31Lok/11Off

Kuherruskuukausi on virallisesti ohi

Maanantaihan se sieltä tulla tupsahti. Viikonlopun saldoksi jäi kärsimyksellinen kotitappio Jokereille ja väkisin väännetty vierasvoitto Tampereelta.

Narripaitojen vierasviikonloppu oli ainakin puolustuksellisesti tyrmäävän vahva. Pelicans ja SaiPa kokeilivat - kumpikaan ei saanut maalia aikaiseksi. 85 laukausta, joista Jokerivahdeille vain 55 torjuntaa kenttäpelaajien uhrautuvan pelaamisen avustuksella. Perjantain osalta jossiteltavaa jäi lähinnä Laschin tekopaikasta ja Latvalan ylärimavedosta, mutta muuten Kilpeläisen maalille ei juuri asiaa ollut. Parhaalta maalintekosektorilta hädin tuskin muutama laukaus.

Tapparaa vastaan laukaisukartta kääntyi päälaelleen ja Pelicans pääsi häärimään aivan Niemisen nenän edessä. Samoin tosin kävi myös Hovisen maalin edustalla ja ensimmäiset 56 minuuttia joukkueet väänsivät tasatahtiin, kunnes voittomaalien (4. tällä kaudella) erikoismies kapteeni Luttinen päästi pelikaanit pahasta.

Kaiken kaikkiaan nähtiin hyvin tahmeat kaksi iltaa. Paketti pysyi hyvin kasassa ja Niko Hovinen antoi molempina iltoina mahdollisuuden voittaa, mutta loistokkuus varsinkin kiekollisessa pelaamisessa on kadoksissa. Turkulaisten mukaan TPS:llakin alkoi aikoinaan vaikea jakso heti Suikkasen jatkosopimuksen julkistamisen jälkeen. Liekö torstain ilouutisella mitään vaikutusta, mutta jollain tapaa kuherruskuukausi tuntuu olevan jo taakse jäänyttä aikaa ja edessä roppakaupalla raakaa työntekoa. Maajoukkuetauko tulee kärkipään jengillekin hyvään paikkaan.

Ryan Laschin hyytymistä on joissain kannanotoissa väläytelty. Pisteiden valossa näin onkin tapahtunut - Tappara-ottelun 0+2 katkaisi neljän ottelun tehottoman putken. Pelillisesti en olisi yhtä huolissani. Viimeisessä kolmessa pelissä ykköskentällinen otti muutenkin oman paikkansa kun Immosen ja Hodgmanin ketjut katosivat kuvasta.

Päänvaivaa aiheuttaa, yllätys yllätys, Matias Loppi. Keskenkuntoisuus näkyy selvästi, johon valmennus reagoi nostamalla Koskirannan ykköseen ja siirtämällä Lopin sentteriksi Hodgmanin ketjuun. Ainakaan lauantaina kolmikon Wärn-Loppi-Hodgman yhteispeli ei tuntunut toimivan, saldona -1 ja vaivaiset 5 laukausta. Ainakin Hodgmanin taipumus livetä pelitavan mukaisista kuvioista näyttää pahenevan laidalla pelatessaan.

Murheenkryyninä haahuilee myös pakkipari Hurri-Brocklehurst. Epävarmaa peliä perjantaina, kaksi omiin lauantaina. Marttisen paluuta ja Pietilän tasonnostoa on ikävä. Myös Järvinen-Seikola nukahti pahassa paikassa Jokereita vastaan päästäen Jani Ridan läpiajoon puolustajien välistä. Joonas Järvinen puhui Uuden Lahden haastattelussa helpoista virheistä, ja tämä todella edusti niitä. Taas taidetaan olla siinä pisteessä, että kokonaisuutena parasta peliä puolustajista esittää Jan Latvala. Tosin täytyy muista minkälaisia minuutteja ykköspari urakoi illasta toiseen.

Pelicansin kone on riittävässä kunnossa ja sillä väännetään tärkeitä niukkoja voittoja huonompinakin iltoina. Eniten kynsien pureskelua tälle viikolle aiheuttaa Loppi-Koskiranta-akselin asemat kokoonpanossa ja siten ykkösketjun pelin toimivuus.

Kauden ensimmäiset 10-20 ottelua on se jakso jolla mustat hevoset yllättävät, jos ovat yllättääkseen. Pelicans käytti tämän tilaisuutensa lähes maksimaalisesti. Fakta vain on, että vastustajienkin peli kehittyy, videoita kelataan ja puolustukset tiivistyvät. Pelicans on  nyt yksi niistä joukkueista joiden päänahkoja himoitaan. Viime viikon otteluissa muuten tehtiin keskimäärin vain 3,7 maalia per ottelu, joten hyökkäyspelin tukkoisuus ei ole vain turkoosipaitaisten ongelma.

Hyökkäysketjujen miehet oikeille pelipaikoilleen, avauspelaamisen ajoitukset kuntoon puolustus-/keskialueella ja ilkein mielin kohti vastustajan maalia niin lauantaina päästään luottavaisin mielin maajoukkuetauolle 3-9 pistettä rikkaampana.

27Lok/11Off

Lyhyet, viikko 43

Mitä tekee Suikkanen? 5 ottelua maajoukkuetaukoon. Tavi-Immonen-Sopanen nousussa. Hovinen urakoi. Liigaseurat pelästyivät televisiota. Tappara tarjoaa armon faneilleen. Kohupelaajan lapsuusmuistoja.

Kai Suikkanen, syksyn virallinen puheenaihe, vielä kerran. Jatkaako vai eikö jatka?

Puolilta päivin mustapukuinen Kaarna ja huppariin sonnustautunut Suikkanen istuvat pöydän ja limupullojen taakse tiedottamaan siitä mistä koko Lahti rystyset valkoisina rukoilee. Ei kai tiedotustilaisuutta järjestettäisi muuten kuin jatkosopimuksen julkistamista varten, eihän? Pelicans on jo kyntensä näyttänyt moneen kertaan, mutta kun kyseessä on vielä Aravirtaa, Aaltosta, Hovista ja Jalostakin isompi pommi, niin tietyt perhoset vatsassa meinaavat vaivata loogisista järkiperusteista huolimatta.

Huhuissa "Noitaa" on viety Jokereihin ja Lukkoon, joissa Westerlundin ja Uraman sopimukset päättyvät kevääseen. Jokerit on Kekäläisen otteessa nousemassa vihdoin sellaiseksi organisaatioksi jota sen olisi pitänyt olla jo kymmenen vuotta. Lukko sen sijaan on valmentajien hautausmaa, tai vähintäänkin miinakenttä, jossa vasen käsi ei tiedä mitä kaikki muut asioihin sotkeentuvat kädet tekevät. Toimitusjohtaja Timo Rajalaakaan ei tunnu arvostavan kukaan liigan parissa työskentelevä. Villeimmissä huhuissa on väläytelty jopa 5-vuotista sopimusta Suikkasen kanssa. Rahaa Raumalla riittäisi, se on selvä. Muilla mittareilla en suosittelisi Lukkoa nouseville laatuvalmentajille.

Jos luoja suo ja Suikkanen-Lehtonen-parivaljakko jatkaa Pelicansissa ensi kaudella, voidaan silloin viimeistään unohtaa huomispäivästä murehtimiset.

- - -

Vielä loppurutistus jäljellä ennen maaottelutaukoa:

Jokerit (k)
Tappara (v)
Kärpät (k)
TPS (v)
JYP (k)

"Helpot" ja vähän vaikeammatkin vastustajat on viime viikkoina kaadettu vahvalla rutiinilla. Vastus ei helpotu, siitä pitävät huolen piristyneet Tappara, TPS ja JYP. Vähimmäistavoitteena viidestä ottelusta 8 pistettä, vireen pysyessä nähdyn kaltaisena 9-12 pistettä ja kärkipaikka tauolle lähdettäessä ovat mahdollisia.

Vierasotteluissa Tampereella ja Turussa kotikaukaloa suurempi tila antaa Pelicansille hyvän mahdollisuuden syöttöpeliin ja siihen omaan vauhtikiekkoon, joskin Tampereella tie maalipaikkoihin on raivattava mailaviidakon läpi. Tepsilläkin on tällä hetkellä plakkarissaan viiden kotivoiton putki.

- - -

Tavi - Immonen - Sopanen-ketjua hehkutettiin SM-liigan kuumimpana kolmikkona. Itse kukin odotteli Lopin palatessa Koskirantaa siirtyväksi jollekin tontille juuri tähän ketjuun, mutta peli lähtikin yhtäkkiä kulkemaan kuin sormia napsauttamalla. Viime peleissä Sopanen on pelannut poikkeuksellisesti vasemmassa ja Tavi vastaavasti oikeassa laidassa. Vilin onkin jo aika opetella ottamaan kovempiakin syöttöjä vastaan rystypuolella.

