13Lok/11Off

Lyhyet, viikko 41

Ilves-murskajaiset. Max Wärn. Seuraavat valmentajapotkut SM-liigassa. Hovisen lepovuoro lähestyy. Tiukka taistelu Hämeen herruudesta. Hartwall Areenan liukas jää.

Pelicans käveli hävettävän huonon Ilves-lauman yli tiistaina käsikirjoituksen mukaan. Vain maalivahtipelissä kotijoukkue pystyi joten kuten kamppailemaan ylivoimaista vastustajaa vastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastustajan huonoudesta huolimatta Pelicans pelasi huipputason lätkää - sai vastustajan näyttämään erityisen heikolta.

Tiistain hahmo oli perusstadilainen Max Wärn kahdella hienolla maalilla ja yhdellä syötöllä. Alkukauden aikana on nähty mikä #4 on miehiään: taisteleva ja pelkäämätön pieniin väleihin änkijä, mutta myös kankea ja vähän koohottava peruslaituri. Maalinteko on monista tonteista huolimatta ollut takkuista, mutta tiistain kaksi häkkiä olivat kylmiä viimeistelyjä. HIFK-fanit lupailivat ennen kautta 15-20 maalia - Mallu on nyt 23 maalin tahdissa... Mikä tärkeintä, Wärn täydentää erinomaisesti tämän hetken kuuminta Pelsu-ketjua ja on toistaiseksi ansainnut paikkansa pelaavassa kokoonpanossa.

Juha Pajuojan päivät Ilves-peräsimessä ovat luetut. Mitään muuta vaihtoehtoa ei voi olla. URHOtv:n kommentaattori Kai Nurminen on täysin ulapalla pelin taktisista asioista, mutta jopa hän huomasi mikä Ilveksen pelaamisessa pahiten mättää: joukkue suoritti ottelun ainoan rintamahyökkäykseen johtaneen pakki-sentteri-laituri-syöttöketjun toiseksi viimeisellä minuutilla kun Pelicansin karvaus sattumalta pakotti Ilveksen Niko Peltolan syöttämään keskikaistaan sentterille!

Pelicans-puolustus oli välittömästi vaikeuksissa kun Ilveksen kolmen linja rynni yli siniviivan. Muutaman sekunnin ajan kuin taikaiskusta kiekko kulki lavasta lapaan, hyökkäyksen pelinopeus kasvoi ja pelaajat näyttivät liikkuvammilta kuin vastustaja. Tätä asetelmaa Ilves kuitenkin normaalisti välttelee ja hakkaa päätään seinään roiskimalla kiekkoja laitasumppuihin, vaikka penkin takanakin seisoo kaikkien senttereiden isä Raipe Helminen.

Se on moro nääs Juupe Pajuoja! Siis jos markkinoilta ketään löytyy.

- - -

Ilves tiedotti myös viikolla hakevansa pr-henkilöitä Ilves Ice Girls-nimiseen ryhmään, koska "Jääkiekko ja kauniit naiset ovat aina kuuluneet yhteen." Näin asia toki onkin, maajoukkuemiehet poimivat Miss Suomi-finalistit, ja jää liigajyrillekin vielä pitkä liuta kaupunkimissejä ja mallitoimistojen tyrkkyjä. Ilves Ice Girls-ryhmään ehdottaisin tiistain perusteella ensimmäisinä Jesse Niinimäkeä, Martti Järventietä ja Ryan Glenniä.

- - -

Se Ilveksestä. Antti Rautiola otti keskiviikkona osumaa Joensuussa Peliittojen tolppien välissä Tuukka Huumosen availlessa luukkua. Näinköhän tämä enteilisi huomiseen HPK-otteluun huilivuoroa Niko Hoviselle ja näytönpaikkaa Joonas Kuuselalle? Kolmessa pelaamassaan Mestis-ottelussa Kuusela on päästänyt taakseen vain 4 maalia ja miestä on Peliitta-leirissä ylistetty sarjan parhaimpien maalivahtien joukkoon. Hovinen saa tärkeää lepoaikaa lauantain huippuotteluun Jokereita vastaan, Rautiola kipeästi tarvitsemaansa jääaikaa ja Kuusela torjuu voiton HPK:sta. Kuulostaa ihan suunnitelmalta.

- - -

Kilpailu Hämeen herruudesta käy kiivaana heti kauden alkuhaminoissa. Tällä hetkellä sarjataulukko näyttää tältä:

1. TapparaIlvesHPK....27p
2. Pelicans ..............25p

Perässä siis vielä tullaan. Lisää Hämeen herruus-kamppailusta ja paikallishegemoniasta huomisessa blogipäivityksessä, jossa pohjustetaan perjantai-illan HPK-matsia.

- - -

Mikke Granlund soitti alkutahdit keskiviikon Jokerit-ottelussa jo 12 sekunnin pelin jälkeen ruotsalaispakki John Klinbergin ansiokkaasta tarjoilusta. Videopätkän ensimmäisen puolen minuutin perusteella ehdin jo kehaisemaan tasokkaalta kuulostavaa selostajaa, kunnes tämä loihe lausumaan Klingbergin kompastelusta: "Jää on tietysti juuri ajettu, vähän liukas."

Varokaa Seikola, Latvala ja kumppanit lauantaina, ne perhanat liukastavat jään ennen peliä.

Suomalaisten tv-väen katsannossa pitäisi ehkä olla tyytyväinen että selostaja ylipäätään tunnisti sekä Granlundin että Klingbergin ja oli hereillä selostaakseen maalin synnyn reaaliajassa, mutta noin typerää kommenttia ei yksinkertaisesti voi suustaan päästää. Ei vain voi. Ainakin möläytystä olisi korjailtava heti kun huomaa sen suustaan päässeen.

