15Huh/15Off

Ja Pelicansin sentteriehdokkaat ovat…

VapaatAgentit15042015

Kuten viime viikolla turistiin, on Pelicansilla meneillään tärkeän keskushyökkääjän haku ja hyvin mahdollista on, että ennestään tuttujen vaihtoehtojen sijaan joudutaan päätymään herra X:ään.

Seuraavat nimet eivät ole "tietolähteistä" poimittuja, vaan puhtaasti realismin rajoissa olevia vapaita agentteja. Lista antaa hyvin kuvaa hankinnan haastavuudesta ja tarvittavasta työmäärästä, varsinkin kun monien pelaajien perässä on muutama muukin keskushyökkääjää hakeva seura.

ENTISET VALMENNETTAVAT
Bluessa Petri Matikaisen alaisuudessa pelanneet Tomi Sallinen, Ville Viitaluoma ja Tero Koskiranta ovat jo sidottu sopimuksiin nykyisissä seuroissaan. Växjössä pelaava Jani Lajunen ei liene halutun tyylinen pelaaja. Venäjän saalis Avangard Omskista on olematon, eivätkä Grazin tusinakanukitkaan vakuuta.

KHL
Slovan Bratislavasta sentään löytyvät sopimuksettomina jo mainittu Vaclav Nedorost, rutkasti kansainvälistä kokemusta omaava slovakki Mario Bliznak, sekä slovenialaiset (ex-Ässä) Ziga Jeglic ja Rok Ticar. Eksoottisia, mutta mielenkiintoisia 25-28 -vuotiaita pelaajia, joilla on jo tilillään 20-30 pisteen KHL-kausia.

Muille apajille siirryttäessä käy nopeasti selväksi, että vaihtoehtoja ei olekaan miljoonaa. Sotshissa kanukki Mark Olver pelasi vain yhden ottelun loukkaantumisen takia - potentiaalia on, mutta myös arveluttava tausta. Sama on tilanne myös Brock Trotterilla. Loukkaantumisista kärsi myös Gilbert Brule, joka lienee tyyliltään enemmän laitahyökkääjä. Tshekin maajoukkueessakin nähty Robert Kousal puolestaan pääsi jo paremmin KHL-vauhtiin Vityaz Podolskissa - 52 ottelussa tehot 9+10=19.

SHL
Elitserienin mielenkiintoisimmat vaihtoehdot ovat toisen kautensa HV71:ssa pelannut Riley Holzapfel ja MODOssa ensimmäisen Euroopan kautensa esiintynyt Kyle Flanagan. Kummankaan sesonki ei ollut mikään jättipotti, mikä tietää hyvää hintalapulle, mutta ovatko nämäkään herrat AHL-tehoistaan huolimatta pelitaidoiltaan ja pelaajaprofiililtaan sellaisia, jotka pystyvät ottamaan liigajoukkueen hyökkäyspelin tahtipuikon omiin käsiinsä?

DEL
Visiitti Sveitsin pelaajalistoille oli tulokseton, siispä tähtäin hieman alemmas. Brooks Macek on mielenkiintoinen 22-vuotias sentteri, joka on Iserlohnissa tehnyt vakuuttavaa jälkeä legendaarisen Mike Yorkin vanavedessä. Joukkuetoveri Brent Raedeke (24) esiintyi Saksan riveissä äskettäisessä maaottelussa Lahdessa. Maxime Sauve tuli Eurooppaan tällä kaudella, alla on kuitenkin rikkonaisia kausia ja melko keskinkertaisia näyttöä tilastojen valossa.

AHL
Sarja tarjoaa ylivoimaisesti eniten suhteellisen realistisia vaihtoehtoja, mutta suurin osa pelaajista ei luonnollisesti ole Euroopan sarjoja nähnytkään, joten sopeutuminen on aina iso kysymysmerkki. Lienee suorastaan helppoa löytää suoraviivainen työjuhta, mutta nähty on, että kovatkaan AHL-tehot eivät takaa ykkösketjun kiekollisia taitoja kotoisessa Liigassa.

Ottelut - pisteet - pelaaja - ikä - NHL-ottelut

71 15+35=50 Carter Camper (26v / 3 NHL-ottelua)
65 15+20=35 Max Reinhart  (23v / 23)
57 9+26=35 Mike Sgarbossa  (22v / 9)
56 15+17=32 Paul Carey  (26v / 22)
50 14+18=32 Joey Hishon (23v / 13)
59 14+17=31 Zach O'Brien  (22v / 0)
55 9+19=28 Alex Friesen  (24v / 0)
40 10+15=25 Scott Timmins  (25v /24)
64 9+16=25 Travis Oleksuk  (26v / 0)
64 10+24=24 Cody Kunyk  (24v / 1)
46 6+20=24 Kyle MacKinnon  (27v / 0)
61 10+13=23 Zack Phillips  (22v / 0)

 

Edellinen kirjoitus >> Hodgman, Nedorost, Green, vai X-mies?

10Huh/15Off

Hodgman, Nedorost, Green, vai X-mies?

Sentteri10042015Lähipäivinä ja -viikkoina kovin kuhina käydään Pelicansin keskushyökkääjähankinnan ympärillä.

Kahden viikon takaisten sopimusuutisten myötä Pelicans pääsi jo siihen asemaan, että joukkueella on uskottava ykkösmaalivahti ja ainakin näennäisesti riittävän laadukas ja leveä puolustus. Paletista puuttuu kuitenkin vielä jokunen palanen - erityisesti tärkein kenttäpelaaja, eli johtava keskushyökkääjä.

Tähän rooliin on huhumyllyssä jauhettu vuorollaan koviakin nimiä: Zach Hamill, Josh Green, Vaclav Nedorost, Justin Hodgman... Kaikki ennestään joko Pelicansista, Liigasta tai valmennusjohdolle tuttuja pelaajia. Ilman "hopea-lisääkin" suurta epäselvyyttä ei ole siitä, että tästä nelikosta Hodgman olisi se kaikkein mieluisin kaappaus takaisin Lahteen. Vaikka ura ei olekaan suuresti ottanut tuulta purjeisiinsa, tai ehkä juuri siksi.

Se nimittäin ladannee tähän 26-vuotiaaseen kanadalaiseen roimasti näytönhaluja todistaa, että kyllä tästä miehestä vielä on kovaankin liigaan vastuurooliin. Hodgman sai kuitenkin tällä kaudella ensimmäiset näyttöpaikkansa NHL:ssä, joten paluu takaisin Pelicansiin tuntuisi kaukaa haetulta.

Sen sijaan erityisesti Nedorostin ja Greenin pyörittely vaihtoehtoina kuulostaa enemmänkin pelottavalta. Nämä 33- ja 37-vuotiaat sotaratsut suorastaan huutavat kissankokoisin kirjaimin "Pelicansin tyylistä" floppihankintaa. Mikä olisi Pelicansissa tällaisen pelaajan motivaatio ja suorituskyky kentän isoimmassa roolissa, kun takana ovat uran parhaat vuodet ja vankka historia rikkonaisista kausista?

Toki viidettä kauttaan KHL:ssä ja toistuvasti Tshekin EHT-maajoukkueessa pelaava Nedorost on laatuluokan pelaaja, ja Slovan Bratislavasta Petri Matikaiselle tuttu. Mutta onko Pelicans se joukkue, jossa tällaiset kovan profiilin riskihankinnat ovat onnistuneet. Ei.

Se, mitä Pelicans keskushyökkääjäkseen tarvitsee, on noin 24-28 vuotias nälkäinen pelaaja, joka hakee vuoden tai mieluiten parinkin vuoden näyteikkunaa kovempiin ympyröihin. Siihen lokeroon Hodgman ja miksei Hamillkin voisivat vielä joten kuten osua, tai sitten joku vastaavassa tilanteessa oleva pelaaja.

