8Mar/11Off

Kehutaan vaan vaikka piruuttaan

SM-liiga siirtyi sunnuntaina pelien osalta maajoukkuetauolle ja kaikille lienee selvää minkä joukkueen komennossa. Pelicansin syksyssä ei ollut paljoa valittamista, mutta yritetään nyt väkinäisesti keksiä tikusta asiaa ja kehua menestyjiä.

Huomatkaa, Pelicans sarjan kärjessä: ei kirjoituksia. Mut mitä tulis jos olis viimeisenä. Herätkää lahtelaiset elämään!

ESS:n tekstiviestipalstalle mahtuu monensorttista tallaajaa, mutta silloin tällöin fiksujakin kommentteja. Tuo ylläoleva osui silmään joskus syys-lokakuun aikana. Kun kerrankin menee niin hyvin että hallilta kehtaa kävellä kotiin leuka pystyssä, ovat keskustelupalstat, yleisönsosastot ja journalistien kommenttilaatikot hiljentyneet.

Tottakai ovat, kun ei oikein ole mitään valittamista. Tylsäksihän se suomalaiselle mentaliteetille käy jos koko ajan pitäisi olla kehumassa. Se on vähän sama kuin ulkomaalaisten small talk-hapatus, pinnallista ja vähän turhanpäiväistä.

Yritetään nyt kuitenkin. Pelicansin syyskausihan oli jättipotti, siitä ei ole kahta sanaa. Kahden pinnan sarjajohto tässä vaiheessa on paljon enemmän kuin mitä useimmat uskalsivat toivoa. Ainesta pitikin olla pudotuspeleihin, erinomaisella suorituksella jopa top6-joukkueeksi. Harjoituspelien perusteella oli myös selvää, että kurssi on viime kaudesta selvästi nousussa. Kuitenkin ampaisu suoraan kärkeen on lähes uskomatonta.

Mutta vain lähes uskomatonta. Kai Suikkanen ja tuo pelaajamateriaali pystyvät kyllä kepittämään yhden sarjakolmanneksen ajan muut seurat. Kokonaisuus on kaikilta osiltaan niin hyvässä kuosissa.

Eilisessä Etlarissa Veli-Pekka Paavola listasi omat 5 menestyksen syytä:
1) Niko Hovinen
2) Joukkue
3) Luistelu
4) Valmennus
5) Alivoimapeli

Itse laittaisin asiat seuraavaan järjestykseen:

1) Valmennus(ryhmä)

Periaatteessa turhaa listaamista, koska lista käsittää tuuria lukuunottamatta kaiken joukkueeseen liittyvän. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki lähtee valmennuksesta ja pelisysteemistä. Pelicansissa yhdistyvät nykyaikainen tiimivalmennus, pelaajaystävällinen lähestymistapa, piinkova vaatimustaso sekä tietotaito valtakunnan huipulta. Joukkue kunnioittaa Suikkasta ja pelaajat nauttivat valmennustyylistä. Äärimmäisen tärkeää on myös R-P Lehtosen, Nupe Nurmisen ja videovalmentaja Simo Vehviläisen avustava panos. Nurmisen osalta tietenkin myös maalivahtivalmennus. Samalla Suikkanen on kovat meriitit omaava päävalmentaja, auktoriteetti ja kuitenkin pelaajien kanssa samalla aaltopituudella oleva lätkäjätkä.

2) Pelikirja

Pelikirja - tai pelisysteemi - on Pelicansilla ellei sarjan paras, niin ainakin top3-luokkaa. Yksittäisissä peleissä keskitason ja häntäpään joukkueita vastaan häkeltävän ylivoimainen. Joukkue on kesällä harjoitettu riittävään kuntoon toteuttaakseen vaativaa systeemiä. Pelikirja on myös Suikkasen johdolla iskostettu pelaajistoon ja siirretty teoriasta käytäntöön äärimmäisen lyhyessä ajassa ilman minkäänlaista "prosessia". Vaikka Suikkanen mediassa lämpimikseen höpötteleekin ettei perusta mistään pelikirjoista, käyttää Pelicans modernin jääkiekon keinoja taitavasti ja systemaattisesti, hallitsee kiekkoa, pysyy pelin sisällä ja on jatkuvassa valmiudessa reagoimaan jokaiseen tilanteeseen. Puolustuksessa Pelicans-ukkelit eivät enää juokse pitkin poikin omaa aluettaan, vaan Järvinen hoitaa maalinedustan ja Lasch sähisee siniviivalla vastustajan puolustajan kimpussa valmiina räjähtämään läpiajoon heti tilaisuuden tullen.

