28Syy/11Off

HPK vs. Pelicans 1-4, pelikirja vs. pelikirja 0-6

Ammattilaistasolla on kova suoritus hallita peliä yksi tai kaksi erää. Rinkelinmäellä Pelicans teki huikean suorituksen ja jyräsi Kerhon yli kolmen erän lähes täydellisellä hallinnalla.

Okei, tämän illan HPK ei ollut kaksinen tasonmittari, ei sieltä päinkään. Mikko Tolvanen maalillaan teki voitavansa ja selvisi ainoana kaukalosta puhtain paperein, mutta kenttäpeli oli paineen alla täysin sekaisin. Varsinkin hyökkäystenrakentelussa noutaja tuli usein jo omalla siniviivalla ja kiekonmenetyksiä nähtiin oranssipaidoilta käsittämätön määrä.

Toisaalta Kerho oli voittanut kaksi edellistä kotipeliään ja pystynyt kohtalaisen hyviin esityksiin. Tänään vierasjoukkue vain yksinkertaisesti riisui eksyneen ritarilauman aseista täydellisesti. Pelicans oli rohkea, valpas ja täynnä itseluottamusta alusta loppuun saakka. Ensimmäinen merkki tulevasta nähtiin jo muutaman sekunnin pelin jälkeen, kun aloitusvoiton jälkeen Seikola avasi Koskirannan läpiajoon HPK-pakkien välissä ammottaneesta kunniakujasta. Alkutahdit vyörytykselle oli lyöty samantien.

Tällaisia suorituksia näkee ammattilaiskehissä erittäin harvoin. Kyse ei ollut 10 minuutin tai yhden erän painostuksesta, vaan ottelun kulku oli Suikkasen miehistön käsissä täydet kolme erää. Yksittäisissä vaihdoissa HPK:kin näytti liigajoukkueelta vastustajansa rinnalla, mutta sitä ei kestänyt montaa vaihtoa putkeen. Paremmalla viimeistelyllä lukemat olisivat aivan hyvin voineet olla 2-7. Pelicans teki Rinkelinmäen muinaisesta kirouksesta hakkelusta samaan tapaan kuin Jukka Jalosen HPK aikoinaan tottui viemään vastustajaa kuin pässiä narussa.

Lahtelaisittain päänvaivaa aiheuttivat lähinnä pienet huolimattomuusvirheet, HPK:n yllättävän vaaralliset tilanteet ja Niko Hovisen aavistuksenomainen haparointi. Kerho-luotsi Rindellkin myönsi, että 1-0-johto Niko Niemisen maalilla oli ansaitsematon, mutta sitäkin ennen Kerho ehti jo kolisuttelemaan tolppia niistä harvoista tilanteistaan.

Jälleen kerran Pelicans kuitenkin kampesi itsensä väkisin tappiolta tasoihin ja 2. erässä vauhdilla ohi. Rinkelinmäen pari metriä normaalia leveämpi kaukalo vain korosti tasoeroa: vierasjoukkueella oli roimasti tilaa syötellä ja kuljetella, kun taas kotijoukkuetta ahtaus vaivasi joka ratkaisussa. Pakki-pakki-syötön jälkeen löytyi usein vapaita valkopaitoja joko laidasta tai keskeltä, joka johti vauhdikkaisiin hyökkäyssinisen ylityksiin joko kuljettamalla tai päätykiekot voittamalla. Nimenomaan Pelicansin loistelias syöttöpeli sai oranssipaidat näyttämään hitailta, vaikka fyysisesti joukkueiden välillä tuskin ratkaisevia eroja on.

Lieväksi kauneusvirheeksi voidaan laskea ylivoiman tehottomuus. Roima ylivoima-aika ja iso tila olisi pitänyt pystyä käyttämään paremmin hyödyksi ja realisoimaan maaleina. Toivottavasti Loppi tuo tarvittavan rytmin ykkösylivoimaan ja vapauttaa hieman Laschia pelinrakenteluvastuusta.

Yksittäisistä pelaajista on nostettava esille Teemu Rinkinen, joka paransi esitystään roimasti aiemmista. Sami Blomqvist tuurasi Sopasta pirteästi, joskaan hattuja ei vielä kannata ilmaan heitellä. Tuttuun tapaan Lasch kirvoitti useammatkin huokaukset pyöritellessään vastustajia solmuun ja karvatessaan irtokiekkoja itselleen loputtomalla tarmolla. Pekka Jormakka vastasi tänäänkin kaukalon nopeimmasta kyydistä - Latvalan avaamasta läpiajosta olisi suonut tehdä maalinkin.

HPK:n illan hahmona puolestaan hääri Tuukka Mäkelä, joka selvisi naurettavasta sucker punchistaan Koskirannan naamaan ilman jäähyä, lämäsi rännikiekkoa yrittäessään kahdesti kiekon yli laidan vaihtopenkillä istuvia joukkuekavereitaan hipoen ja kuittasi saldokseen -2. Kuvaavaa oli myös Marko Tuulolan jäätyily läpiajoissaan. Aina tyylikkäällä Kerho-kapteenilla olisi käsiä ja tarkkuutta tehdä niistä maalejakin, mutta tällä kertaa ei syntynyt edes vetoa maalia kohti. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa tunnelma oli hämeenlinnalaisittain kuin MM-hiihtojen dopingskandaalin aikoihin.

Paikallisten illan annin paketoikin ytimekkäästi 2. erätauolla vanhempi rouvashenkilö käytävän laidalla:

"Jesta, mitä kakkapeliä."

 

Lihapiirakka ja kurahousut

Noin muuten Rinkelinmäki (sitä sponsorinimeähän en varmasti käytä) oli, kuten aina, oma nostalginen itsensä. Tiskiltä saa edelleen lihapiirakkaa, joka käydään sitten käytävän toisella puolella itse maustamassa ketsuppipulloja rutistellen ja pikkelssiä lusikoiden. Vessassa hana toimii niistä pyöritettävistä nupeista, tiedäthän, kylmää oikealta ja kuumaa vasemmalta. Peilillä vessaa ei oltu siunattu, ja sen ovat paikalliset näköisiäkin ettei peilille käyttöä ole ollut ennen kuin ihmisten ilmoille lähdettiin.

Erätaukokilpailuna pikkujunnujen rankkarikisa polvet notkuen ja kiekko vielä märkään jäähän takertuen toimii aina. Siinä pysytään aiheessa, toisin kuin aarteenmetsästyksissä ja ties missä espoolaisissa golfpallon puttauskisoissa.

