. Hätäisempi voisi vetää tästä suorat johtopäätökset viime vuosina menestyneisiin joukkueisiin, eikä suotta. Mikäli tiedot ison miehen (189cm, 94kg) mainiosta liikkuvuudesta pitävät kutinsa, niin hyvällä todennäköisyydellä tshekki hoitaa kolmosparin roolinsa paremmin kuin edeltäjänsä, kunhan sulatustoiminto ei napsahda päälle tiukassa paikassa.

Platilin pelaajakortti Eliteprospectsissa.

- - -

Mailanmittaaja-Jalonen julkisti tänään maajoukkuevalintansa Ruotsin EHT-turnaukseen. Pelicansista mukana Niko Hovinen ja Joonas Järvinen. Lepoaikakin olisi nettimanagereille kelvannut, mutta tähän lehmänkauppaan sisältyy Suomen edustaminen Olympiastadionilla Venäjää vastaan yli 30 000 katsojan edessä.

28Tam/12Off

SM-liiga.fi: pelattiinko tänään vai ei?

Se, että SM-liigan kotisivuilla (www.sm-liiga.fi) on tilastovirheitä ja muita puutteita, tuskin yllättää enää ketään. Se, että kiihkeän lauantaikierroksen jälkeen ottelujen tuloksia ja tilastoja ei ole näkyvillä, pääsi yllättämään kokeneenkin käyttäjän puun takaa. Ja suoraan päähän.

Tätä kirjoittaessani kello on nyt 21:30 lauantai-iltana. Kiekkokansa on jalkautunut matsien jäljiltä koteihin ja kuppiloihin. Yksi näpelöi läppäriä, toinen perinteistä näppäimistöä, kolmas ehkä älypuhelimensa kosketusnäyttöä. Yhteisenä nimittäjänä monille on tiedonnälkä. Vatsan kurnimiseen SM-liigan viralliset sivut tarjoavat tätä näkymää:

"Edelliset"-linkistä päädytään perjantaille, "Seuraavat" johdattaa jo tiistain huippukiinnostavalle kierrokselle.

Kiekkoaktivisilla hirtti kiinni tähän asetelmaan, joten yritin soittaa liigan toimistolle - turhaan. Sitten liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuoriselle - turhaan. Yhteysjohtaja Jarmo Koskinen vastasi:

KA: No se on Kiekkoaktivisti kun soittelee täältä Lahesta päin.

JK: Joo-o?

KA: Mites kun tuolla liigan sivuilla ei näy noita tämän illan kierroksen tuloksia ja tilastoja missään. Eilisen näkyy ja sitten tiistain tulevat ottelut, mutta tämä lauantai on hävinnyt johonkin.

JK: Jaa... Kyllä ne tulokset siellä vielä olivat tunti sitten.

KA: No juu minä tästä pääsin vasta äsken internetin ääreen ja ajattelin Pelicansin illan tilastot käydä tarkistamassa.

JK: No nehän näyttävätkin sentään hyviltä, heh.

KA: Niin onneksi näyttävät joo. Mutta ajattelin ilmoittaa että tällainen pieni ongelma siellä nyt on.

JK: Kyllä kyllä, minäpä laitan viestiä eteenpäin pojille.

- -

Toden totta Pelicansin tilastot näyttävät hyville. Vielä kun ne löytäisi SM-liigan virallisilta kotisivuilta siitä kohtaa missä niiden kuuluisi olla. Liigan pelillinen taso on loistava, viihdearvokin usein tyydyttävä. Valitettavasti tietyillä nykyajan itsestäänselvillä osa-alueilla laahataan pahasti perässä.

Toivottavasti pojat tekevät jatkossa parempaa duunia. Joku voisi kysellä ammattimaisen toiminnan perään myös toimitusjohtaja Vuoriselta. Pitäisiköhän minun, vai pysytäänkö mieluummin teksti-tv:ssä?

27Tam/12Off

Stümpel liukuu Lahteen, Karri Rämön tuki Namikalle

Hullu viikko käynnissä. Puolet Lev Popradin KHL-joukkueesta on huhujen mukaan tulossa Pelicansiin, Pelsun havittelema entinen NHL-tähti meni Kärppiin ja Suurhallissa aloitellaan jalkapallokautta.

Sitä ennen vähän koripalloasiaa. Aamun ESS uutisoi, että Karri Rämö lähti Namika Lahden pelastustalkoisiin. Namikan toiminnanjohtaja Tuomo Keskiväli kommentoi asiaa näin:

- Karri Rämö soitti, ja ilmoitti haluavansa tukea yli lajirajojen päijäthämäläistä urheilua. Tämä on todella hieno ele hienolta urheilijalta. Kyse on merkittävästä summasta.