Muutama ajatus kannattaa uhrata myös pelin evoluution vaikutuksille. Tämän päivän Liigassa menestyvältä keskushyökkääjältä vaaditaan jopa laitahyökkääjiä enemmän todellista luisteluvoimaa ja kestävyyttä, joiden avulla tämä ehtii paikalle käynnistämään hyökkäyksiä, tukemaan rintamahyökkäystä ja muutenkin siirtymään vaivattomasti oikeisiin asemiin kahden suunnan pelaamisessa. Tällä osa-alueella Pelicans ei muutenkaan ole erityisen vahvoilla Henri Heinon, Teddy Da Costan ja Hannes Björnisen luisteluvoiman puolesta.

Keskushyökkääjä on muuttunut lätynheittäjästä kentällisensä energiseksi dynamoksi. Siitä syystä esimerkiksi Josh Greenin kaltainen vanha traktori on syytä raakata vaihtoehdoista pois. Green vaikuttaa yhä erinomaiselta roolipelaajalta Tapparan kaltaiseen huippujoukkueeseen, mutta ei Pelicansin kaipaamalta johtohahmolta.

 

 

Edellinen kirjoitus >> Petri Matikainen – paskansyöjän TOP5-lohkaisut

23Maa/15Off

Kolmen kohdan klousaus Tomi Lämsästä

Lamsa23032015

Mies on jo Pelicansin päävalmentajan paikalla vaihtunut, mutta pieni loppuunkäsittely tapaus Tomi Lämsästä on vielä paikallaan.

Kausi 2014-2015 taitaa Pelicansin osalta jäädä ikuiseksi mysteeriksi. Olisiko pudotuspeleihin menty heittämällä hieman vähemmillä loukkaantumisilla? Olisiko sisäänajettu pelitapa jatkanut kehittymistään kevättä kohden? Olisiko suoraviivainen jääkiekko päässyt oikeuksiinsa juuri pudotuspeleissä? Vastaamatta jää myös sekin, mikä olisi tulos ollut ensi kaudella.

Ainoa, mitä voimme arvioida on se, mitä peli ja harjoittelu kertovat. Tässä kolme näkökulmaa:

KOKEMUS. Syksyllä hahmottelin päävalmentajien kokemuspohjaa luotaavaa kirjoitusta, joka jäi sitten pölyttymään työpöydän laatikkoon. Fakta kuitenkin oli se, että Tomi Lämsä (35) ja Tomek Valtonen (34) olivat kauteen lähdettäessä häkellyttävän kokemattomia päävalmentajia. Ja kun huomioon otetaan Valtosen mittava pelaajaura, jäivät Lämsän taustat auttamatta ohuimmiksi. Kokemus ja ikä eivät tietenkään ole itseisarvoja, ja uusille päävalmentajille on annettava mahdollisuuksia jo Suomi-kiekon kehittymisenkin kannalta, mutta Lämsän nousu päävalmentajaksi Liigaan on ollut käsittämättömän nopea. Liiankin nopea?

Tämän kauden alkaessa Lämsällä oli valmentajakokemusta miesten tasolta yhteensä kolmen kauden verran, siitä puolitoista kautta päävalmentajana. Esimerkiksi yhä nuorten valmentajien kastiin laskettavan Tuomas Tuokkolan (39) kokemus miesten tasolta oli vajaat kuusi kautta, joista vajaat kolme kautta päävalmentajana. Lisäksi Tuokkolalla on kolme kertaa pidempi kokemus A- ja B-nuorista, yhteensä kuusi kautta päävalmentajana niissä. Hieman yllättävä tieto on se, että JYPin Marko Virtanen (46) oli ennen tätä kautta toiminut päävalmentajana vain reilun kahden kauden ajan, mutta luonnollisesti 500 ammattilaisottelun pelaajakokemus antaa tietynlaista pohjaa hänellekin. Vastaavasti Bluesin Jyrki Aho (40) valmentaa hänkin vasta neljättä kauttaan päävalmentajana, mutta hän on toiminut miesten tasolla valmentajana jo vuodesta 2003 alkaen. Valmentajakokemusta saa vain valmentamalla, ja sitä vuonna 2008 B-nuorissa valmennusuransa aloittanut Lämsä totisesti vielä tarvitsee.

ULOSANTI. Olisi helppoa sortua liioitteluun yhden tai kahden havainnon perusteella, mutta aivan aidosti vaikuttaa siltä, että Lämsällä on vielä ainakin kahdella tapaa suuria puutteita ulosantinsa kanssa. Ensinnäkin se, millä tavalla päävalmentaja viestii peliteoriaansa pelaajille käytäntöön. On mahdotonta tietää, mitä pukukopissa ja palavereissa on sanottu, mutta varsinkin alkukaudella pelaajat eivät selkeästi tienneet kentällä mitä tehdä. Pelin teoriapuoli Lämsällä lienee hallussa, mutta osaako hän vielä kädestä pitäen ohjeistaa pelaajia harjoitustilanteissa, vai sysääkö vain oman valmentajan vastuunsa pelaajien "reagointipelin" harteille?

Toisekseen korviin pistävää oli jatkuva huutaminen. Lämsä ei välttämättä ole mikään maailman pahin "huutajavalmentaja", mutta asiasisällön puutteellisuus ja huutamisen tehokeinon liikakäyttö ovat vaarallinen yhdistelmä. Pelaajat aistivat hyvin herkällä korvalla, mikäli jatkuvan huutamisen takana ei ole oikeasti hyödyllistä tietoa ja pointtia. Valmentajan on turha huutaa "liikettä!", mikäli joukkueen peli sakkaa kiekkokontrollin puutteisiin. Huutamisen sijaan ne puutteet pitäisi ratkaista harjoituksissa näyttämällä kädestä pitäen pelaajien liikeradat, ajoitukset, syöttösuunnat, lavan tarjoaminen syötettäväksi ja niin edelleen. Se on aitoa valmentamista. Äänen korottaminen taas pitäisi olla vain herätyskello silloin, mikäli näitä säntillisesti valmennettuja asioita ei noudateta.

MATERIAALIN HYÖDYNTÄMINEN. Mikä onkaan se valmentamisen kaikkein syvin olemus? Otteluita pitäisi tietenkin voittaa, kyllä. Siinä sivussa kehittää pelaajiakin. Loppuviimeeksi ympyrä sulkeutuu kuitenkin siihen, minkä verran valmennuksella saadaan irti käytettävissä olevasta pelaajamateriaalista. Toistaiseksi Tomi Lämsän ainoa näyttö on 2012-2013 runkosarjavoitto Jokereiden tolkuttoman kovalla materiaalilla, jossa kauden alkupuoliskoa dominoi itse Erik Karlsson. Eräässä kommentissa sanottiin viime viikolla osuvasti: "Lämsän pelitapa toimii, jos siinä on huippuluokan yksilöt toteuttassa." Kääntäen ilman huippuluokan yksilöitä Lämsän pelitapa ei toimi, vaan johtaa huonolaatuiseen jääkiekkoon ja häviämiseen. Riskialtis lähtökohta sekä valmentajalle itselleen että tämän palkanneelle seuralle.

Juuri sen takia niin sanottu yhteistyön jääkiekko on avainasemassa, sillä se tukee myös Karlssonia vähemmän lahjakkaiden pelaajien pelaamista. Jokainen liigapelaaja osaa operoida kiekon kanssa riittävän hyvällä keskiarvolla, mikäli pelaamisen rakenne ja tukitoimet ovat kunnossa. Eli jos joukkueen pelitapa tekee suorituksista riittävän automatisoituja ja riittävän helppoja. Sellainen organisoitu pelaaminen luo turvaa ja itseluottamusta, joiden rohkaisemina rivipelaajatkin pystyvät kehittymään tai jopa venymään sankaritarinoiksi.