Kyllä, jää on liukas ja kiekko liikkuu siinä vikkelämmin kuin loppuerästä. Ei, pelaajat eivät pelaa Reinot jalassa vaan luistimet on suunniteltu juuri näihin ääriolosuhteisiin kuten erien alkuihin. Syytä voisi hakea vaikka siitä, että NHL-kaukalon levennyksen takia jää Hartwall Areenalla oli juuri uudelleen jäädytetty ja siksi ei välttämättä priimakunnossa. Kai media-alan ammattilainen nyt tämän tiesi?

12Lok/11Off

Vieläkään ei ole liian myöhäistä kunnioittaa Jaroslavlin uhreja, vai mitä SM-liiga?

Jaroslavlin lentoturman koittaessa SM-liigalle riitti hiljaisen hetken pitäminen muutamassa puolivillaisessa harjoitusottelussa sekä liigakauden avausristeilyllä paremman väen (liigan johtoporras), median edustajien ja joukkueiden päävalmentajien kesken.

Eiköhän tämä riitä, ei kai se ole niin justiinsa. Jokos ne Soneran sponsorirahat muuten tulivat?

Pittsburgh Penguins ja Washington Capitals tiedottivat viikko sitten pelaavansa keskinäisen ottelunsa lokakuun 13. päivä pelipaidoissa, joihin on kiinnitetty kangasmerkit Lokomotivin joukkueen kunniaksi. Ottelun jälkeen pelaajat nimikirjoittavat pelipaitansa, jotka huutokaupataan liigan kotisivuilla ja myyntituotot ohjataan uhrien perheille. Lisäksi pelaajien puolisot myyvät teemaan liittyviä rannekkeita molempien joukkueiden kotiottelussa.

Luontevaa toki on, että tapahtuman keskiössä ovat Jevgeni Malkin ja Alexander Ovechkin, Venäjän kaksi kirkkainta tähteä. Itse asiassa Malkin toimii koko idean alullepanijana, tunnettuaan osan kuolleista pelaajista ja heidän perheenjäsenistään.

Yhtä päivänselvää on, että näillä taustoilla onnettomuus pysäytti Malkinia, Ovechkinia ja ylipäätään tuhansia ihmisiä maailmalla vielä monin verroin enemmän kuin meitä härmäläisiä. Mitään ei ole enää pakko tehdä, mutta Malkin osoitti suurta sydäntä ja pisti asiat pyörimään.

Aina voi saivarrella, että Jenkkilässä on resursseja järjestää tällaista, mutta ihminen se löytyy miljoonien palkkakuitinkin takaa. Vai mitä mieltä olet Sidney Crosbyn lausunnosta asian tiimoilta:

“That’s just being a good neighbor, being a good person, trying to make sure you can help out in any way you can. As hockey players we have a pretty good opportunity to do that and they’re doing the most with it.”

En tiedä. Hyvin, hyvin pitkälle vietynä ajatuskulkuna tässä voi kiteytyä yksi pieni osasyy miksi SM-liiga on "vain" SM-liiga, Euroopan ties monenneksi tasokkain ja rahakkain kiekkosarja.

Maan ykköslajina on erityisesti MM-kullan jälkeen mukava paistatella, kun konkreettisten kilpailijoiden yritelmät kaatuvat viimeistään vesisateeseen tai sopupeleihin. Monellakin saralla asioita voi tehdä vähän sinnepäin: televisiointi, liigan nettisivut, ottelutapahtumien sisältö, puhumattakaan pelin sisällöstä. Tai oikeastaan asenteesta, jolla tämä hieno urheilulaji ja sen lajikulttuuri koetaan.

Jääkiekon historian suurimman tragedian muistamisessa kauden avausotteluissa ei edes puhuttu resursseista vaan minuutista kiekkoihmisten aikaa ja ajatuksia. Miksipä ei jotain muutakin olisi voinut keksiä. Luulisi, että tuollainen tapaus on asia jonka eteen näytetään sitä suurta sydäntä ja tehdään mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Kun Suomessa jääkiekko mukaanlukien elävienkin legendojen arvostaminen on aivan lapsen kengissä ja rajoittuu lähinnä harvakseltaan jäädytettäviin pelinumeroihin, niin lienee turhaa odottaa enempää kuolleidenkaan kohdalla. Kunhan nyt muistettiin puolivillaisesti, ei kai se ole niin justiinsa.

Filed under: Liiga, Media No Comments
11Lok/11Off

Ilves-Pelicans: Miksi toinen pärjää ja toinen ei?

Tiistainen Ilves-Pelicans on normaalisti SM-liigan liukuhihnatavaraa, mutta tällä kertaa siinä on myös yllättävän paljon kiinnostavia elementtejä.

Povasin Ilvestä kauden mustaksi hevoseksi ja sijoittumaan runkosarjassa yhdeksänneksi. Viimeisestä kahdeksasta pelistä tamperelaiset ovat voittaneet yhden - rankkareilla. Ruuna on sortunut pitkään laukkaan ja Juha Pajuojalla on kova työ taltuttaa se.

Pidän Juha Pajuojaa hyvin keskinkertaisena valmentajana. Jopa jonkinlaisena Ilveksen hyväveli-kerhon ruumiillistumana. Molemmissa tamperelaisjoukkueissa on valmennuksen osuus poljettu viime vuosina suohon ja tulokset ovat sen mukaisia. Penkin taakse pääsee jos tuntee jonkun tai on riittävän halpa. Ennen kauden alkua valmennuskolmikko Pajuoja-Helminen-Korhonen tuntui lähinnä huvittavalta. (Apu/maalivahtivalmentajana vuosi sitten pelaajauransa päättänyt ex-ilves Markus Korhonen).

Täysi floppi Pajuoja ei kuitenkaan ole. Muuten mies ei olisi saanut hilattua viime kauden junnupitoista Ilvestä kympin sakkiin. Viimeisen kahdeksan ottelun aikana on kuitenkin realisoitunut se tosiseikka, että Ilveksen pelitapa ei toimi.