Jääkiekossa merkittävä summa on 100 000 euroa, koripallon ollessa kyseessä summasta voinee pudottaa nollan pois. Iso raha kuitenkin seuralle, jolla hallivuokrat ovat olleet pidemmän aikaa rästissä ja tällä viikolla ensimmäistä kertaa myös ulkomaalaispelaajien palkat. Enempää kädenojennuksia Namika ei ehkä ansaitsekaan talouden oltua huippuvuosinakin joko vähän tai paljon kuralla. Pelicans, Peliitat/HeKi ja FC Lahti ovat kaikki viime vuosina läpikäyneet tietynlaisen reality checkin, nyt alkaisi olemaan korkea aika suorittaa sama myös parketin pinnalla, ettei Suurhallin remontti mene kohta hukkaan.

Lajirajojen ylittämisestä voi silti olla näinkin konkreettista hyötyä, vaikka ainakin äänekkäimpien jalkapallonystävien missiona tuntuu olevan yhtä paljon jääkiekon lyttääminen kuin jalkapallon tukeminen. Toivottavasti mielenrauha ei liikaa järkkynyt Pelicansin Lahti on kiekkokaupunki-mainoksesta Uusi Lahti-turnauksen käsiohjelman takasivulla. Taidanpa itsekin vierailla ensimmäistä kertaa tuossa turnauksessa, joka nyt viimeistä kertaa järjestetään.

- - -

Aamun valtalehti tietää myös, että Markus Seikolan nauttiessa hierontoja ja kolmiolääkkeitä tämän viikonlopun, toimii tuuraajana Juha-Pekka Pietilä. Valmennus aikoo istuttaa nuorukaisen jopa ylivoimaan Seikolan tilalle, mikä onkin ainoa oikea ratkaisu. Aiemmin tällä kaudella isoa roikaletta on seisotettu maskimiehenä, johon Pelicansilta löytyy parempiakin pelaajia ja toisekseen ylivoimapuolustajaksi on pirun vaikea kehittyä pelaamatta viivapeliä.

Pelicansin aamujäillä puolustajista mustaa paitaa kantoivat Pietilä ja Brocklehurst, sinistä paitaa Latvala, Jalvanti, Järvinen ja Marttinen. Siitä voi Antsa Mertarantaa mukaillen pekuleerata illan pakkipareja.

- - -

Lähes 1000:n NHL-ottelun Jozef Stümpel on jäänyt MM-kisoista mieleen pelaajana, joka ei ota luistelupotkuja. Se ei tietenkään meinaa vielä välttämättä mitään, pääsihän myös Mike York yli puolen pisteen ottelukeskiarvoon, ja ainakin liuku on luistimissa kunnossa. Jokatalvinen tshekkitulva kesken kauden kertoo paljon Kärppien nykytilasta - Stümpelkin kertoo vain tulleensa kohottamaan kuntoaan ensi kaudeksi. Mutta jos kesken kauden tulijat ovat tätä tasoa, niin hyvän yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää. Parhaimmillaan Stümpel voi venyä vielä liigaa dominoiviin esityksiin, mikäli vierellä nuoret herrat Donskoi ja Salomäki osuvat kiekkoon.

"Muista SM-liigaseuroista tiettävästi Lahden Pelicans oli ahkerasti miehen perässä." Näin tietää ainakin Kalevan kolumnisti Teemu Wilenius. Pelicans on sittenkin keskusyökkääjän perässä enemmän kuin laiturin? Tosin kolumnistin tietämyksen voi kyseenalaistaa tämän tuomittua keskiviikkona Tomas Mojzisin tuuppauksen Jari Viuhkolaan rangaistuksen arvoiseksi. Tuomion arvoinen ja SM-liigan linjan mukainen ovat kaksi eri asiaa.

Jozef Stümpelin tilastot Eliteprospectsissa

26Tam/12Off

Muoviseurat Blues ja Pelicans matkalla eri suuntiin

Hatunnosto niille harvoille liigaseuroille, jotka pärjäävät hyvin omillaan sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Espoon Bluesilla ja Lahden Pelicansilla on tähän asti uupunut aina se toinen puolisko.

Blues ja Pelicans ovat tiettyjen puritanististen määritelmien mukaan muoviseuroja. Vasta äskettäin perustettuja englanninkielisiä nimiväännöksiä ilman katossa roikkuvia viirejä ja mustavalkoajan joukkuekuvia. Tämä hieman hatara perusta luo samalla sekä vapautta että painolastia. Ei ole vuosikymmenten aikaisia perinteitä ja selkänojaa, mutta toisaalta on vapaus elää juuri tässä hetkessä ja muovata seurasta uuden ajan hittituote.

Tiistaina nämä joukkueet väänsivät liigakiekkoa Espoossa 2845 katsojan silmien alla. Lukema on vähemmän kuin Sport-Jukurit-ottelussa viime viikolla ja karvan verran enemmän kuin KooKoon ja Peliittojen kohtaamisessa kolme viikkoa sitten. Vertailun vuoksi Isku Areenan pohjanoteeraus mitattiin viikko sitten tiistaina Lukkoa vastaan, kun yleisöä vaivautui paikalle 3600 - saman verran kuin Bluesin tämän kauden keskiarvo.