Vastaavasti negatiivinen kierre on lähellä silloin, jos rivipelaajat joutuvat liukuhihnalta tekemään "reagointiin perustuvia luovia ratkaisuja", toisin sanoen ratkomaan yksin ongelmia silmänräpäyksessä. Tällöin esimerkiksi Jan Latvalan ja Tyler Redenbachin kaltaiset "nerot" pärjäävät kyllä, mutta Pelicansissa koko joukkue ei voi koostua tämän hintaluokan kokeneista pelaajista. Peruspelaajien kohdalla tuloksena oli pakotettuja ja vaikeita ratkaisuja huonolla onnistumisprosentilla, toisin sanoen hedelmätön maaperä pelaajan kehittymiseen. Pelicansin tämän kauden "esalindellit", "mikaelruohomaat" ja "miroaaltoset" jäivät tällä kaudella kokonaan syntymättä, eikä Lämsällä taida olla tällaisten kehityskaarien rakentamisessa kovin hyvää rekordia ennestäänkään.

 

Edellinen kirjoitus >> Pelicansin pelaaja-arviot 2014-2015

19Maa/15Off

Pelicansin pelaaja-arviot 2014-2015

Kenttäpelaajien arviointi Pelicansin joukkueesta ei tee oikeutta juuri kenellekään. Maalivahdit hoitivat leiviskänsä, mutta alisuorittaneiden ja pelinsä kanssa tuskailleiden pelaajien määrä kasvoi pitkäksi. Lisäksi mielikuvia vääristävät kevään paineettomat ottelut, joissa muutama pelaaja pääsi kuin varkain loistamaan.

ONNISTUJAT

Juvonen18032015Janne Juvonen - Läpimurto. Menetti Hannu Aravirran valmentajakaudella kokonaisen vuoden, mikä taisi nostaa näyttöhalut tappiin. 46 ottelua komealla 91,8 torjuntaprosentilla, lisäksi kolme nollapeliä. Eleetön ja luotettava jopa huonon joukkueen takana. Sopimus jatkuu kaksi kautta, Pelicansin tärkein pelaaja ensi kaudella.

Jere Myllyniemi - Luottoveskarin kausi päättyi leikkaukseen joulukuussa. Sitä ennen enimmäkseen mainioita otteita ja Juvosen tavoin tarjosi joukkueelle runsaasti mahdollisuuksia voittaa. Ei jatkane Pelicansissa, mutta kiinnostaa varmasti liigaseuroja. Tuskin löytyy kahta sanaa siitä, etteikö erityisesti Jerelle toivotettaisi kaikkea hyvää tulevaisuuteen.

Marko Pöyhönen - Hieno paluu oltuaan kuitenkin lähes vuoden sivussa. Uran ennätyspisteet (8+9) ja uutta luovuutta kiekon kanssa, luistinkin kulki reippaammin. Harteilla säilyy silti arvokkaan duunarin viitta. Sopimus kevääseen 2017.

Tommi Paakkolanvaara - Pääsi ja joutui ykkössentteriksi. Syksyllä tulikuuma, lopulta sivusi maaliennätystään (13) ja jäi kahden pisteen päähän piste-ennätyksestään (26), vaikka pelasi vain 42 ottelua. Nousi pelaajana uudelle tasolle, mutta sai Lahdessa tarpeettoman paljon kritiikkiä ongelmista, jotka johtuivat valmennuksellisista asioista.

Antti Jaatinen (h) - JYPissä 15 ottelua 2+2=4, Pelicansissa 19 peliä 7+3=10, tosin peliaikakin lähes tuplaantui. Hyvä laukaus ja löytää maalipaikoille, kunhan joku niitä vain järjestää – omat kädet ja jalat melko kankeat. Pelannut 28 vuoden ikään mennessä pisteiden valossa vain yhden huippukauden, onko potentiaalia sittenkään?

Jesse Rohtla - Näytti harjoitusotteluissa liian köykäiseltä, mutta pärjäsikin tosipeleissä paremmin ja oli yksi kauden suurimmista yllättäjistä. 38 ottelua, pisteet 4+6=10. Täytti pienen roolinsa hyvin, löytyykö rahkeita vielä pykälää parempaan?

Taavi Vartiainen - Kannattajien suosikiksi nopeasti noussut rymistelijä on tarttunut oljenkorteensa. Taitotaso ei päätä huimaa, mutta edessä on lupaava liigaura hiillostavana ”rottana”. Jo nyt Liigan rajuimpia taklaajia, mutta uhrautuu ansiokkaasti myös kiekkojen eteen puolustuksessa, sekin täytyy muistaa.

LUOTTOPELAAJAT

Juhani Tyrväinen - Pisteiden valossa ja isommassa roolissa uran ylivoimaisesti paras kausi (7+15=22), kuivia jaksoja ei juuri tullut. Oli Tomi Lämsän selviä luottopelaajia, eikä syyttä. Yritteliäs ja hyödyllinen monin tavoin, ykkös-kakkosketjun kamaa Pelicansissa jatkossakin.

Repik18032015Michal Repik - Vahvistus. Tshekkilaituri osoitti monipuolisuutensa ja laatunsa. 48 ottelua tehoin 9+22=31, eli oli lähes 40 pisteen tahdissa. Viimeistely takkusi isoon laukausmäärään nähden, mutta auttoi joukkuetta työteliäästi myös pelinrakentelussa ja puolustamisessa. Paremmassa joukkueessa aineksia tähtipelaajaksi, nyt joutui tekemään liikaa kaikkea, kun tukea ei tullut viereltä.

Juha Leimu - Ensimmäinen kausi kapteenina aikuisten tasolla. Menetti 20 ottelua ja taisi pelata paljon puolikuntoisenakin. Pisteet 6+10=16, tehot siedettävä -1. Avauspelaaminen tukkoista, kun ei ollut lapoja mihin syöttää, hyökkäyspäässä alati vaarallinen.

Tyler Redenbach - Ei säkenöinyt, mutta kantoi tulosvastuunsa: mainiot 29 pistettä 40 ottelussa. Syöttökoneen maalintekonälkä kasvoi, samoin maalimäärä. Paikkasi omalla taidollaan varsinkin viisikkopelin kiekollisia puutteita, joita tällä kaudella riitti.

Jan Latvala - Hyvää suorittamista osattiin odottaa, sen sijaan loukkaantuminen keväällä oli yllätys. 45 ottelua tehoin 2+15=17, tehotilastossa ylivoimaisesti paras +7. Myös eniten peliaikaa; keskiarvo 22:22. Pystyy yhä huikealla pelisilmällään selviämään vaikeistakin tilanteista - ja niitäkin tällä kaudella riitti.

Nico Manelius - Kuuluu soturiklaaniin. Antaa paineen alla syötön ja ottaa rajunkin taklauksen vastaan, se on pelirohkeutta. Kädet ja jalat suoraan sanottuna divaritasoa, mutta tällä asenteella edessä voi olla pitkäkin liigaura.

Niko Tuhkanen - Niitä harvoja paljon pelanneita, joka selvisi tehotilastossa plussalle. Kaikkiaan yli 50 ottelua tehoin 5+10=15, seassa erinomaisiakin väläytyksiä, tosin valtaosa pisteistä syntyi helmi-maaliskuussa. Asemoitunut luotettavaksi liigapuolustajaksi, pystyykö (26v) vielä kehittymään?

Janne Ritamäki - Kehitys ei jatkunut, mutta asema luottomiehenä säilyi. Alanteen kanssa eniten pelattuja otteluita (56). Seitsemästä maalista kaksi oli voittomaaleja.

Jordan Smotherman - Iso jenkki pelasi lopulta 38 ottelua tehopistein 11+9, kunnes lähti Allsvenskaniin. Pisteitä odotusten mukaisesti, mutta ei sopeutunut liigakiekkoon. Pelinluvussa valtavia puutteita, mistä seurauksena kasa turhia kiekosta luopumisia ja puolustuksen merkkausvirheitä.