Erityisesti Sopanen on jonkinlainen kiekkomaailman mysteeri. Periaatteessa tuolla pelityylillä ja ratkaisuilla ei pitäisi näin kovia tehoja tulla, mutta tuleepas vaan kuitenkin. Ehkä se sittenkin kertoo taidon ja lahjakkuuden määrästä, vaikka haahuilu ei usein siitä viitteitä annakaan. Huippupaikoista luokattomia yrityksiä, mutta sitten SaiPaa vastaan rystysuupaisu ohi Bernardin ja Ilves-pelissä tavallinen ranneveto takakaarelta Wiikmanin kilpipuolelle. Missä asti poika olisikaan, jos olisi viimeisen kolmen vuoden aikana yhtään kehittynyt...

Hehkutuksen tueksi hieman emävaleita tilastojen muodossa ja viiden (5+5+6) ottelun pätkiin pilkottuna. Immosen ketjun aloitus oli vaisu, mutta kokonaisuutena tasaista on pidellyt:


- - -

Niko Hovinen ei työsopimuksen taukoajoista välittänyt, vaan urakoi viime viikolla loisteliaasti kolme ottelua huolimatta Ilves- ja Kärpät-otteluiden välin todella lyhyestä palautumisajasta. Kolmessa ottelussa 4 päästettyä, joista vain Juha Koiviston rystyveto SaiPaa vastaan jätti jossiteltavaa, on timantinkova saldo vaikka vastassa olikin kaksi peräpään joukkuetta.

Viisi välipäivää tulivat kuitenkin hyvään rakoseen, sillä jäljellä on vielä viisi kovaa ottelua kahdeksaan päivään sisältäen kahdesti peräkkäisten päivien pelit. Valmennusjohto tuntuu selvästi ottaneen linjan, että tulevaa Flyers-vahtia kuormitetaan ainakin syyskaudella niin paljon kuin mies vain suinkin jaksaa kantaa.

- - -

Jatkoajan Antti Wennström otti osuvasti kantaa SM-liigan televisiointiin ja sen aiheuttamaan huoleen seurojen toimistoilla. Perinteistä SM-liigaa olisi tässä vaiheessa vetää hätäiset johtopäätökset ja kääntää selkä television valtavalle markkinointi- ja talouspotentiaalille. Itsekään en ole vielä missään vaiheessa innostunut URHOtv:n amatöörimäisistä lähetysongelmista ja paikoin luokattomasta asiakaspalvelusta, mutta vielä on yksinkertaisesti liian aikaista suitsia tv-tuotantoa. Olisin odottanut, että nämä pari-kolme vuotta olisivat riittäneet lastentautien korjaamiseen ja paremman kokonaispaketin muodostamiseen. Kehitystyö on kuitenkin vielä kesken, toivottavasti sopimus ei pääty ennen kuin asiat on saatu kuntoon. Lisäksi koko maksu-tv-kulttuurin, kuten minkä tahansa perinteen, iskostaminen kestää oman aikansa.

Kolikon kääntöpuoli todellakin on seurojen oma markkinointi. Pelicans on mainoksillaan näyttänyt miten markkinointi-ilmiö luodaan ja samalla käytetään hyödyksi pelaajien ja valmentajien persoonia. Samalla on päämäärätietoisesti kehitetty kotisivuja, videomateriaalia ja sosiaalista mediaa. Ilman panostuksia nämäkään eivät kehity, vaan tarvitaan työvoimaa, pitkäjänteisyyttä ja omien osaamisalueidensa ammattilaisia, kuten tasokasta mainostoimistoa. Kun samalla ydintuote on kunnossa ja itse seura oman kaupunkinsa ykkösjuttu, niin lopputulema on nähdyn kaltainen riippumatta tv-palveluista.

Jälleen kerran mitataan ollaanko seurojen toimistoilla ammattilaisia vai hiirulaisia. Niissä seuroissa missä hommiin on vain haalittu vanhoja tuttuja, säästetty mainostoimistosta sekä kotisivujen päivittämisestä ja vasta ihmetellään sosiaalista mediaa, on uhkana ihan muut asiat kuin lisääntynyt TV-tarjonta.

- - -

Tappara vaatettaa yleisönsä ylihuomenna Pelicansia vastaan muovisäkkeihin, mikä onkin sinällään osuva kapistus. Muovisäkki on vähän kuin Tapparan tämän kauden joukkue: näyttää tarkoitukseensa pätevältä ja on tukevaa kangaskassia halvempi valmistaa, mutta parin käyttökerran jälkeen repeilee liitoksistaan ja kelpaa enää roskapussiksi. Ja sen saman Säästöpörssin kassin Leinosen Mikko joka kesä kiikuttaa Hakametsän pukukoppiin.

Kunhan nyt ei osa faneista päättäisi saman tien maanpäällistä taivaltaan näiden pussien avulla.

- - -

Agitaattorin oppivuodet. Kiekkoaktivisti on saanut haltuunsa harvinaista kuvamateriaalia erään SM-liigan kohupelaajan menneisyydestä. Palataan ajassa taaksepäin 70-luvun loppuun ja Vantaalle:

Jarkko Ruutu pienenä

 

 

Osuiko naulan kantaan? Olitko täysin eri mieltä?
Minkä aiheen haluaisit käsittelyyn?

Kommentoi alla olevaan kenttään ilman rekisteröitymistä tai lähetä palautetta osoitteeseen palaute(a)kiekkoaktivisti.fi

25Lok/11Off

Vastine Lintner-kirjoituksen kritiikkiin

Tämän päiväinen Richard Lintnerin kurinpitopäätöstä käsittelevä kirjoitus kirvoitti seuraavan palautteen:

Ette oo vissiin katsoneet tätä? Honkanen tuli suoraan nyrkit edellä naamaan, eikä mitään. Toisessa tilanteessa ässäpelaaja ajaa selkään. Tuomaritoiminta tässä oli alunperin ala-arvoista. Ymmärrän Lintneriä, koska jos tuomarit eivät tällaisia kitke pois, pelaajat ottavat vallan omiin käsiinsä AINA, ennemmin tai myöhemmin. Omia suojellaan ja Lintner ei joukkueen fyysisenä liiderinä oo katsonu omiin kohdistunutta sikailua läpi sormien. Pitää ottaa huomioon, että...

1. molemmilla on sama suunta ja vauhti
2. taklaus tulee sivusta, ei selästä

Lintner on huomattavasti isompi kuin Santavuori ja hyppy meni selkeästi yli rajojen. Myös kyynärpää nousee lopussa turhan ylös. Haistan blogin tuomiossa lahtelaista subjektiivisuutta, melko paljonkin. Lintner ei ole aiemmin ainakaan SM-liigassa moisiin syyllistynyt, joten tuomio on aivan oikea ja Liusjärven perusteet riittävät.

Koko hässäkän olisi varmasti voinut välttää, jos tuomarit olisivat jo aiemmin pelissä puuttuneet paremmin sikailuihin.

Ensinnäkin ottelun aikaisemmat tapahtumat ovat kurinpidollisesti täysin riippumattomia tästä tilanteesta. Tuomaritoiminta on voinut olla ala-arvoista tässä tai jopa edellisessä ottelussa, ja Lintner itse kokenut vääryyttä jossakin aikaisemmassa tilanteessa, mutta kosto motiivina ei vähennä tippaakaan teon raskauttavuutta.

Toisekseen tämä nyt nähty ei ole tapa jolla puntteja jääkiekossa tasoitetaan. Mikäli Lintner todella on joukkueensa fyysinen liideri, on hänellä varmasti myös kanttia haastaa tasoisensa vastustaja rehtiin nyrkkitappeluun - tai edes puhtaaseen kovaan taklaukseen.

Sama suunta ja vauhti, sekä taklaaminen sivusta toimivat nähdäkseni korkeintaan raskauttavina asianhaaroina. Niiden ansiosta Santavuoren pää on entistäkin paremmin Lintnerin osuttavissa, toisin kuin esimerkiksi vastakkaisesta suunnasta tulevassa avojääpommissa, missä "tähtäysaikaa" ei ole sitäkään vähää.