Siksi tämäniltainen ottelu on mielenkiintoinen, kun vastakkain ovat päätään seinään hakkaava Ilves ja huonoinakin iltoina 4-1-voittoja hakeva Pelicans.

Ilves ei ole materiaaliltaan sarjan 2. huonoin, Pelicans taas ei ole materiaaliltaan sarjan 2. paras. Jos yritetään taas mennä hieman "Liike oli hyvää"-pintaa syvemmälle, niin illalla on jälleen syytä seurata miten joukkueet peliään avaavat ja ylittävät keskialueen.

Pelicansin puolustajat voivat tarvittaessa syöttää laitaan, keskelle tai toiselle puolustajalle. Kiekkokontrolli säilyy, ajoitukset toimivat. Silloin kun hyökätään, tullaan rintamana kolmen tai jopa neljän pelaajan voimin, vastustaja on hätää kärsimässä ja oma pelinopeus kasvaa syöttöpelin ansiosta.

Ilves-leirissä puolestaan on tuskailtu hyökkäyspelin toimimattomuutta, kun puolustajat avaavat 9 kertaa 10:stä seisovin jaloin olevalle laitahyökkääjälle, mikä taas johtaa korkeintaan kahden muun hyökkääjän suorittamiin epätoivoisiin (alivoima)hyökkäyksiin.

Tässä mielessä liike ja ns. jalkanopeus on täyttä hölynpölyä. Ilveksen joukkue on absoluuttisesti aivan yhtä nopea luistelemaan kuin Pelicansinkin. Ero syntyy siitä mitä kiekon kanssa tehdään, syntyykö syöttöketjuja, ottavatko Jarkko Immosen tyyppiset keskushyökkääjät keskikaistan haltuunsa ja pystyvätkö jakelemaan laitureilleen kiekkoa lapaan.

Ei uskoisi, että Hakametsän kaukalo on ilmeisesti yhtä leveä kuin Isku Areenallakin, sillä tilaa siellä tuntuu olevan aina paljon enemmän. Uskon, että tänään se tila on Pelicansin ja joukkueen harrastaman kiekkokontrollin puolella.

Jääkiekko on kuitenkin siitä kiva asia, että pelejä ei ratkaista teoriassa. Viikko sitten Espoossa Blues vei Ilvestä kaksi erää ja johti kahden erän jälkeen 2-0. Blues kuitenkin passivoitui, vieraat väänsivät pelin tasoihin ja rankkareilla voitoksi. Lisäksi Ilves osoitti jo viime kaudella olevansa vaarallinen päästessään hyökkäysalueelle. Kuopion pelin kaltaiseen uinahdukseen ja henkilökohtaisiin virheisiin Pelicansilla ei ole varaa.

Voitti matsin kumpi tahansa, niin tarjotkaa selitykseksi jotain muuta kuin sitä iänikuista liikettä, pliis. Seuratkaa ennemmin vaikka Järvinen-Seikola-Koskiranta-akselin avauspelaamista ja keskialueen ylittämistä.

- - -

Hereillä olevassa Pelicans-leirissä on myös aiheellisesti nostettu esille Niko Hovisen pelitahti. Maalivahtitilanteessa, kuten myös vaikkapa J-P Pietilän ja Joonas Hurrin tapauksessa päävalmentaja Suikkanen on Pelicansissa hakemassa jalometalleja, ei sisäänajamassa raakileita liigaan. Etusijalla on Hovinen torjumassa voittoja liigajoukkueelle, ei Rautiolan ja Kuuselan kehittäminen liigatasolle. Toisaalta voi myös olettaa Suikkasen kuuluvan siihen tervejärkisten suomalaisvalmentajien kaartiin, joka antaa pelivuoron jo pelituntuman säilyttämisen takia. Poissuljettu skenaario ei liene sekään, että Kuusela nostetaan ylös ja Rautiola hakee tuntumansa Peliittojen tolppien välistä.

8Lok/11Off

Pöytä on katettu: Pelicans-SaiPa

Se on täällä taas! Syksyn kiinnostavimpaan kotiotteluun on aikaa enää pari tuntia.

Vaikka jostain syystä tätä otteluparia ei SM-liigan avauskierrokselle kelpuutetakaan, niin ilmassa on silti aitoa hegemonia-tunnelmaa. Pelicans ja SaiPa ovat verivihollisia, yritti sitä hyssytellä miten päin tahansa

Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Pelicans lähtee matsiin rökäletappio niskassaan, SaiPa puolestaan Lukko-murskajaisten siivittämänä. Alkukauden perusteella Pelicansille lienee aivan sama kumpi tekee avausmaalin, mitää jäätyilyä ei ole luvassa kummassakaan vaihtoehdossa.

Otetaan tällä kertaa pelaajanäkökulma peliin:

Todella tärkeä palaaja Pelsun kokoonpanoon on Markus Seikola. Joukkueen taitavin kiekollinen puolustaja on aina tärkeä joukkueen osanen, mutta varsinkin modernin huippukiekollisen pelitavan toteuttamisessa, jossa Seikolan kaltaisen syöttömaestron esimerkki ja rohkeus tarttuu muihinkin puolustajiin. Toisaalta asetelman voi kääntää myös päälaelleen: hyvin valmennetussa ja edistyksellistä viisikkopeliä toteuttavassa joukkueessa ne puukätisetkin pakit saavat syötön ruutuun, kun syöttölinjoja on tarjolla useampia ja lähes aina vähintään yhdessä niistä on oma pelaaja vapaana. Uskon silti Seikolan poissaololla olevan paljon suurempi merkitys kuin vaikkapa Matias Lopilla.

Jatkoajan otteluennakko väittää, että tiistaina KalPa ampui Niko Hovisen itseluottamuksen palasiksi. Tuskinpa. Silloin sattui huono päivä ja kaikki sattui uppoamaan. Jos joskus itseluottamus onkin rakoillakseen, niin se aika ei ole näinä viikkoina.