Pelicansissa on viime vuosina muovattu asioita kuntoon isolla kädellä. Aloittaen taloudesta, jatkaen markkinoinnilla, halliremontilla ja nyt viimeisimpänä urheilullisen puolen nosteella. Slogan sanoo, että Lahti on kiekkokaupunki, ja siinä on jopa perää. Pelicans näkyy ja kuuluu Lahessa. Jo pelkästään tässä kuussa seura on paitsi tarjoillut kansalle huiman Jokerit-voiton ja kivasti porinaa aiheuttaneen pelaajahankinnan (Pikkarainen), niin myös pyytänyt kannattajilta Pelicans-aiheisia valokuvia, lanseerannut uusia järkihintaisia fanipaitoja ja lätkävaimojen toimesta järjestetyn hyväntekeväisyystempauksen.

Sen sijaan Espoon mallina lähimenneisyydessä on yleensä ollut joukkueen markkinointi päin helvettiä. Väki seuran toimistolla on vaihtunut tiuhaan, pätevät eivät ole kauaa viihtyneet ja muuten töihin on otettu entisiä autokauppiaita. Tilanne kärjistyi viime kesänä, kun henkilövaihdosten myötä jo pelkästään kausikorttimyynti takkusi. Lokakuussa Jussi Salonoja sai tarpeekseen ja ilmoitti seuran laittamisesta myyntiin.

- Lätkä on vienyt taskuistani viiden viime vuoden aikana 10,5 miljoonaa. Espoolaiset eivät vain näytä ottavan joukkuetta omakseen, sillä halliin ei tule katsojia.

Bluesin epäonni on se, että miljoonamesenaatti Salonoja on anteliaisuutensa lisäksi idiootti. 2000-luvun alussa Blues tuhlasi rahansa pistepörssitähtiin ilman kunnollista valmennusta. Sen jälkeen laitettiin valmennus kuntoon ja leikattiin pelaajabudjetti. Siitä seurasikin pari hienoa finaalipaikkaa, mutta perustuotteensa Blues on ryssinyt pahasti. Mainostoimiston puheista lumoutuneena seuran logoa on muutettu useampaankin kertaan, mutta oma yleisö näkee bussipysäkeillä kirjaimellisesti punaista, kun IFK on aggressiivisella kampanjallaan vallannut Espoon mainostauluja.

Monien kommenttien perusteella oma seura on jäänyt kasvottomaksi ja hengettömäksi Blues Hockey Oy:ksi.

Bluesin identiteetti 1998-2012: Mainostoimiston maanantaipalaverien antimet.

Viime vuosina Blues on myös erikoistunut arkipäivien kotiotteluihin aitiomyynnin toivossa, pettäen samalla perjantai- ja lauantai-otteluja kaipaavan kotiyleisönsä. Espoon Blues on kadottanut espoolaiset kannattajansa. Osakeyhtiö on kadottanut asiakkaansa.

Siinä missä Salonoja viime syksynä julkisesti punnitsi 100 000 euron käyttämistä markkinointiin vai yhteen pelaajahankintaan, satsaa Pelicans yhä enemmän näkyvyyteen ja kampanjointiin. Seura markkinoi itseään, pelaa kotipelejä viikonloppuisin ja tekee töitä yleisönsä eteen, sysäämättä vastuuta maksavan asiakkaan niskaan. Lahden Pelicans on löytänyt lahtelaiset.

Paljon kiteytyy espoolaisnimimerkki Jani#31:n kommenttiin Jatkoajan keskustelupalstalla:

- Tiedättekö muuten miks tosta Pelicansin nimestä hirveen harvoin kukaan natisee, se kun on saman aikakauden ulkomaan nimihirviö kun Blueskin? Ero on siinä, että kaikkien sekoiluiden ja lähes konkurssinkin jälkeen oma jengi ja omankylän porukka uskaltaa olla julkisesti ylpeitä omistaan.

 

25Tam/12Off

Kolmosketjun luottoluokitus laskussa, elvytyspaketilla viikko aikaa

Aikalisä, maalivahdin vaihto ja tiivistäminen kolmeen ketjuun - jokaisen koutsin perustyökalut. Mutta entä kun mukana on joka ottelussa kaksi variksenpelätintä?

Isojen kolhujen kierros taitopelaajille tiistaina. Pelsun Seikola, Kärppien Viuhkola ja Tapparan Barkov lentelivät laitoja päin, onneksi selvittiin ilmeisen vähillä vammoilla. Karra Sihvoselle luonnollisesti ulosajo Barkovin "telomisesta", kun roskalehdistö asian ilmoitti.