Hannes Björninen - Puskista parrasvaloihin. Lokakuussa 19 vuotta täyttänyt sentteri pelasi 46 ottelua pistein 1+5. Pelaa fiksusti ja monipuolisesti, mutta tehotilasto painui 9 raatia pakkaselle. Paljon luottoa alivoimilla ja aloituksissa.

Teddy Da Costa - Ranskalainen ei parantunut vanhetessaan. Ensin 7 ottelussa 3+2, sitten 11 ottelussa 0+2. Mahtava pelisilmä ja näppärä käsistään, kalpenee luisteluvoimassa ja fysiikassa. Väitän edelleen enemmän laituriksi kuin keskushyökkääjäksi. Ensi kauden musta hevonen?

Sopanen18032015Eetu Sopanen - Vakuuttaja. Vaikeista lähtökohdista tilille 23 ottelua, kolme syöttöä ja plus yksi. Jäi hieman isompien ja enemmän pelanneiden nimien varjoon, mutta antoi kaikessa hiljaisuudessa paljon viitteitä pelillisistä lahjoistaan. Pärjää isoon kokoonsa nähden jo kohtuullisesti luistelussa, loput hoitaa ulottuvuus. Kiekollisena hyvä näkemys ja rauhallisuus. Kokonaisuutena yllättävän valmista pelaamista.

Vili Sopanen - Edelliskaudella huikea ja tasainen, nyt 23 otteluun mahtui mm. yhdeksän ottelun pisteetön putki. Ei päässyt mukavuusalueelleen ja flow-tilaan, kuten ei moni muukaan. Oli silti 30 pisteen tahdissa, mutta kaivattu johtajuus tipotiessään.

Mikko Niemelä - Kuuden pelin Kärppä-laina oli virkistävä tuulahdus tammikuussa. Sulava liike, hyvää syöttöpeliä. Voi kehittyä vielä kovaksi tekijäksi Liigassa, mutta Kärpissä siihen tarvittavaa roolia tuskin avautuu. Tässä olisi alemman kastin liigaseuroille mahdollinen timantti.

RIVIMIEHET

Henri Laurila - Kausi katkesi helmikuun puolivälissä. 45 ottelua pistein 2+11, pakkasta -5. Luistelun puutteet näkyivät, peliaikaan nähden miinusmaalien määrä (28) oli iso. Ei liene enää käyttöä Pelicansissa, mutta löytyisikö roolia esimerkiksi Kouvolasta?

Joonas Hurri - Tilastollisesti kopioi edelliskauden, nyt saldoksi 41 ottelua, 0+3=3, -8. Keväällä jonkinlaisia piristymisen merkkejä, mutta yhä tekemistä mahtuakseen kokoonpanoon. Maisemanvaihdoksen paikka?

Mustonen18032015Joel Mustonen - Varjoissa. Putosi luottopelaaja-kategoriasta, kehitys tyssäsi. Saa rikkonaisen kauden ja muidenkin taustatekijöiden myötä vielä asioita sormien läpi, mutta ennen kautta Mustosesta kaavailtiin jopa ykkösketjun laitahyökkääjää. Siihen nähden viisi kahden pisteen iltaa ja pisteille (10+5) pääsy vain kymmenessä eri ottelussa on todella vähän, vaikka olikin 15 maalin tahdissa. Helmi-maaliskuu jo täysin vihkoon surffaillessa, ajatukset jo muualla?

Mikko Lahtela - Uran ensimmäiset 33 liigaottelua, ei pisteitä. Säyseä sentteri on näkymätön puurtaja, liigapaikan vakiinnuttaminen vaatii kokonaisvaltaisen pelaamisen kehittämistä.

Pekka Saarenheimo - Oli siinä yritystä, mutta taso tippui joukkueen mukana. Vain 32 ottelua, pisteet 3+5. Kentällä ollessaan ei juuri synny plusmaaleja, mutta ei miinustakaan. Ei jatka Lahdessa, löytyykö liigapaikkaa enää?

Juha-Pekka Pietilä - Kolasi vahingossa Sopasen, seuraavassa ottelussa loppui sitten omakin kausi loukkaantumiseen. Pisteitä 28 ottelussa mukavat 2+8=10, tehotilasto nollilla. Tuo säpinää kentälle; paljon plus- ja miinusmaaleja pelimäärään nähden. Suoritusvarmuudessa yhä runsaasti parannettavaa, eikä tämä opettelu voi kestää enää montaa kautta.

Anrei Hakulinen - Harjoitusotteluissa maaginen, sitten sairastuvalta joulukuussa mukaan ja uusi kolhu romutti debyyttikauden tammikuun puolivälissä. Tilille 13 ottelua tehoin 2+1=3. Vaikea arvioida, mitä ensi kaudelta voidaan odottaa.

Miika Roine - Mestiksessä piste per peli -tahtia, Pelicansissa loppukaudesta tilille 12 ottelua tehoin 1+3=4. Pieni, taitava ja älykäs, mutta luistelu vaikuttaa liian tehottomalta liigatasolle pystyäkseen toteuttamaan kärkiketjujen ratkaisijan rooliaan.

Sebastian Repo - Taituri tunnusteli 10 ottelun verran pisteittä. Pääsi jo tekopaikoille ja järjesteli peliä näppärästi, mutta ratkaiseviin suorituksiin ei vielä löytynyt rentoutta. Tehotilasto -7 (maalisuhde 0-7) kertoo karua kieltään. Mielenkiintoista nähdä milloin ja minkälaisena palaa Pohjois-Amerikasta.

Miska Siikonen - Junioreissa kovaa jälkeä, Liigassa syksyllä 9 ottelua ilman tehopisteitä. Peliaikaa keskimäärin vain 8:55. Kausi päättyi loukkaantumiseen. Lupaava hänkin, ensi kaudella murtautuminen liigapeleihin?

Saku Mäenalanen - Kärppien lainamiehenä 8 ottelua ja yksi maali. Plusmiinus -4 maalisuhteella 0-4. ”Pelicansin tyylinen” rouhija oli hukassa kentällä, eikä ihme, kun tottui Marjamäen Kärpissä täysin erilaiseen jääkiekkoon.

Miika Heikkilä - 7 ottelua, 1+1 pistettä. Perusduunari ilman suuria vahvuuksia. Sai mahdollisuuden Tapparassa.

Antti Jaatinen (p) - Lukko-laina tammikuussa 7 pelin verran. Oli yllättävän rohkea ja kiekollinen ainakin näihin puolustajiin verrattuna. Kertoo paljon siitä, mitä itseluottamus ja vahva valmennusote (Risto Dufva) saavat pelaajissa aikaan.

Ville Väinölä - Monista junioreista sai hänkin tilaisuutensa, tilille loppukaudesta kaksi syöttöpistettä. Väinölän olemuksessa on jotain Janne Niskalan kaltaista. Lahjakas kiekon kanssa, nyt vain jerkkua jalkoihin ja laukaukseen.

PETTYMYKSET

Kudelka18032015Joonas Alanne - Toinen liigakausi täysin varjojen mailla, vaikka pelasi 56 ottelua. Viimeistelijätyyppiä, mutta ei juuri pääse maalipaikoille. Neljästä osumasta kaksi meni maalivahtien piikkiin. Värittömänä pelaajana pääsee hiihtelemään ilman kritiikkiä, vaikka juuri nyt Alanteen pitäisi todistaa, onko aineksia 20-30 pisteen hyökkääjäksi liigassa.

Tomas Kudelka - Floppi. Vaikutti etukäteen erinomaiselta hankinnalta, ei ollut. Osaltaan myös kärsi kaaosmaisesta viisikkopelaamisesta, joka korosti luistelun hitautta ja tilanteista myöhästelyä. Kun kaikki ovat tilanteista myöhässä, näkyy se pahimmin niillä pelaajilla, jotka eivät pysty liikenopeudellaan "sammuttamaan tulipaloja". 18 miinusmaalia 29 ottelussa on raju määrä. Selvisi kuitenkin vähillä jäähyillä.