Syystä tai toisesta Max Wärn puuttuu Hodgmanin ketjun laidalta ja tilalle on nostettu Teemu Rinkinen. Suikkanen lienee laskenut 1+1 pelipaikalle jossa maalipaikkoja siunaantuu: Rinkinen osaa, tai on ainakin joskus osannut, viimeistellä ja Wärn ei.

Jesse Saarinen: Lappeenrannan vähäisempi yökerhotarjonta ja liigatason palkkatulojen loppumisen vaara ovat ilmeisesti pakottaneet Jepen harjoittelemaan vähän ammattilaisuutta ja... niin, harjoittelemaan. Yritti Jantus-meiningillä sillä erolla, että Jarnalla oli viitisentoista vuotta enemmän (treeni)pohjia alla ja hivenen enemmän talenttiakin. Ensin meni kunto, ja sen jälkeen pääkoppa takalukkoon. Nyt näyttäisi jumi auenneen, mistä osoituksena pistepörssin 5. sija. Samalla SaiPan toimistolla huokaistaan helpotuksesta kun tämä arpa näyttäisi olevan voittava.

SaiPalla on muutenkin kasassa kohtalaisen mielenkiintoinen nippu, kun vähän pinnan alta raaputtaa. Maalivahti Jere Myllyniemi on ainakin ajoittain ihan pätevä kassari liigakehiin. Puolustuksessa Richard Lintner on tähtipelaaja isolla t:llä ja Brian Salcido säestää kiekollisena. Hyökkäyksen syömähampaan muodostaa kaksikko Koskiranta-Saarinen. Jarruketjun sentteri Ville Koho on ollut mukana niin kauan kuin minä muistan, todellinen SaiPa-ikoni ja arvostettavaa seurauskollisuutta.

Nyt hallille, ykkönen lappuun ja viis tonnia rikki.

 

- - -

Torstain haasteen voittaja on löytynyt. Pelicansin erätaukokisassa palkintona olevalle mönkijälle keksittiin kaksikin käyttötarkoitusta:

"mönkkärillä voi vetää hirven ruhon mettästä tai ajaa puuta näillä keleillä"

Ei niin kovin käytännöllistä urbaanissa ympäristössä, mutta ompahan tuollekin vekottimelle olemassa jonkinlainen funktio.

6Lok/11Off

Lyhyet, viikko 40

Blogisti ei nyt keksinyt mitään omaa, jolloin on turvauduttava lainaamaan niitä joilla on jotain sanottavaa.

 

- Viikon sitaatti nro 1, Ville Niemisen ohjeet 16-vuotiaalle Aleksander Barkov juniorille:

"Jos haluat pitsaa, mene pitseriaan. Jos haluat maaleja, mene maalille"

Tiistain kotivoitossa Ässiä vastaan pikku-Sasha meni maalille ja Makkosen laukaus pomppi varusteista maaliin. Fiksu poika ja hyvin yrittää, sanoisi Juti.

Voisiko joku antaa saman ohjeen Vili Sopaselle?

 

- Viikon sitaatti nro 2, erään nimimerkin kommentit kesken KalPa-Pelicans-ottelun:

"Täs on tehty nyt kaikki virheet mitä alkukaudel on jääny tekemättä"

Ja siltähän se kyllä näyttikin. Riittävä analyysi tuosta ottelusta ja laskettakoon toistaiseksi työtapaturman piikkiin. Toivottavasti flunssa-aalto ei ole kaatanut koko jengiä lauantaihin mennessä.

 

- Markkinoiden pätevintä maalivahtianalyysiä meille noviiseille tarjoaa maalivahtivalmentaja Jukka Ropponen. Tällä hetkellä Jukan rankingissa Niko Hovinen sijoittuu liigamaalivahdeista kakkoseksi:

"# 2 – Hovinen / Pelicans

Ehdottomasti suurimman potentiaalin omaava maalivahti liigassa, mutta tällä hetkellä jää minun kirjassani vielä Kilpeläisen taakse muutamien tekniikkavirheiden vuoksi. Toisaalta kun nämä virheet kuten käsien asento, takamuksen pudottaminen V:ssä ja ennenaikainen kiire pystyyn tasajalkanousulla saadaan kuntoon, menee Niko heittämällä liigan ykköseksi. Nupe jos kuka pystyy nämä asiat varmasti laittamaan kuntoon."

Kannattaa seurata: http://maalivahtiblogi.blogspot.com/

 

- Agitaattori-Antin kuulumisia Edmontonista tarjoilee Jouni Nieminen blogissaan.

”Se on mun tyyli pelata”, kertoo Tyrväinen saatuaan kuulla ärsyttäneensä kokeneen NHL-pelaajan pois tilanteesta. ”Vien taklaukset loppuun, pelaan kovaa ja ajan maalille. Jos pitää tapella, niin sitten on tapeltava. Kaikkeen on varauduttava.”

Way to go!

 

- Paikallisten viestintäalan ammattilaisten piinaviikko huipentuu lauantaina Isku Areenalla pelattavaan Saipa-otteluun. Korjaan SaiPa-otteluun. Toivottavasti siitä ei tule samanlaista tervanjuontia kuin tiistain vierailusta Kalpan, korjaan KalPan, kotiluolaan.

Onneksi sentään tälle viikolle eivät osuneet vastustajaksi Jyp, JyP tai Hifk, jotka ovat nekin pirun vaikeita vastustajia. Eivät tosin Pelicansille vaan yllättävän monien näppäimistöille.

 

- Samaisessa Saipa-matsissa [sic] Pelicansin erätaukokilpailun voittajalle tiedossa mönkijä viikoksi käyttöön. Tarjoan 6,90 euron arvoisen alennuslipukkeen Saksalan Teboilin autopesuun sille joka kertoo jonkin fiksun käyttötarkoituksen mönkijälle viikoksi näillä keleillä.