Ottelun jälkeen Tapparan valmennuskaksikko Sami Hirvonen-Marko Ojanen seisoskelivat hallin edustalla. Molemmilla näytti olevan kurat housuissa tulevan vastustajansa scouttaamisen jäljiltä, joten jätin huutamatta "sano terveisiä Dufvalle". Lyötyä lienee lyöty jo tarpeeksi.

25Syy/11Off

Paskavoitotkin lasketaan

Liigaviikko numero kaksi on pelien osalta ohi ja Pelicans on löytänyt odotetun paikkansa sarjataulukosta.

Kunnon ilotulitusta ei vielä ole nähty, mutta tämän viikon voitot ja kahdeksan pistettä kertovat joukkueen iskukyvystä. Kaksi nousua tappioasemasta vahvoja kotijoukkueita Ässiä ja JYPiä vastaan, sekä kotona TPS:sta selvä voitto, jossa 2-0-maalin jälkeen ei ollut voittajasta mitään epäselvyyttä.

Perjantaina Jyväskylässä ottelun alku oli lähes katastrofaalinen. Heti alivoimalle, maali omiin, Paakkolanvaara lasarettiin ja 5 minuutin ylivoiman tuhriminen. Oman maalin varjeleminen loppupelin ajan oli Pelicansilta kova suoritus JYPin rumputulessa.

Lauantain ottelu ei totisesti noussut miksikään viikon kohokohdaksi. Hyvistä painostusjaksoista huolimatta peli oli takkuista eikä yleisökään tuntunut missään vaiheessa kunnolla syttyvän, vaan ennemminkin odottavan kolmen pisteen korjaamista talteen. Näinkö nopeasti totuttiin hyvään? No, TPS ei ole ollut eikä varsinkaan nykyisin ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä vastustajia.

Tärkeintä on se, että Suikkasen jengi on nopealla tahdilla pystynyt siirtymään harjoituspelien leikittelystä tosipelien voittavaan jääkiekkoon. Siihen tarvitaan näitä tämän viikon ns. paskavoittoja yhden-kahden maalin marginaalilla.

Siihen tarvitaan myös huippuluokan maalivahtipeliä, mutta kovin monia tuskin yllättää että Pappi Hovinen alkaa jo kolkutella maalivahtipörssin kärkipaikkoja. Kolmessa ottelussa selän taakse 4 maalia, Jokerit-ottelun 1. erän jälkeen niskalenkki kaikista kollegoistaan, yhteensä 9 rankkaria joissa 0 päästettyä maalia ja perjantaina syöttöpiste Immosen maaliin. Harmi, että maalintekoyritys JYP-matsin viimeisellä minuutilla kilpistyi vastustajan pelaajiin...

Ja nyt puhutaan vasta Hovisen perushyvästä tasosta. Huipputaso tietää jo nollapelejä, kunhan Niko vain syttyy sillä tasolla pelaamaan.

Sama pätee koko joukkueeseen. Vielä ei olla nähty juuri mitään, vaan ainoastaan jämäkkää suoritusta hyvällä asenteella, joka jo sekin poikii tulosta. Täytyy muistaa, että kovimmassa huippuiskussa pitää olla vasta keväällä.

 

Uusimmat loukkaantumiset viimeistään pakottavat Suikkasen ketjumuutoksiin. Ykkösketjun takana vain Jormakka ja Hodgman tuntuvat olevan hyvässä vireessä, samoin Tavi vaikuttaisi vähitellen piristyvän. Miten olisi Tavi-Hodgman-Jormakka kakkosketjuun? Sopasen mahdollinen poissaolo tietänee myös Sami Blomqvistille liigahommia.

Rinkinen oli yllättävä veto nelosketjun keskelle Pöyhösen sijaan. Tekisi mieli uskoa Suikkasta, mutta Rinkinen ei pelannut Tepsiä vastaan hyvin, kuten ei ole pelannut missään vaiheessa harjoituspelit mukaan lukien. Fiksu valmentaja toki puolustaa pelaajiaan mediassa, eikä lähde julkisesti rankomaan ketään.

 

20Syy/11Off

Sopasen puoliorganisoitu flow ja päivän kunto

Kuuleeko Sopanen, kuuntelen.

Kaksi matsia takana ja Immosen johtama kakkosketju on ollut umpijäässä. Nollat taulussa ja tehomittari pari pakkasella. Vaikka Suikkasen hierarkiassa ei kentällisten numeroita tuijotetakaan, niin tämän piti olla se toinen tehoyksikkö joka antaa taustatukea jos ykköstykeillä on huonompi ilta.

Erityisesti kuvasta on kadonnut harjoituspeleissä pirteästi kikkaillut Sopasen Vili, jolta on kuitenkin syytä odottaa vähintään 30 pistettä runkosarjassa. Oletusarvoisesti Sopanen, kuten koko Immosen ketju, istuu Suikkasen ajamaan kiekolliseen ja aktiiviseen pelitapaan mainiosti niin liikkuvuudeltaan, kädentaidoiltaan kuin pelipäältäänkin. Jo viime keväänä ketju oli usein joukkueen ehein ja aikaansaavin kolmikko.

Nyt jokin kuitenkin mättää. Tavi on ahkera ja aktiivinen, mutta tarvitsee kiekollista apua ollakseen tehokas. Ja siinä avussa vierellä hiihtelevä kaksikko on kahdessa matsissa epäonnistunut.

Pari vuotta takaperin Suikkasen pelikirjaa kuvailtiin puoliorganisoiduksi flow-jääkiekoksi. Suomennettuna jotakuinkin luovaa, improvisoivaa ja hieman tiettyihin kaavoihin nojaavaa pelaamista, joka oli niihin aikoihin Suikkaselta varsin moderni luomus.

Pelisysteemi sopii pelaajaprofiileihin, mutta sopiiko esimerkiksi Sopanen sittenkään Suikkasen systeemiin? Luonnonlapsi elää pihapelimäisestä neppailusta, joka eroaa täysin koko muun joukkueen harrastamasta vauhdikkaasta ja suoraviivaisesta tehokkuusajattelusta. Nyt pitäisi sykkiä tosissaan, taistella, olla jämäkkä ja päättäväinen. Samoin oli JYPissä, jossa Sopas-Vilin ura jäi lyhyeksi. Dufvan robottiarmeijassa kenelläkään ei ollut mukavuusaluetta, jonka laitahyökkääjä sitten myöhemmin löysi veltosti johdetusta pelikaaniparvesta.