Espoon matsissa kerrattiin tuttua kaavaa, kun ensimmäisen kympin perusteella moni oli valmis jo vetelemään ranteitaan auki, mutta lopulta tuuleteltiinkin yhtä kauden herkullisimmista voitoista. Ja kas, yhtäkkiä ollaankin neljän ottelun voittoputkessa. Tilastonikkareita voisi muuten kiinnostaa oliko kyseessä Pelicansin historian ensimmäinen peli, jossa kolme eri ulkomaalaisvahvistusta onnistui maalinteossa.

Yökerho Senssin ykköslaituri (© sm-liiga.fi)

Vahvistuksista puheen ollen kello tikittää - tai pikemminkin ei tikitä - Pelicansin ns. kolmosketjulle Tavi - Loppi - Blomqvist. Pelillinen luotto on päivänselvästi mennyt, kun valmentaja ei uskalla peluuttaa ketjua kunnolla ja kahden viimeksi mainitun peliajat pyörivät jatkuvasti 5-10 minuutin paikkeilla. Vierasotteluissa tilanne korostuu kotijoukkueen päästessä valitsemaan peluutusrytmin ketju ketjua vastaan, jolloin Lopin troikka on ilmiselvä heikko kohta, ja vastustajan iskun paikka. Noita-Suikkanen ei kiertele eikä peittele, vaan tiivistää kylmästi kolmeen ketjuun aikaisessa vaiheessa.

Pudotuspelejä ajatellen kestämätön tilanne, mutta runkosarjassa joukkueen kone näyttää toimivan mainiosti kolmellakin pytyllä. Kärkihyökkääjillä peliajat huitelevat 20 minuutin pinnassa, mikä ei vielä ole liiallista kuormaa, mutta voi heikentää Pelicansille ominaisen neljän kentän vauhtikiekon tehokkuutta.

Junnulupaus Blomqvistin ura Pelicansissa näyttää päättyvän tähän kevääseen. 60 ottelua Lahdessa ovat tähän mennessä tuottaneet kohtalaiset 8 maalia, joista suurin osa viime kauden alkuhuumassa. Aikoinaan 40 maalia Bluesin a-nuorissa 41 ottelussa kertoo maalinteko- ja laukaisutaidosta, mutta liigapeleissä snaipperi ei pääse edes kunnon tonteille käyttämään laukaustaan, ja harvoissa ketjukavereiden petaamissa huippupaikoissa ratkaisut ovat rutiinin puutteen takia hätäisiä. Mestiksessä tulosta on syntynyt hyvään tahtiin, joten kirvestä ei kannata heittää kaivoon tämän 21-vuotiaan kohdalla. Pelicansissa ei nyt vain natsannut.

Hevosmiesten tietotoimistossa eletään näinä aikoina kulta-aikaa, kun siirtorajaan on enää viikko. Ravitalleilla kuiskitaan Pelicansiinkin vahvistuksia Timo Pärssisestä Ruotsin maajoukkuetykki Jonas Anderssoniin.

- - -

Heitetäänpä pieni arvio hyökkäyskokoonpanosta pudotuspelejä silmällä pitäen. Toimivaa ykkösketjua ei rikota kuin pakon edessä, kun Koskirannan taso näyttää riittävän. Jos hankinta tehdään, niin kyseessä on vasen laitahyökkääjä, sillä oikeaan laitaan on jo riittävästi tarjontaa. Immonen siirtyy takaisin keskelle. Neloseen kasataan Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi, jossa laidoilla voivat tuurata Rinkinen ja Isomäki. Sentteriosastolla tarpeen vaatiessa Paakkolanvaara tuuraa ylemmissä ketjuissa ja Pöyhönen siirtyy nelosen keskelle.

Lopin ja Blomqvistin rooliksi jää työllistää popcorn-myyjiä.

1. Luttinen - Koskiranta - Lasch

2. "herra X"/Wärn - Hodgman - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

3. "herra X"/Wärn - Immonen - Pikkarainen/Sopanen/Jormakka

4. Pöyhönen - Paakkolanvaara - Tavi

Rinkinen - (Pöyhönen) - Isomäki

 

Reservi: Loppi, Blomqvist

24Tam/12Off

Katsaus Pelicansin tulevaisuuteen, osa 2/3

Joulutauolla siirsin jo hieman katseita ensi kauteen pohtiessani Pelicansin pitkän tähtäimen haasteita. Isossa kuvassa Kai Suikkanen jättää ison perinnön, ja samaan törmätään väistämättä pelaajatasollakin.