 

5Lok/11Off

Kaikille kenkää!

Nykyjääkiekon tapa antaa jatkoajan tai rankkareiden häviäjällekin yksi piste on siitä kiva, että heiluvalla jakkaralla kynsiään pureskelevat päävalmentajat saavat ostettua hieman lisäaikaa kamppailussa potkuja vastaan. Eilisellä viiden tasurin kierroksella hengähtäjiä riitti.

Valistuneen arvion mukaan HPK:n Harri Rindellin istuinhuonekalu keikkuu tällä hetkellä kaikkein pahimmin. Viikon takaisen Pelicans-ryöpytyksen nähneenä tätä ei tarvitse kauheasti edes ihmetellä. Eilen Kerho taisteli lopussa pelin tasoihin, mutta 2 jatkoaikavoittoa ja 4 pistettä viimeisestä seitsemästä ottelusta maalierolla 10-27 ei hämää edes tilastonikkareita. Joukkue on sekaisin ja Kiva-Harri potkulistan kärjessä.

Jonkinasteisessa kriisissä on myös Ilves, joka on ottanut kausikorttipaikkansa ynnä muut-kategoriassa sijoilla 7-10. Fanien ennakkohaihatteluista huolimatta kuuden sakkiin ei taida olla asiaa tälläkään kaudella, varsinkin kun Juha Pajuojan pelikirja ei edusta millään muotoa perinteistä ilvesläistä taitokiekkoa. Tämän korkeammalle Ilves ei Pajuojan alaisuudessa tule nousemaan ja fanien keskuudessa käydäänkin tällä hetkellä maan laadukkainta keskustelua siitä miten Ilveksen pitäisi jääkiekkoa pelata.

Suureksi yllätykseksi JYP aloitti valmentajanvaihtoviikot, kun ylirobotti Dufva ja autokauppias Seppänen eivät enää mahtuneet samaan kyläpahaseen. Joidenkin lähteiden mukaan JYP pulitti 150 000 euroa ja niin RD poistui vähin äänin takaoikealle. Vetovastuun otti monivuotinen aisankannattaja Jyrki Aho. Parista voitosta huolimatta Ahon asemasta kertoo kaiken se, että JYP oli ensin valmis palkkaamaan miehen vain viikoksi, ja kun siinä ajassa parempaa ei löytynyt niin onnea matkaan loppukaudeksi.

Turun puolessa Aurajoki on taas uhkaavasti homehtumassa. Aika mestaruuden jälkeen on osoittanut Tepsin organisaation todellisen ammattitaidon, eli sen puutteen. Puoli vuotta sitten Pekka Virta oli valmentajamarkkinoiden kuumimpia nimiä. Tunnettu seikka oli sekin, että samassa paketissa tulee poikkeuksellinen pelitapa ja kärsivällisyyttä vaativa sisäänajovaihe. Tällä hetkellä faneilta puuttuu kaksi asiaa: kärsivällisyys ja aika sisäänajovaiheelle.

SaiPan Ari-Pekka Selin on siitä hyvässä tilanteessa, että rutiköyhällä seuralla ei ole varaa palkata huippuvalmentajaa ja alkutahmeuden jälkeen joukkue on alkanut raastamaan pisteitäkin riittävään tahtiin. Eilinen pistekin Jyväskylästä oli tärkeä.

Rauli Uraman Lukko ja Tuomas Tuokkolan KalPa ovat aloittaneet erinomaisesti, mutta olosuhteiden pakosta molemmat ovat työpaikan varmuudessa vain keskikastia. Lukon organisaatiossa kaikki on mahdollista ja keltanokka Tuokkolakaan ei loputonta tappioputkea kestäisi. Nähdyillä otteilla siitä tosin ei ole pelkoa. Oikeastaan olisi toivottavaa, että Tuokkolan liito kestää koko tämän ensimmäisen päävalmentajakauden ja mies saa hyvän startin uralleen.

Sitten on Sami Hirvosen Tapparan peräsimessä korvannut Risto Dufva. Riittävän mulkku saadakseen potkut toisestakin seurasta saman kauden aikana, mutta samalla myös epätoivoisen toimitusjohtaja Mikko Leinosen viimeinen oljenkorsi ja riittävän auktoriteetin omaava nostaakseen sekasortoisen joukkueen jopa sääliplayoffeihin.

Seuraavaksi varmimpia työpaikoistaan voivat olla Karri Kivi, Lauri Marjamäki, Petri Matikainen ja Hannu Aravirta, kaksi oppipoikaa ja kaksi mestaria. Kivi ja Marjamäki ovat hyvä esimerkki valmentajien kasvattamisesta pelaajien tapaan. Ässät ja Blues pelaavat hyvää lätkää, jälkimmäinen jopa ilman kärkipään materiaalia. Matikaisen onneksi IFK:n organisaatio ei ole yhtä sekaisin kuin ennen ja takkuisesta alusta huolimatta potku-uhkaa ei tarvitse käytännössä mainitakaan.

Erkka Westerlund puolestaan on Jokereiden, fanien ja lehdistön ihannevalinta. Tulokset puhuvat puolestaan. Sattumaa tai ei, Virmasen lähdettyä ja Kekäläisen tultua Jokerit on sekä sarjakärjessä että tasapainoinen joukkue.

Viimeisenä päästäänkin meidän omaan Kai Suikkaseen.
Eilinen työtapaturma Kuopiossa ei todennäköisesti hetkauta Kaitsun karavaania mihinkään suuntaan, vaan toimii lähinnä palautuksena maan pinnalle. Nykyisessä hektisessä kiekkomaailmassa vain ei voi liikaa korostaa ison kuvan näkemistä, kun monien seurojen faneilla on tapana aloittaa valmennuksen yt-neuvotteluja jo ennen kauden alkua ja viimeistään parin tappion jälkeen. Tätä valmentajapestiä parempaa tilaisuutta realisoida Pelicansin mitalitoiveet tuskin tulee tämän vuosikymmenen aikana.