Sihvonen sytytti lauantaina ykkösketjun liekkeihin. Mielenkiintoista nähdä sytyttääkö Luttinen muutaman tunnin päästä Porissa myös Immosen ja Sopasen uuteen vireeseen. Yllättäen Tavi on se joka sai väistyä sivuun kokoonpanosta.

 

Analyysinurkassa tänään pikakatsaus muille paikkakunnille. Lauantaisen hätäilyteeman merkeissä jotakuinkin näissä tunnelmissa ollaan kahden ottelun jäljiltä:

Oho!: KalPa, Kärpät

No joo, emmä ny tiiä: Lukko, Ilves, HIFK

Varovaisen toiveikkaana: HPK

Pessimismiä ilmassa: Blues, Jokerit, Ässät, JYP

Täysi paniikki päällä: Tappara, TPS, SaiPa

17Syy/11Off

Hätäilyn ABC lahtelaisittain

Nykyisestä Lahti-kiekon elämänmenosta voi havaita ainakin sen, että se on muuttunut pirun hektiseksi. Pelicans liigaseurana on jo noussut aivan kilpakumppaneidensa tasolle. Nyt myös yleisön vaatimustaso ja kärsimättömyys alkaa olemaan liigaa hieman pidemmän aikaa nähneiden verrokkiensa tasolla.

Aravirran aikana saatiin kokea kuinka makeaa voittaminen ja menestyminen on. Yhden tempun patajätkä palautti karvaan kalkin maun suupieliin. Sen enempää ei vaadita siihen, että lahtelainen kiekkojännäri alkaa hyvin herkästi pureskelemaan kynsiään ja sadattelemaan puoliääneen.

Ja niin sen pitääkin mennä. Kaupunki elää ja hengittää Pelicansin pörssikurssin mukana. Voittaminen taas on urheilun suola ylipäätään.

Niinpä oltiin yhtäkkiä siinä tilanteessa, että takiaisen lailla pörrännyt Blues ryösti täyden potin Isku Areenasta ja Jokerit naulasi tylysti kolme kaappia Hovisen taakse ensimmäisellä kympillä. Leppoisa ajelun sijaan oltiinkin - taas kerran - polvia myöten suossa. Sukat märkänä ja kylmissään. Näinhän meille aina täällä käy.

Miksei Pelicans pelaa kunnolla? Mitä se Suikkanen tekee? Jalvanti tuu pois sieltä! Tää peli ois tullu telkkaristakin...

Hätäisimmillä oli jo mielessä kaikki pahimmat skenaariot maalinteko-ongelmista itseluottamuslamaan.  En halua vaikuttaa jälkiviisaalta, mutta tuossa tilanteessa on vain uskottava siihen, että seuraavan maalin tekee oma joukkue, ja siihen uskoinkin. Kolme-nolla ei ole jääkiekossa mitään ensimmäisen erän jälkeen, eikä Suikkasen joukkue ole mikään repaleinen jämäremmi.

Tietenkin on pettymys kun loistelias harjoituskausi näyttää valuvan hukkaan. Ja kääntäen: super-nousu kolmen maalin takaa on parasta mahdollista lääkettä orastaviinkin ongelmiin. Jotenkin joukkueesta vain huokuu se, että ihan pienestä tuo paatti ei keiku.

Eikä keikkunut. Suikkanen teki muutoksia, laitahyökkääjämme Marttisen säestyksellä ampuivat Kilpeläisen reikäjuustoksi ja Hovinen hoiti loput.

Kolmesta osa-alueesta (1. seura 2. yleisön asennoituminen) yhdellä Lahti vielä hieman ehkä muille kalpenee, nimittäin tämä kuuluisa voittamisen kulttuuri. Siis se, jonka näennäiselle puutteelle maajoukkueemme haistatti pitkät keväällä Bratislavassa. Leijonaryhmä oli pelirohkea ja marssi rinta kaarella kuninkaan elkein mestaruuteen asti.

Tänään Pelicanskin näytti kolmannessa erässä, että osaa lintukin pöyhkeillä itsevarmuudellaan: tasapeli ei riitä mihinkään, nyt painetaan voittoon asti. Se on palanen voittamisen kulttuuria. Jokainen ottelu lähdetään voittamaan. Jokaista sarjaa lähdetään voittamaan. On lähdettävä, tai muuten ei kannata osallistua ollenkaan.

Jos kuitenkin pelisuunnitelma menee vihkoon, on vain luotettava lujasti omaan osaamiseen ja taisteltava loppuun asti. Ja kun olet niin tehnyt ja päässyt takaisin tolpillesi, on oltava heti valmiina lyömään vastustaja kanveesiin ja poistumaan kehästä voittajana.

Hätäilijöitä suosittelen relaamaan vähän ja nauttimaan siitä kiekkoviihteestä jota Suikkasen karavaani näinä aikoina meille tarjoilee.

15Syy/11Off

Ledit saatiin, vainajien kunnioitusta ei

Kahdeksan päivää sitten lento-onnettomuus pyyhkäisi pois koko Jarolavl Lokomotivin joukkueen. Tämän kiekkoihmisen maailmankuvassa on päivänselvää, että tragediaa muistetaan seuraavalla viikolla SM-liigan avauskierroksella ja minuutin hiljaisuus on silloin paikallaan. Näin ei kuitenkaan ainakaan Lahessa tapahtunut.

Tiedusteltaessa Pelicansin edustaja kommentoi asiaa näin: "Liigan ohjeistus (ettei järjestetä). Suurin osa joukkueista on pitänyt harjoituspelien yhteydessä ja liiga piti oman."

Tänään Slovakian Trencinissä järjestettiin jäähyvästilaisuus Pavol Demitralle, johon odotettiin paikalle 15 000 ihmistä. Kotoinen SM-liigamme puolestaan siis ohjeisti, että hiljaista hetkeä ei avauskierroksella pidä tai tarvitse järjestää. Ja olipa hiljaisia hetkiä pidetty jo kälyisissä harjoitushalleissa muutaman katsojan edessä, sekä laivaristeilyllä liigan johdon, muutaman valmentajan ja median edustajan toimesta.

Ne noin 30 000 tänään liigahalleissa käynyttä katsojaa ovat ilmeisesti jotenkin irrelevantteja tekijöitä tässä tarinassa. Onhan turmasta sentään kulunut jo kahdeksan päivää ja liigan johto ehti jo hiljenemään risteilyllään oikein puvut päällä. Minun otteluelämykseeni ledit, lentävät ilmapallot ja kokoomuspoliitikon jorinat eivät tänään tuoneet oikeastaan mitään lisää. Hiljainen hetki sen sijaan olisi iskostanut sen fiiliksen, että hallissa ollaan jääkiekon takia ja tästä lajista sekä sen parissa toimivista ihmisistä todella välitetään.