3) Niko Hovinen

Maalivahti on luonnollisesti joukkueen tärkein pelaaja ja Niko Hovinen on tällä hetkellä liigamaalivahtien "the man". Ei tilastokärki tai suurimpien otsikoiden kohde, mutta kokonaisuutena kaikkein halutuin yksilö. Varma maalivahti sanan varsinaisessa merkityksessä, johon joukkue voi joka tilanteessa luottaa kuin vuoreen ja päästää sovitut laukaukset huoletta läpi maalille asti. Pieni kutina kuitenkin alkukaudesta jäi, että vielä ei aivan parasta mahdollista Niko Hovista ole nähty. Maalivahtiasiantuntijoiden silmiin osui pieniä tekniikkavirheitä käsien asennoissa, perhosasennossa ja pystyynnousuissa. Ja nyt puhutaan yli puolet pelanneiden veskareiden tilastokolmosesta ja neljän nollapelin takuumiehestä.

4) Pelaajamateriaali

Fakta on, että esimerkiksi Pelicans ja KalPa ovat paperilla pelaajamateriaaleiltaan sarjan keskitasoa tai ylempää keskitasoa. Tulosten ei pidä antaa hämätä liikaa. Jälki vain on tämän näköistä kun kohdat 1, 2 ja 3 ovat aivan huipputikissä. Pelicans on varsinkin hyökkäyksen osalta jopa tasapaksu nippu, mutta joukkueesta on muodostunut enemmän kuin osiensa summa, jolloin 90-100 prosenttia pelaajista ylisuorittaa ja pelaa taitojensa ylärajoilla. Samalla päästään myös siihen pisteeseen, että Matias Lopin ja Jyri Marttisen tasoisten pelaajien pitkätkään poissaolot eivät tunnu yhtään missään. Tilalle yksinkertaisesti nostetaan toinen pelaaja, joka nousee nopeasti huipputasolleen. Toinen seikka on pelaajamateriaalin sopivuus pelisysteemiin. Puolustus on riittävän kiekkovarma ja peliälykäs avaamaan peliä laadukkaasti. Sentterit ovat parhaimmillaan jakaessaan kiekkoa laitahyökkääjille, joilla taas riittää jalka ja röyhkeys painamaan laidasta sisään tai suoraan maalille, sekä heti perään siirtymään aggressiiviseen karvaukseen.

 

Paavolan mainitsemat luistelu ja alivoimapeli ovat sitä höpöhöpöä mitä monesti tässä yhteydessä on helppo nostaa jonkinlaiseksi avaintekijäksi, mutta joka todellisuudessa kumpuaa vain joukkueen yleistekemisestä. Näitä höpöjuttuja pyrin talven mittaan taklaamaan nurin ja korvaamaan niitä yksinkertaisilla pelin lainalaisuuksilla, mutta sen aika ei ole aivan vielä.

Nyt on aika kehua Pelicansia, seurata Hovisen, Rämön, Aaltosen ja Leksa Komarovin otteita Karjala-turnauksessa sekä nauttia ainakin viikon verran sarjan kärkipaikasta.

Loistavaa, Pelicans!

4Mar/11Off

Yhdet vielä ja sitten tauko

Tepsikin kaatui rutiinilla, toivottavasti jaksoit vielä innostua. Kärkipaikkaa tarjolla maajoukkuetauolle.