Raumalla muuten puhutaan, että Suikkasella oli jo ennen Pelicans-sopimusta valmis paperi Lukon peräsimeen ensi kaudeksi. Sen kaltainen valmentajien hautausmaa Lukko onkin, että vähintään tuon kaliiberin koutseja sinne kannattaa edes haikailla. Mutta pelataan nyt tämä kausi ensin loppuun.

Mä oon nyt tullu schiihen tuloksheen, että...

1. Harri Rindell
2. Juha Pajuoja
3. Jyrki Aho
4. Pekka Virta
5. Ari-Pekka Selin
6. Rauli Urama
7. Tuomas Tuokkola
8. Risto Dufva
9. Karri Kivi
10. Lauri Marjamäki
11. Petri Matikainen
12. Hannu Aravirta
13. Erkka Westerlund
14. Kai Suikkanen

3Lok/11Off

Tuontitavara tarkkailussa

Pelicansin liiga-aikana joukkueessa on epävirallisen laskennan mukaan kurvaillut 37 eri ulkomaalaispelaajaa. Kolmannentoista liigakauden kunniaksi etsinnöissä on vihdoin osuttu todelliseen timanttiin, mutta näköjään myös niihin perinteisempiin floppeihin.

Kaarnan ajan Pelicans on yleensä vetänyt ihan fiksua linjaa ulkomaanelävien suhteen. Ei kannata panostaa kun tuloksena on vain sutta ja sekundaa. Yetman, Schwabe ja Sindel olivat varsin päteviä vahvistuksia noiden kausien vitjoihin, Birneristäkin tuli hyvä vahvistus, tosin väärälle seuralle.

Mark Lamothe taasen oli ihan hauska tuulahdus ajalta jota en tiennyt enää olevan olemassakaan: Martin Brodeur-videoilta opitut torjunnat vain toinen polvi jäässä ja olematon mailapelaaminen. Ehtaa pohjois-amerikkaa ja koppikin tarttui.

Sitten on niitä huteja. Paulsson mätti maaleja rokkikiekkotunnelmissa, mutta Svea-mamman kaipuu kävi liian kovaksi. Robert "Bob" Guilletin piti tuoda kanadalaista asennetta ja kovuutta pudotuspeleihin: saldona 0 maalia ja hyllytys 1. playoff-ottelun jälkeen. Mieleenpainuvin asia taisi olla Launeen marketissa kännykänhakureissulla tehty Etlarin haastattelu.

Legendaarisimmasta suorituksesta vastasi ehkä Jason Bonsignore, tuo farmisarjojen Jesse Niinimäki, kaudella 05-06. Kiertelyä ja kaartelua muutaman matsin ajan, kunnes kotipelissä Lukkoa vastaan jysähti 3 kihausta. Ei riittänyt jatkosopimukseen, mutta kelpasi neljän pelin ajaksi Ilvekseen, heh. Ura päättyi seuraavalla kaudella farmin farmissa ECHL:ssä.

Carl Corazzini, Jiri Hunkes ja Dave Stathos solahtavat ynnä muuta-kansioon, vaikka Stathoksesta pienimuotoinen (178cm) kulttipelaaja tietyissä piireissä muodostuikin.

Näitä pidemmälle ei liene syytä kaivella traumaattisten kokemusten välttämiseksi.

 

So far so good, or not.

Ryan Lasch: Timantti. Huikea peliäly ja tekninen syöttötaito, samalla myös maalintekouhka. Kiertää mielellään maalin takaa, jolla ostaa lisäaikaa ja -tilaa syöttöpaikkojen etsimiseen.

Kaukalon pienin mies väistelee taklaukset ja vaikka jäisikin alle, niin jatkaa peliä mukisematta. Sitä on pakko arvostaa.

Pieni koko asettaa joitakin rajoitteita, mutta toisaalta muuten ei olisi yhtä sähäkkä. Tekee suunnanmuutoksista ja kiekonriistoista taidetta. Pelicansin historian paras ulkomaalaispelaaja ja todellinen nykypäivän tähtipelaaja Twitter-julkisuutta myöten.

 

Justin Hodgman: Sentteri joka pelaa kuin laituri. Sinänsä hyvä löytö, että täydentää muiden pelaajien puutteita. Jos Lasch on kelloseppä, niin Hodari ottaa lekan käteen ja pölyn hälvettyä katsotaan mitä tuli tehtyä. Aktiivinen, röyhkeä ja suoraviivainen kohti maalia. Elää tunteella pelissä, pitää ääntä kentällä ja kommentoi tuomareille. Hyvä aloituksissakin, vaikka piti olla heikkous. Harhautusarsenaalissa pari näyttävää kikkaa ja rannelaukaus lähtee terävästi kunhan ehti virittämään.

Puutteitakin löytyy. Sortuu itsekkäisiin keskialueen kuljetuksiin kun pitäisi pelikirjan mukaisesti syöttää Jormakkaa tai Wärniä vauhtiin laidalle ja hyökkäys kuivuu paitsioihin. Pelaa kiekon kanssa huolimattomasti ja menettää vaarallisissa paikoissa. Puolustaessa vartiointi unohtuu ja olettaa asioita, kun pitäisi ottaa pari potkua ja hoitaa tilanne kunnolla (kts. Beechin 2-3-maali Raumalla). Auttamattoman kömpelö noustakseen peliätekeväksi ykkös-kakkossentteriksi. Tietyissä asennoissa ja tilanteissa kiekon hallitseminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön tehtävä, eikä viimeistelytaitokaan päätä huimaa.

Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottomasti positiivinen ilmestys tähän asti.