Tosin aina voidaan vedota siihen, että pidettiinhän torstaina useampikin hiljainen hetki pitkin ottelua. Nimittäin SM-liigan mainoskatkoilla, jotka kyllä taatusti vievät hengen kiihkeästäkin pelistä kaksi kertaa erässä. Sitäpaitsi niiden järjestäminen on SM-liigan ohjeistus.

Onneksi sentään piti paikkansa vanha totuus siitä, että peli näyttää kaiken. Tappio vituttaa yhtä paljon ympärillä säihkyvästä sirkuksesta huolimatta. Pelicansin pelisysteemi suli käsiin tappioasemassa, siinä on Kai Suikkasella vielä työsarkaa. Toisaalta ei "huumassa elävä kiekkokaupunki" Lahti olisi juuri voittoa tänään ansainnutkaan surkealla 4600:n yleisömäärällä.

Maailma muuttuu. Ehkä ensi kerralla poisnukkuneita jo muistetaan hiljaisen hetken sijaan ledejä välkytellen ja älypuhelimen ruudulla kukkapuskan kuvaa esitellen. Sitten voidaankin vaikka siirtyä puhumaan rahasta.

 

Jälkiviisaus: Blues-matsin parasta antia olikin Pelicans-kannattajien järjestämä tribuutti Lokomotiville. Se oli osoitus välittämisestä ja lajikulttuurista.

http://www.mtv3.fi/urheilu/jaakiekko/uutiset.shtml/2011/09/1391399/lahtelaisyleiso-muisti-khl-lentoturman-uhreja---katso-kuva

14Syy/11Off

Lahen top5 (lätkä)jätkät

Tältä listalta poisjääneiden kannattaa huomisesta alkaen tehdä jotain mistä heidätkin muistetaan.

Hot

1) Niko Hovinen: Liigan paras maalivahti jos pääsee huipputasolleen. Itse rauhallisuus. Ensimmäinen jonka nimmarikortit loppuvat kesken.

2) Ryan Lasch: Oli ensimmäisissä harjoituspeleissä täysin ylivoimainen kentällä, mutta ilotulitus hiipui hieman loppua kohden. Paljon on hehkutettu, mutta pystyykö sittenkään nousemaan joukkueen ykköstähdeksi? Todennäköisesti kuitenkin seuran paras ulkomaalaishyökkääjä sitten Brett Lieversin.

3) Markus Seikola: Anssi Salmelan ja Jan Latvalan ohella Pelicansin liiga-ajan parhaita hyökkääviä puolustajia. Ymmärtää miten hyökkäyssiniviivalla operoidaan. Henrilaurilamainen tykki sillä erotuksella, että vedot lähtevät kovaa myös ranteella, aina maalia kohti ja huonoistakin asennoista. Osaa nykyisin puolustaakin, kunhan kiekon kanssa kikkailut eivät kostaudu.

4) Pekka Jormakka: Köyhän miehen Lasch. Kivaa sporttia ja tsemiä harkkamatseissa, mutta kunnon peleissä pitää ruveta laittamaan laattaa pussiin muutenkin kuin rankkareista. Laukoo hanakasti ja myös pyytää onetimer-syöttöjä maila ilmassa, mitä ei ole pahemmin viime vuosina Pelicansissa nähty.

5) Arttu Luttinen: Hidas, mutta kun liu'usta ja veivauksista tulee ajoittain mieleen Jantunen, on pelaajan pakko olla hyvä. Taistelee joka vaihdossa täysillä ja täydentää siten erinomaisesti vastakohtaansa Loppia. Valinta kapteeniksi tällä aikataululla kertoo paljon.

 

Not

1) Sami Blomqvist: Nallipyssy. Loisti 10 peliä viime kauden alusta, sen jälkeen pelaamisessa ei mitään tolkkua. Jalka ei riitä, pelikäsitys ei riitä ja auttamattoman köykäinen 1vs1-tilanteissa. Toivottavasti itseluottamus palaa Peliitoissa.

2) Teemu Rinkinen: Moni kaavailee kolmosketjuun, näinköhän taso riittää. Kokoa olisi, röyhkeyttä ei. Riittääkö asenne ammattilaisuuteen? Vaikuttaa pahasti tapausten Santavuori ja Je. Saarinen uusinnalta. Blomqvistin tavoin Mestis kutsuu - 10 maalia täyteen ja sitten liigaan kokeilemaan.

3) Kari Sihvonen: Ollut pitkään kuin varjo entisestä, eikä Suikkasen pelikirjassa ole sijaa ylilyönneille. Eikö halua vai ehdi enää taklaustilanteisiin? Kiekollista potentiaaliakin on, mutta tyytyy pyörimään ympyrää kulmissa. Aiemmin Nupen paras ase fyysiseen peliin, mutta antaako Suikkanen päästää Hullu-Karin irti?

4) Max Wärn: Miksi hankittiin? Puukäsi, jolla on IFK-fanien mukaan mahtava maalintekopotentiaali. Taistelee Sihvosen kanssa nelosketjun laiturin paikasta. Uhrautuvaa peliä alivoimalla ja 15 pistettä riittänee tavoitteeksi.

5) Tero Koskiranta: Sentterilaiturille saatiin jotain käyttöä Lopin loukkaannuttua. Tehnyt joskus 40 pistettä ja teki harjoituspeleissä 4 maalia, milläköhän käsillä? Kaipa tälläaisellakin pelaajalla voi kolmos-nelosketjuja täyttää.

 

?

1) Matias Loppi: Moni odottaa huippukautta kakkossyöttöjen kuninkaalta - uskotaan kun nähdään. Parempaa mahdollisuutta tuskin tuleekaan kuin nyt Luttisen, Laschin, Seikolan ja Järvisen kentällisessä. Vaikuttaa treenanneen kesällä ja edes hieman yrittävän kentällä, mikä on jo hieno merkki amattilaispelaajalta.

2) Jyri Marttinen: Hyytynyt kolmospakkiparin työjuhdaksi ja alivoiman erikoismieheksi. Ilman muiden puolustajien loukkaantumisia ei asiaa ylivoimalle. Potentiaalia olisi monella osa-alueella, mutta ei tunnu loistavan oikein missään, paitsi taklausten avittamisessa poikittaisella mailalla.