Kyllä, syyllisenä on SaiPan pelaaja ja uhrina ex-pelikaani lahtelaiskasvatti Tuomas Santavuori. Santavuori ja SaiPan pelien tapahtumat joukkuetta X vastaan eivät Pelicans-näkökulmasta herätä tällä hetkellä juuri mitään ajatuksia. Lisäksi kovempaa rangaistusta vaatineita löytyi hyvin nopeasti pitkä liuta muidenkin seurojen kannattajista. Pelicansin Kari Sihvonen ajoi taannoin Ässien Dan Iliakisin lähes vihannekseksi ja niin paksuja värilaseja ei olekaan että sitä temppua voisi jollain tapaa puolustella. Ei ottelun aikaisemmilla tapahtumilla, ei omilla suosikeilla, ei millään. Taklaus oli molemmissa tapauksissa yksinkertaisesti typerä ja poikkeuksellisen ruma.

Parin vuoden takaa voi kaivaa esille myös tapauksen Hirschovits vs. Osala, jossa Osala on pääsemässä lyömään kiekon tyhjään maaliin ja tämän Hirschovits pyrkii estämään kirvesiskulla Osalan käsille. Seurauksena Osalalle maalin lisäksi murtunut käsivarsi ja Hirsolle pelikieltoa 6 ottelua - aivan ansaitusti. Vai olikohan esimerkiksi Santeri Heiskanen sanonut pahasti ottelun aikana Hirsolle?

Pelaajan historiaan kajoamalla mennään jälleen lisää metsään, mutta se on oikeastaan aivan toisen keskustelun paikka se. Jossain määrin allekirjoitan jatkuvasti sikailuihin syyllistyvän pelaajan sanktiossa kiristetyn linjan, mutta linjanveto on äärimmäisen vaikeaa verrattuna puhtaasti teon perusteella sanktioimiseen ja viimeistään tekoa puolustelevana argumenttina ensikertalaisuus on kestämätön, vaikka sitä siviilimaailmassa sovelletaankin.

Vastakysymyksenä voisi heittää, että jos tästä Lintnerin taklauksesta ei tule kahta peliä enempää, niin mistä sitten? Kirvesiskuista ja polvitaklauksista on jaettu 6-10 ottelua, mutta niissä kohteena on ollut käsivarsi ja polvi. Aivotärähdykset ja pahimmassa skenaariossa selkärangan vammat ovat monta kertaa vakavampia asioita kuntoutettaviin luihin ja rustoihin nähden.

Lisää töitä Liusjärvelle?

Seuraavana vuorossa Eetu Pöysti vs. Jan Platil. Seurauksena Pöystille 5+20 minuuttia laitataklauksesta.

Kontakti itsessään on täysin puhdas, mutta Platil lyö valitettavasti päänsä laitaan ja saa aivotärähdyksen, joten mielenkiintoista on nähdä napsahtaako tästäkin sen takia pelikieltoa. Platil on kyllä hävettävän huonosti valmistautunut taklaukseen ollakseen kiekollinen puolustaja, mutta voiman suuntautuessa noinkin vahvasti laitaa kohti ja Pöystin kovasta vauhdista johtuen taitavat laitataklauksen tunnusmerkit täyttyä.

Pelikieltoa en tästä tilanteesta jakaisi. Kyseessä on, tai ainakin pitäisi olla, aivan normaali pelitilannetaklaus johon myös taklattavan pitää osata valmistautua. Korkeintaan Pöystille 1 ottelu ylikovasta vauhdista.

Kokonaan toisen keskustelun paikka on myös se epävirallinen tieto, että Liusjärvellä ei edes olisi valtuuksia tuomita yli 3 ottelun pelikieltoja, vaan ne pitäisi kierrättää jälleen kerran jonkinlaisen valiokunnan läpi.

25Lok/11Off

Kuinka monta peliä on aivovamman hinta?

SaiPan varakapteeni Richard Lintner rysäytti liigasyksyn rumimman taklauksen Ässien Tuomas Santavuoreen viime torstaina Lappeenrannassa. Törkeyden huippu ei kuitenkaan ollut pelaajan suorittama taklaus, vaan kurinpitäjän henkinen viikateisku pelaajien kunnioituksen polvitaipeeseen.

Selvä tapaus. Tuomari oli hereillä, Lintner aivan oikein suihkun puolelle ja odottelemaan pelikiellon pituutta. Yhtä törkeää hyppy/kyynärpäätaklausta ei ole vähään aikaan SM-liigassa nähty. Verkkokeskusteluissa ennakoidaan 4-5 ottelun tai jopa pidempääkin pelikieltoa.

Liigan kurinpitäjän Sampo Liusjärven tekemä päätös julkaistaan seuraavana päivänä. Kurinpitäjä löytää videolta oleelliset asiat:

... katson, että Lintnerin aikomuksena on ollut kohdistaa kyynärpäätaklaus Santavuoren päähän.

Rangaistusta mitattaessa on huomioitu rangaistusta ankaroittavana seuraavat seikat: taklauksen suorittaminen hyppäämällä ylöspäin, tarkoituksellinen kyynärpään käyttäminen ja yritys kohdistaa kyynärpääosuma pään alueelle.

Lopullisessa päätöksessä vedetään kuitenkin kölin alta kaikki periaatepäätökset pelaajien turvallisuudesta ja sen kunnioittamisesta:

Rangaistusta harkittaessa on lisäksi huomioitu, ettei Lintnerin kyynärpää juurikaan osu Santavuoreen ja että Santavuori pystyi jatkamaan ottelua. Edellä mainituilla perusteilla katson, että kahden ottelun pelikielto oikea seuraus teosta.

Uskomatonta. Ei kun, eipäs olekaan. SM-liigan linjauksen mukaisesti tekoa lieventää jos seurauksena pelaaja ei loukkaannu vakavasti. Kirjoittamattomien sääntöjen mukaan tuomiota lieventää ensikertalaisuus, Lintnerin tähtipelaajan status, Santavuoren keskivertopelaajan status ja Lappeenrannan kaukainen sijainti Helsingin valoista.

Otteluissa nähdään jopa melko usein puolitahattomia selkääntaklauksia taklattavan kääntäessä selkänsä viime hetkellä tai keskialueen polvitaklauksia, joissa kaksi kovassa vauhdissa olevaa pelaajaa kohtaavat silmänräpäyksessä. Näistäkin tapauksista kohistaan ja silloin tällöin jaetaan 1-2 ottelun sanktioita. Tasan vuosi sitten Liusjärvi antoi HIFK:n Ilari Melartille kahden ottelun pelikiellon "ei-spontaanin tappelun" aloittamisesta Jere Karalahtea vastaan.

Nyt kyseessä on täysin puolustelematon ja tarkoitushakuinen "kilahtaminen", jossa Lintner yrittää vain ja ainoastaan tyrmätä Santavuoren kyynärpäällään. Jos taklaus olisi osunut, Santavuori olisi kannettu jäältä vaakatasossa.

Vuosia sitten Pelicans-vahti Markus Helanen kaatui jäällä vahingossa ja ilman rikettä, saaden päävamman, joka lopetti uran siinä sekunnilla ja haittaa myös pahasti arkielämää. Mutta kun 97-kiloinen pelaaja yrittää tahallisesti kohdistaa kyynärpäätaklauksensa koko ruhonsa voimalla vastapelaajan päähän, on rangaistuksena 2 ottelua? Lauantaina ja tiistaina sivussa, torstaina jo kehissä. Hohhoijaa.

Yksi SM-liigan tavoitteista on pelaajien välisen kunnioituksen parantaminen, jota puolivillaisesti viljellään juhlapuheissa ja haastatteluissa. Aivan samoin SM-liigassa ja kansainvälisessä jääkiekossa on viime vuosina puututtu päähän kohdistuvien taklausten kitkemiseen. Millä tavoin tämä Liusjärven päätös on linjassa kummankaan periaatteen kanssa? Rehdistä nyrkkitappelustakin on viime vuosina jaettu yhtä pitkiä tuomioita.

Mikäli SM-liigan kurinpitojärjestelmässä olisi munat, pitäisi nimenomaan päähän kohdistuvien tai muuten vammautumisriskiä lisäävien taklausten sanktioita koventaa - sekä yritysten että onnistuneiden tekojen kohdalla.

Nykyisellään rangaistuspäätöksissä ei myöskään ilmene mikä olisi kurinpitäjän näkemyksen mukaan ollut sanktio onnistuneen teon kohdalla. Eikä voikaan ilmetä, koska niissä tapauksissa kulloinenkin kurinpitäjä tanssii iltapäivälehdistön, Ässien lääkärin ja seurojen toimitusjohtajien pillin mukaan, paskoo tässä ristipaineessa housuunsa  ja tekaisee hädissään jonkinlaisen tuomion.