Pelicans oli suvereeni. Sanalla sanoen suvereeni. Paakkolanvaaran 0-2 oli lopun alkua, ja viimeistään Luttisen 0-3:n jälkeen voittajasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä. Pelicansin pelaamisessa ihailtavaa on se, että pelisysteemi ei oikeastaan muutu mitenkään vieraspeleihin lähdettäessä. Päinvastoin kotijoukkueen avoimempi taktiikka ja tässä tapauksessa myös Turkuhallin kaksi metriä leveämpi kaukalo suorastaan antoivat voiton avaimet lahtelaisten käsiin.

Ja kun Pelicans ne sai, niin seurauksena oli 10-15 huippuluokan maalintekopaikkaa ja varsinkin 2. erässä herkeämätön paine TPS:n iholla. Kyseinen erä oli varmasti yksi ylivoimaisimmista esityksistä Pelicansin viime kausina. Tosin ottelun edetessä ja vierasjoukkueen intoutuessa ylihyökkäämään avautui myös turkulaisille vastahyökkäyksistä vaarallisia tekopaikkoja. Ville Vahalahden johdolla yritykset olivat kuitenkin heikonlaisia ja hätäisiä.

Seitsemästä ylivoimasta Pelicans hyödynsi kaksi, mutta lievä tehottomuuden sivumaku siitä kuitenkin jäi. Viimein tässä ottelussa - alkukauden Pelicans on käyttänyt heikompia variaatioita - Suikkanen käskytti 5vs3-kuvion pelaamaan maaliviivan takaa päädyn kautta ja petaamaan vetopaikkoja Seikola-Latvala-akselille, mutta Immosen ketju ei ollut lainkaan hereillä tähän tilanteeseen. Luttisen ja Wärnin maalit olivat ketjuilta loistavia suorituksia, mutta lisämaaleihinkin oli tilaisuuksia. Laukauksia säästeltiin liikaa.

Aikaisemmassa kappaleessa mainitsin ylihyökkäämisen. Puhuttakoon tässä tapauksessa nimenomaan positiivisesti liiasta innostumisesta kuin negatiivisesti pelikurin löystymisestä. Keväällä tuolla puolustuspelillä ei playoff-sarjoja voiteta, mutta nyt onkin vasta marraskuu ja tietynlainen nautiskelu paikallaan.

Sallittakoon kernaasti joukkueelle myös ne oluttölkkien sihahtelut tänä iltana, kävi JYP-ottelussa miten tahansa. Parista viime kaudesta poiketen ne on alkukauden osalta ansaittu.

- - -

Vai että järkähtämätön linja ykkössentterin valinnassa, no ei aivan. Loppia huilautettiin torstaina, ja mikäpä on huilauttaessa kun Laschin johdolla ykkösketjun peli rullaa Koskirannankin kanssa. Olisihan tämä järjestely oikeastaan pitänyt aavistaakin. Vähemmän yllättävästi Loppi tekeekin tänään paluun ällien väliin, Koskirannan siirtyessä Sopasen tilalle Immosen ketjuun.

- - -

Peliitatkin julkisti ison uutisensa - Patrick Kennedy siirtyy tryoutille punavalkoisiin. Pitäisi tuoda kokoa, asennetta ja johtajuutta joukkueeseen, mutta näinköhän 191-senttisen ja 92-kiloisen jalka riittää Mestikseen? Jo pelkästään pelien puute tältä kaudelta asettaa kysymysmerkkejä. Joka tapauksessa Kennedy (#86) debytoi tänään Vantaalla Anton Kokkosen ja Henri Mannisen ketjun vasempana laiturina, sekä tuonee kummasti mielenkiintoa huomiseen revanssiviikonlopun kotiotteluun K-Vantaata vastaan.

Nyt 24-tuntia myöhemmin ei muuten ole seuran kotisivuilla mitään mainintaa asiasta, joten vähän petrattavaa on tiedottamisessa. Aivan kaikki kun eivät Facebook-addikteja vielä ole...

3Mar/11Off

Lyhyet ja vähän pidemmätkin, viikko 44

Pelicans-tähdet ylitöihin. Peliitoille näköä ja kokoa. Ilveksen salatut elämät. Fiksu(kin) mies Lintner. Sukkasaippuaa kellomiehelle.