3) Vili Sopanen: Pitkälle on tultu pelkällä pihapelineppailulla. NHL-haaveet voinee jo unohtaa, mutta potentiaalia olisi 40 pisteen kauteen. Pois kulmista ja vastustajan maalin takaa, niin se on jopa mahdollista. Vili on niitä hyökkääjiä, joiden pitäisi jäädä laukomaan 100 kiekkoa jokaisten treenien päätteeksi.

4) Justin Hodgman: Tästähän voi tulla mitä vaan. Hampaatonta kanukkia on haikailtu vuosikausia ja nyt sellainen on saatu. Paikannee Shayne Toporowskin jättämän aukon SM-liigassa. Piristävä poikkeus Pelicansin sentterikalustossa.

5) Joonas Jalvanti: Sittenkin uuteen nousuun? Moni oli valmis jo lyömään menolippua käteen ja nostamaan J-P Pietilän pelaavaan kuusikkoon, mutta niin vain liigajyrä Jalvanti luistelee huomenna laatikkoon Bluesia vastaan. Harjoituspeleissä alkanut laukomaankin!

 

13Syy/11Off

Suikkanen tuli, näki… voittaako?

Pelicansin kauden avaukseen on nyt aikaa reilut kaksi vuorokautta, ja yksi kysymys nousee ylitse muiden: pystyykö Kai Suikkanen nostamaan tämänkin joukkueensa huippuvireeseen ja sarjan kärkipaikoille? Hannu Aravirta siinä onnistui monivuotisen rakennusprojektin jälkeen. "Kaitsu" on näyttänyt, että talo nousee huomattavasti nopeamminkin ja nyt hänellä on myös heti käsissään kaikki tarvittavat työkalut.

Kärppäkasvatin valmentajanura alkoi vuonna 2003 oululaisten A-junnujen parissa. 2004 seurasi siirto pohjoisemmaksi Suomi-Sarjassa pelanneen RoKin penkin taakse. Rovaniemeläiset muuttuivat keskinkertaisesta nipusta kaksinkertaiseksi mestariksi ja kertomusten mukaan "täysin ylivoimaiseksi" joukkueeksi. Sitten etelään päin Kajaanin Hokin peräsimeen. Edeltävän kauden nelossija kirkastui kahdeksi peräkkäiseksi finaalipaikaksi - kullaksi ja hopeaksi.

Näillä pohjilla SM-liiga oli luonteva jatkumo. Suikkanen jätti Hokin kesken kauden syksyllä 2008 ja lähti nostamaan Hannu Virran lähes upottamaa TPS-paattia Aurajoesta. Viimeiseltä sijalta sääliplayoffeihin, 2-0-voitoin yli IFK:n ja puolivälierissä kaksi otteluvoittoa tulevalta mestarilta JYPiltä. Seuraavalla kaudella runkosarjan 6. sijalta mestariksi, kuinkas muutenkaan.

Sitten KHL:n valloitukseen. Sarjataulukon 7. ja länsilohkon 2. sija eivät riittäneet Jaroslavlin seurajohdolle, vaan potkut tuli kun sarjaa oli pelattu kolmannes.

Moni toppuuttelee (Lahti-kaupungissakin), että onhan näitä harjoituspelien ihmeitä nähty ennenkin. Yleensä lunta on tullut tupaan välittömästi tosipelien alkaessa. Sen sijaan se mitä ainakaan minä en ole lahtelaisessa kiekkoskenessä nähnyt, on valmentaja joka repii maksimaalisen tehon irti joka ainoasta rupusakista jonka käsiinsä saa, puhumattakaan laadukkaista joukkueista. Siksi ei yllätäkään, että harjoituspeleissä Pelicans on loistanut, pelannut äärimmäisen valmiin näköistä jääkiekkoa ja kääntänyt tappioasemia vastustamattomasti voitoiksi.

Ennen kaikkea turkoosipaitainen joukkue on tehnyt jääkiekosta jälleen helpon näköistä ja nautittavaa viihdettä samaan tapaan kuin kaudella 2007-2008, jolloin varsinkin syyskaudella Pelicans dominoi liigaa modernilla kiekollisella pelisysteemillä.

Toinen puoli Messias-Suikkasen hahmoa on hänen persoonansa. Tämä lätkäretoriikan Timo Soini otti lahtelaiset haltuunsa päivästä numero yksi alkaen: "- Koko tivoli (perhe) tulee, se on selvä. Niin olen tehnyt jokaisella valmennuskeikallani, että asun siinä kaupungissa jossa valmennan. Olemme nyt lahtelaisia." Huomattakoon, että tässä yhteydessä Timo Soini kaikkein positiivimmassa mahdollisessa merkityksessään. Kaitsu paaluttaa asiat niin kuin ne kansankielellä ovat ja samalla väistää valmentajajargonin karikot johon monet muut sortuvat. Monet muut, kuten vaikkapa edellinen lausuntoautomaatti Mika Toivola, joka töksäytteli, piti paskoja harjoituksia joukkueelleen ja lopulta illat Isku Areenalla olivat kaikille kuin pään hakkaamista seinään.

Ässien urheilutoimenjohtajaksi kaiken järjen vastaisesti - tai juuri siksi - päässyt Toivola näyttääkin viisastuneen ja muuttaneen tyyliään. Nykyisin hän nuolee Isomäen seisomakatsomon ahtereita kommentoimalla päivittäin Ässien sopimustarjouksia ja pelaajahuhuja sekä dissaamalla kilpailevien seurojen hankintoja. Jos et vielä tiennyt, niin Ryan Lasch on pelaaja joka hyvänä päivänä tekee vaikka neljä maalia, mutta katoaa kuvasta kun joukkue tarvitsisi johtajaa.

Tai ehkäpä Ässien hurjasta tuloskunnosta nauttimaan päässyttä Mikaa vaivaa edelleen sama alemmuskompleksi kuin useiden hävittyjen matsien jälkeen, kun vastustajan miljoonamiehet olivat vääryydellä ja viekkaudelle vieneet voiton oman joukkueen nenän edestä. Se, että Toivola itse sai vuosien varrella valmennettavakseen Jozef Strakaa, Juhamatti Aaltosta ja Pelicansin viime kauden isoja satsauksia oli tietenkin täysi sivuseikka.

Näihin esimerkkeihin tiivistyy se upea asia, että Kai Suikkanen on Pelicansin valmentajana. Siinä missä luuserin käsissä joukkue on vain osiensa summa ja kahden metrin syötöt menevät kolme metriä ohi, ulosmittaa voittava valmentaja pelaajistaan kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin - joukkueesta hitsautuu kokonaisuus joka on enemmän kuin osiensa summa. Jotkut kutsuvat sitä ylisuorittamiseksi.