SM-liigan pitkäaikainen tapa tuomita teot seurausten perusteella on jo itsessään suorastaan surullinen linjaus isojen miesten pyörittämässä liigassa, mutta viimeistään tapaus Lintnerin käsittely kuohitsee koko järjestelmän lopullisesti kaikkien toimijoiden silmissä. Ainakin kaikkien SM-liigan toimiston ulkopuolisten. NHL:n uutena kurinpitäjänä toimii 1500:n NHL-ottelun Brendan Shanahan. Miksi SM-liigan vastaavilta päättäjiltä ei koskaan vaadita pelin ymmärtämistä?

Niin ja se mielipide: näin törkeästä yrityksestä 5 peliä ja onnistuneesta tyrmäyksestä 10 peliä. Kovemmalla vauhdilla 12.

24Lok/11Off

Noin 1000 kilometriä ja syksyn pisimmät minuutit

Reissussa rähjääntynyt Kiekkoaktivisti on taas takaisin kotikoneen ääressä. Väsyneenä, mutta onnellisena meidän kaikkien yhteisistä kolmesta pisteestä, jotka Raksilasta ryöstettiin.

Lauantaiaamuna kellon näyttäessä 7:02 sade ropisee Lahen keskustan kaduilla, kun avaan ulko-oven ja hyppään kyytiin. Juuri ennen lähtöä tarkistettujen Facebook-päivitysten perusteella kovakuntoisimmat vielä jatkavat Ilves-voitonjuhliaan jossain päin kaupunkia. Olen kärttyinen. Viimeaikaisen unirytmin ja seinänaapurin erinäisten ääntelyiden takia unet jäivät reiluun kolmeen tuntiin. Perinteinen Mihinköhän sitä taas tuli lähettyä-lausahdus käväisee mielessä, mutta pulinat pois ja kohti Oulua.

Vierumäki ja Heinola jäävät taakse sateisen pimeällä moottoritiellä. Aurinko onneksi nousee kohta paitsi ajomukavuuden myös ajankuluksi keksityn kisailun kannalta; luettele kaikki Pelicansin liigaotteluissa vähintään vaihtopenkille päässeet pelaajat. Molemmat kisailijat uskovat itsevarmasti pääsevänsä yli 200 nimeen, mutta tehtävä osoittautuu yhtä raastavaksi muistilokerolabyrintiksi kuin pelkäsinkin. Vetäisen takataskusta jokerikortteja kuten Ari Luostarinen, Mikko Kankaanperä, Niklas Rosti ja Tommi Jäminki, mutta 200 ei täyty sitten millään.

Jossain Jyväskylän yläpuolella 2,5 tunnin ahertamisen jälkeen päätämme keskeyttää ratkaisemattomaan molempien saatua kasaan n. 175 pelaajaa. Unohdin autuaasti Juha Uotilat, Vellu Nutikat, Ville Varakkaat ja Lou Dickensonit. Kannattaa joskus kokeilla itse kunkin. Varsinkin 3h unien jälkeen kahdeksalta aamulla.

Saavumme Pihtiputaalle ja kurvaamme 4-tien vieressä olevan pitserian pihaan. Rasvakeitin sylkee metrin korkuisia liekkejä ja etelämaalaisen näköinen jamppa juoksee vastaan puhelin kädessä. Sammutuspeitettä ei löydy joten ei muuta kuin palokunta paikalle. Ei vissiin syötykään pitsaa.

13:08 vihdoin Oulussa ja hotellilla. Siivous on myöhässä, joten siirryn loungeen odottelemaan huoneeseen pääsyä. Paikallislehti Kalevan urheilusivut raportoivat kotijoukkueen eilistä vierasvoittoa Kuopiosta.

Väsyttää, joten yritän nukkua vähän ennen ottelua. Käytävällä iloisesti pirisevä palosireeni kuitenkin katkaisee yrityksen. Ei kai nyt taas?! Perinteinen kikka vierasjoukkueen yöpaikassa, mutta ei kai niitä hälyttimiä kannata enää päivällä huudattaa. Sireeni soi muutamaan kertaan hetken aikaa, kunnes rauha laskeutuu hotelliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

40 minuuttia ennen ottelun alkua lähdemme siirtymään hallille parin kilometrin päähän. Hallin tuulikaapissa lukulaitteiden tuttu piipitys herättää viimeistään liigaottelun tunnelmaan. Painelemme sisään, ennakkoon ostetuilla opiskelijalipuilla tietenkin. Hähää, Junno! Juksasimme juuri sinulta 9,00 euroa.

Heti sisäänkäynnin vierestä bongaan lihapiirakkakojun. Lyön vähin odotuksin 3 euroa tiskiin, mutta iloinen myyjä työntääkin käteen noin pesäpalloräpylän kokoisen tuhdin ja mehevän lihiksen nakilla varustettuna. Etelässä tarjoiltaviin Sibyllan teollisuushodareihin tottuneena kehaisen tätä jytkyä myyjille samalla kun yritän taiteilla mausteita sisään.

Alkulämmittelyä vilkuillessa katse kiinnittyy Kärppien #22:een, Miikka Salomäkeen. Isokokoinen jässikkä näyttää lämmittelevän viimeisen päälle. Jokainen suoritus on laadukas, laukaukset lähtevät lujaa kohti maalia monen muun tyytyessä neppailemaan löysän näköisesti. Vielä viimeinen kuti ennen siirtymistä pukukoppiin, mutta veto ei onnistukaan kunnolla. Salomäki hakee kulmasta uuden kiekon ja kiskaisee sen voimalla takanurkkaan. Vasta sitten voi lähteä jäältä. Menestyjän merkki?

Otteluohjelmaläpyskä kertoo mielenkiintoisen tilastofaktan: Kai Suikkanen on eniten Kärppäpaidassa liigamaaleja (175) tehnyt pelaaja.

Lämmittelyn jälkeen kisaolutta naamariin hallin ravintolassa ja alkutunnareiden soidessa seisomakatsomoon. Tosin kukaan ei seiso, paitsi ne jotka jäävät nalkkiin kulkuväylälle. Taivastelen ääneen järjestyksenvalvonnan nukkumista ja yksi seurueesta lähtee kyselemään järkkäreiltä pitäisiköhän asialle tehdä jotain. Yksi keltaliivinen vaivaantuukin paikalle ja muutama sata ahteria nousee vastahakoisesti lattiasta. Piti tämäkin tulla Lahesta asti hoitamaan.

1. erä

Pelicans aloittaa hyvin ja peli aaltoilee tasaisesti. Noin kymmenen minuutin kohdalla Viuhkolan kentällinen pyörittää hapoille Lopin viisikon, joka joutuu pariin kertaan pelaamaan sääntöjen rajamailla ja huudattamaan vihamielistä yleisöä. Pari minuuttia myöhemmin Alikosken maila jää keskialueen laitakahinassa Laschin jalkojen väliin ja Laschin kaaduttua Pelicans pääsee ylivoimalle. Takanani seisova nainen manaa, että "kohta soi omissa". Eipä ole usko vahva tässä kaupungissa, ainakaan naisväen keskuudessa...

Maalinteko ei ylivoimalla onnistu, mutta 18. minuutilla tärähtää. Immonen nappaa irtokiekon laidasta keskialueella, kuljettaa yli sinisen ja kaartaa keskelle. Tuttu napakka rannelaukaus kohti maalia, kiekko osuu Kärppä-pelaajaan ja lopulta Tavi ohjaa ohi voimattoman Hostikan, 0-1. Yleisössä vislataan ja huudellaan korkeaa mailaa, mutta hidastus mediakuutiolla kertoo totuuden.

Heti seuraavassa vaihdossa Sihvonen vääntää kiekon kulmasta, syöttää viivaan Seikolalle joka kahvittaa kärkikarvaajan huikealla vartaloharhautuksella pihalle, heittää limpun maalille jossa ripari pomppii Paakkolanvaaran luistimista sisään, 0-2! Täytyy se myöntää, erä mentiin Kärppäkomennossa ja tauolla peli olisi aivan hyvin voinut olla 2-0.

2. erä

Vauhdikas peli jatkuu 2. erässä. Seitsemän minuutin kohdalla Sihvonen väläyttelee merkkejä vanhasta kunnon Karrasta ja ajaa ylikovaa selkään laitatilanteessa. Kärppä-ylivoima kuihtuu kuitenkin Salomäen ryntäysjäähyyn. Tässä erässä Pelicans on paremmin mukana pelissä ja varsinkin Lopin sekä Hodgmanin kentälliset vyöryttävät pitkiä hyökkäyksiä Kärppäpäädyssä.