Aaron Brocklehurst: Pelicans aivan oikein teki jatkosopimuksen katsoakseen tuleeko potentiaali esille. Tällä hetkellä kuitenkin joukkueen heikoin lenkki ja luisteleva aikapommi. Samalla kun kaikki muut pelaavat elämänsä tunnossaan, ei Brocksilta tunnu onnistuvan mikään. Syötöt harakoille, avaukset pitkiksi, laukaukset ensimmäiseen mieheen. Puhumattakaan aivan kardinaalivirheistä omalla alueella. Kun tämä yhdistetään hyökkäävän puolustajan profiiliin ja heiveröiseen fysiikkaan, alkaa oikea paikka kohta löytymään katsomosta.

Ominaisuuksia pitäisi olla luistelun, kiekonkäsittelyn ja laukaisutaidon puolesta Latvalan manttelinperijäksi, mutta vanhan konkarin vierellä näyttää D-juniorilta. Pitäisiköhän kokeilla laitahyökkääjänä?

 

 

Kolmetoista kautta, kolmetoista ulkomaalaispelaajaa 1999-2011 (Sean Avery ei listattuna)

1. Ryan Lasch (USA)

2. Brett Lievers (USA) - Tuli kesken kauden sarjanousijan ykkössentteriksi, 35 ottelua 9+11=20. Nosti tasoaan karsinnoissa: 2 pinnaa per peli. Nopea, näyttävä, erinomainen liideri. Johdatti myöhemmin Kärpät dynastiaan.

3. Patrick Yetman (CAN) - Hyvä haku kesken kauden Norjasta Jantusen ja Lopin kolmanneksi lenkiksi. Luontainen snaipperi, tähän asti Pelicansin mr. onetimer. Osasi syötelläkin.

4. Jakub Sindel (CZE) - Monen mielestä köyhän miehen Yetman, tuli niin ikään aluperin kesken kauden kuvioihin. Kaikkiaan Pelicansissa 94 ottelua joissa tehot 27+29=56. Taitava käsistään, terävä onetimer, mutta fyysisesti pehmeä. Sympaattinen kaveri, jota voi lahtelaisittain muistella erityisellä lämmöllä taustansa johdosta.

5. Roman Vopat (CZE) - Ensimmäisiä suuren maailman tuulahduksia alkuaikojen Pelicansissa. Epätyypillinen tshekki. Iso roikale, joka ei pelännyt ketään. Ei myöskään säästellyt sanoja vastustajille tai tuomareille, osasi näyttää turhautumisensa. Painava laukaus ja muutenkin kiekollisena yllättävän pätevä (15+13). Luistelun kanssa ongelmia, mutta vauhtiin päästyään kuin panssarivaunu. Toi tärkeää karismaa pelikaaniparveen.

6. Ales Kratoska (CZE) - Se toinen mies Vopatin laidalla. Tyypillinen tshekki. Äärimmäisen taitava syöttämään ja laukomaan (17+17), myös hankkimaan jäähyjä. Näppärä liikkumaan ja ylipäätään tyylikäs pelaaja. Kaksikko jäi Peltolan johtaman ykkösketjun varjoon, varsinkin kun katosi täysin kuvasta lyhyeksi jääneissä pudotuspeleissä.

7. Justin Hodgman (CAN)

8. Aigars Cipruss (LAT) - Sarjanousijan latvialainen tähtivahvistus ja sittemmin maajoukkueen vakiojyrä. Aloitti ykkössentterinä, päätti ykkösketjun laidassa. Takuuvarmat 30 pistettä ja ylivoiman moottori. Rannelaukaus jäi mieleen. Slaavilainen taiteilija, joka ei koskaan mennyt kulmaan ensimmäisenä.

9. Martin Cech (CZE) - JYPistä löydetty taitava hyökkäävä pakki. Saattoi kuljettaa omalta alueelta maaliin asti tai olla pahiten hukassa omassa päässä. Puolitoista kautta, kunnes myytiin Venäjälle. Tarjoili viihdettä muuten vaikeina kausina ja kehittyi lopulta maajoukkuetasolle asti. Kuoli 6. syyskuuta 2007 auto-onnettomuudessa.

10. Daniel Widing (SWE) - Keski-Ruotsista löydetyn polkukoneen peliäly ei aina meinannut pysyä jalkojen vauhdissa, mutta kehittyi kahden kauden aikana harppauksin. Jälkimmäisellä kaudella jo 13+15 Hirvosen ja Hannuksen rinnalla. Härkämäisen laiturin vahvuutena ison jään luistelu. Nopea kiihtymään myös pääkopastaan.

11. Evan Schwabe (CAN) - Hieman väritön kolmossentteri farmisarjoista, mutta mainio hankinta omaan rooliinsa. Opittuaan Aravirran pelikirjan ja keskikaistan pelaamisen alkoi tehojakin syntyä (11+15=26). Hieman heiveröinen ja puhditon, mutta hinta-laatusuhde kohdallaan.

12. Dwight Helminen (USA) - Kaikkien aikojen kallein ja... Nopeutta oli, järkeä ei. Hankittiin peliätekeväksi sentteriksi, osoittautui koohottavaksi laituriksi. Jatkuvasti kyljellään tai nokallaan jäässä, parhaimmillaan 3 kertaa saman vaihdon aikana. Umpisurkeassa joukkueessa kuitenkin tehot 12+16 ja jonkinasteista työmoraalia.

13. Mike York (USA) - Kulttiainesta, pysyy muistissa pitkään. Pari kiloa ekstraa, mälli huuleen ja yhdellä polvella kaukaloon. Pelisilmä ja syöttötaito Euroopan huipulta, vielä kun olisi joskus laukonutkin. Hieman yllättäenkin työmoraali säilyi koko kauden aina karsintoja myöten.

 

2Lok/11Off

Liikkuva jalka on laiskan miehen klishee

Kirjoitetaanpa nyt jotain krapulapäivästä ja voittoputkesta huolimatta, vaikka normaalistihan runkosarjamenestys ei oikein ole edes mikään puheenaihe. Parin tappion jälkeen netti kyllä kuhisee katkuisia kommentteja siitä mikä on mennyt vikaan kun ei ollakaan "päiväjärjestyksessä".