Löytyykö saappaiden täyttäjiä? (© sm-liiga.fi)

Vanhan mantran mukaan joukkueen tärkeimmät tekijät menevät järjestyksessä päävalmentaja - ykkösmaalivahti - ykkössentteri - ykköspuolustaja. Näin muodoin kevään ja kesän suurimmaksi kysymykseksi ohi Lashcin ja Hodgmanin mahdollisen jatkon nousee vääjäämättä Niko Hovisen korvaaminen. Tuuraajat ovat kauden mittaan hoitaneet hommansa tyydyttävästi, mutta loppukautta ajatellen Hovinen on joukkueen pelillinen ja henkinen kivijalka, jonka mukana unelmakevät joko rakentuu tai sortuu.

Maalivahtiosasto onkin Pelicansin piilevä akilleen kantapää monessakin mielessä. Ensinnäkin maajoukkuevahdin loukkaantuessa taso saattaa laskea rajusti. Joonas Kuusela voi yltää hurmokseen ja joukkueen kannattelemiseen, mutta voi yhtä hyvin hiipua häviäväksi maalivahdiksi. Toisekseen Hovisen lähtö pakottaa Pelicansin joka tapauksessa maalivahtikaupoille viimeistään kauden jälkeen.

Viime kausina yleistyneet "maalivahtitandemit", eli kahden tasapäisen hyvän maalivahdin peluuttaminen on tarkastelun arvoinen asia. Ääriesimerkkinä toimii JYPin mestarijoukkueen kaksikko Wallinheimo-Tuokkola, jotka pienen kohun saattelemana jakoivat pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon pelattuaan ratkaisupelit lähes tasatahtiin. Tänä keväänä tasaisimmat parivaljakot löytynevät jälleen JYPiltä sekä lisäksi Ässiltä. Menestykseen tähtäävässä organisaatiossa kyse on ennen kaikkea riskien minimoinnista niin lyhyellä (loukkaantumiset) kuin pitkällä (joukkueen rakentaminen) tähtäimellä. Wallinheimon lähdettyä JYP hankki Tuokkolan pariksi Joni Myllykosken. Tuokkolan lähdettyä Myllykosken kirittäjäksi tuli Riku Helenius ja niin edelleen.

Pelicansissa Hovisen huipputaso ja härkäpäinen peluuttaminen ovat toistaiseksi pitäneet huolen, että kirittäjillä ei ole ollut asiaa tandemin takatuhdolle. Ensi kautta ajatellen lienee jälleen realistisinta odottaa yhden selkeän huippuveskarin hankintaa ja hänen takanaan raakileiden (Kuusela, Rautiola, Huumonen, Juvonen) kypsymistä mahdollisimman paljon.

Raakileita Nupen akatemiassa tällä hetkellä riittää, mutta jotta kenttäpelaajiin satsaamisesta saataisiin kaikki hyöty irti, tarvitsee Pelicans myös hyvän liigatason maalivahdin heti ensi syyskuusta alkaen. Rajuimissa huhuissa Pelicansin kerrotaan vokotelleen ensi kaudeksi KalPan Mikko Koskista, joka olisikin täydellisen luontainen jatkumo Niemelle ja Hoviselle.

 

Osa 3/3 ja pohdiskelut jatkosopimuksista siirtorajan umpeuduttua tammikuun lopussa.

22Tam/12Off

Kritiikki, tuo ammattilaisjääkiekon varjopuoli

Viikonlopun saldona kaksi isoa voittoa Jokereista. Tommi Paakkolanvaara nousi ratkaisijaksi ja Pelicansin Jekyll & Hyde, Vili Sopanen, vastasi lauantain Uuden Lahden haastattelussa kauden mittaan esitettyyn kritiikkiin.

Viikonlopun kuumin pelikaani (© sm-liiga.fi)

Ensin kuitenkin piipahdus Isku Areenan perjantai-iltaan. Jossain toisen ja kolmannen erän välimaastossa olin valmis luovuttamaan kolme pistettä kohti Helsinkiä. Niin vain Pelicans tuli kolmanteen erään täydellä höyryllä ja näpäytti epäilijäänsä. Peli näytti jälleen kerran sen totuuden, että etenkin silloin kun homma yleisesti toimii, kannattaa asiaansa uskoa loppuun asti. Samalla Jokerit jäätyi totaalisesti ja Hodgmanin tasoitusmaalissa jokeripakki Teemu Eronen pääsi verestämään vanhoja muistoja, kun vastustajan isokokoinen hyökkääjä paineli ohi maalintekoon.

Voittolaukauskisassa Tommi Paakkolanvaaran kylmä suoritus ei sinänsä tullut yllätyksenä. Kuuleman mukaan mies on treenannut läpiajoja isot määrät, ja se näkyy suorituksissa.

Lauantain vierasvoitto oli taas hieno venyminen Pelicansilta. Tasokas ottelu, vaikkakaan ei erityisen viihdyttävä. Ryan Laschin patenttirankkarilla lisäpiste Lahteen, kun toisessa päädyssä Niko Hovinen nol(l)asi kotijoukkueen hyökkääjät toistamiseen.