Eräässä tilanteessa Brocklehurst tavoittelee irtokiekkoa Hostikan edessä, mutta kompuroi ja kaatuu veskarin eteen. "Veä Hostikka turpaan sitä Aaronia!" huutaa keski-ikäinen mies vieressäni. Junttilan saadessa estämisjäähyn fanikatsomon kuorohuuto kehottaa tuomaria painumaan siihen paikkaan josta on maailmaan tiensä löytänytkin. Ylivoima pyörii, mutta viimeiset ratkaisut jäävät taas vähän vajaiksi. Palkinto tupsahtaa kuitenkin syliin muutaman minuutin päästä, kun pyörityksen päätteeksi Brocklehurst luikertelee kiekon kanssa maalille ja Loppi lakaisee irtokiekon sisään metristä, 0-3! Nyt näyttää jo hyvältä.

3. erä

Kärpät on jälleen vähän niskan päällä, mutta Pelicans puolustaa nöyrästi, pitää mustapaidat poissa parhailta maalintekopaikoilta ja välttää jäähyilyt. Sopaselle aukeaa parikin puolittaista maalipaikkaa, joista toisen jälkeen DJ luukuttaa kaiuttimista kappaletta "Get A Haircut".

Tulostaululla näytetään muiden pelien muuttuneita tilanteita pling-äänimerkin säestyksellä myös pelin ollessa käynnissä. Kaksipiippuinen juttu, mutta vihdoinkin mainosähkyn vastapainoksi sitä todellista yleisön palvelemista näillä kalleilla mediakuutioilla. Pelin suvantohetkillä toteutettuna ei häiritse seuraamistakaan.

Kärppäpainostuksista huolimatta alkaa jo näyttää siltä, että Pelicans klaaraa pelin varmasti ja Hovinen koppaa taas nollapelin. Ajassa 51:10 kuitenkin Lehtonen ampuu viivalta ja Keränen pistää lapaa väliin. Hovinen ei ehdi millään reagoimaan. No, ei tässä mitään. Paitsi että minuutin päästä sama kentällinen on asialla: Keränen leikkaa kiekon kanssa keskelle, laukoo ja Kolehmainen seuraa vapaasti reboundin verkkoon, 2-3. Suikkanen ei jäädy, vaan ottaa saman tien aikalisän.

Aikalisällä oletettavasti kerrattu termi "oma peli" ei kuitenkaan toteudu, vaan Pelicans on hätää kärsimässä. Yleisö piiskaa rytmikkäillä taputuksilla kotijoukkuetta ja viheltää korvia särkevästi jokaikiselle vierasjoukkueen tuuppaisulle tai mailankäytölle. Hovinen ottaa pari gamesaveria, mutta kenttäpeli tökkii. Pelicans luopuu kiekoista, heittää päätyyn ja ränniin, ei rauhoita oman maalin taakse vaikka paikka olisi. Nyt pelataan syksyn pisimpiä minuutteja.

Roiskiminen on riskitöntä, tai ehkä riskin viivyttämistä, sillä ote on täysin kotijoukkueella joka juoksuttaa Pelicans-viisikkoja vuoron perään hyökkäysalueellaan. Kling! - Ohtamaa ampuu tolppaan. Kiekkoa päätyyn; minuuttien käydessä vähiin vaihtopenkki tuntuu kutsuvan valkopaitoja paljon enemmän kuin kiekottelu jään puolella. Miksei se oma peli toimi, tekeekö Pelicans "Suomet" ja murenee käsiin 3. erässä? Nyt pitäisi uskaltaa pitää kiekkoa ja ottaa hallintaa vähän itsellekin.

Puolitoista minuuttia kellossa kun kehäkettu-Aravirta vetää Hostikan pois maalilta. Pari kertaa Pelicans kokeilee rohkeasti, mutta kiekot lipuvat maalin ohi pitkiksi. Viimeisellä minuutilla Suikkanen luottaa Immosen ketjuun Viuhkoloita vastaan. Kymmenen sekuntia jäljellä, purku Kärppien alueelle! Sekunnit loppuvat kellosta ja summeri soi. Huh!

Voittajajoukkue lipuu pukukoppikäytävälle heilutellen terveisiä muutamille paikalle saapuneille autokunnille.

Se oli taas muistutus tämän liigan kovuudesta. Tasainen, vauhdikas ja viihdyttävä ottelu, jossa molemmat pelasivat vähintäänkin hyvää jääkiekkoa. Parin helpohkon maalin jälkeen peli oli Pelicansin hyppysissä ja mitään hätää ei näyttänyt olevan, mutta niin vain Kärppien 1. maali heilautti pelin hallinnan päälaelleen.

Hallilta lähtiessä ulkona on vaihteeksi säkkipimeää, kylmää ja sateista. Pelaajat pakkailevat vähitellen pelikasseja bussiin. Videovalmentaja Vehviläisen kantamassa kassissa lukee Seikola, jolla on varmaan sopimuksessa kassinkantovapaus, naureskelemme sivummalla.

Mutta nyt hotellille, sitten ehkä parille Oulun yöelämään. Ja vain parille, sillä sunnuntai kuluu paluumatkassa.


Hallin katossa roikkuneiden mopojen yhteys

ottelutapahtumaan jäi mysteeriksi.

 

21Lok/11Off

Hän on täällä tänään

Jotta kenellekään ei varmasti jäisi epäselväksi, niin Matias Loppi tekee illalla paluun liigakehiin. Moni odottaa mieheltä samantien mainetekoja, mutta kannattaako niitä odottaa?

Ilmassa on värinää kuin uuden pelaajan saapuessa joukkueeseen. Alkusyksy on sujunut turkoosinutuilta loisteliaasti, positiivisuus on täyttänyt Isku Areenan uumenet ja kantakuppilat. Vielä yhtä uupuu, tervetuloa takaisin ykkössentteri Matias Loppi!

Tavallaan kyse onkin uudesta pelaajasta. Vielä jokunen kuukausi sitten tunnelmat olivat vähän synkemmät. Viime lumien Loppi ei ollut liigaseuran ykkösketjua nähnytkään, pelaaminen oli totaalisessa takalukossa.

Mika Toivolan kanssa kaikki mahdollinen meni puihin, mutta iskikö valmentajan luupääjääkiekko pahimmin juuri älykkääseen taitosentteriin? Paitsi että Loppi oli alunperinkin kyseenalainen hankinta Toivolan alaisuuteen, huomaa Aravirran alaisuudessa pelannut virtuoosi taatusti milloin kiekollisessa pelaamisessa ei ole päätä eikä häntää. Ehkä pelaajan jo ennestään puutteellinen asenne mureni lopullisesti valmentajan ammattivirheisiin, mene ja tiedä. Juuri Lopin kohdalla pudotus pohjalle oli pelityylistä johtuen kaikkein näkyvin. Keväällä oli ajauduttu siihen tilanteeseen, että flegmaatikolla ei ollut enää paluuta Pelicans-koppiin muuten kuin tavaroitaan hakemaan.

Sitten nenä teki oharin.

Matias Loppi ei ole tyhmä jääkiekkoilija. Pelillisesti se todistettiin jo kausilla 05-08, mentaalisesti tänä kesänä. Kuten eilen pohjustin, IS Veikkaajan saamien tietojen mukaan Loppi pyysi oma-aloitteisesti vielä yhtä mahdollisuutta Pelicansilta ja lupasi parantaa asenteensa. Kuinka ollakaan, elokuussa Isku Areenalla kurvaili... ei, vaan teki töitä huipputikkiin viritetty Pelicans riveissään uudestisyntynyt numero 3.

Jälkiviisaana ja näissä tunnelmissa on helppo todeta, että näinhän sen pitikin mennä. Tähän hetkeen Matias Loppi juuri se palapelin puuttuva palanen sekä taidoiltaan että olemukseltaan. Pelicansin senttereistä paras pelinlukija ja puhdasverisin pelikirjan toteuttaja. Tukka sliipattuna tv-kameroiden loisteessa viihtyvä liideri, jonka korvat heiluvat väittäessään etteivät henkilökohtaiset tehopisteet merkitse mitään.

Pelillisesti sudenkuoppa voi olla se, malttaako Loppi pysyä kiekollisena riittävän nöyränä ja suoraviivaisen tehokkaana.