Ja ylisuorittaminen johtaa usein voittokulkuun.

 

Sekalaista-palstalla tänään:

Missä nykyisistä SM-liigaseuroista Toni Mäkiaho ei ole pelannut?

Ilveksen juniorikoulun kasvatti nousi liigakehiin HPK:ssa, brändikiekkoili IFK:ssa, käväisi sitten Pelicansissa, Tapparassa, KalPassa, Bluesissa ja Kärpissä.Välissä toki myös Malmö, Fribourg, Lada Togliatti, uudelleen Fribourg, Zvolen ja Dornbirn.

Vielä kelpasi tryoutille Tepsiin, joten turkulaiset pääsevät nyt nauttimaan pellehypyistä ja kadonneesta fyysisyydestä. Eiköhän Ilveksen hyväveli-kerhoon vielä joskus mahdu, eivätkä Lukko ja Ässätkään perinteisesti nirsoile hätähankinnoissaan kesken kauden. Harmi, ettei Virmanen ole enää Jokereissa...

 

Suikkanen Quotes-tarjoaa:

9Syy/11Off

Jalat maan ja taivaan välillä

Jotta lahtelaisleirissä ei kaiken mediahehkutuksen keskellä varmasti kukaan leijuisi, on tällä viikolla saatu useampikin hyvä muistutus realiteeteista.

Tiistaina kärsitty (tilasto)tappio Bluesille tuli aivan sopivaan saumaan. Useammastakin suusta oli jo kuultu puoliksi vitsillä, että kohta kannattaisi hävitä ennen kauden alkua. Sieltähän se sitten tuli, kuin Suikkasen käsikirjoituksesta.

Keskiviikon hirvittävä tragedia puolestaan jätti lähtemättömän opetuksen henkikullan arvosta - ja hauraudesta. Minskissä, jonne kyseinen lento ei koskaan saapunutkaan, järjestetty muistotilaisuus teki upeasti kunniaa onnettomuudessa menehtyneille.

Hieman pienempiä maallisia murheita Pelicans-faneille lykkäsi Matska Lopin nilkka, joka on paketissa yli kuukauden. Samalla hajosi harjoituskauden alusta asti kasassa ollut tehoketju Luttinen-Loppi-Lasch. Onkohan meillä nyt sentteriongelma? Selvää ykköstykkiä ei missään vaiheessa tullut, vaan nyt valittavana on neljä 2-3-ketjun tasoista keskushyökkääjää, joista Hodgman kaiken järjen mukaan toimii Lopin stunttina. Immonen kun johdattaa tuttua kakkosketjua ja Koskiranta-Paakkolanvaara-akselilla ei ole mitään asiaa kahteen ensimmäiseen ketjuun.

Minskin videopätkää katsellessa Pelicansin sentterimurheet saati näillä hetkillä käynnistyvä harjoitusottelu Peliittoja vastaan eivät tunnu kaikkein merkittävimmiltä asioilta juuri nyt. Onneksi SM-liiga alkaa vasta vajaan viikon päästä ja luojan kiitos KHL:stä keskiviikkoiltana kantautuneet huhut sarjan välittömästä jatkamisesta eivät pitäneet paikkaansa.

Uutta Lokomotivin joukkuetta on lähdetty kasaamaan pikavauhtia kahdestakin syystä. NHL:n ylivaltaa horjuttavan kiekkoliigan rahakoneet on saatava käyntiin ja toisaalta elämän on jatkuttava Jaroslavlissa. Jääkiekon on jatkuttava, sillä turman uhrit rakastivat tätä lajia.

Paikallisen kiekkoväen entistäkin vahvemmin yhdistävä ja uusia jääkiekkoilijoita kasvattava Lokomotiv on paras kunnianosoitus keskiviikon sankareille.

Filed under: Media No Comments
7Syy/11Off

Yaroslavl, Russia

Toissapäivänä aloitin jääkiekkoaiheisen blogin kirjoittamisen. Samalla päätin käsitteleväni lähes yksinomaan Pelicansia ja paikallisen jääkiekkoelämän fläppitaulua. Pohdin aiemmin tänään Pelicansin hyvin sujunutta kauteen valmistautumista ja joidenkin pelaajien asemia joukkueessa.

Kunnes maailma omalla raadollisella tavallaan pakotti avartamaan katsetta.

Keskiviikkona iltapäivällä Jakovlev 42-merkkinen lentokone putosi maahan Jaroslavlin kentän lähellä vain hetki nousun jälkeen ja vei mennessään lähes 30 Lokomotiv Jaroslavlin pelaajaa, toistakymmentä valmennus- ja huoltoportaan henkilöä ja 7 miehistön jäsentä. Tuntuu kylmältä puhua pelaajista, henkilöistä ja ihmisistä, kun todellisuudessa kyseessä oli joidenkin rakkaita perheenjäseniä, puolisoita, vanhempia ja lapsia. Ihmisiä.

Totuus iski viimeistään Lokomotivin virallisessa tiedotteessa: "At first we didn't want to believe it. But right now there is no hope. The team is gone."

Tänä iltana työmatkalta kotipihaan kurvatessani radiosta soimaan alkanut HIMin Join Me In Death laittoi ajattelemaan ja jäin pimeään autoon kuuntelemaan kappaleen loppuun. Sade ropisi auton päälle. Tuska siellä jossain on tällä hetkellä mittaamaton. Eikä vähiten pahoin palaneella ja ilmeisesti tälläkin hetkellä elämästään taistelevalla Aleksandr Galimovilla sekä yhdellä miehistön jäsenellä.

Huomenna koko jääkiekkomaailman liput ovat puolitangossa.

Filed under: Pelicans No Comments
6Syy/11Off

Ohjesäännönmukainen kausiennakko

Muiden medioiden kausijulkaisuja odotellessa kunnon kiekkobloggaajan velvollisuus lienee sohaista hieman ennakkoveikkauksien muurahaiskekoa.