Josef Hrabal - Täysin yhdentekevä ”vahvistus”, agentti taisi puhua ummet ja lammet muutama vuosi sitten voitetusta Tshekin liigan pakkipörssistä. Heti avauspelissä syöttöpiste, loput 17 ottelua kiikareilla ja -10 pakkasella. Jalka ei tälläkään riittänyt. Huono hankinta, ura laskusuunnassa.

 

Edellinen kirjoitus >> Valmentajanvaihdos ei ole ydinfysiikkaa

17Maa/15Off

Valmentajanvaihdos ei ole ydinfysiikkaa

PelicansLogo2014Lämsälle osui rosvosektori. Matikainen ja Nurminen studioon ja pyörä pyörimään, tsadaa!

Pukumiehet ja hupparimiehet olivat eilen Isku Areenan klubiravintolassa juhlavasti äänessä, kun Pelicansin "uutta linjausta" tuotiin julkisuuteen. Hienoa, että jääkiekko on Lahdessa siinä asemassa, nämä tilaisuudet suoritetaan virallisen kaavan kautta. Muuten ne voitaisiin kyllä esittää vaikka Onnenpyörän vanhoissa kulisseissa Janne Porkan juontamana.

Kuinkahan paljon taustalla on yhtään mitään strategiaa ja harkittuja linjauksia? Toisaalta voisi aivan yhtä hyvin kysyä, että tarvitseeko kaiken taustalla aina ollakaan yliopistotason tieteellisiä tutkimuksia ja identiteettiä, jossa lounasruokalaankin marssitaan rintamahyökkäyksenä.

Pelicans pisti yhden valmennusryhmän pellolle ja korvasi sen todennäköisesti paremmalla valmennusryhmällä.

Siinä se. Loppujen lopuksi mistään sen ylevämmästä tai jalommasta toimenpiteestä ei ole kysymys. Tätä ratkaisua ei voi vuoden takaisilla linjauksilla perustella, vaan lienee ehkä parempikin katsoa vain eteenpäin. Toivottavasti vain myös menneistä virheistä muistetaan oppia jotain.

Hattua Pelicans-organisaatiolle voi nostaa siitä, että kun ongelmiin ajaudutaan, niin niitä ei paikata uudella ongelmalla vaan ratkaisulla. Siinä mielessä ratkaisu Matikainen+Nurminen noudattelee paria aiempaa ajankohtaa, jolloin ongelmien kanssa on painittu pohjamudissa. Niistä on selvitty uuteen lentoon alta aikayksikön.

Petri Matikaiselle ovi on ollut avoinna siitä lähtien, kun hän tasan kymmenen vuotta sitten Pelicansin ovista maailmalle lähti. Matikaisen "talvisota" kaudella 2004-2005 on varmasti yksi aliarvostetuimpia valmentajasuorituksia lahtelaisessa jääkiekossa.

16.3.2015 ei kuitenkaan ollut Pelicansin historiassa mikään liputuspäivä. Monelle Matikaisen tulo merkitsee valtavan edistyksellistä muutosta, todellisuudessa mikään ei nimenomaan muuttunut. Pelicans on valmentajaratkaisuineen yhä sama vanha Pelicans, sekä hyvässä että pahassa.

Tällä kertaa saadaan ehkä taas ostettua vokaali.

 

Edellinen kirjoitus >> Minne Pelicansista pääsee?

10Maa/15Off

Minne Pelicansista pääsee?

Leaving10032015

Pelicansin suhteen yksi pinnalla olevista asioista on seuran houkuttelevuus pelaajien silmissä. Taloustilanteen kiristyessä ja Liigan laajentuessa sen tärkeys kasvaa entisestään.

"Kannattaisiko minun siirtyä tuohon joukkueeseen?" Tätä kysymystä pyörittelevät näinä viikkoina sadat pelaajat agentteineen. Suuntaviivoja vastaukseen antavat aiemmin joukkueessa pelanneiden pelaajien kehityskäyrät.

Oheisessa grafiikassa on esitetty Pelicansista lähteneiden pelaajien määränpäät kauden 2012-2013 alkamisesta lähtien. Heti aluksi on tietenkin huomattava, että mikäli mukaan olisi otettu kevään 2012 hopeajoukkueen pelaajat, olisi taulukkoon ilmestynyt kolme vihreää nuolta ja kolme-neljä harmaata viivaa. On tulkinnanvaraista, tarkeintaisiko vai sumentaisiko niiden antama lisädata itse asiaa ja johtopäätöksiä. Otanta on muutenkin melko pieni, mutta mielenkiintoinen.

Tällä aikavälillä Pelicansista ylempään sarjaan, tässä tapauksessa KHL:ään ovat siirtyneet Oskari Korpikari, Radek Smolenak ja Jesse Niinimäki. Heistä lähinnä Smolenakin ura kääntyi Pelicansissa selvään nousuun.

Muista lähteneistä pelaajista valtaosa on siirtynyt Liigan sisällä tai vastaavan tasoiseen sarjaan ulkomaille, lisäksi lähes yhtä monta on siirtynyt alemmalle sarjatasolle. On tietenkin normaalia, että suurin osa pelaajista korkeintaan säilyy samalla tasolla saamatta sopimusta kovempaan sarjaan tai sitten lähtee syystä jos toisestakin alemmalle sarjatasolle.

Pelicansin kannalta oleellista on, miltä muiden liigaseurojen vastaavat grafiikat näyttävät pelaajien ja agenttien silmissä. Siinä kilpailussa Pelicans lienee valitettavan heikoilla, sillä lahtelaisseura ei ole tullut tunnetuksi minään pelaajakasvattamona. Kolmessa KHL-siirrossa ja lähes kaikissa saman tason siirroissa kyse on ollut yli 27-vuotiaasta pelaajasta, joka tiedettiin suhteellisen laadukkaaksi jo ennen Lahteen tuloaan. Toisaalta Pelicans on siis onnistunut hankkimaan paljon rutinoituneita hyviä pelaajia, mutta kuinka kustannustehokasta se on alemman keskitason seuralle?

Pelaajan itsensä kannalta huippuluokan kasvuna voitaneen nähdä lähinnä Pekka Jormakan kehittyminen ja siirto Tapparaan. Muuten Pelicansissa ei ole juurikaan vastaavia tarinoita nähty 18-25 -vuotiaiden pelaajien ikäluokassa. Pelaajakehityksen päälinja onkin havaittavissa lähinnä maalivahtien kanssa. Antti Niemi, Tommi Nikkilä, Niko Hovinen sekä viimeisimpinä Jere Myllyniemi ja Janne Juvonen ovat yksi toisensa jälkeen saaneet erinomaista nostetta uralleen.

Kenttäpelaajien kohdalla nyt kuitenkin maksetaan tiettyä hintaa Kai Suikkasen ja Hannu Aravirran aikana vallinneesta pelaajapolitiikasta. Edelliset kaksi kautta tuottivat pudotuspeleistä ulosjäämisen sekä kunniakkaat puolivälierät Tapparaa vastaan. Varsin keskinkertaisia tuloksia joukkueilta, jotka sullottiin täyteen tasonsa jo osoittaneita kokeneita pelaajia.

Entä kuinka ansiokas nuorten kehittäjä Tomi Lämsä lopulta on? Jää arvailujen varaan, miksi Esa Lindell, Markus Hännikäinen ja Aleksi Mustonen löivät itsensä rytinällä läpi heti Jokereista lähdettyään. Teuvo Teräväinenkin sai lopullisen sysäyksensä nuorten MM-kisoista oltuaan sitä ennen umpikujassa pelinsä kanssa. Toki Jokerit-organisaation tulospaine ei koskaan ole ollut suotuisa nuorten pelaajien kasvattamiseen.