Ylivoimapeliäkään ei voi sivuuttaa tästä herrasta puhuttaessa. Fakta on, että Pelicans ei ole saanut vielä ylivoimalla täysiä tehoja irti Laschista ja Seikolasta. Varsinkin Seikolan laukaisupelotteen vastustajat tuntevat ja osaavat merkata pois. Ympäri kenttää operoivaa Laschia on hieman vaikeampaa merkkailla alivoimaneliössä. Lopin oivallukset toivottavasti vapauttavat varsinkin Laschia playmakerin tontilta maalintekoon, samoin Seikola kaipaa laadukkaita syöttöjä nopeasti tyhjälle tontille eikä vasta sitten kun kärkikarvaaja on jo irronnut neliöstä blokkaamaan. Herkullisin tilanne olisi kiekko Lopin lavassa ja sekä Lasch että Seikola laukaisupelotteena samanaikaisesti, Luttisen tarjotessa vielä maalin edessä kolmannen vaihtoehdon suoriin ohjureihin.

Kaiken keskellä Matska on myös jalkavaivasta palautunut toipilas, jonka vahvuus ei ennenkään ole ollut voimaluistelu. Menivät harjoituspelit kuinka hulppeasti tahansa on realismia, että ensimmäiset pelit kuluvat tempoon totutellessa. Kiikaritehot kymmenen ottelun jälkeen olisivat jo erittäin huolestuttavaa, mutta sitä ennen on pelattava 10 ottelua. Pelicans-juna puskee raiteillaan Lopin keskenkuntoisuudesta huolimatta.

Ja eihän nyt kukaan varmasti odota Lopin olevan kuntohuipussaan lokakuussa ennen kuin edes lumet ovat maassa? Ratkaisuottelut pelataan joskus aivan muulloin.

 

20Lok/11Off

Äkäiset lyhyet, viikko 42

Lentäjän paluu. Arpakuutio vai SM-liigan virallinen tilasto? Sami Blomqvist. HPK:n vetovoima. Hockey Nightin Muppet-show. Lentoturman lopullinen syy.

Mistä tunnistaa huippujoukkueen? Esimerkiksi siitä, että ensimmäisen neljänneksen jälkeen se on sarjassa toisena ilman ykkössentteriään. Joukkue ei ollut Matias Lopin loukkaantumisesta moksiskaan, eikä yhden miehen kaipaaminen Suikkasen luomaan kulttuuriin kyllä sopisikaan. Parinkaan avainmiehen poissaolot eivät liiemmin hidasta jos kokonaispaketti on kunnossa.

Tero Koskiranta stunttasi aikansa yllättävänkin hyvin, mutta jossain vaiheessa eväät loppuivat kesken. Jokapaikanhöylä on yleismies, ei pitkässä juoksussa ykköskentän liideri. Onko Loppikaan sitä, se jää nähtäväksi. Viime kausi oli häpeällinen esitys nimekkäältä pelaajalta, mutta moni muukin on pessyt kasvonsa täysin uudessa Pelicansissa.

Lehtitietojen mukaan aloite ja pyyntö Pelicansissa jatkamisesta tuli viime keväänä Lopilta itseltään. Kari Jalosen suunnitelmiin hän ei olisi kuulunut. Samalla Loppi oli luvannut parantaa asenteensa. Lähikuukausina kaukalossa nähdään ehkä ensimmäistä kertaa oikea huippu-urheilija ja täysammattilainen jääkiekkoilija Matias Loppi. Kaikki on pedattu valmiiksi, loppu riippuu miehestä itsestään.

Ja on Loppia vähän kaivattukin - ykkösylivoima huutaa kapelimestaria.

- - -

Ylivoimasta puheenollen yritin taustatueksi kaivaa hieman faktapohjaa Pelsun yv-tehokkuudesta, mutta SM-liigan nettisivujen viralliset ylivoimatilastot on päivitetty viimeksi tasan kuukausi sitten! Niin maanmainio ammattilaissarja se on tämä meidän SM-liiga.

Musiikkimaailman megatähdet vaativat livekeikkojen raidereihinsa vain tietyn värisiä M&M karkkeja lasikulhoon varmistaakseen, että järjestelyt on varmasti hoidettu pilkuntarkasti. Jos raideri jätettäisiin SM-liigan hoidettavaksi niin pöydällä olisi todennäköisesti pelkkä lasikulho.

- - -

Sami Blomqvist vuokrattiin pariksi peliksi Raumalle, jonne kelpaa vuokralle kuka tahansa joka on todistettavasti joskus pelannut jääkiekkoa. Maalintekovaikeuksien kanssa painivalla Peliitoilla olisi ollut Pikku-Jönnille käyttöä, mutta valitettavasti mies on Pelicansin omaisuutta ja Pelicansilla ei ole Blomqvistille käyttöä, vaikka tilastojen valossa 4 liigapeliä ovatkin tehot 1+1 tuottaneet. Haiskahtaa muutenkin vähän siltä, että Blomqvist ei ole Suikkasen suosiossa kenties pelillisistä ominaisuuksista, kenties asenteesta johtuen.

Lukko se on mielenkiintoinen seura. Joka ikinen kesä keräävät sarjan suurimman pelaajaringin ja joka talvi sinne roudataan jämäpelaajia eri puolilta maailmaa.

- - -

Viikon sitaatti. Kakkosjumbona rypevä Hämeenlinnan Pallokerho vahvistuu Ville Hämäläisellä. Seuran toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista seuraavasti:

- Pää on nyt niin sanotusti avattu.

Tyhjentävä kommentti kertakaikkiaan. Tänään Hämäläisen perässä seurasi Henri Tuominen. Googleta jos et tunne. Löytyisiköhän vielä joku Jyrki Louhi naftaliinista? Sen jälkeen ilmasilta Norjan pääsarjaan? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

- - -

Tiistaina julkistettiin uusi Hockey Night-tiimi. Yritän parhaani mukaan olla kommentoimatta kuvankäsittelytaitoa ja keskittyä sisältöön. Onkohan nyt varmasti tarpeeksi äijiä kehissä? Kari Jalosta lukuunottamatta asiantuntijakaarti sentään vaikuttaa pätevältä ja mielenkiintoiselta. Studioisäntä Teemu Niikko sekä selostajista Antsa Mertaranta ja Juha Taivainen ovat myös miehiä paikallaan.

Niklas Wikegård on tietyissä piireissä kehuttu tv-esiintyjänä maasta taivaisiin, joten myös hänen puheitaan kannattanee kuunnella. Etukäteen mietityttää miten ruotsalaisen Wikegårdin ja kanukki Sheddenin haastattelut hoidetaan. Jatkuva tulkkaus kävisi tv-katsojille kohtalaisen rasittavaksi.

Sitten on näitä reppanoita kuten Mika Saukkonen ja kentänlaitaurpo Panu Markkanen, joiden tv-karisma on nollatasoa ja asiantuntemus ei riitä saamaan pelistä tai haastateltavista katsojille mitään irti. Suojatyöpaikka sentään takaa ettei omaa ammattitaitoa tarvitse vuosien saatossa kehittää millään tavalla, kun ei sitä tarvittavaa ammattiylpeyttäkään oikein löydy.

NHL-perseennuolija Timo Kunnarilta odotan kisojen aikana vähintään yhtä reportaasia Kaliforniasta Teemu Selänteen autotallista. Tosin sekin voittaa Timo Harjakaiset ja muut juntti-idolit joilla Maikkari on tavannut raiskata urheilulähetysten sisältöä.

- - -

Keskiviikkona iltapäivällä saatiin vahvistus Lokomotivin lentoturman syystä.

"Gromovin lentotutkimusinstituutin asiantuntijat ovat tutkineet Jak-42D-mallisen lentokoneen onnettomuutta, jossa koko Lokomotivin joukkue menehtyi. He ovat vakuuttuneita, että turma sattui, kun yksi koneen lentäjistä painoi jarrua nousun aikana."

Toivottavasti Medvedevin jyrähtelyt pitävät kutinsa ja tapausta ei paineta villaisella lentäjän virheen johdosta.

 

19Lok/11Off

Mitä yhteistä on Anssi Salmelalla ja Heinolan Peliitoilla?

Entä onko Janne Sinkkosella ja nykyaikaisella jääkiekolla mitään yhteistä? Näihin vastauksia välipäivän illan ratoksi.

Viikon päijäthämäläinen kiekkopommi putosi tiistaina, kun Heinolan Peliitat tiedotti Anssi Salmelan liittymisestä seuran osakkaaksi. Esilletulo jäi toistaiseksi ideologian tasolle eikä sisältänyt juurikaan konkretiaa, mutta lausuntojen näkökulma oli riemastuttavan raikas:

"Pelasin aikoinani Pelicansissa ja silloinen HeKi oli paljon yhteystyössä Pelicansin kanssa. Tämä yhteistyö Heinolan kanssa auttaa myös Pelicansia.