Kuka muuten muistaa vielä puheita liigan tason romahtamisesta ja mielenkiinnon laskemisesta? Jälleen kerran sarja näyttää tasaisemmalta kuin miesmuistiin. Kolme ennakkosuosikkia (HIFK, JYP ja Jokerit) erottuvat kokonaisvaltaisesti laadukkaina joukkueina. Niiden jälkeen seuraavien kymmenen joukkueen fanit pitävät omaansa vähintäänkin keskitasoisena jenginä ja karsijan paikalla kituuttaa SaiPa. Tosin omassa ennakossani SaiPa ei jää viimeiseksi…

Runkosarja 2011-2012

1) HIFK

2) JYP

3) Jokerit

4) Kärpät

5) Lukko

6) Ässät

7) Pelicans

8) Blues

9) Ilves

10) HPK

11) KalPa

12) TPS

13) SaiPa

14) Tappara

 

1) HIFK

Valmentajan vaihtuminen ja mestaruuskrapula aiheuttanevat hieman yskähtelyä, mutta Matikainen luotsannee timantinkovan ryhmän silti kärkipaikalle. Pelaajamateriaalissa ei ole heikkoa kohtaa, minkä lisäksi löytyy huippuyksilöitä kuten Granlund, Peltonen, Hirschovitsh ja Riksman. Kokoonpanossa ei ulkomaalaispelaajia, ainakaan vielä. Puolustuksessa olisi tilausta yhdelle kovatasoiselle peruspakilla top6-miehistöön. Hyökkäyspäässä kolme niin kovatasoista ketjua että hirvittää. Keskelle Granlund, Hirschovitsh ja Wirtanen, mutta laadukas nelossentteri puuttuu. Uhkatekijä liittyy Matikaisen pelikirjaan, saako hyödynnettyä huipputaitavan joukkueen parhaat ominaisuudet riittävän hyvin?

2) JYP

Jyväjemmareiden kone jyskyttää eteenpäin pomminvarmasti – jos nälkää vielä riittää. Pelaajamateriaali ei ehkä laadullisesti aivan yhtä laaja kuin pahimmilla kilpailijoilla, mutta toteuttaa pelisysteemiä saumattomasti. Saa kasaan kaksi huippuluokan hyökkäysketjua, kun samalla puolustusta johtavat Vatanen ja Laatikainen. Sentteriosasto ei kestä Perrinin tai Hytösen poissaoloa, mutta riittää runkosarjan kärkipaikoille. Maalilla Myllykoski pieni arvoitus, pystyykö säilyttämään huipputason ja ottamaan ykkösvahdin viitan harteilleen? Joukkue on varsinkin kotipeleissään äärimmäisen vaikea voitettava.

3) Jokerit

Jokeripakka on jälleen kerran vähän enemmän levällään kuin pahimmilla kilpailijoilla. Valmentaja on uudehko, joskin tasokas, ja pelaajien vaihtuvuus on suurta. Ei voita runkosarjaa eikä mestaruutta, mutta nostaa osakkeita parin vaisun vuoden jälkeen. Maalilla Kilpeläinen kovassa paikassa Helsingin kirkkaissa valoissa ja mestaruusodotusten kohteena, eikä penkiltä löydy kunnon tuuraajaa. Ossi Väänänen johtaa puolustusta, mutta johtavat kiekolliset pakit epävarmempia kuin JYPillä ja IFK:lla. Keskushyökkääjät huippulaadukkaita, laidalla tehovastuuta kantavat Pulkkinen, Lahti ja Filppula. Sen jälkeen taso laskee liikaa.

4) Kärpät

Junnon paatti seilaa yhä epävarmasti, mutta pelaajamateriaali riittää kuitenkin Aravirran käsissä ”ihan ok”-sijoitukseen. Maalivahtiosasto on suurin epävarmuustekijä, mutta laadukas puolustus avittaa. Puolustus onkin suhteessa laadukkaampi kuin hyökkäys, jonka kapelimestarina häärii Ivan Huml. Humlin loukkaantuminen olisikin katastrofaalista, sillä muut sentterit ovat Saarenheimo, Kemppainen ja Koponen, olettaen että Viuhkola on yhä puolikuntoinen. Maalintekovoimasta vastaavat Haataja, Donskoi ja Vondrka. Löytävätkö Saarenheimo ja Haataja parin vuoden takaisen kemian? Jos Kärpät mielii menestyä kunnolla, on tshekkisooloilusta siirryttävä tiiviiseen joukkuepelaamiseen.

5) Lukko

Uraman kaava toimii, mutta joukkue on heikentynyt. Beech ja Pesonen ovat lähinnä vitsi lähteneen kaksikon McLean-Morrison rinnalla, eikä ykkösketjun takaa löydy riittävästi tulivoimaa. Puolustus on Lukollakin laadukas ja tasapainoinen: Aalto, Tikkanen ja Pettinen johtavat, Honkaheimo, Kuukka ja Generous varmistavat. Lukon suurin uhka on, että heikolla hetkellä seuran johto alkaa päällepäsmäröidä Uraman reviirillä ja homma leviää käsiin. Perushyvällä materiaalilla ja tutulla pelikirjalla lienee silti korkealla taulukossa. Maalivahti Noronen on valttikortti muutamaan lähimään kilpailijaan verrattuna.

6) Ässät

Potentiaalia vieläkin korkeammalle, mutta ykkösvalmentajan ja –maalivahdin vaihtuminen laskevat osakkeita. Rautakallion aikana Ässät alkoi pelaamaan myös vieraspeleissä. Karri Kivi osaa teorian, mutta miten onnistuu siirto käytäntöön? Maalilla kaksi nuorta sälliä Raanta ja Järvenpää, joista vähintään toinen onnistunee riittävän hyvin kannatellakseen joukkuetta. Pakkipäässä pelillinen vastuu Caldwellilla ja Uusitalolla – ei ongelmaa. Muu kalusto aika sekalaista sakkia höystettynä varsin mikatoivolamaisella hankinnalla, eli Jani Honkasella.Ykkössentterin hankinta päätyi lahtelaisittain varsin mielenkiintoiseen Stephen Dixoniin. Hyökkäysosasto erittäin taitava ja leveyttä usempaan ketjuun. Kotihurmokseen päästessään todella paha vastustaja.

7) Pelicans

Kutkuttavat asetelmat. Kymmenes sija oltava vähimmäistavoite, joskin harjoituspelien perusteella rahkeita olisi monta sijaa ylemmäksikin. Niko Hovinen ja laadukas puolustus kantavat vaikeilla hetkillä. Huipputekijät puuttuvat yhä hyökkäyksestä. Duunariosastolle on lievää ylitarjontaa ja laitahyökkääjien on pelattava aivan taitojensa ylärajoilla, jotta joukkueen menestyminen on mahdollista. Lopin, Sopasen ja Immosen näytettävä etteivät pehmene pumpuliksi kovassa paikassa. Yllätyssaumat kauden ensimmäisellä neljänneksellä, sillä peli on jo nyt erittäin valmiin näköistä.