Merkittävää oli Kai Suikkasen kommentointi sunnuntain ESS:ssa:

- Olimme aika puhki. Pelasimme pitkälti kolmella ketjulla, mikä johtui siitä, että vastustajakin pelasi. Emme oikein uskaltaneet peluutta (Matias) Lopin ketjua heidän vaarallisiaan vastaan.

Ketjun oikean laidan monitoimimies Janne Tavi kellotti 12 minuuttia, mutta Lopin (7:46) ja Blomqvistin (6:46) peliajat todella jäivät vähiin. Jokaiselle ansionsa mukaan, sanotaan. Tällä hetkellä Loppi ja Blomqvist ovat joukkueelleen turhakkeita, joista ei ole hyötyä millään pelin osa-alueilla. Ilman pitkähköä loukkaantumislistaa miehiä tuskin nähtäisiin kokoonpanossa.

Samassa kategoriassa on myös Vili Sopanen lillunut pitkät pätkät tällä kaudella. Lauantain Uudessa Lahdessa mies kommentoi kritiikkiä:

– En osaa sanoa enempää. Antaa anonyymien kirjoitella, helppohan se on huudella nimettömänä, Sopanen tuhahtaa.

– Tuollaiset jutut voi jättää omaan arvoonsa. Aika katkeraa porukkaa.

– Kyllä tässä niin paljon tehdään kuin pystytään. Antaa ihmisten kirjoitella ihan vapaasti, niin paljon kuin sielu sietää.

Sopanen ei totisesti ole valinnut sitä helpointa reittiä harjoittaessaan ammattiaan tuhansien katsojien edessä ja pelatessaan tyylillä, jota perusraatajien Suomessa ei muutenkaan ole koskaan ymmärretty. Ongelmana vain on hyvän ja huonon päivän valtava ero. Siinä missä useimmat joukkuetoverit esiintyvät liki jokaisessa ottelussa intensiivisesti ja tuloksekkaasti, näyttää numero 15 olevan ajoittain henkisesti jossain aivan muualla kuin liigapelissä. Menee veltosti tilanteisiin, ei saa kahden metrin syöttöjä perille tai edes osu välttämättä kiekkoon ollenkaan.

Tuon taitotason pelaajalla kyse ei voi olla mistään muusta kuin huolimattomuudesta ja huonosta valmistautumisesta. Sen kritisoiminen ei ole katkeruutta, vaan pelin lainalaisuus. Edes supertähti Hovinen ei ole kritiikin yläpuolella, vaan oikeastaan suurten odotusten takia pieniäkin pomputteluja katsotaan suurennuslasilla.

Kuinka pitkällä ikuinen lupaus jo olisikaan, jos kykenisi pelaamaan joka ilta sillä tasolla mihin me kaikki tiedämme hänen parhaimmillaan pystyvän? Viime peleissä tiettyä ryhdistäytymistä on nähty, mutta taas huomisesta eteenpäin tason säilyminen on yhtä varmaa kuin ranskalaisen auton käynnistely pakkasella.

Ja kun tässä keskustelussa päätössummeri törähtää, sulkeutuu ympyrä väistämättä siihen tosiseikkaan, että nämä katkerat nettikriitikot osaltaan maksavat Vili Sopasen ja kaikkien muidenkin Pelicans-pelaajien palkan. Pääsylippu Isku Areenalle oikeuttaa sekä aplodeihin, että vihellyksiin.

20Tam/12Off

Taktiikkataulu: pintaraapaisu Pelicansin ylivoimapeliin

Ylivoimapelaaminen on jääkiekossa itsestäänselvä avaintekijä pelin voittamiseen ja sarjassa menestymiseen. SM-liigan sivuilta on näköjään turha etsiä pitkän aikavälin dataa Pelicansin ylivoimapelistä, joten otetaanpa käsittelyyn muutama havainto tämän kauden yv-kuvioista.

Sen verran liigan amatöörimäisen repaleisista tilastoista sentään ilmenee, että Pelicans on kotona ja vieraissa noin viidenneksi paras ylivoimajoukkue. Aikaa ylivoimamaalin tekemiseen tarvitaan keskimäärin noin 9 minuuttia 41 sekuntia ja tehoprosentti huitelee noin 16:n kieppeillä. Pätevää suorittamista. Paljon on tietenkin muuttunut kahdesta edelliskaudesta, eikä vähiten ylivoimaa pyörittävät pelaajat, mutta kohennus ei tapahdu pelkästään ukkoja vaihtamalla. Myös tapa pelata on kokenut täydellisen kasvojenpesun.