Ajatellaan Karrin kanssa samalla lailla Suomi-kiekon kehittämisestä ja Peliitoiden organisaation toiminta on niin hyvää, että halusin lähteä siihen mukaan.

Suomalaiset kiekkoilijat haluavat olla tukemassa pieniä Mestis-seuroja, koska sieltä on niin monen kiekkoilijan ura lähtenyt käyntiin. Toivottavasti moni muukin pelaaja innostuu lähtemään mukaan."

Siis Nokialla syntynyt alunperin Ilveksestä ponnistanut ja enimmäkseen Tapparassa liigaurallaan esiintynyt jantteri haluaa ryhtyä itähämäläisen Peliittojen tukijaksi? En tiedä pitäisikö tämä tulkita kenties nerokkaaksi kannanotoksi tamperelaisen nykyjääkiekon tilaa kohtaan vai impulsiivisen raikulipojan uusimmaksi päähänpistoksi, mutta tekona ratkaisu on juuri sitä mitä Suomi-kiekko ja sitäkin kipeämmin Peliitat tarvitsevat. Pelicans seisoo jykevästi kahdella jalalla, mutta Peliitat ottaa vasta uuden tulemisensa haparoivia ensiaskeleita.

Entuudestaan tiedettiin, että Karri Rämö on hieno mies. Jo Pelicans-aikanaan nuori Karri ilmaisi lausunnoillaan arvostuksensa juuriaan kohtaan. Nyt täysammattilaisena hän vetäisi joukkuekaverinsa mukaan talkoisiin yhteisen hyvän puolesta. Moni ammattilaispelaaja voisi ottaa mallia.

Samalla täytyy muistaa, että NHL:n tai KHL:n palkoille päässeet ovat niitä harvoja onnekkaita, joilla on oikeasti  merkittäviä summia sijoittaa jonkin seuran toimintaan.  Tosin rahastakin puhumatta jo Anssi Salmelan status maailmanmestarina ja huipputason pelaajana ovat pienelle Mestis-seuralle isoja asioita.

Minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät, sanotaan. Mitä ilmeisimmin Pelicans ja HeKi kohtelivat näitä herroja hyvin muutama vuosi takaperin. Ainakin avasivat tien niille areenoille joille herrat kuuluvat. Esimerkiksi Teppo Numminen ei halua palata Tapparan tueksi vanhojen kaunojen takia. Lahtelaisittain voisi kysyä missä ovat Toni Lydman ja Janne Laukkanen?

Mutta että Anssi Salmela nuoremman pelaajasukupolven etulinjassa tukemassa kylmässä betonimörskässä pelaavaa Mestis-seuraa. Enpä olisi ensimmäisenä uskonut.

 

Peliitat - Jukurit 4-2. Heti seuraavana iltana ne ryökäleet kaatavat sarjakärjen ja perinteisen Mestis-menestyjän Jukurit. Katselin Peliittojen pelaamista Pelicans-silmin - se näytti hirveältä. Kai Suikkanen ja Janne Sinkkonen eivät ole vain eri koulukunnan valmentajia. He valmentavat täysin eri peliä. Juuri mitään niitä hyviä systemaattisia elementtejä joita on havaittavissa jokaisessa vaihdossa Pelicansin peleissä ei näkynyt tänään Heinolassa.

Sinkkosta täytyy arvostaa väkevänä lätkäjätkänä ja uskollisuudesta ajoittain vaikeuksissa ollutta seuraa kohtaan. TV-kameroiden edessä Peliitta-valmentaja painotti työntekoa, työmoraalia, puolustamista ja nousua tappioasemasta. Niistä peli ei jäänyt tänäänkään kiinni. Samoin Peliitat on monessa tappiopelissä hallinnut laukausmääriä ja maalipaikkoja.

Siitä huolimatta on todettava, että Jukurit-ottelun perusteella Peliitat pelaa (kiekollisena) tyhmää jääkiekkoa. Siinä missä Pelicans toimii tiiviinä viisikkona edeten lyhyillä syötöillä, iskee Peliitat pitkiä syöttöjä toivottomiin laitasumppuihin eikä juuri missään vaiheessa organisoi viisikkoaan. Joka paikkaan on kiire ja sinne  punanutut kiitävät hampaat irvessä vääntämään. Hyökkäyssuoritukset ovat yhden-kahden miehen alivoimaisia harppuunoita. Tällaista lätkää pelattiin joskus 90-luvulla.

Sinkkonen on päässyt läheltä näkemään Hannu Aravirran ja Kai Suikkasen valmennustiimien toimintaa. Paljon ei näköjään ole hihaan tarttunut kun kaikki modernin jääkiekon tunnusmerkit loistavat poissaolollaan. Yksittäisiä otteluita Peliitat voi tällä tavalla voittaa, mutta kukoistukseen seura ei todennäköisesti tämän valmentajan alaisuudessa tule koskaan nousemaan. Puhumattakaan emoseuran ja farmin välisestä yhteisestä pelillisestä identiteetistä.

Tosin ottelu oli erittäin rikkonainen, eikä se mitään kiekkokontrollin juhlaa ollut valmentajalupaus-Pikkaraisen käskyttämien Jukureiden pelaaminenkaan. Hänkään ei ole menestymisestä huolimatta tullut tunnetuksi minään taktisena nerona.

17Lok/11Off

Kotiläksyt Stadin opintomatkasta

Hartwall Areenan lauantai-illassa nähtiin erinomaista kiekkoviihdettä, mutta monisatapäisen kannustajajoukon tuesta huolimatta Pelicans ei ollut vieläkään valmis kärkikamppailun voittamiseen. KalPalle ja Jokereille kärsityt selvät vierastappiot osoittavat, että työsarkaa riittää vielä rutkasti.

1) Pelikirja vs. pelikirja

Harjoitus- ja sarjapelien yhteismäärä lähentelee jo kolmeakymmentä, mutta Pelicansin pelisysteemi näytti sulavan käsiin ottelun loppupuolella. Turhauttava ensimmäinen erä, hermokontrollin pettäminen, puolustajien väsyminen... Paikkakin oli kyllä ehkä kovin mahdollinen - lauantai-ilta Jokereiden kotiluolassa.

Yksinyrittäminen, pitkät kuljetukset, hajanainen viisikko ja turhat kiekosta luopumiset eivät kuulu pelikirjaan. Tappioasemassa tuli kova kiire pelata ylöspäin niissäkin tilanteissa kun oma viisikko ei ollut ehtinyt organisoitua, jotta täysipainoinen laadukas hyökkääminen olisi edes mahdollista. Kun normaalisti vaihdon ollessa kesken kiekollinen puolustaja vetäytyy maalin taakse odottamaan lähti nyt syöttö hyökkääjille, jotka joutuivat alivoimaisena Jokereiden viisikkoa vastaan.

Siinä vaiheessa Pelicans ei ollut enää huipputehokkaaksi organisoitu kärkipään joukkue, vaan häntäpään ryhmien lailla perusasioihin kompasteleva remmi. Ei auta vaikka kuinka luistelet ja yrität, jos koko viisikko ei pelaa tiiviinä molempiin pelisuuntiin. Kun muistetaan vielä, että Jokereilla oli Pelicansiakin rankempi pelitahti keskiviikko-perjantai-lauantai, niin väsymyksen piikkiin tätä ei suoranaisesti voi laittaa, joskin ottelun jälkimmäisen puoliskon Pelicans joutui pelaamaan neljällä puolustajalla.

Meidän onneksi tämä ei ole häntäpään joukkueiden lailla jatkuva asiantila, vaan kovassa paikassa homma ei vain vielä pysynyt kasassa täyttä 60 minuuttia.

2) Puolustaminen vs. puolustaminen

Viidestä maalista neljässä puolustus oli enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Latvalan pelinlukuvirhe(?), Järvisen kiertäminen kiekontavoittelutilanteessa, Marttinen ei pelannut miestään loppuun asti ja Koskirannan täysin lepsu haahuilu maalin edustalla ovat asioita, joita ei ole totuttu näkemään. Varmimmat lenkit pettivät.

3) Hermokontrolli

Kari Sihvonen hävisi agitaattoreiden kaksintaistelun, Hodgmanin peli sekosi päänaukomiseen ja touhottamiseen, Joonas Järvisen ulosajoon johtanut niitti vaikutti turhautuneen miehen kolttoselta. Viimeksi mainitun tilanteen ulosajosta voi tosin olla montaa mieltä, mutta taklaus tuli ainakin hieman myöhässä ja oma joukkue oli jo valmiiksi alivoimaisena. Joku voisi kysellä myös kovan jätkän statuksella liikkuvan Tomi Mäen munien perään; vertailun vuoksi Jyri Marttinen luisteli murtuneen leuan kanssa omin jaloin vaihtoon heti kun pipi oli sattunut.