Alkuviikosta julkistettiin Suomen ja USA:n maajoukkuevalinnat ensi viikon turnauksiin. Menestymisen kääntöpuolena tulee se, että kaikenlaisia edustustehtäviä ilmaantuu muutenkin vaativan runkosarjan tauoille. Pelicansista nakki napsahti Niko Hoviselle ja Ryan Laschille.

Deutschland Cupissa Lasch urakoi kolmessa päivässä kolme ottelua Slovakiaa, Sveitsiä ja Saksaa vastaan. Yhden välipäivän jälkeen tiedossa onkin jo Pelicansin vierasottelu Espoossa. Hovinen päässee helpommalla, mutta yksi tai kaksi ottelua on Nikollekin tiedossa. Todennäköisesti yksi, sillä aisaparina on KHL-statuksella vanha tuttu Karri Rämö.

Valintojen kohdistuessa entistä useammin Pelicansin pelaajiin alkaa myös käsittämään paremmin isojen seurojen nurinoita viime vuosilta, kun jo valmiiksi kuormitetuille tähtipelaajille on kertynyt useampiakin turnauskutsuja kauden aikana. Pelicans-organisaatiolla vain on melko vahvasti omatkin näppinsä pelissä Leijonien maalivahtivalinnoissa... Ja voihan olla, että maajoukkuevisiitti piristää tähtikaksikkoa ainakin mentaalisesti päästessään hetkeksi pois arkikuvioista.

Papille ja Lascherille tsemppiä turnaukseen. Tulkaahan ehjänä takaisin!

- - -

Heinolan Peliitat on hankkimassa ulkomaalaisvahvistusta hyökkäyskalustoon, kertoo Valmentajan kyselytunti. Isokokoinen, kapteeninakin pelannut asennepelaaja on lupauksena.

Samalla pisteet Peliitoille netin ilmaisten väylien kanavoimisesta seuran markkinointiin. Kamera käteen, videota YouTubeen ja tekstiä Facebookiin. Nollabudjetilla viesti ilmoille, eikä tarvitse murehtia toimiston nurkassa markkinoinnin kalleutta. Millähän Etlari kiinnostuisi heinolalaisesta jääkiekosta?

- - -

Osa 2198: Juha saa huonoja uutisia. Seppo pääsee verestämään vanhoja muistojaan. Hannun vehkeilyt kissapedon kanssa alkavat kostautua pahemman kerran.

Tampereen Ilves on pelannut jääkiekon pääsarjassa jo noin suurin piirtein 2198 ottelua, mutta saippusarjan juoni pysyy tragikomedian keinoin yhä yllättävänkin tuoreena. Seura otti todellisen varaslähdön kiekkoviikkoon ja ilmoitti myöhään sunnuntai-iltana irtisanoneensa päävalmentaja Juha Pajuojan. Tilalle siirrettiin "tässä tilanteessa paras mahdollinen vaihtoehto", urheilutoimenjohtaja ja urheiluvälinekauppias Seppo Hiitelä.

Ennen ilmoitusta Ilves oli viimeisestä 4 ottelustaan voittanut Lukon 4-2, saanut jatkoaikatappiosta pisteen Tapparalta sekä hävinnyt selkeästi vieraissa Pelicansille (0-4) ja KalPalle (1-4). Ennen tuota jaksoa sarjasijoitusta painoivat 6 peräkkäistä suoraa tappiota.

Tulosten takana Ilves siis voitti keskivertojoukkue Lukon, nappasi pisteen häntäpään Tapparalta ja hävisi kahdesti liigakärjelle, joista ainakin Pelicansia vastaan vieraspeli oli maalintekoa lukuunottamatta varsin mallikasta. Tarkkailuraporttien mukaan Pajuoja oli tullut järkiinsä ja lähtenyt ajamaan sisään voittavan jääkiekon elementtejä, erityisesti monipuolisempia hyökkäyskuvioita. Sekä tulokset että pelin kuva tukivat tätä havaintoa.