Oli miten oli, seitsemän voittoa putkeen, sarjataulukon 2. sija ja yleisöä pullisteleva Isku Areena. Näinhän sen pitikin mennäkin, kyllä noita-Suikkanen hoitaa.

Vaikuttaa jo siltä, että yhtään blogipäivitystä ei pysty tekemään mainitsematta tuota S-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta niin se vain on, että tässä kaupungissa on nyt yksi sheriffi ja niin asia on ollut jo ties kuinka monessa edellisessäkin kylässä joissa herra S on nuuskahuulia koutsannut. Viime kevään karsijasta tuli syksyn sarjakärki oikeastaan yhden miehen ansiosta.

Vastakkaisetkin mielipiteet ovat piristäviä, kuten vaikkapa tämä:

"Kohtuu se on hehkuttamisellakin, ja jos puhutaan että valmentaja tekee joukkueen ni kyllä siellä on aika pitkälti eri miehet sitä joukkuetta tekemässäkin jos vertaillaan vaikka pariin viime kauteen. Etenkin ne miehet jotka siellä ovat nyt onnistuneetkin. Tässä nyt pointtina se, etten ihan kaikkea kunniaa tahtoisi valmentajille jakaa, vaikka se niin helppoa olisikin."

Aiheen parissa olisi helppoa lipsahtaa filosofian puolelle, muna vai kana ja sitä rataa. Lasch, Seikola ja pari muuta pelimiestä lisättynä viimevuotiseen joukkueeseen olisi todennäköisesti nostanut Pelsun ehkä jollekin huikealle sijalle 11 tai 12, hyvällä säkällä sääliplayoffeihin. Taidan silti pitäytyä siinä kannassa, että kurssin nostaminen pohjamudista sarjakärkeen on tasan tarkkaan valmennuksen ansiota. Valmennuksen, joka on opettanut hajanaiset yksilöt pelaamaan joukkueena yhteistyön jääkiekkoa suorastaan ylivoimaiseen tapaan.

Niin ja sitten on se liikkuminen, tuo lätkäjargonin ikivihreä klishee. Nyt on muotia sanoa, että Pelicans liikkuu paremmin kuin vastustaja. Sanoihan se Suikkanenkin, että nyt haetaan luistelutaitoisia pelaajia.

Täysin murskaavan HPK-ottelun jälkeen Sami Blomqvist kommentoi:

"Kesällä on tehty duunii sen eteen et jalka liikkuu ja nyt se tuottaa niinku hedelmää tuolla pelissä."

Haluaisinpa nähdä sen kerran, kun 20 sarjan nopeinta pelaajaa heitetään askiin ilman joukkueharjoituksia pelaamaan normaalisti valmennettua joukkuetta vastaan. No, ottelun jälkeiset pelaajahaastattelut harvoin muutenkaan ovat mitään pelianalyysin tutkimusraportteja, varsinkin kun kakkossheriffi R-P Lehtonenkin jatkoi samalla teemalla:

"Oltiin paremmin liikkeellä kuin kaveri ja jaksettiin paremmin loppuun asti."

Mielestäni on lähinnä absurdia väittää, että pelkkä nopea luistelu tuottaa ammattilaistason jääkiekossa yhtään mitään. Pelkkä kunto ja luisteleminen ei nosta yhtäkään joukkuetta karsinnoista kärkeen. Jos nostaisi, niin harjoituskaudella ei tarvitsisi kiekkoja tuoda kaukaloon ollenkaan.

Tämä ei ole niinkään kritiikkiä juuri Blomqvistin tai Lehtosen kommenteille, vaan yleiselle kotimaiselle tavalle käsitellä peliä. Viisaammat ovat sanoneet, että esimerkiksi Ruotsissa pelaajia valmennetaan pelaamaan, Suomessa harjoittelemaan ja luistelemaan. Tiedä sitten noudatteleeko yleisön lajiymmärrys tätä trendiä.

Blomqvist sivusi myös lyhyesti asian ydintä:

"Joo pelattiin omalla pelitavalla ja sitä kautta lähdettiin luomaan tilanteita, joista maalit syntyivät."

Oma pelitapa, tilanteiden luominen, maalien synnyttäminen. Se oma peli on myös kiekkoväen kliseitä, mutta paljon lähempänä totuutta kuin yksiulotteinen liikkuminen. Pelit voitetaan tekemällä enemmän maaleja. Suikkasen Pelicans luo enemmän laukauksia ja maalipaikkoja kuin vastustaja. Maalipaikkoihin päästään useimmiten syöttelemällä ja onnistuneet syöttöketjut puolestaan mahdollistavat sen mahtavan pelinopeuden ja Jormakan kaltaisten sähikäisten maksimaalisen hyödyntämisen millä Pelicans vastustajaa riepottelee.

Enemmän soisikin kuulevan mietteitä ja toimittajilta ammattitaitoa kysyä pelitavan toimivuudesta, mutta harvalta pelaajalta irtoaa analyysiä ja valmentajat eivät välttämättä kovin innokkaasti lähde oman joukkueen asioita kertomaan. (Tosin vastustajat scouttaavat pelikirjan tasan tarkkaan, eikä siinä ole enää mitään salattavaa.)

Laiskan miehen vaihtoehto on tulkita kiekonhallinta pelkästään paremmaksi liikkumiseksi. Meidän onneksi Pelicansilla on fyysisen kunnon ja liikkumisen lisäksi omassa pelissään rutkasti järkeä ja suunnitelmallisuutta.

Ja kas, krapulapäivän väsymys on voitettu kanta. Siihenkin tarvittiin vain ajattelutyötä, ei juuri lainkaan liikkumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lehtonen ja Blomqvist HPK-ottelun jälkeen:
http://www.ess.fi/?category=3280&videoid=320715