Tässä muutama huomionarvoinen pointti, joita Pelicansin ylivoimapelaamisessa ei ole ennen tätä kautta nähty:

1) Viisikon liikkuminen

Liikkuminen ja luistelu ovat jääkiekossa puhkikulutettuja klisheitä. Liikkuminen itsessään ei riitä, vaan liikkeen suunnassa on oltava jotain järkeä ja sovittua systemaattisuutta; aivan kuten alivoimapelaamisessa koko nelikon on annettava paine kiekolliseen, sillä yhden miehen ryntäily kulmaan ei riitä kiekon riistämiseen. Pelicansin ylivoimaviisikko on ottanut koko hyökkäystilan haltuun ja alkanut liikkumaan. Mika Toivolan aikana jäähän olisi voinut maalata jalansijat, joiden päällä kiekottomat pelaajat jäpittävät kiekollisen leipoessa lättyä.

Nyt peliä voidaan pyörittää molemmilta laidoilta tilanteen mukaan, alivoimanelikkoa juoksutetaan pitkillä levityssyötöillä tai maalin takaa kierroilla, kiekko liikkuu herkeämättä ja kaikki pelaajat pysyvät pienessä liikkeessä. Ja toisaalta: jos Pelicansin ylivoima seisahtuu, niin yleensä myös vaarallisuus ja tehot katoavat yhtä nopeasti.

2) Rauhoitussyöttö viivaan

Se tilanne mistä ylivoimapeli usein alkaa. Sisäänkuljetus ei ole onnistunut, vaan kiekko on heitetty ristikulmaan tai ränniin, johon kaksi hyökkääjää säntäävät kamppailemaan, saaden seurakseen kaksi vastustajaa. Pelicans-puolustaja päivystää sovitusti "siniviivan kulmassa" ja saa tilaa vastustajan paineistaessa nurkkaa. Tiukassakin tilanteessa Pelicans-hyökkääjät pudottavat välillä puoliksi sokkonakin rauhoitussyöttöjä puolustajalle.

Siirto on viisas, sillä pahimmillaankin seurauksena on vain 2vs2-hyökkäys omaan päätyyn, mutta usein ylivoimapyöritys saadaan käyntiin juuri tällä liikkeellä. Vastaavia kulmavääntöjä on nähty vuosikaudet, mutta ennen irtokiekko on roiskaistu kohti päätyä/maalin taakse, missä taistelu on vain jatkunut edelleen. Vasta nyt tätä syöttöväylää on maksimaalisesti alettu hyödyntämään.

3) Diagonaalisyötöt

Tämän kauden Pelicansin erikoisuus ja piikki vastustajan lihassa. Toimii erityisesti Lasch-Seikola ja Hodgman-Latvala-akseleilla, joissa pelaajien taitotaso ja kantti riittää kovissakin syötöissä. Pitkän kierron takia vastustajan nelikko joutuu vetäytymään lähelle maalia, joten syötön riski on pieni. Neliön lävistävän syötön vaikutus saa kuitenkin vastustajan helisemään. Parhaassa tapauksessa vapaa vetopaikka puolustajalle on näin rakennettu nerokkaan helposti. Painottamankaan puolen puolustaja ei ole enää Pelicansissa kuollutta painoa, vaan diagonaalisyötön avulla ylivoimakuvion tärkeä elementti.

4) Keskuspelaaja

Tämä on Arttu Luttisen heiniä, joka hoiti samaa tonttia Toni Kähkösen ohella Bluesissa. Matikaisen ajan Blues oli tämän osa-alueen edelläkävijöitä. Enää ei puhuta pelkästä maskimiehestä, vaan monipuolisesta keskuspelaajasta, joka voi olla maskissa, syöttöseinänä tai laukaisu-uhkana neliön keskellä tai jopa puolustajien apuna lähes siniviivan tuntumassa. Liikuma-alue on laaja ja oikein sijoittuminen eri rooleissa on ratkaisevaa. Kauden edetessä keskusmiehen käyttö on ehkä kuitenkin hieman vähentynyt ja Luttisen rooli on rajautunut enemmän maalin eteen. Tämä on myös osa-alue johon ruususen unta nukkuvan Vili Sopasen tuntosarvet eivät riitä.

Jälki-istunto: 5vs3-ylivoima

Tähän asti Suikkasen Pelicans on pelannut 5vs3-ylivoimaa "ylhäältä", eli pakit melko kaukana sinisellä ja laitahyökkääjät maalin kulmilla. Tämä johtaa siihen, että alivoimakolmio voi pelata ylempänä ja blokata helpommin Seikolan (22) ja Järvisen (6) laukauksia, joskin Seikola on jo muutaman maalin tältä paikalta tällännytkin. Paremmille tonteille päästäisiin, jos peliä pyöritettäisiin maalin takaa (19 ja 60) ja pakotettaisiin kolmio tiiviimmin maalin eteen Luttisen (9) sitoessa keskellä puolustajia itseensä. Puolustajat tekisivät ristiinleikkauksen lähemmäs maalia ja laukoisivat "vastapalloon" sivuttaissyötön sijaan.
Toimiessaan kuvio on lähes mahdoton puolustaa.