Yhtä kaikki, ei liene yltiökriittistä väittää, että Pelicansin valtit pelaajamarkkinoilla ovat tällä hetkellä melko heikot verrattuna esimerkiksi Ilveksen, HPK:n, Ässien ja SaiPan kaltaisiin, pelaajien urakehitykselle paremmin nousua tarjoaviin seuroihin.

Näistä alemman keskitason joukkueista löytyy pelottavan monta jättimäisin harppauksin kehittynyttä pelaajaa: Otso Rantakari, Miro Aaltonen, Craig Schira, Matti Järvinen, Sam Lofquist, Eero Elo ja juuri Esa Lindell tärkeimpinä mainittakoon. Kahdessa vuodessa Mestis- tai Allsvenskan-tasolta odottelemaan KHL-tarjouksia.

Onnistuisiko sama Pelicansissa? "Kannattaisiko minun siirtyä tuohon joukkueeseen?"

 

Edellinen kirjoitus >> Seurajohto sahaa Lämsän oksaa?

6Maa/15Off

Näin kasataan Pelicansin joukkue 1,6 miljoonalla

Hankinnat04032015Jossain kohtaa luultavasti ajattelet, että Aktivisti on saanut peruuttamattoman yläraajavamman, mutta luehan toki myös perustelut.

Sanomattakin on selvää, että Pelicansin tilanne saisi näyttää huomattavasti paremmalta, eikä seuran kiristyvä taloustilanne auta asiaa. Kritiikin vastapainoksi on kuitenkin hyvä esittää omiakin ehdotuksia, joten tässäpä yksi näkemys uuden joukkueen rakentamiseen. Nyt kasataan edullinen ja Pelicansin nyky-identiteetin mukainen joukkue!

MAALIVAHDIT Onneksi joukkueen tärkein tontti, eli ykkösmaalivahdin rooli, on Janne Juvosen toimesta kunnossa. Luotan hänen valmiuteensa pelata tarvittavat 50-55 ottelua. Pelaajabudjetin kutistuessa joutunee tämä osasto leikkurin alle, eikä Pelicans voi palkata Juvosen pariksi Jere Myllyniemen tai Andy Chiodon tyyppistä vahvaa backupia. Kauteen lähtö kaksikolla Juvonen-Eskelinen on uhkapeliä, mutta riskin kostautuessa maalivahteja löytynee markkinoilta.

Juvonen
Eskelinen

PUOLUSTUS Vastaavasti Pelicansin ongelma lähtökohtaisesti on, että kenttäpelaajissa suvereenit huippuyksilöt puuttuvat. Esimerkiksi Juhani Tyrväinen ja Juha Leimu ovat laatupelaajia, mutta eivät illasta toiseen minkä tahansa joukkueen ykköskentälliseen mahtuvia tähtiä. Pelicansin ykköspakin roolin Leimu pystyy kuitenkin kunnossa ollessaan täyttämään suvereenisti.

Leimu, Jan Latvala ja Nico Manelius ovat puolustuksen varmimmat kortit. Eetu Sopanen ja pienen otannan perusteella myös Ville Väinölä vaikuttavat yllättävänkin valmiilta liigapeleihin, Juha-Pekka Pietilällä vastaavasti on viimeinen mahdollisuus todistaa oma paikkansa Pelicansissa. Puolustus huutaa yhtä hankintaa ja esimerkiksi Niko Tuhkasen jatkosopimusta.

Joonas Jalvanti on se puolustaja, jota tähän puolustukseen kaivattaisiin. Hänellä kuitenkin sopimus Örebron on voimassa, joten Liigan sisäisenä halpana hankintana nostankin esiin JYPin 188-senttisen ja 90-kiloisen Henri Auvisen, joka pelaa 22-vuotiaana jo neljättä vajaata kauttaan kovassa joukkueessa. Hän tuskin olisi saamassa suurta roolia Jyväskylässä. Auvista on kuvailtu ronskiksi puolustuspään luutijaksi. Huomionarvoista on, että Mestiksen suurista miinusmääristä huolimatta hän on pystynyt pelaamaan nolla/plusmerkkistä peliä Liigassa. Näin puolustus ei erityisesti vahvistu, mutta ei myöskään heikkene. Lisäksi säästöt parantavat mahdollisuuksia kesken kauden tehtäviin hankintoihin.

1 Leimu - E Sopanen
2 Manelius - Latvala
3 Auvinen - Pietilä
4 Tuhkanen - Väinölä

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT Pelicansin ulkomaalaishankinnat ovat kautta linjan sutta ja sekundaa, joten nostaisin joukkueen kotimaisuusasteen tappiinsa. En myöskään ole lainkaan varma, että Pelicansin kannattaisi edes yrittää hankkia selvää ykkössentteriä tyyppiluokkaa Zach Hamill - Stephen Dixon. Tasakentällisin pelattaessa Pelicans ei saanut esimerkiksi Tyler Redenbachista mitään irti, sillä Pelicansin pelikirjassa keskikaistan sentteripeliä ei ole olemassa.

Voitaisiinko hyökkäysketjut siis rakentaa duunarimaisten keskushyökkääjien ympärille? Esimerkiksi JYPissä Eric Perrinin takana viime kausina pelanneet sentterit (Hytönen, Lahti, Asplund) eivät ole olleet varsinaisia silkkikäsiä, vaan enemmän monipuolisia työjuhtia. Yllätysvetoina nostankin keskusteluun juuri Ilveksessä uransa nosteeseen saaneen Turo Asplundin ja Tapparassa isompien tähtien varjossa hyvin pelaavan Jarkko Malisen.

Malisen/Asplundin ja Henri Heinon hankintojen myötä Pelicansilla olisi monipuoliset keskushyökkääjät, joista on tilanteesta riippumatta joukkueelle jotain hyötyä vähintäänkin likaisen työn tekijöinä. Hurjalta näyttävä lähtökohta antaisi samalla optimaaliset työkalut Pelicansin raastavan pelitavan toteuttamiseen. Pitkässä juoksussa Pelicansin pelaaminen voi hyvinkin olla tehokkaampaa heidän toimestaan, kuin jos joukkueeseen hankittaisiin uusi taiteileva ja mutkia oikova "Redenbach". Luultavasti Lahdessa jatkavan Teddy Da Costan parempi tontti on laidassa, mutta tarvittaessa hänestä ja Tyrväisestä saadaan vaihtoehtoja keskellekin.

1 Malinen/Asplund
2 Heino
3 Björninen
4 Pöyhönen/Lahtela
(Tyrväinen)
(Da Costa)
(Roine)

LAITAHYÖKKÄÄJÄT Edellä mainituista syistä johtuen laitahyökkääjiltä vaaditaan Pelicansissa keskimääräistä enemmän, jopa ylivoiman pyörittämistä. Pelicansiin on huhuttu erityisesti Jesse Saarista ja Antti Erkinjunttia, todennäköisesti jompi kumpi varma 30 pisteen mies on heistä napattava. Valinta kohdistuu Erkinjunttiin, sillä Saarisen hintalappu ja häneen kohdistuvat odotukset ovat huippukauden jäljiltä ylikovat odotusarvoon nähden.

Päävammat ovat aina arvaamattomia, mikä asettaa kysymysmerkkejä Vili Sopasen ylle, mutta franchise-pelaajana hänelle on paikka avoinna kunnossa ollessaan. Mikäli Sopanen putoaisi pois laskuista, voisi oikean laidan hankintalistalla mahdollisuuksien rajoissa olla esimerkiksi joku kolmikosta Pekka Jormakka, Juuso Ikonen tai Chad Rau.

Sopanen, Da Costa ja Anrei Hakulinen muodostaisivat varsinaiset hyökkäyspelin aivot omissa ketjuissaan, sekä ottaisivat osaltaan vastuuta ylivoimien ratkaisuista. Kolmessa kärkiketjussa heidän laituripareinaan pelaisivat Tyrväinen, Erkinjuntti ja Antti Jaatinen.