Ilveksen johtoa tämä ei ilmeisesti kiinnostanut. Seuran toimintaa kuvaa ote Seppo Hiitelän haastattelusta IS Veikkaajassa viikko sitten:

Toissa viikolla Ilveksen puheenjohtaja Hannu Meskanen sanoi, että uusia valmentajia oli jo kartoitettu Pajuojan potkujen varalle. Onko vastuunjako seurassa muuttunut, sillä tähän asti olen ymmärtänyt, että sinä vastaat kaikista urheilupuolen asioista ja myös kommentoit näitä?

"Jaahas... Ei ole tapahtunut muutoksia. Minä vastaan urheilupuolesta ja kommentoinnista edelleen."

Käytiinkö välillänne kovakin keskustelu tapauksen jälkeen?

"Ei mitään sen kummallisempaa. Pajuojalle tilanne on tietysti ikävä, mutta tapaus on käyty läpi seuran sisällä."

Toisaalla samassa artikkelissa Hiitelä kertoo:

"Sanoin, että hänellä (Pajuoja) on 100-prosenttinen luottamus niin kauan kuin hän on päävalmentaja."

Pajuojalla oli siis täysi seurajohdon luottamus aina viime sunnuntai-iltaan asti, kunnes sitten jouduttiin valitettavasti potkut antamaan. Oli niitä valmentajia kartoitettu, mutta täysi luottamus kyllä on. Absurdia.

Ja kukapa muukaan hyppää tilalle kuin 20 vuotta sitten viimeksi valmentanut ja "täyden vastuun kauden huonosta alusta kantava" Hiitelä. Raporttien mukaan tiistaina Jyväskylässä Ilves palasi Pajuojan alkukauden puupääkiekkoiluun. Kiekonhallintaan ja viisikon yhteistyöhön perustavista elementeistä oli pakitettu monta askelta taaksepäin. Minnepä muuallekaan, kun valmentajan taustoja katsoo.

Ilves-fanien keskuudessa vitsailtiinkin hirtehisesti, että nyt kun 90-luvun Curre Lindströmit ja Sakke Pietilät on läpikäyty, niin koitetaan sitten 80-luvun opeilla. Tai ehkä Hiitelä on vain Raipe Helmisen kilpenä tämän vastatessa varsinaisesta valmennuksesta? Tai sitten kaikki on vain Ilveksen johdon sairasta pilaa? Raimo Summanen kävi taannoin tekemässä selvitystyötä ja linjaamassa Ilveksen toimintaa, mutta mikään ei ole muuttunut.

Koko komeuden kruunaa Hiitelän lausunto JYP-ottelun jälkeen:

Taktiikka oli tietoinen valinta Jyväskylään. Siellä ei kiekottelemalla pärjää kun ovat koko ajan iholla.

4-0. Hyvää yötä Ilves. Onnea karsintoihin.

- - -

Pommitin viime viikolla Richard Lintneriä ehkä koko kauden rumimmasta taklauksesta. Hölmön taklauksen esittäjältä löytyy myös viisaita ajatuksia (IS Veikkaajan) haastattelussa:

"Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka eivät osaa nauttia tässä ja nyt niistä asioista, joita heillä on. Moni tajuaa sen arvon vasta kun kaikki on mennyttä. Minulla on mahtava perhe ja maailman paras työ. Minä ja muut saamme palkkaa harjoittelusta, pelaamisesta ja ihmisten viihdyttämisestä. Jos me emme ole onnellisia, ketkä sitten?"

Fiksuja ajatuksia kaiken nähneeltä kehäketulta. Sen verran tiukoilla SaiPa sarjataulukon pohjilla taistelee, että liian tosikoksi ei kannatakaan ruveta. Onneksi Ilves riensi hätiin.

- - -

Lahessa ei perinteisesti vedetä kotiinpäin, mitä tulee urheilutapahtuman oikeudenmukaisuuteen. Hiihtokisoissakin käräytettiin ensimmäisenä omat sivakoijat oikein porukalla. Alkukauden perusteella Pelicansin matsien toimitsijat jatkavat vanhaa perinnettä ja käyttävät pelikelloa kotijoukkuetta vastaan. Olikohan kauden avauspeli Bluesia vastaan, kun Pelicans haki maalin tappiolla tasoitusta ja viimeisillä sekunneilla vierasjoukkue löi pitkän tai hyökkäyspään aloitus uusittiin, niin eikös toimitsijapöytä hyvää hyvyyttään syönyt pari arvokasta sekuntia kellosta kun peli oli jo poikki.