Tällä kuviolla Latvala ja Henri Laurila tykittivät maaleja 07-08-kaudella, mutta jostain syystä sitä on viime aikoina pantattu. Olisiko Suikkanen niin kettu, että vetää tämän ässän hihasta vasta pudotuspeleissä?

18Tam/12Off

Luttinen rikkoi rajapyykin, Pärssinen mailansa

Jotkut asiat vain eivät muutu. Sellaisia ovat myös laimeat tiistaivoitot Rauman Lukosta vähäväkisen kotiyleisön edessä. 2000-luvulla Pelicans ja Lukko ovat kohdanneet Isku Areenalla nyt 24 kertaa, joista 15 on päättynyt Pelsun voittoon ja kerran on pelattu tasan. Ahkerampi voisi laskea näistä vielä tiistaipelien osuuden, joka todennäköisesti lähentelee 90 prosenttia. Viihdearvojen kanssa painiskeleville tarjoillaan vastapalloon seuraavaa kaavaa: tyylipisteitä ei jaeta, vastustajan voittaminen riittää.

(© sm-liiga.fi)

Sen Pelicans tekikin aivan riittävällä ja Väykkä-mukiin menevällä tavalla. Joonas Kuusela kepitti juutti Nielsenin kakkosmaalivahtien taistossa, ykköskentällinen leipoi tarvittavat maalit, eikä toisen erän viiskolmostakaan hukattu.

Illan sankareina Kuuselan lisäksi tietenkin kolmen pinnan Markus Seikola sekä Arttu Luttinen, jolla haussa oli liigauran 100. maali. Hartaan yrittämisen ja 14 ottelun kuivan kauden päätteeksi Pelicans-kippari siinä onnistuikin, juuri sillä tavalla kuin odottaa saattaa. Lätkäprofessori Sakke Pietilältä kyseltiin KalPa-ottelun erätauolla minkälaisia pelaajia Laschin viereen pitää istuttaa, ja ainakin Luttisen häärääminen maalivahdin alueen lähituntumassa täydentää ykkösketjua hyvin. Micke Granlund sanoisi, että yksi maali muiden joukossa ja kiitos koko joukkueelle, mutta eilisessä ohjurimaalissa tiivistyi hyvin Luttisen erikoisosaaminen.

Osaamistaso tiivistyy myös IFK-kasvatin pistemäärässä, joka lähestyy tasaisen tappavasti odotettua 30 pistettä kauden lopussa. Luttista hankittaessa tiedettiin tasan tarkkaan mitä saadaan ja Antti Tyrväisen eräänlaisena korvaajana oma tontti Pelicans-miehistöstä on löytynyt yllättävänkin sujuvasti. Kapteeni, ykkösketjun laatupelaaja ja kevään miehiä. Ei hassumpaa.

Muut tasalukujen saavuttajat Pelicansissa:

Ottelut

Jan Latvala 992 ottelua koossa
Matias Loppi
283 ottelua
Marko Pöyhönen
187 ottelua
Aaron Brocklehurst
91 ottelua
Sami Blomqvist
89 ottelua

Maalit

Jan Latvala 99 maalia

Syötöt

Markus Seikola 95 syöttöä

Rangaistusminuutteja näissä yhteyksissä harvemmin mainitaan, saati palkitaan, mutta satasten paukkuminen on lähellä näillä herroilla:

Ilkka Pikkarainen 550 RM (mahdollinen jo runkosarjan aikana)
Arttu Luttinen
488 RM
Markus Seikola
391 RM
Joonas Järvinen
290 RM
Vili Sopanen
96 RM

- - -

Seurasin Timo Pärssisen otteita eilisen Djurgården-Timrå-ottelun toisessa erässä noin kolmen vaihdon verran. Erehtyä siitä ei voi: numero 27, kotikutoinen luistelupotkutekniikka ja kahdessa kädessä edestakaisin "soutava" maila. Taattua laatua oli myös pelillinen suoritus - ensimmäisessä vaihdossa nöyrää ja uhrautuvaa puolustustaistelua, toisessa vaihdossa vahvaa vääntämistä hyökkäyspäädyn kulmassa sekä kolmanteen jo ylivoimalla avopaikan hukkaaminen takatolpalla viivakudin jälkitilanteesta. Vaihdon jälkeen Pärssinen pätki komposiittinsa poikki vaihtoaition laidan yläreunaan ja oli huitoessaan osua tv-kameramiestä, jota kävi hieman myöhemmin pyytelemässä anteeksi.

Tilastoilla tulkittuna 39 ottelua, 7+8=15, 6 jäähyminuuttia, plusmiinus -9 (Timrån huonoin), peliaikakeskiarvolla 16:41. Viimeiseen 14 otteluun "Pärä" ei ole osunut maalipuiden väliin, mikä voi hieman selittää mailanpaloittelua.

Että sellaista olisi tarjolla jos ottajia on.