Nelosketju muodostettaisiin perinteisellä kaavalla viisikosta Marko Pöyhönen, Janne Ritamäki, Jesse Rohtla, Taavi Vartiainen, Mikko Lahtela. Hyökkäyksen mustia hevosia olisivat mahdollisesti Pohjois-Amerikasta palaava Sebastian Repo sekä Miska Siikonen. Vastaavasti täysin kuvasta kadonneelle Joonas Alanteelle ja heiveröiselle Miika Roineelle ennustan vaikeita aikoja.

1 Tyrväinen - V Sopanen
2 Erkinjuntti - Da Costa
3 Hakulinen -  Jaatinen
4 Ritamäki - Rohtla
Alanne, Siikonen, Repo, Vartiainen, Roine

 

JOUKKUEEN KOKONAISHINTA noin 1,6 miljoonaa euroa. Kassaan jää huomattava määrä rahaa puolustajan tai hyökkääjän hankintaan kesken kauden tilanteesta rippuen, tarvittaessa myös maalivahtiosaston vahvistamiseen. Yhtenäisellä kotimaisella joukkueella ja raastavaan pelityyliin paremmin sopivilla pelaajilla pistetilikin luultavasti karttuisi paremmin kuin ulkomaalaisiin ihmemiehiin riskeeraamalla.

 

Edellinen kirjoitus >> Hankkiiko Pelicans järjestelmällisesti vääräntyyppisiä pelaajia?

4Maa/15Off

Härskiä kusetusta Turussa

TPSPEL04032015Tänään piti luoda katsaus Pelicansin ensi kauden joukkueeseen, mutta se saa nyt odottaa, koska kaikkia hävyyttömyyksiä ei voi katsoa sormien läpi.

Turun Palloseura ja Lahden Pelicans kusettivat eilen yksissä tuumin sekä turkulaista että lahtelaista kiekkoyhteisöä. Haastatteluissa valmentajat ja pelaajat - jopa "asiantuntevat" kommentaattorit - sullovat kevään mittaan kansan silmät ja korvat täyteen paskaa, että nyt pelattaisiin muka ensi kauden pelipaikoista.

Todellisuus on jotain ihan muuta.

Todellisuus on se, että eilen Turkuhallin jäällä suurin piirtein TPS:n Mikko Rantasta ja Pelicansin Janne Juvosta kiinnosti esiintyä jäällä ryhdikkään ja ylpeän ammattilaisen tavoin. Kaikki muut vetelivät suurin piirtein sinne päin ottelussa, jonka vauhti vastasi Suomi-Sarjan keskiverto-ottelua. Ja kiekkoväki vieläpä enimmäkseen uskoo tätä puutaheinää näennäisestä taistelemisesta.

Suurinta osaa jäällä olleista pelaajista ei kiinnostanut pätkän vertaa, että heidän "ammattimaista" työtään seuraavat ja sen eteen omaa panoksensa antavat tuhannet yleisön, yhteistyökumppanien ja median edustajat. Unohtamatta liiga- ja junioriseuroissa oikeasti aivan helvetin kovaa duunia ja ympäripyöreitä päiviä puurtavia seuratyöntekijöitä.

Pelaajia ei kiinnosta, koska ja juuri siksi Turun Palloseura ja Lahden Pelicans ovat tällä hetkellä kaukalossa SM-liigan suurimpia vitsejä. Ja kukapa ei naurunalaisenakaan mukavoituisi tilanteeseen, jossa pelipaikka löytyy joka tapauksessa jostakin, palkka kilahtaa tilille ja sarjasijoituksella ei ole mitään väliä.

Vähintä mitä näiden vitsien ympärillä oleva kiekkoyhteisö voi tehdä, on välittää lajista sen verran, että tälle paskanjauhannalle ja silmään kusemiselle laitetaan PISTE.

Esimerkiksi Marko Jantusesta voi olla montaa mieltä, mutta sattumalta juuri eilen hänellä oli kanttia puhua julkisesti esimerkiksi uransa kokemuksistaan ja huumetaustastaan. Pelicans seurana pyysi Marko Jantusen puhumaan asioista suoraan! Kuka nyky-pelikaaneista tulee median eteen ja sanoo suoraan, että joukkue on asenteeltaan läpimätä ja että hävettää, millaista peliä yleisölle esitetään?

Toivon rippeet lepäävät kenties näissä lahtelaiskasvateissa, Juhani Tyrväisissä, Marko Pöyhösissä ja Hannes Björnisissä. Vain he voivat omalla toiminnallaan luoda Pelicansiin todellisen turkoosin sydämen, jos kanttia ja asennetta vain löytyy. Välttämättä nyt ei apuun saada Jarnaa tai Nupea.

Pelaajistosta tämän voiman on muutenkin lähdettävä ainakin niin kauan kuin Tomi Lämsä ja Mikko Saarinen vastaavat Pelicansin valmennuksesta.

 

PS. Illan tiivisti osaltaan yhden entisen Kiekkoreipas-juniorin tekstiviesti Turkuhallin lehtereiltä:

Höntsää. Ihmettelen, miten molemmat joukkueet kehtaa pelata ringetteä (="kuhan pelaillaan pois").

 

Edellinen kirjoitus >> Hankkiiko Pelicans järjestelmällisesti vääräntyyppisiä pelaajia?

24Hel/15Off

Rightin pelote ja muut jääkiekon puutaheinää-jorinat

Monien muidenkin elämänalojen tapaan myös jääkiekon perimätietoon on pesiytynyt uskomuksia vailla varsinaista totuuspohjaa. Tässä parhaita paloja lätkämyyteistä - näin tunnistat paskanjauhannan.myytit24022015

1) NHL-leirityksiltä vapautuvat pelaajat

Kevään ja kesän huhumarkkinoiden vakiolause. Niiden joukkueiden kohdalla, joilla pelaajalista on pahimmin vaiheessa, aletaan kesän mittaan puhua loppusyksyllä NHL-leireiltä vapautuvista laatuvahvistuksista. Todellisuudessa näitä NHL:ään yrittäneitä ja leireiltä tippuneita pelaajia rantautuu Suomeen suurin piirtein ei koskaan. Uskomuksen varjolla on kuitenkin helppoa ummistaa silmät siltä, että todennäköisemmin vahvistukset tulevat Norjan tai Tanskan liigoista.

2) "Päätettiin kopissa jätkien kanssa"

Nämä toisella erätauolla tehdyt päätökset kerrotaan julki silloin, kun on noustu parin maalin takaa tasoihin ja esimerkiksi jatkoajalla ohi. "Päätettiin kopissa jätkien kanssa, että nyt käännetään tämä peli". Paljastus saa katsojan uskomaan, että kopissa on vähintäänkin huudatettu Eye of the tigeria, paiskottu juomapulloja ja nostatettu joukkueeseen raimosummasmainen luontoäidin raivo. Kuinkahan monta kertaa on päätetty, mutta päin vastoin kahden maalin takaa-ajo onkin kääntynyt kolmen-neljän maalin rökäletappioksi?

3) Rightin pelote

Jokainen joukkue tarvitsee puolustukseensa tai vähintäänkin ylivoimaansa rightin pelotteen, jotta päästään lämäämään suoraan syötöstä. Ja nimenomaan lämäämään rightin puolelta, sillä kiekkoa varmasti maalille toimittavat rannelaukojat eivät kiinnosta ketään. Kokonaan toissijaista on, kuinka paljon tälle tarkasti merkatulle pommittajalle saadaan edes vetopaikkoja rakennettua ja millä prosentilla tämä osuu maalia kohti. Pelicansissa Patrick Yetman teki kerran lämärillä suoraan syötöstä maalin, ja heti perään Juhamatti Aaltonen neljä vuotta myöhemmin.