Tiistain Kärpät-ottelussa pistettiin vieläkin paremmaksi, kun Pelicansin ylivoiman alkaessa tuomarin pistettyä aloitus uusiksi hupenikin pelikatkolla 8 sekuntia pois Pelsun ylivoimasta, vaikka todellisuudessa peli ei ollut käynyt sekuntiakaan. Jossain Hämeenlinnassa näihin ei sorruttaisi vahingossakaan, se on varma. Kello seis mahdollisimman pian tai mahdollisimman myöhään tilanteesta riippuen, jos se vaan kotijoukkueen edun mukaista on.

Ehdotankin Pelicansin ja mainostoimisto Ilmeen mainoskampanjaa mukaillen ns. sukkasaippuaa kellonkäyttäjälle aina syyllistyessään tarpeettomaan vieraskoreuteen.

- - -

Viikon sitaatti 1:  SaiPan pitkäaikainen huoltaja Markku Puroharju vertaa Richard Lintneriä suomalaisiin pelaajiin:

Siinä on omatoiminen ammattimies. Oikea huoltajan ihannepelaaja. Joskus tuntuu, että suomalaiset nuoret pelaajat huutelevat pyyhkimään.

- - -

Jatketaan samasta teemasta.

Viikon sitaatti 2: Vanhat naiset tylyttävät Etlarin näppituntumalla:

Mummelit 62 v ihmettelee kun katsojat jäähallissa edelleenki istuu kun mykät p:kalla vaikka Pelsut kulkee voitosta voittoon! Häpeällistä on!

Samaistun ihmettelyyn ja jään miettimään onko paskalla istuva mykkä hiljaisempi kuin mykkä normaalisti.

 

2Mar/11Off

Joukkue ansaitsi, yleisö ei

Kuherruskuukausi on ohi, mutta Pelsun vakuuttavia peliesityksiä se ei ole pysäyttänyt. Tiistai-iltana Isku Areenassa nähtiin tasokasta lätkää ja sankarina juhlittiin kahden maalin Matska Loppia.

Todellisuudessa sankarin viittoja pitäisi sovitella Niko Hovisen ja Ryan Laschin harteille. Mielenkiintoinen detalji on, että oikeastaan jokaisessa ottelussa Hoviselle kertyy 5-15 torjuntaa enemmän kuin vastustajan maalivahdille, vaikka Pelicans korjaa ajoittain hyvinkin selviä voittoja ja hallitsee pelin virtausta. Muuri tolppien välissä mahdollistaa sen, että kenttäpelaajien ei tarvitse hyppiä pää edellä jokaisen kiekon eteen, vaan maskittomia laukauksia voidaan huoletta päästää läpi Hovisen torjuttaviksi. Lehtosen hirmutykille Pappi ei voinut mitään, mutta pari gamesaveria kaupan päälle tylsyttivät terät Kärppien miekoista.

Ykkösketjun todellinen moottori Lasch järjesteli Lopille kaksi varmaa maalipaikkaa ja huikkasi ulkona mailoja kinunneille junnareille "moi moi" poistuessaan takavasemmalle. Suomen kieli taittuu tällä hetkellä paremmin kuin maalinteko, mutta 0+4 kahteen otteluun kertoo taidoista oleellisen. Ehkä koko eilisillan kovin suoritus oli esityö 3-1-maaliin: kiekonriisto, suorin reitti kohti maalia, maalintekoyritys, ja kun ei onnistunut niin vielä kaatuessaankin unelmapassi takatolpalle.