8) Blues

Pelaajistossa hyvin vähäinen vaihtuvuus, mutta toimiiko Lauri Marjamäen pelikirja? Puolustus on edelleen joukkueen vahvin osa Lajusen,Varakkaan ja Vallinin johdolla, mutta Karalahden lähtö oli raskas menetys. Pomminvarmat sentteri puuttuvat – Ramstedtin ja Miettisen harteilla on liian paljon. Ratkaisijaosasto muutenkin kapea, mutta Kähkönen, Lammassaari ja Kuusela tuovat laatua. Alempien ketjujen duunareita kyllä riittää. Maalilla Petri Koivisto täysi kysymysmerkki. Mielenkiintoista nähdä säilyykö Blues vähämaalisten ottelujen vääntäjänä vai muuttuuko peli avoimemmaksi. Jälkimmäiseen en välttämättä lähtisi tuolla maalivahdilla ja hyökkäyskalustolla.

9) Ilves

Pelicansin ohella kauden musta hevonen. Mielenkiintoinen maalivahtikolmikko: tuloaan tekevä Aittokallio, rantapallo-Wiikman ja NHL-statuksella ratsastava Toskala. Puolustuksessa sekoitus kokemusta (Järventie, Koistinen, Glenn), nuoria talentteja (Jokipakka, Peltola) ja jämätavaraa (Tukio, Kesä). Hyökkäyksessä ykkösketju Niinimäki-Lee-Marjamäki auttaa pitkälle, taustatuen kanssa on vähän niin ja näin. Varsinkin sentteriosasto todella köykäinen. Pajuoja on tällä visiitillään onnistunut joukkueen kanssa yllättävän hyvin, mutta fanien keulimisista huolimatta suora pudotuspelipaikka vaatisi täydellisen suorituksen.

10) HPK

Menetti tukipilarin Teemu Lassilan myötä ja terävimmän kärjen hyökkäyksestä. Menestyksen kulttuuria löytyy, mutta etukäteen arvioituna joukkue on liian täynnä katsomattomia kortteja. Onko Mika Järvisestä kannattelemaan joukkuetta? Onko Leavittista, Zagrapanista ja Piispasesta johtamaan hyökkäysketjuja? Puolustus on Kerhonkin laadukkain osasto – seitsemän liigatason pakkia ykkösviulistinaan tehokas Mathias Porseland. Laitureissakin on potentiaalia: Laakkonen, Barney, Luomala, Nieminen… Ah, niin HPK:n tyylisiä hylkykappaleita joista leivotaan vielä pelimiehiä. Rindell luotsaa Kerhon pudotuspeleihin, mutta pronssipeliin ei tällä kertaa ole asiaa.

11) KalPa

Tuomas Tuokkola astuu hirvittävän suuriin saappaisiin Pekka Virran ja hänen vallankumouksellisen pelikirjansa korvaajaksi. Vaihdos ei voi olla aivan kivuton. Sami Kapasen paluu osuu mielenkiintoiseen ajankohtaan. Kumpi onkaan joukkueen todellinen johtaja, Tuokkola vai Kapanen? Puolustus muistuttaa HPK:n vastaavaa, mutta Masuhrilta odotetaan tasonnostoa. Hyökkäyskalusto on tietynlainen kysymysmerkki; paperilla pari ketjullista laadukkaita pelaajia, mutta monen kehityskäyrä on laskussa ja takana loukkaantumisia. Haalariosastolla tehoduo Laakso-Salo jätti ison loven. Keltamustille on odotettavissa kylymää kyytiä, joukkueen aika ei ole vielä tällä kaudella.

12) TPS

Sai viime hetkillä kaivattua ryhtiä puolustukseen Joni Tuomisen ja Tomas Mojzisin muodossa – nyt on heittää kehiin 6 liigatason puolustajaa. Maalilla kaksi totaalista raaputusarpaa (Ahlqvist ja tshekki Scwarz), joista Upi Ylönen kuitenkin koulinee vähintään toisen riittävän hyväksi kassariksi, jotta katastrofilta vältytään. Hyökkäyksestä saa kasaan yhden kohtalaisen ykkösketjun ja kolme kolmosketjua. Pekka Virta oli loistava hankinta penkin taakse. Tiedossa on liikkuvaa ja kiekollista peliä, mutta sen sisäänajo voi kestää tuskallisen pitkään. Toisaalta Virran pelikirjalla Turkuhallin isolla jäällä Tepsistä voi muodostua vielä todella paha kotijoukkue, jonka perässä vierasjoukkueet saavat luistella hapot reisissä.

13) SaiPa

Ennakkospekulaatioiden vastaisesti SaiPa onnistuu jatkuvasti välttämään karsinnat, joten niin käy nytkin. Jere Myllyniemi pelasi hyvän kauden, pystyyko yhä antamaan joka ilta voiton mahdollisuuden joukkueelleen?  Koko joukkueen ykkösnimi Richard Lintner saapuu joukkueeseen vasta lokakuun alussa. Muu puolustus on resursseihin nähden kohtalaisen hyvä sekoitus kiekollisia ja puolustavia pakkeja. Kuka tekee maalit? SaiPalla on liki 20 hyökkääjää, joista kukaan ei kuulu liigatasolla ykkösketjuun. Varsinkin laidoilla laatu puuttuu kokonaan. Energinen ja Ari-Pekka Selinin käskyjä tarkasti noudattava joukkue raapii silti ainakin kotipeleistä voittoja sopivan toistuvaan tahtiin välttyäkseen jumbosijalta. Isossa kuvassa Idän Ihme tuntuu käyvän viivytystaistelua olemassaolostaan, mutta yhden kauden mittakaavassa taisteluhenki siivittää riittävään tulokseen.

14) Tappara

Ei mikään heittopussi, mutta jonkun tämäkin sija on täytettävä. Pelaajamateriaalin puutteet yhdistettynä valmentaja Sami Hirvosen kokemattomuuteen eivät povaa kovin kaksista kautta. Puolustus on kirvesrintojen tasokkain ja tasapainoisin osa nelikon Leimu-Mäntylä-Saravo-Halme johdolla. Nieminen-Metsola on potentiaalinen maalivahtikaksikko, mutta todellisesta vastuunkantamisesta on vielä näytöt antamatta. Hyökkäyspäässä sekalaista seurakuntaa. Joey Tenute ei ollut ainakaan viimeksi Jokereissa mikään luontainen kiekollinen ykkössentteri, Jussi Makkonen sitä oli hetken, kunnes palasi maanpinnalle. Muutama näppärä laituri (Erkinjuntti, Strömberg, Männikkö, Venäläinen), joista pari on laitettava turhan isoon rooliin. Odotettavissa ulkomaalaishankintoja kesken kauden.