4) "Tätä varten on kesä treenattu"

Lause kaivetaan esiin keväällä tosipelien lähestyessä ja niiden aikana. Äkkiseltään voisi luulla, että "tätä" varten on pelattu 60 ottelun runkosarja voittoineen ja tappioineen, ja hoidettu se runkosarja paremmin kuin muutamat muut joukkueet. Suomalaiselle urheilijalle tärkein matka menestyksen määränpäähän on kuitenkin penkkituloksen ja Cooperin testin parantaminen, ei itse pelin taidokas pelaaminen.

5) "Ainakin nuoret saavat nyt peliaikaa"

Kyseinen lausahdus on hyödyllinen siinä kohtaa, kun parhaat pelaajat on jo myyty ja kausi luovutettu. Omat innokkaat nuoret pelaajat saavat peliaikaa ihan jopa yli 10 minuutin verran, hurraa! Tulevaisuus on meidän! Joku voisi huomauttaa, että terveessä organisaatiossa nuorille kehittyville pelaajille annetaan peliaikaa aina tilanteesta riippumatta, ellei tarkoituksena ole voittaa heti liigamestaruus hinnalla millä hyvänsä.

6) Makuupaikkoja maalin edessä

Puolustuksen "isännät" eivät ole aivan sukupuuttoon kuollut laji, mutta vanhan hyvän ajan halonhakkaajat ovat. Todellisen tilannekovuuden määritelmä on muuttunut siitä, kun puolustajalle vielä riitti pelkkä poikittaisen hakkaaminen selkään ja kirvesiskut käsille. Todennäköisimmin tällainen "puutavaran antaja" on joukkueelleen vain rasite tarpeettomilla jäähyillään, mutta esimerkiksi Isomäen tai Rinkelinmäen seisomakatsomoon sekin show luonnollisesti uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

7) "Sama se kuka ne maalit tekee"

Näin sanovat pelaajat, joiden tilipussi ja peliaika riippuvat tehopisteiden määrästä. Jostain syystä kuivalla kaudellakin selässä roikkuu helvetinmoinen apina, vaikka "on aivan sama kuka ne maalit tekee". Ja sitten heti pelin jälkeen puhelimesta tai viimeistään kotona koneelta tarkistetaan, että tulihan se tehopistemerkintä nyt varmasti minulle, ja pääsinkö jo pistepörssissä teksti-tv:n sivun 241 listaan.

8) "Pitää pelata nopeammin ylöspäin"

Keskivertoisen jääkiekonseuraajan lääke kaikkiin pelillisiin ongelmiin. Jos maalintekopaikoille ei päästä, puolustus vuotaa tai maalivahti ei saa mikroautonrengastakaan kiinni, pitää vain pelata kiekkoa nopeammin ylöspäin. Ketään ei kiinnosta, hyökätäänkö umpikujaan yhdellä neljää vastaan, kunhan kiekko saadaan nopeasti teoreettisen lähelle vastustajan maalia. Sitten vaan trafiikkia luukulle ja kiekkoa sinne, niin ne maalit tehrään. Miksiköhän kaikki joukkueet eivät tee vain näin?

9) Torjuntamäärä = pelin hallinta

Tämän emävaleen käyttöön turvautuvat välillä päävalmentajatkin. Vastustajan maalivahdin torjuessa enemmän on hallittu peliä suvereenisti, oman maalivahdin torjuessa enemmän on kuitenkin voitettu ne "todelliset maalintekopaikat". Kukaan harvemmin kyseenalaista tai esittää faktaa siitä, kumpi ne maalintekopaikat todellisuudessa voitti ja kuinka paljon esimerkiksi ylivoimat vaikuttivat laukausmääriin. No, onhan maaleja tehty jopa keskialueen laukauksilla, Pelicansissakin ainakin Santeri Heiskanen ja Jonas Junland.

10) Joku muu, mikä?

Lämää oma puutaheinää-myyttisi alla olevaan kommenttikenttään!

 

Edellinen kirjoitus >> Teddy Da Costa – kupla vai ratkaisu sentteripulaan?

16Hel/15Off

Teddy Da Costa – kupla vai ratkaisu sentteripulaan?

DaCosta16022015Jos jotain positiivista haetaan, ovat Pelicansin kesken kauden tekemät hankinnat onnistuneet mainiosti. Pakkipari Antti Jaatinen - Mikko Niemelä heilutti hetken aikaa tahtipuikkoa peräpäässä, kun taas hyökkäyksessä Antti Jaatinen on tehnyt 9 ottelussa tehot 4+2 ja Teddy Da Costa 7 pelissä 3+2.

Kotiseuroissaan pieneen rooliin jääneiden ylijäämäpelaajien turhautuminen on purkautunut energiana Pelicansin hyväksi.

Da Costa on osoittanut olevansa jopa liigatasolla varsin taitava ja älykäs pelinrakentaja, joka osaa myös viimeistellä erinomaisesti. Liikkeissään verkkainen ja fyysisessä väännössä heiveröinen kyllä, mutta pääkopaltaan sen tarvittavan puoli sekuntia edellä useimpia vastustajia. Lisäksi huomionarvoista on se, että kaikki tehopisteet ovat syntyneet tasakentällisin ja ainoastaan 15:00 minuutin keskimääräisellä peliajalla. Erinomainen sisääntulo koko uransa heikommissa sarjoissa pelanneelta keskushyökkääjältä.

Nähdyillä otteilla voisi äkkiseltään olla itsestäänselvyys, että mies pyritään kiinnittämään ensi kaudeksikin kakkos-kolmossentterin tontille. Hinta-laatusuhde lienee erinomainen, ellei uransa parhaita ikävuosia (28) pelaava ranskalainen lähde nyhtämään ylihintaa.

Samalla täytyy muistaa, että Da Costa pääsee nyt hääräilemään varsin paineettomassa tilassa, jossa hänellä on ainoastaan voitettavaa. Onnistuminen todellisten tulospaineiden alla nähdään vasta tositilanteessa, siinä kohtaa alkuhuuman luomat kuplat usein puhkeavat. Realismia on myös se, että huomenna 29 vuotta täyttävä pelaaja ei tuosta juurikaan enää kehity. Potentiaalin ylärajoilla mennään, mutta jos Da Costa pystyy ulosmittaamaan kykynsä nähdyllä tavalla, voi se tuoda paljon lisäarvoa Pelicansin hyökkäyspelaamiseen ja ylivoimaan pidemmälläkin tähtäimellä.

Tässä kohtaa kiinnittäisin kuitenkin huomion Da Costan pelaajakortissa esiintyvään kirjainsarjaan "C/RW". Yksi asia, jossa Pelicans on jäänyt vastustajiaan jälkeen, on keskushyökkääjien luisteluvoima. Itse asiassa hetkittäin se on esimerkiksi nelikon Redenbach-Da Costa-Björninen-Saarenheimo kohdalla ollut lähes surkeaa luokkaa. Tomi Lämsän luomaa peli-identiteettiä varten Pelicansin on saatava tälle osastolle huomattavasti enemmän puhdasta jalkanopeutta, jotta viisikoiden tasapaino säilyy ja joukkue pystyy toteuttamaan vaativaa pelitapaansa.

Nykyjääkiekossa alkaa nimittäin olla niin, että entisten laitahyökkääjien sijaan se onkin keskushyökkääjä, jolta luisteluvoimaa on löydyttävä kaikkein eniten. Pelin evoluutiossa laitahyökkääjien rooli on pysynyt suhteellisen vakiona, mutta keskushyökkääjän on ehdittävä ajoissa entistä useampaan paikkaan sekä pelinrakentamisessa kiekollisena että puolustuspelissä kiekottomana, lisäksi voitettava entistä enemmän kaksinkamppailuja. Tästä mainioita esimerkkejä Liigassa ovat mm. David McIntyre, Mika Niemi ja Joonas Kemppainen.

Teddy Da Costa kannattanee siis pitää Pelicansissa, mutta itse siirtäisin hänet lähtökohtaisesti laitahyökkääjäksi ainakin tasakentällisin pelattaessa.

 

Edellinen kirjoitus >> Haastatellaan joskus tuomareitakin