Kolmantena tähtenä on poimittava Markus Seikola, joka näytti nyt sitä miksi hänet on Lahteen hankittu. Peruspeli niin kiekottomana kuin kiekollisenakin on toiminut koko ajan, mutta erikoisosaaminen siniviivalla on sellaista tasoa mistä 95% liigapuolustajista voi vain unelmoida. Luttisen osumassa tuli tilaus maalilta ja "Seiko" toimitti huonostakin asennosta pomminvarmasti. Kaksi-nolla oli puhdasta taidetta, jollaista on tainnut Pelsussa viimeksi Anssi Salmela esittää. Tätä tosin avitti Kärppien Juho Keränen, jonka näennäiset blokkausliikkeet neliön kärkimiehenä olivat lähinnä huvittavia. Ja jälleen kerran, laukaus kohti maalia. Ei ensimmäiseen mieheen, ei ohi, ei yli, vaan kohti maalia. Taito sekin.

Lampaan perseitä sen sijaan viskotaan kotiyleisölle, jolle näköjään tiistai-ilta on tiistai-ilta vaikka voissa paistaisi. Hyvätasoinen peli, sarjan top5-vastustaja ja kotijoukkueen makea 3 maalin voitto ei riittänyt sytyttämään edes kunnollisiin aplodeihin, vaan 4500 lahtelaista istui ja seisoi kuin tikut paskassa. Jokohan ne viime kaudella riutuneet pienet masut ovat täynnä? Kannattajakatsomo sentään yltyi häiriköimään hartaustilaisuutta pitkin ottelua.

Suikkanen valitsi jämäkästi linjansa sentterikysymyksessä. Loppi johtaa ykkösketjua, piste. Eilen ykkösviisikko oli pulassa Humlin kentällisen kanssa kunnes peluutusjärjestystä muutettiin. Toisaalta voisi kysyä miksi alunperinkään ykköskenttä pelasi Kärppien viime pelien toiseksi vaarallisinta ketjua vastaan. Ehkä tarkoituksena oli juoksuttaa päinvastoin Humlin ketjua Laschien & kumppaneiden perässä, ja siten pitää heidät pois maalipaikoilta.

Vastaavasti Kärpät oli täysin pulassa Pelicansin kahden miehen karvauksen kanssa. Jokereihin verrattuna oululaisten esitys oli kokonaisuutena todella kesy, vaikka maalipaikkoja saivatkin luotua lähes tasatahtiin Pelsun kanssa. Hovisen ja paremman viimeistelyn myötä 4-1 oli kuitenkin kotijoukkueelle ansaittu tulos laadukkaasta pelaamisesta. Josko perjantaina JYPiä vastaan yleisöäkin kiinnostaisi.

- - -

Oi aikoja. Kärppä-fanit ovat kateellisia Pelicansin ulkomaalaisvahvistuksista. Ivan Huml on kaukana viime kauden vireestään, Michal Vondrkaa totutellaan kärsivällisesti SM-liigan vauhtiin, tshekkijätti Jan Snopek on vain köyhän miehen Kristian Kudroc ja ruotsalaispakki Oscar Eklundilla on pipi.

- - -

Olikohan lisäkseni muita joille Nenäpäivän tarkoitus jäi vähän epäselväksi? Ilmeisesti johonkin yritetään kovasti kerätä rahaa, mutta isompi pointti tuntuu olevan hassujen nenien pukeminen. No, Nenäpäivän kotisivuilta sentään selviää, että avustuskohteena ovat maailman köyhimmissä oloissa elävät lapset. Virallisesti Nenäpäivä on muuten vasta tänä perjantaina, jolloin Pelicans siis pelaa JYPiä vastaan. Eilisen ottelun jälkeen huutokaupassa Kinnusen Hanski vitsaili huutajien olevan liian selvin päin, kun tarjoukset eivät tahtoneet nousta riittävästi. Miksipä siis huutokauppaa ei pidetty Jokerit- tai JYP-ottelussa?

Eiköhän järjestetä seuraava keräys ja huutokauppa Päijät-Hämeen lätkäjunioreiden hyväksi jossakin viikonloppupelissä. Lupaan tipauttaa kirstuun ainakin 2 euroa. Jos kaikki paikalla olevat tekevät näin niin häkkipäille matkaa jo 10 000 euroa.