Jarkko Ruutu hoiti oman raivostuttavan roolinsa ammattilaisen elkein. Eräänkin Ruutu-Sihvonen-kaksintaistelun jälkeen Hodgman luisteli Jokereiden vaihtoaition eteen huutamaan kurkku suorana. Normaalisti korkeintaan naurunremakalla kuitattavat kikkakolmoset horjuttivat pelikaanien mielentilaa juuri riittävästi, tai ainakaan eivät parantaneet osakkeita pelin tasoittamisessa. Ruudun teatteri oli raivostuttavaa, mutta kukapa lahtelainen ei olisi joskus hurrannut Leksa Komarovin tai Antti Tyrväisen tempuille Pelicans-paidassa. Sihvosen pitää jatkossa löytää keinot saada vastustajien pasmat sekaisin ja etu omalle joukkueelle.

Joukkue on liekeissä ja henkisesti täysillä pelissä mukana, tätä ei pidäkään liikaa suitsia. Todennäköisesti turhat särmät hioutuvat kauden edetessä pois ja keväällä nähdään paljon kärsivällisempi ja vaikeammin horjutettava Pelicans. Pinnan täytyy kestää, jotta pelisysteemi voi toimia läpi ottelun.

4) Maalivahtipeli vs. maalivahtipeli

Huippuiltanaan Niko Hovinen olisi torjunut ensimmäisen erän maaleista kaksi, jopa kolmekin, ja Pelicans olisi päässyt vierasottelun huomioiden erinomaisista asemista toiseen erään. Toki vastassa oli Filppulan ja Ridan kaltaisia hyökkääjiä, jotka ansaitsevat palkkansa maalinteosta, mutta Hovisen suoritus ei ollut maksimaalinen - kuten ei ollut Kuopiossakaan.

Puolustuskin oli maalitilanteissa tuuliajolla, eivätkä Jokerit halvalla maalejaan saaneet, mutta näissä tilanteissa voittavan maalivahdin on venyttävä ekstrasenttejä. Maajoukkuestatus ja asema kärkipään joukkueen ykkösvahtina velvoittavat vaatimustasoon. Keväällä nollapelit tapparoita ja saipoja vastaan ei enää riitä, vaan kopin on yksinkertaisesti tartuttava nimenomaan kärkijoukkueita vastaan ja erityisesti vierasotteluissa.

Painaako väsymys sittenkin hieman? Jatkossa on mielenkiintoista nähdä peluuttaako valmennus maalivahteja toisin silloin kun ottelut ovat peräkkäisinä päivinä.

14Lok/11Off

Miten rakentaa paikalliskamppailun henkeä, jos vastustaja ei kiinnosta ketään?

Kuten eilisestä sarjataulukkokikkailusta voidaan todeta, alistaa Pelicans hämäläisiä kilpakumppaneitaan nyt kovalla kädellä. Tänään leijonahäkkiin viskataan jo kertaalleen Rinkelinmäellä nöyryytetty HPK. Valitettavasti ottelu on vain yksi muiden joukossa.

Ennen kuluvan kauden alkua pikkulinnut lauloivat, että Pelicans ja HPK alkavat markkinointimielessä rakentamaan jonkinlaista jännitettä tuleviin paikalliskamppailuihin.

Kysymys voisi kuulua: miksi vasta nyt? Etäsuhteessa elävän susiparin on annettu näivettyä vuosikausien ajan ilman minkäänlaista yritystä tunteita liikuttelevaan kukkotappeluun. Viimeksi jotain säpinää taisi esiintyä joskus Latvalan mailanmittauksen aikoihin.

Samalla pikkuhiljaa SaiPasta on muodostunut Pelicansin verivihollinen, jonka kohtaaminen on aina merkkipäivä muuten harmaan runkosarjan keskellä. Tosin kummoisia markkinointiponnisteluja ei siihenkään ole tarvinnut satsata. Kiihkeät lauantai-iltojen pelitapahtumat, päijäthämäläisen ja eteläkarjalaisen mentaliteetin yhteentörmäys sekä fanien vastakkainasettelu ovat riittäneet.

Sarjataulukon voimaa ei voi vähätellä. Siinä missä lappeenrantalaisten kanssa on väännetty samoista sijoituksista, oli Pelicans alkuvuosinaan selkeä pikkuveli, HPK taasen runkosarjan kestomenestyjä ja pronssiautomaatti. Hämeenlinnassa uutta tulokasta katseltiin nenänvartta pitkin, varsinkin kun Pelicans ei koskaan siellä voittanut. Ei edes silloin kuin menestyi muuten.

Rinkelinmäki oli kiirastuli keskellä kylmintä talvea. Ottelun käsikirjoituksena viivytystaistelu. Ensimmäisellä kympillä 2-0 tai 3-0 tauluun, se viivytystaistelu oli siinä. Lopputulos jotain 5-1 tai 6-1. Sikakatsomo pilkkasi maalivahti-parkaa.

Hämeen herruudesta puhuttaessa samat aikakaudet ja pelilliset erot pätevät pitkälti myös Tapparaan ja Ilvekseen. 2000-luvun alkuvuosina Tappara eli uuden ajan kukoistustaan voittaen Rautakorven johdolla mestaruuden. Ilveskin oli vielä 90-luvun lopussa finaalijoukkue. Menestyneitä, perinteisiä ja vuorenvarmoja liigaseuroja, siis Pelicansin täydellisiä vastakohtia. Myöskään Tampereelta ei juuri voittoja haettu.

Kotipelitkin olivat juuri näitä vastaan tukkoisia vääntöjä ja aina lopuksi löytyi joku Vesa Viitakosken ahteri, jonka kautta vierasjoukkueen voittomaali pomppi sisään.

Nyt nämä takavuosien suuruudet ovat muumioituneet niille jalansijoilleen. Organisaatiot ovat mätiä hyväveli-kerhoja, valmennuksen aliarvostus on johtanut pelilliseen lamaan ja strateginen toiminta ollut muka-ammattimaista puuhastelua.

Kerhon tapauksessa kylmät kävi Jukka Jalosen vaihdettua maisemaa. Sen jälkeen anti on ollut yhtä Rautakorven hopeakevättä lukuunottamatta hyvin hapuilevaa. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan joukkueesta ja yksilöistä kaikki tehot irti repivää selkärankaa johon nojata.

Samalla Rinkelinmäen ja Sikakatsomon taika on kuihtunut olemattomiin. Yleisökeskiarvo huitelee kohta kolmen tonnin paikkeilla. Pelicansin vierassaldokin on mutu-tuntumalla kääntynyt päälaelleen. Tosin ne rippeetkin intensiivisestä ja tunnelmallisesta hornankattilasta - aidosta jäähallista - saavat ainakin tämän kiekkojännärin aina palaamaan Rinkelinmäelle.

Totta se on. Velkasaneerauksen tuhkasta noussut Pelicans on juuri nyt Hämeen johtava liigaseura niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolella. Taloudellinen kunto on huippuiskussa, paria välivuotta lukuunottamatta pudotuspeliotteluita kertyy vyölle tasaisin väliajoin, Aravirta ja Suikkanen ovat väkeviä näyttöjä paitsi vetovoimasta myös ammattitaidosta.

Mutta matkassa on se, että taas ollaan sarjataulukon vastakkaisissa päissä. Tänään Lahen jäähallissa odotetaan, että Pelicans naulaa taululle 4-1-lukemat. Keskiviikkoisen Ässät-tappion jälkimainingeissa HPK-fanien keskuudessa kaipailtiin edes jotain elonmerkkejä:

"Nyt joku herätys kaivataan ja helvetin äkkiä. Olisiko se sitten esim joku tifo faneilta, ulosmarssi, adressi, saunailta, turpakäräjät, mulle ihan sama kunhan vaa homma alkais pelittämään"

Lahtelaisnäkökulmasta katsottuna suosittelisin noita kaikkia. Siinä olisi jo rutkasti sitä kovaa tunnetta jota Kerhon markkinointiosasto on parina viime kautena mainoksissaan yrittänyt kuuluttaa.

Ilman toimenpiteitä Päijät- ja Kanta-Hämeen välisestä herruudesta on vaikeaa kehitellä enempää kuin ottelu muiden joukossa, koska HPK ei kiinnosta ketään.

Filed under: Lahti, Media, Pelicans No Comments